viajando a no sé donde

Kotona, San Martínissa aika kului nopeasti.. ehka pikkasen tylsasti, mutta hyvin. On jannaa, miten 3kk Córdobassa on muuttanut mun mielen Argentiinasta taysin. Ennen San Martín ja perhe ja kaverit siella oli MUN Argentiina. Enaa ei.

Perjantaina meilla oli yhden kaverin pikku siskon 15-synttarit, jotka on siis uskomattoman tarkeat ja suuret bileet. Koko torstai metsastettiin mekkoja juhlaa varten, jotka onneksi lopulta loydettiin. Perjantaina kiireessa laittauduttiin valmiiksi.. ja klo 22 jalkeen oltiin juhlapaikassa odottamassa synttarisankaria, joka saapui tietty vahan ennen klo 23 autolla salongin eteen. Ja ilotulitukset paukkui. Tosi hyvaa ruokaa oli tarjolla ja hienot juhlat. Tanssittiinkiin aamu kuuteen asti. Auts.

Nukui ehka 3h koska sitten piti pakata kamat valmiiksi ja miettia mita jatan Mendozaan. Onneksi sain kyydin Mendozaan (kaupunkiin) 40km josta bussi lahti Chileen. Mun bussi (yhtio El Rapido=Nopea) hajos.. hehe. Onneks paastiin toisen bussi kyytiin ja jatkettiin matkaa. Todella hienot maisemat Andeilla ja huiput viela taynna lunta.

Mulla sattu just vanha, varmaan lahes 70v. mies rajalla passintarkastuksessa, Argentiinan paassa. Kun se tajus, etta mun luvalliset 90 paivaa oli menny umpeen pari paivaa ennen.. auts. Syyskuu, lokakuu, marraskuu.. tytto, tytto, en voi nahda tata, en voi nahda tata. Leima passiin ja mene, mene. :D Paasin siis ongelmitta Chileen. Bussin piti olla klo 20 Santiagossa, mutta vasta klo 23 oltiin perilla. Rajalla meni niin kauan kun oli ruuhkaa. Sain onneks kyydin kaverin kampille ja nahtiin pitkasta aikaa.. sitten Kanadan aikojen, viime huhtikuun.

Tanaan sunnuntaina olin sitten kiertamassa Santiagoa kahden kaverin kanssa, jotka molemmat tapasin Kanadassa, mutta jotka ei tunteneet ennestaan toisiaan. Mentiin kukkulalle kattomaan kaupunkia ylhaalta pain ja kaytiin kasityo-markkinoilla ihailemassa artesanias. Kaytiin paikallisella Valkoisella Talolla, jonka nimi on La Moneda (kolikko). Taalla on kahden viikon sisalla pressanvaalit ja samalla valitaan kansanedustajat, joten joka paikka on taynna vaalimainoksia. Diktaattori Pinochetin poika on ehdolla kansanedustajaks ja poseeraa kuvissa isansa kanssa... joka oli vastuussa ihmisten kiduttamisesta ja kuolemista.

Santiago vaikuttaa tosi kivalta kaupungilta ja meinaan taalla olla viela ainakin pari paivaa.

Chau Córdoba!

Sunnuntaina tulikin äkkilähtö rakentamaan yhtä Techon taloa kun muut tartti apua.. yhden perulaisen perheen piti siirtää talo pois sukulaisten maapläntiltä. Talo, jossa viimiset 6-7vkoa oon ollut maanantaisin kampaamo-kurssia järkkäämässä. Iltapäivällä lähdin siis "töihin" koska olin edellisenä iltana luvannut mennä ainakin jokski aikaa auttamaan ja mulla tuli huono omatunto kun kuulin miten vähän ihmisiä siellä oli paikalla. Oli kyllä taas tosi hauskaa, vaikkei kovin pitkälle päästykään. Saatiin kans hyvää perulaista ruokaa! Ja sai mun pakkailut odottaa..

Maanantaina satoi tihkuen lähes koko päivän ja oli oikein pilvistä. Myös Córdoba oli surullinen, että mä olin lähdössa pois. Kävin lounaalla muutaman läheisimmän kaverin kanssa, syömässä kebapia ja sen jälkeen jätskillä. Viimisen viikon aikana kävin vaikka kuinka monessa uudessa ruokapaikassa, jossa olin pitkään halunnut käydä ja jotka osottautui loistaviksi!

