Pääsiäinen maalla

Pääsiäisestä onkin jo muutama päivä kulunut, mutta ei se mitään. Me suunnattiin pitkästä aikaa (sitten viime kesän) mökille perheen kanssa rentoutumaan. Tästä näyttääkin kohta tulevan jonkinlainen traditio, sillä viime vuonna teimme yllätysmatkan pääsiäiseksi Suomeen ja edelleen mökille perheen kanssa. Rennon viikonlopun tarkoitus oli syödä, levätä ja käydä Keinuhongan tilalla pääsiäismarkkinoilla - siellä käytiin edellisvuonna myös. Kävelylenkit sai jäädä sikseen, sillä kelit ei olleet niin kovin suotuisat. Hyvällä omatunnolla sai pysyä sisällä, mitä nyt hädän tullen kengät oli pakko laittaa jalkaan ja suunnata ulkohuussiin.

Mikään ei kyllä voita kunnon puusaunaa. Ei täällä kaupungin kerrostalon kellarisaunassa jaksaa kovinkaan montaa minuuttia istua, ilma on niin kuiva ja polttava. Muistin jälleen kerran, miksi puusauna sen olla pitää. Ollapa oma puusauna täällä keskellä betoniviidakkoa!

Keinuhongan tilan pääsiäismarkkinoilla ihmeteltiin väenpaljoutta ja kauniita esineitä. Törmäsin ensimmäistä kertaa ruukkuleipään, eipä tullut tällä kertaa maistettua. Eksoottiselta se ainakin näyttää. Vanhojen esineiden seasta löytyi myös yksi erikoisen näköinen hedelmälaatikko. Laatikon sivussa oli epämääräistä espanjankielistä tekstiä ja yllätykseksemme huomasimmekin, että päädystä löytyi tarkemmat tekstit laatikon alkuperästä. Industria Argentina. Kyseessä oli vanha ja erittäin kulunut omenalaatikko. Pohja oli vähän rikki, se suorastaan pursusi maalaisromantiikkaa, mutta vähän liian rappeutunutta sellaista. Mielestäni 35 euroa kuluneesta hedelmälaatikosta on jo vähän liian vitsikästä. Laatikko sai jäädä kauppaan tällä kertaa. Ehkä seuraavalla Argentiinan reissulla kerätään kasaan hedelmälaatikoita ja laitetaan Suomessa kauppa pystyyn.

Kuten pääsiäiseen kuuluu, pääsiäissunnuntaina kaivettiin vesivärit esiin ja ruvettiin munia maalaamaan. Arvatkaa vaan, mikä noista on allekirjoittaneen maalaama. Vinkki löytyy blogin bannerista!

P.S. Kuvat Nicon ottamia.

Mitä kaipaan Barcelonasta?

En voi sanoa, että olisin kertaakaan paluumuuton jälkeen miettinyt "oltaispa jääty Barcelonaan", vaikka toisinaan kaipaankin joitain asioita edellisestä kotikaupungistamme. Voisin hyvin kuvitella asuvani siellä taas joskus tulevaisuudessa, jos sellainen mahdollisuus tulisi vastaan. 

Mitkä sitten ovat niitä asioita, joita välillä tulee ikävöityä Barcelonasta? Tässä muutama esimerkki!

Ruokaa - Edullisia ja herkullisia monikulttuurisia ruokapaikkoja, ei missään nimessä pelkkiä tapaksia ja paellaa, vaikka toki niitäkin. Himoitsen erityisesti pikawokki-paikkoja, meidän kantissyyrialaista ja niitä neljän euron jättisuuria dorumeita. Ihan kaikkia näitä ruokapaikkoja, joita listasin tammikuussa. Ikävöin myös niitä mahtavia kotiinkuljetuspalveluita, joita saattoi hyödyntää iltamyöhään vatsan kovasti kurniessa. Ja Caprabo-ruokakaupan valmishummusta! 

Espanjan kieltä - Ikävöin välillä eloa espanjan kielellä (en kylläkään katalaania). Toki Suomessakin käytän espanjaa päivittäin, onhan se tällä hetkellä meidän kotikieli. Siitä huolimatta kieltä tulee käytettyä huomattavasti vähemmän ja olen huomannut kielitaidon taas rapistuneen hiukan. Tuntuu, että unohtelen sanoja ja teen enemmän virheitä. 

