Suunnitelmat joululomalle pulkassa

Muutama viikko sitten saatiin lyötyä jo kuukausia mielessä kypsyneet suunnitelmat lukkoon. Kumpikin oltiin haaveiltu ideaalitilanteesta, että päästäisiin viettämään ensin yhdessä joulua Suomeen ja sitten uutta vuotta Argentiinaan. Kun nyt tänä vuonna kummankin töiden puolesta on siihen mahdollisuus, niin onhan se pakko käyttää hyödyksi.

Otan pienen varaslähdön Suomeen tänä vuonna, sillä lennän jo joulukuun puolivälissä Helsinkiin. Nico tulee sitten viikkoa myöhemmin perässä, joten pääsemme viettämään joulua yhdessä. Toivottavasti valkoisessa (ja leudossa) pakkasmaisemassa. Välipäivinä on tarkoitus käydä Barcelonassa kääntymässä, vaihtamassa talvivaatteet helletamineisiin ja suunnata Argentiinaan juuri sopivasti päivää ennen vuoden vaihtumista. 

Argentiinassa joulu ei ole niin erityinen ja perinteiden täyteinen juhla kun meillä Suomessa. Oikeastaan joulun ja uuden vuoden vietto ei ymmärtääkseni eroa kovasti toisistaan. Ohjelmassa on yleensä illallinen perheen ja sukulaisten kanssa sekä maljan kohottamista kellon lyödessä 12, ehkä muutaman raketin kera. Nuorten keskuudessa tätä seuraa vielä biletysyö kavereiden kanssa. Näin siis sekä 24. että 31. joulukuuta. Tämä perustuu tietenkin vain omiin kokemuksiini, empiirinen tutkimukseni ei kovin montaa argentiinalaisperhettä ole saavuttanut. 

Kotona Suomessa taas joulupäivät kuluvat yleensä tutun kaavan mukaan. Jouluaatonaamun pikareissu Stockalle äidin ja tädin kanssa, Lumiukkoa telkkarista puolenpäivän aikaan, joulupuurolounas, joulusauna ja illaksi tädin luo sukulaisten kanssa syömään joulukinkkua ja muita herkkuja. Joulupäivä menee yleensä kotona yöpukumeiningeillä perheen kanssa syöden ja sään salliessa iltapäiväkävely keskuspuistossa kuuluu tietenkin suunnitelmiin. Tapanina sukuloidaan toisen tädin luona yhä jouluherkuista nauttien. Niin kauan kuin muistan jälkiruokana on toiminut taivaallinen vadelmajäädyke, jota saa vain kerran vuodessa ja josta unelmoidaan jo viikkoja ennen. Lapsuuden ja nuoruuden joulut ovat menneet aina samalla kaavalla ja perinteitä on vaalittu. Samoin Suomikoti muuttuu joulun alla punasävyiseksi, tyynyjä, peittoja ja kahvikuppeja myöten. Tonttuja löytyy joka paikasta, aitoa joulukuusta unohtamatta. Sanomattakin selvää, ettei joulu ole tuntunut joululta Australian, Argentiinan, Israelin tai Kuuban helteissä.

Nico koki ensimmäisen Suomijoulunsa viime vuonna ja oli ymmärtääkseni ihan tyytyväinen. Näistä syistä joulu Suomessa ja vuodenvaihde Argentiinassa on meille molemmille oikein loistavasti sopiva järjestely. Tunnustan, että joulu tuntuu vielä tällä hetkellä erittäin kaukaiselta Barcelonassa, jossa lämpötila keikkuu 20 asteen molemmin puolin ja aurinko paistaa. Onneksi joulukoristeita ja muuta hömpötystä ei vielä katu- tai kauppakuvassa näy. Odotan silti innolla Suomilomaa ja Argentiinalomaa, aikaa oman perheen ja Nicon perheen kanssa. Vaikkakin joudun varmasti etätöitä tekemään molemmilla "lomilla". 

Tätä kaikkea ennen on kuitenkin vielä selvittävä Guatemalan kuukaudesta, jonka haasteellisuus olosuhteiden ja töiden muodossa ehkä pikkasen hermostuttaa - as in nervous (vaiko jännittää?). Lähtöön on enää yhdeksän yötä.

Kuvituksena tunnelmia Suomikodista viime joululta. Pahoittelut näinkin aikaisesta tonttufiilistelystä.

Yksi Euroopan kauneimmista rannoista

Zakynthoksen saaren ehkä tunnetuin nähtävyys on Haaksirikkoranta (shipwreck beach), joka on tietääkseni valittu myös yhdeksi Euroopan kauneimmista hiekkarannoista. Eikä syyttä. Loman viimeisenä päivänä mekin päästiin viimein tutustumaan kyseiseen paratiisiin. Kaikki ei tosin aluksi mennyt ihan suunnitelmien mukaan kun herättiin lomasunnuntaina aamulla ajoissa ja hutastiin aamupalat naamaan ehtiäksemme veneretkelle, joka olikin sitten peruttu. Viimeisenä lomapäivänä.