Iltapäivällä klo neljän aikaan rupesin pakkaamaan kamoja. Loputon urakka.. Tuntui, ettei kamat mitenkään mahdu mukaan. Varsinkin kun eniten tilaa vie ns. tällä hetkellä turhat tavarat, kuten kumisaappaat, talvitakki ja monet lämpimät hupparit.
Muutama kaveri tuli vielä seittemän jälkeen moikkaamaan ja sitten heittivät mut klo 21 bussille. Tuli kiire, koska taas oli pari katua poikki kun oli mielenosoituksia teillä. Juoksin lopulta bussille ja ehdin just ennen kun se lähti. Yks kaveri tuli paikalla sen verran myöhässä että vilkuteltiin vaan bussin ikkunoiden läpi. Onneks oli taas univelkaa kertynyt, niin nukuin tosi hyvin Mendozaan saakka koko 9h bussimatkan. Olin bussin yläkerrassa eturivissä, joten hienot oli näkymät kun taivaalla salamoi.

Nyt olen taas San Martínissa perheen luona. Täällä kaikki ennallaan. Kaikilla kolmella siskolla on opiskeltavaa, mutta onneksi on pari kaveria, joilla on enemmän aikaa. Kuuma on ja huomiseks on luvattu myrskyä. Täälläkin kaikki on epätoivosia ja odottaa sadetta.

Me gusta viajar me gustas tú..

Torstaina olin illalla kaverin luona syömässä kiinalaista.. oikein aasialainen ruokavalio tällä viikolla siis! Katsottiin kans yks Elijah Woodin -erikoinen, mutta tosi hauska leffa -Everything is Illuminated. Suosittelen! Sen jälkeen mentiin vielä "jäähyväismerkeissä" Los Infernalesiin, josta löydettiin muita techolaisia. Los Infernalesissa olin muutaman kerran ihan ekalla viikolla täällä Córdobassa ja nyt vikalla viikolla vasta uudestaan. Sieltä saa yksiä kaupungin parhaita empanadoja ja ihmiset voi vapaasti soittaa kitaraa ja kaikki laulaa yhdessä peña-tyyliin. Kotiin oli pakko tulla 4 aikaan, sillä silmät painui jo kiinni.

Perjantaina rupesin taas taistelemaan uunin kanssa. Tällä kertaa sainkin oman uunin sytytettyä, joten ei tarvinnut lähteä etsimään sitä kodin ulkopuolelta. Tein kämppikselle kakun, sillä Agus oli tulossa takas Córdobaan (ei oltu kuukauteen nähty) juhlimaan synttäreitä ja koska on mun vika viikonloppu. Kakun kanssa tulikin tosi kiire, sillä iltapäivällä piti kiirehtiä vielä Techon toimistolle hoitamaan viimeisiä asioita.

Toimistolta kiirehdin kotiin, juotiin kakkukahveja kakkujen kera ja valmistauduin illan kohokohtaan -Manu Chaun keikkaan. Sinne suuntas kämppis kavereineen sekä vaikka kuinka monta techolaista.. saavuttiin paikalle täydellisesti juuri kun Manu alotti vähän ennen klo 22 ja veti pitkän shown, joka loppui vasta klo 1. Paikka oli aivan täpötäynnä oleva katollinen stadion tässä lähellä.. oikealla asenteella ei hikiset ihmiset, tunkkanen tupakan(ja jonkun muunkin)savuinen ilma haitannut. Loistava keikka ja loistava tunnelma!
Keikan jälkeen jatkettiin tässä mun lähellä olevaan Waffle-baariin, jossa oon halunnut käydä heti ekoista päivistä lähtien, mutta ei ole tullut mentyä aiemmin. Sieltä sai aivan uskomattoman herkullisia suolasia ja makeita vohveleita -myös kotiin kuljetuksella, tietenkin.