Merta, hiekkarantaa & palmuja - En nyt varsinaisesti ikävöi keskikesän Barcelonetan ruuhkia ja sitä ajoittain erittäin likaista vettä tai niitä rasittavia rantamyyjiä, jotka tyrkyttävät kaikkea mahdollista ja häiriköivät rentoa kesähetkeä viettäviä. Mutta ikävöin erityisesti niitä rauhallisia rantailtoja syksyllä ja keväällä, jolloin hiekkarannalla sai ihailla merta ihan omassa rauhassa turvallisesti hiekalta käsin meren raikasta ilmaa itseensä imien. Suurena palmufanina ikävöin tietenkin myös sitä upeaa palmukatrasta, joka kaupungista löytyy!

Kansainvälisyyttä - Barcelona on niin täynnä ihmisiä joka puolelta Espanjaa, Eurooppaa ja maailmaa. Kaduilla kuulee päivittäin kaikkia mahdollisia kieliä ja metrossa vieressä istuva kaveri voi olla kotoisin maasta, jota et edes osaisi kartalta paikantaa. Olen aina nauttinut kansainvälisestä ilmapiiristä ja siitä menosta kun ympärillä on ihmisiä joka puolelta maailmaa. Jotenkin siitä tulee niin vapauttava fiilis.

Bicingiä - Paikallisten kaupunkipyöriä, joilla saattoi suhautella ympäriinsä pyöräteitä pitkin päivällä turisteja väistellen tai myöhään illalla aamuyöstä täysin tyhjiä katuja polkien niin kovaa kun reidet kesti. Sydäntä riipaisi laittaa sopimus poikki muuton jälkeen ja vähän aikaa mietin jospa sen olisi sittenkin jättänyt voimaan. Vähän päälle 40 euroa pyöräpalvelusta maassa, jossa et enää asu kuulosti kuitenkin tässä taloudessa pikkasen järjettömältä, joten sopimukset laitettiin poikki. 

Katukuvaa - Sitä katujen monimuotoisuutta, lähiöiden erilaisia ominaispiirteitä, yleistä rösöisyyttä ja romantiikkaa. Ikävöin niitä sunnuntaikävelyjä, jolloin pystyi lähteä spontaanisti kävelemään jonnekin tutuille tai uusille kulmille ja löytää aina jotain ennennäkemätöntä. Niitä eri lähiöiden ja koko kaupungin omia juhlia, festivaaleja ja tapahtumia, jotka viihdyttivät ympäri vuoden.

Argentiinalaisuutta & lattarimeininkiä - Barcelona muistuttaa yllättävän paljon Buenos Airesia ja Argentiinaa. Kaupungissa on niin paljon argentiinalaisia, että heidän aksenttiaan kuulee kaduilla päivittäin. Joka toisessa kuppilassa palvelee argentiinalainen tarjoilija sekä argentiinalaisia herkkuja saa ostettua marketeista ja kahviloista ympäri kaupunkia. Barcelonassa asuessa oltiin niin paljon lähempänä lattarimeininkiä ja lattareita, vaikka kuitenkin turvallisesti Euroopassa. Kaipaan sitä!

Aurinkoa & lämpöä - Sitä, että harvoin täytyy jättää päiväkävelyä välistä, koska ulkona on karsea keli. Talvitakiksi ei tarvitse untuvaa ja ilman hanskoja pärjää. Sitä, että pyykkiä voi rauhassa kuivattaa parvekkeella tai ikkunan alla ympäri vuoden! Tiedän, että sää ja ilmasto -ongelma on pitkälti vain asennekysymys. Valitettavasti kuitenkin tosiasia on, että silloin kun tuulen nopeus hipoo 10 metriä sekunnissa, maisema on harmaa ja ulkona kaksi astetta lämmintä (real feel -10) niin on aika vaikea saada itseään motivoitua kävelyllä tuonne tuulitunneleihin. Itsellänikin on jo vaikeuksia, puhumattakaan tuosta etelän kasvatista.

Onneksi meitä odottaa toukokuun lopussa pankkitilin sulkemismatka Barcelonaan, tiliä kun ei ilmeisesti voi etänä Suomesta käsin sulkea. Harmin paikka!

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Taistelu lentoyhtiön kanssa

Joku ehkä vielä muistaa meidän surullisen kuuluisan lomaltapaluun viime toukokuun Italian reissusta. Lyhyesti tiivistettynä: Vuelingin piti kyyditä meidät lentokoneella perjantai-iltana Firenzestä Barcelonaan, mutta päätyikin viemään meidät bussilla Pisaan, hylkäsi yöksi lentokentälle ja lennätti lauantaina aamulla Pisasta Barcelonaan. Meille luvatut hotellit, illalliset ja aamupalat yms. muut korvaukset jäi tietenkin saamatta, vaikka kotona oltiin yli 12 tuntia alkuperäistä saapumisaikaa myöhemmin.