Olo oli tämän oloinen.

Onni oli paikallinen kaveri, jolla oli taskussa plan B ja joka järkkäs meidät toiselle retkelle, vieläpä puoleen hintaan.

Siellä se nyt on!

Maisema oli niin upea, ettei sitä voinut uskoakaan!

Nico huitoo vedessä, merirosvolaiva lähestyy..

Sieltä purkautui muutama sata turistia, muttei se meitä haitannut.

Vesi oli niin kirkasta, ihanan viileää, muttei liian kylmää. Kuin maidossa kellisi.

Espanjalaista byrokratiaa vol. 2

Lähes tasan vuosi sitten koin edellisen byroktratiamuurin Espanjassa, hakiessani paikallista henkilötunnusta. Siitä voi lukea täältä. Tänään olikin edessä vähän puolivahingossa seuraava koitos. Mikä niin perinteisen maanantaimainen maanantai!

Nimittäin jostain kumman syystä marraskuun Guatemalan matkaa varten sain täytettäväkseni työn puolesta henkilötietolomakkeen, jossa kysyttiin perustietojen lisäksi myös veriryhmää. Veriryhmää. Ja jostain toisesta kumman syystä minä en omaa veriryhmääni tiedä. Moni miettii kuinka se on mahdollista. Sitä pikkasen mietin minäkin. Mutta jos ei sitä ole 26 vuoden aikana tarvinnut tietää, niin eipäs ole ihmekään. Ysiluokalla ihmisbiologiaa käsitellessä muistaakseni bilsan tunnilla testattiin kerran veriryhmä, se oli aika jännää. Mutta eihän sitä tietoa enää löydy mistään. Eikä vanhempien luota Suomikodista mistään syntymäpapereista tai muista tärkeistä todistuksista. Mielenkiintoista. Veriryhmäni on siis täysi mysteeri. Ehkä se on merkattu jonnekin yläasteen bilsan kansion paperin kulmaan. Kansio on Helsingissä varastossa laatikoissa. Kuvittelin, että olisi helpompi kävellä barcelonalaiseen terveyskeskukseen ja selvittää mysteeri verikokeella. Mutta ei ehkä sittenkään.

Lisäksi olen viimeisten viikkojen aikana yrittänyt selvittää Guatemalaan tarvittavia rokotuksia. Hepatiitti A ja B löytyvät jo, samoin jäykkäkouristus. Kuulemma rokote.fi -sivuston mukaan lavantautirokotetta voisi harkita. Ja sitähän tässä on harkittu. Kuvittelin siis hoitavani rokotekyselyn ja verikoemysteerin samaan syssyyn.

Paikallinen kaverini kehotti menemään kotiani lähinnä olevaan terveyskeskukseen, joka muuta kulkee täällä nimellä CAP (Centro de Atención Primaria). Sinne siis suuntasin tänään heti aamusta. Jonoa riitti ja respassa kolme työntekijää, joista ajoittain vain yksi palveli asiakkaita. Sisäänheittäjä kyseli etukäteen millä asialla sitä oikein oltiin. Onneksi kuulemma rokotuksesta voisi keskustella oman lääkärin (espanjalaisittain médica cabezera) kanssa, jahka sellaisen saisi. Respassa vihdoin palvelua saatuani minut naurettiin terkkarista ulos, koska kuvittelin eurooppalaisella sairaanhoitokortillani pystyväni selvittämään veriryhmä-mysteerin. Eihän tämä ole mikään hätätapaus. Minun pitäisi hankkia ensin NIE (se löytyy) ja paikallinen sosiaaliturvatunnus (senkin kävin toissaviikolla hankkimassa) ja tuoda mukana myös lähiörekisteröityminen (empadronamiento, löytyy), jotta voisin rekisteröityä CAP:ssa ja hakea paikallista katalonialaista (!) sairasvakuutuskorttia. Sen jälkeen saisin varata ajan verikokeeseen ja ehkä lopulta selvittää mysteerin. No eihän näitä kaikkia papereita mulla tietenkään ollut mukana. Passin kanssa sentään olin osannut varautua, koska se jäi muutama viikko sitten sosiaaliturvatunnusnumeroa hankkiessa kotiin ja jouduin menemään toimistoon kahdesti jonottamaan. Mutta siitä ei tällä kertaa ollut mitään hyötyä. Verikoe sai siis odottaa, mutta entäs se rokote. Veemäinen resparouva käski suunnata Lessepsin rokotuskeskukseen ja antoi onneksi vielä puhelinnumeron varmuudelta mukaan. Ja onneksi soitin ennen kuin kävelin sinne asti. "Ei meillä täällä mitään lavantautirokotteita anneta, se hoidetaan matkailijan rokotekeskuksessa siinä ja siinä osoitteessa". Jaahas.