Lauantaina oli taas herätys 7:30 ja piti lähteä Argüelloon sähkökurssin merkeissä. Oli tarkotus olla kurssin viides tunti, mutta joku meni vikaan koska ykskään oppilas ei ilmaantunut paikalle. Sieltä ehdin kotiin kahdeksi, söin ja nukuin 3h siestan. Nam nam.
Unien jälkeen oli taas tarkotus leipoa ja väänsin pellillisen mokkapaloja iltaa varten. Kävin vielä hippi-alueella Calle Belgranolla, jossa on se kuuluisa Paseo de las Artes, mistä myydään hirveesti kaikkea ihanaa, josta voisin ostaa vaikka mitä. Mutta en ostanut.
Kokoonnuttiin techolaisten kanssa Luchon kotiin alottelemaan "jäähyväismerkeissä". Hyvä, jos mahtu kulkemaan tai hengittämään kun niin paljon ihmisiä oli ilmaantunut paikalle ja kuuma oli! Mokkapalat sai paljon kehuja ja reseptikyselyitä sateli.. haha. Kahden aikaan jatkettiin keskustaan vielä tanssimaan yhteen baariin ja toiseenkiin ja vielä yhden kaverin terassille tähän mun naapuriin.. taas alko vesisade, joten kuuden aikaan kun tulin kotiin olin läpimärkä.

Tää on kyllä tosi ihana kaupunki ja haluan vielä tulla takas käymään ainakin pariksi päiväksi tammikuussa, vaikka sillon tuskin kukaan enää on paikalla. Opiskelijakaupunki kun on, tammi- ja helmikuussa täällä ei kuulemma ole elämää..

La Perla

Keskiviikkona käytin kerrankin koko päivän hyödyksi kun heräsin ja nousin jo ennen klo 10. Iltapäivällä lähdin sinne löytämääni ihanaan Creambury-kahvila/jätskibaariin koneen kanssa vääntämään käännöstehtävää ja nauttimaan kunnon wifi-yhteydestä. Café Machiatto ja brownie.. nam nam. Oikein epäargentiinalaista!

Aamulla kävin kehittämässä pari valokuvaa keskustassa. Kaksi normaalikokoista valokuvaa maksoi 5 pesoa (!!!). Siis melkein euron. Kaikki asiat ei siis Argentiinassakaan ole halpoja. Postimerkki yhteen postikorttiin maksaa 6 pesoa, yli euron. Yksi tölkki tonnikalaa maksaa ruokakaupassa myös vissiin lähemmäs 7 pesoa. Kyllä täältäkin näköjään löytyy kalliita juttuja.

Illalla pääsin pitkästä aikaa nauttimaan sushista. Yhden kaverin äiti oli tehnyt kotona ja tuli ihan Kanada-ajat mieleen.. en olekaan sushia syönyt sitten huhtikuun kun viimeksi kavereiden kanssa tehtiin. Koko päivä oli taas super hiostava, mutta illalla puolenyön aikoihin iski ukkosmyrsky. Salamoi varmasti ainakin 3h. En muista ikinä nähneeni niin hienoja salamoja taivaalla!

-----------------------------------------------------------------------

Torstaina viimein Passport vei meijät (mut + 2 muuta suomalaista tyttöä) tutustumaan La Perlaan. Se on yksi täällä Córdobassa toimineista armeijan "salaisista kidutuspaikoista" -keskitysleireistä, joka rakennettiin varta vasten siihen tarkotukseen 70-luvulla. La Perla tunnetaan myös nimellä "yliopisto", sillä siellä sotilaat opiskeli kidutusta -näin meille kerrottiin. Argentiinassa on vasta pikkuhiljaa ruvettu puhumaan avoimesti 70-luvun diktatuurin tuhansista (n. 30 000) kadonneista ihmisistä ja samalla yritetty pistää pahiksia kaltereiden taa. La Perlakin avattiin vasta tämän vuoden maaliskuussa ja sen tarkotus on olla "muiston ja ihmisoikeuksien edistämisen paikka".

La Perlan kautta kerrotaan kulkeneen 2500 kidnapattua argentiinalaista, joista n. 200 selvisi hengissä. Loput on joko julistettu "kadonneiksi" tai haudattu ruumiin löydyttyä. Opas vei meidät läpi rakennusten kohta kohdalta -reittiä, jonka uskotaan kaikkien siepattujenkin kulkeneen. Kaikki Perlan tieto on selvitetty haastattelemalla 80 sieltä selvinnyttä paikallista.