Aikani siinä touko-kesäkuussa Vuelingin kanssa tapeltuani, sähköpostia läheteltiin puolin ja toisin, lopettivat he lopulta kokonaan sähköposteihini vastaamisen. Ajattelin, että peli on menetetty ihan kokonaan, kunnes sitten yksi blogin lukija ehdotti, että kääntyisin Air Help -nimisen puljun puoleen. He auttavat vääryyttä kokeneita lentomatkustajia ja lupaavat viedä asian eteenpäin oikeusteitse mikäli tilanne niin vaatii. Heidän tietonsa mukaan jopa monta vuotta vanhoja vääryyksiä voi yrittää reklamoida heidän kauttaan. Tästä kaikesta he tietenkin ottavat itselleen pienen provikan (25 %), mikäli lentoyhtiö korvauksia päätyy maksamaan.

kuvakaappaus Air Helpin sivuilta

Tein viime kesäkuussa reklamaation meidän Vueling-kokemuksesta Air Helpille. Sen tekeminen oli muistaakseni heidän nettisivujensa kautta erittäin helppoa. Sain heinäkuun aikana heiltä useita sähköposteja, joissa he ilmoittivat tilanteen edistymisestä. Vueling oli yllättäen hylännyt Air Helpin reklamaation, josta meille ilmoitettiin elokuussa. Elokuussa sain heiltä sähköpostia, jonka mukaan heidän oikeudellinen yksikkönsä selvitteli meidän tapausta ja päättäisi sitten kannattaisiko lähteä tappelemaan oikeusteitse. Syys-joulukuussa sain vielä sähköposteja, että oikeudellinen yksikkö tutkii edelleen tapaustanne, olkaa kärsivällisiä.

Kuukauden tai parin välein sain heiltä sähköpostia asian edistymisestä, yhteensä noin 10 mailia. Kunnes sitten kahdeksan (!) kuukautta myöhemmin (helmikuussa) he ilmoittivat, että asia on loppuunkäsitelty. Air Helpin asianajajat olivat perehtyneet tapaukseen ja todenneet, ettei sitä kannata viedä eteenpäin ja yrittää setviä oikeusteitse, koska yksinkertaisesti kaikkia tapauksia ei voida viedä oikeuteen ja tällä meidän tapauksella ei ole ennakkotapausta. He kuulemma taistelevat oikeusteitse vain ne tapaukset, joilla on enemmän ennakkotapauksia ja siten avaavat tien, jotta mahdollisimman moni matkustaja saisi korvauksen.

kuvakaappaus Air Helpin sivuilta

Olin pikkasen kyrsiintynyt tästä vastauksesta. Siis että lentokoneen myöhästymisellä ei muka olisi ennakkotapausta. En koskaan saanut mitään tarkempaa viestiä Air Helpiltä, vaan kehotuksen suositella kaverille ja käyttää jatkossakin heidän palveluitaan. Joo, ei kyllä tulisi mieleenkään. Vastasin tuohon viestiin ja ilmoitin pettymykseni heidän toimintaan, mutten tietenkään ikinä saanut viestiini minkäänlaista vastausta.

Bloggajakollega Inka kehotti minua olemaan yhteydessä kuluttajavirastoon, jonka sivuilta nyt vihdoinkin sain tarkistettua miten tässä vaiheessa pitäisi menetellä. En siis todellakaan enää usko, että koskaan nähtäisiin meille kuuluvia 500 euron (2 x 250e) hyvitysmaksuja, mutta voisihan sitä ihan mielenkiinnosta kokeilla eteneekö asia mihinkään, jos vielä näkisi vähän lisää vaivaa valituksen kanssa. Suomen kuluttajaneuvonta auttaa ymmärtääkseni vain silloin kun lento on lähtenyt Suomesta tai tullut Suomeen EU:n ulkopuolelta (ja mikäli yhtiöllä on Suomessa toimipiste).

Jenni kuitenkin kehotti olemaan yhteydessä Euroopan kuluttajakeskukseen, jonka nettisivuilta sain tiedot Espanjassa sijaitsevasta toimipisteestä. Ongelma on nyt se, että nettisivujen mukaan valitus pitäisi tehdä siinä jäsenvaltiossa, jossa viivästys tapahtui - tässä tapauksessa Italia.

"Huomaa kuitenkin, että useimpien valvontaviranomaisten toimivaltaan sisältyy vain mahdollisuus vaatia lentoyhtiötä muuttamaan korvauskäytäntöään jos asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu ja tarvittaessa määrätä lentoyhtiölle sakkoa rikkomuksista. Osa valvontaviranomaisista ottaa myös kantaa yksittäisen kuluttajan korvausvaatimukseen. Näin on asia paitsi Suomessa myös Latviassa, Espanjassa ja Ruotsissa."

Euroopan kuluttajakeskus Suomessa

Näiden tietojen perusteella -sekä italialaiset tuntien- pidän erittäin epätodennäköisenä, että Italiaan postitse toimitettu valituslomake joku päivä johtaisi jonkinlaisiin hyvitysmaksuihin.

Euroopan kuluttajakeskuksen Suomen piste palvelee arkisin puhelimitse aamupäivisin, joten ehkä vielä joku aamu otan puhelimen kauniiseen käteeni ja katson mitä henkilökohtaisia neuvoja he antavat. 

Oi Helsinki, oi elämä

Maaliskuusta näyttää tulleen ihan vahingossa blogin lomakuu. Joskus päivittäminen vain unohtuu ja blogin kirjoittaminen jää hunningolle ihan suunnittelematta. Elämä vie mennessään, eikä koneella istumiselle tahdo jäädä halua tai aikaa. Tiedättehän, että välillä tulee aikoja jolloin ei vaan inspaa sitten yhään. On päiviä jolloin blogin kirjoittaminen ja koko blogimaailma tuntuu ehkä maailman typerimmältä asialta (vähän kärjistäen) ja sitten taas inspis iskee, niin että näppäimistö sauhuaa tauotta. Katsotaan nyt koska tuohon sauhuamisvaiheeseen palataan.

Palasin muuten muutama viikko sitten Stadionin torniin ihailemaan auringonlaskua. Maisemat oli vähän muuttuneet sitten viime näkemän. 

Pingviinejä Patagoniassa

Huomasin ihan sattumalta muutama viikko sitten, että maailmassa on pingviineillekin omistettu oma päivä. Penguin awareness day näyttäisi sattuvan tammikuun 20. päivälle. Pingut on aina kuuluneet mun lemppareihin kirahvien ja fantsujen lisäksi. On ne niin hellyyttäviä, että rupesin heti kaivamaan arkistoista kuvia mun ja pingujen välisestä kohtaamisesta yli viiden vuoden takaa. Hymy tuli huulille, kun rupesin näitä kuvia selailemaan. Katsokaa nyt noita taapertajia!



Näitä pingviinejä olin ihailemassa Chubutin provinssissa Argentiinassa lokakuussa 2009. Punta Tombo -nimiseltä luonnonsuojelualeelta löytyy suurin määrä Patagonianpingviinejä koko maailmassa. Ne on mustavalkoisia ja vaan noin 50-60 sentin pituisia, joten aikamoisia tappijalkoja. Patagonianpingviinit pesii koloissa ja pensaiden alla, kuten kuvissa näkyy. Aika hienoa, että sekä naaras että koiras osallistuvat munien hautomiseen. Näillä on siis tasa-arvo kohdillaan huusholleissa. Pingujen lisäksi alueelta löytyy mm. kamelin sukuun kuuluvia guanakoja.

Osa pinguista näytti olevan aikamoisia keimailijoita!

Punta Tombon pingviiniparatiisissä pääsee kävelemään pingviinien joukkoon alueelle, jossa pingut liikkuvat vapaasti. Vierailijoille on tehty selkeät polut, joita pitkin kulkea alkuperäisiä asukkaita kunnioittaen, tottakai. Kolme kilometriä pitkä hiekkainen niemimaa houkuttelee noin 800 000 - 1 000 000 pingua pesimään alueelle vuosittain syyskuusta huhtikuuhun. Vastaavaa ei taida muualta maailmasta löytyä. Punta Tombo on siitä ainutlaatuinen, että alueella pääsee todella läheltä seuraamaan pingviinien eloa heitä kuitenkaan häiritsemättä. Me taidettiin olla alueella sen verran ajoissa (lokakuun lopussa), että söpöjä, pikkupinguja ei vielä ollut munista ehtinyt kuoriutua. Pikkuisten pesistä lähtöä pääsisi ihailemaan tammikuussa.

Pingviinien seuraaminen luonnonoloissa on kyllä ehdottomasti ollut yksi mun unelmien täyttymys. Ne kirahvit ja elefantit onkin sitten vielä toistaiseksi näkemättä eläintarhojen ulkopuolella.