Oli oikein koskettava opintoreissu Argentiinan likaiseen historiaan. Perlassa antropologit jatkavat vielä tutkimuksia ja yrittävät selvittää satojen "kadonneiden" kohtaloja. Joidenkin tietojen perusteella n. 8km päässä tästä leiristä sijainnee joukkohauta, siitä johtuen 8km säteellä joka suuntaan jatketaan tutkimuksia kans.

Myös Las Abuelas de la Plaza de Mayo (Toukokuun Aukion isoäidit) -järjestön isoäidit etsivät kadonneita lapsenlapsiaan, jotka syntyivät keskityisleireillä ja myöhemmin annettiin adoptoitaviksi. Meidän opas kertoi, että yli puolet näillä leireillä/vankeudessa syntyneistä vauvoista päätyi armeijan työntekijöiden koteihin ja kirjattiin heidän lapsikseen. Loput päätyivät adoption kautta muille tavallisille pareille. La Perlassakin oli ollut ainakin 18 raskaanaolevaa naista, joista yksikään ei selvinnyt hengissä ulos. Vauvojen kohtaloista ei tiedetä.

Tämä "mainos" löytyi bussiasemalta kotimatkalla etelänreissulta pari viikkoa sitten. Esimerkki, jossa etsitään kadonneita lapsenlapsia. "Jos sinulla on epäilyksiä omasta identiteetistä ja synnyit 1975-1980 välillä, soita Plaza de Mayon isoäideille".

Koska monet (suurin osa) kiduttajista on vapaalla jalalla, Passportin Celia kertoi tarinaa äitinsä kaverista. Nainen asuu Bell villessä, pari korttelia miehestä, joka häntä kidutti 70-luvulla naisen ollessa vankina yhdellä keskitysleirillä. Pienessä kaupungissa ihmisiin törmää jatkuvasti, joten tämä nainen elää tietän, että hänen kiduttaja asuu lähes naapurissa. Näitä tapauksia on satoja.

Me llamo Verkkokauppa!

Kuuntelen juuri paikallista radioasemaa.
Naiset rupes kertomaan tarinaa jostain 19v. nuoresta, joka ei saanut työtä vaikka kuinka etsi. Tyyppi päätti laittaa ilmotuksen, jonka mukaan hän vaihtaa nimensä jos joku lahjottaa rahaa -jotta vois rahottaa opiskelunsa. Noh, joku yritys päätti sitten lahjottaa rahat ja halusi, että nuorukainen vaihtaa nimensä yrityksen nimeksi... -hulluja jenkkejä, ajattelin.
Sitten kuulin, että yrityksen nimi on hieman monimutkainen, sen nimi on Verkkokauppa. "Kyseessä on suomalainen yritys" kuului radiosta. Jei Suomi! :D

Täällä on kova kampanja dengue-kuumetta vastaan. Buenos Airesissa lentokenttäkin on täynnä julisteita, jotka varottaa denguestä. Viime sunnuntaina oli kansallinen dengue-tietoisuus päivä, josta luin vasta jälkeenpäin. Mutta, sunnuntai herätys oli erikoinen.
Meidän ovi-puhelin-summeri, jota soitetaan siis kadulta koska meijän rapun ovi on lukossa 24h, soi 12 aikaan. Ihmettelin, että kuka ihmeessä soittaa sunnuntaina siihen aikaan päivästä. Siellä oli joku tyyppi, joka teki kyselyä dengue-tietoisuudesta ja siihen varautumisesta. Vastailin sitten ovikyselyyn puhelimella. En edes ymmärtänyt jokaista kysymystä, mutta kysely ei onneksi ollut pitkä. mm. "Onko ikkunoissasi hyttysverkot?" -Ei. "Onko kämpässä mahdollisesti olevat vedelliset purkit tai ämpärit kannellisia?" -Ei.

Eilen kävin ostamassa bussilippuja. Sain jonkun super tarjouksen kun ostin bussilipun Córdoba-Mendoza lisäksi vielä Mendoza-Santiago de Chile. Maksoin ekasta 10h matkasta 50 pesoa (alle 10e) ja sitten rajanylittävästä 7h bussimatkasta 90 pesoa (n. 15e).
Maanantaina klo 21:00 se on sitten adios Córdoba.