Sitten suuntasin keskustaan matkailijarokotekeskukseen (viralliselta nimeltään Centro de Vacunación Internacional) Plaza Catalunyalle. Ajanvaraussihteeri ei ollut paikalla ja joku nainen kyseli olisinko kenties halunnut varata ajan, sitten kun sihteeri jostain ilmestyisi. "Onko sulla rokotekorttia?" Sitä ei ollut mukana (en muuten löydä sitä mistään, oiskohan unohtunut Suomeen?). Ei kun vain lavantautirokotteesta tiedustelisin. Ilmeisesti hän oli lääkäri (tai joku vastaava) muttei kuitenkaan voinut suoraan sanoa kannattaako lavantautirokotetta edes ottaa vaan siitä kuulemma keskusteltaisiin ajanvarauksen saatua. Mutta heillä ei lavantautirokotteita muutenkaan annettaisi, koska sen saa ostettua apteekista pillereinä. No just, miksi helvetissä sitten jäisin sinne odottamaan, että sihteeri ilmestyisi paikalle ja saisin varata ajan ja ehtisin vielä jutella niitä näitä lääkärin kanssa ja ehtiä ottamaan rokotteen niin, että se ehtii auttaa ennen 12 päivän päästä alkavaa Guatemalan matkaa. No olisinhan voinut olla muutamaa viikkoa aikasemmin matkassa, mutta sitä on tällä hetkellä turha surkutella.

Mietin asiaa muutaman tunnin töitä tehdessä ja kävelin sitten yhteen apteekkiin lounastauolla kokeilemaan, josko sieltä oikeaa rokotetta löytyisi. Apteekkarilta asiaa tiedustellessa hän suositteli palaamaan matkailijarokotekeskukseen. En kuitenkaan enää suostunut siihen, vaan mahdollisia haittavaikutuksia ja hintaa (10,85 euroa) tiedustellessa päätin tilata rokotteen. Sen pitäisi saapua huomenna, saan tekstiviestin kun rokotteen voi noutaa apteekista. Ylimääräinen pahoinvointi tai päänsärky on pieni paha, jos vältän mahdollisen lavantaudin, vaikken nyt kuitenkaan aio mistään katukojuista ruokaa Guatemalassa hankkiakaan. Kymmenen päivää kestää, että rokote antaa täyden immuniteettisuojan, joten eihän tässä ole mitään hätää!

Rokotteen hankkiminen olikin siis loppujen lopuksi ihan pieni juttu. Sen sijaan veriryhmämysteeri jatkukoon mysteerinä vielä toistaiseksi. Ehtiihän sen selvittää myöhemminkin. Erään apteekkaritutun mukaan kaikki, joiden nimi alkaa a-kirjaimella ovat veriryhmältää A+, joten ehköhän minäkin sitten ole. Mitä sitä tähän hätään tarkemmin selvittämään. ;) 

Syyslomalla

Meillä oli kuluneella viikolla vieraat numero 28 ja 29 Barcelonassa kylässä kun pikkusisko ja kaverinsa viettivät syyslomansa täällä etelässä. Saman suunnitelman oli tehnyt puoli Suomea. Tuntui nimittäin siltä, että koko kaupunki oli täynnä lähes pelkästään suomalaisia. Suomea kuului joka kadun nurkassa, ympäri keskustaa, Barcelonetan rantaa ja jopa juuri siinä apteekissa, jonne minä eksyin. Mutta ei mikään ihme, onhan täällä aika mainiot syyslomakelit. Barcelonetalla mereen taisi uskaltautua vaan muutama suomalainen ja britti, itse en olisi enää niin jäätävään Välimereen kylpemään painunut. 

Tämä suloinen vanha papparainen seisoi Passeig de Gràcialla Santander -pankin edessä varoittamassa mahdollisia uusia asiakkaita pankin epärehellisyydestä. En ole häntä aiemmin nähnyt, mutten tuosta kovin usein ohi kuljekaan. Ilmeisesti hän on tuossa ennenkin seissyt kun pankin ovivahti ystävällisesti tervehti ja vaihtoi muutaman sanan papparaisen kanssa. 

Suomalaisia ei näkynyt pelkästään kaduilla, tämä tuli vastaan kirjakaupassa. Oksasesta oli muuten tällä viikolla juttua El Paísissa myös. En ole vielä hänen kirjojaan lukenut, mutta aikamoiselle paraatipaikalle se oli tässä kirjakaupassa päässyt. Ihan sisäänkäynnin viereen. Näköjään Kauppalehtikin päässyt kanteen. 

Lounaalla käytiin yhdessä jo perinteiseksi muodostuneessa paikassa, jonne ollaan useampikin vieras viety pinchoja syömään. Yksi tikullinen annos maksaa 1,65 euroa ja valinnanvaraa riittää kuumista ja kylmistä suolaisista sekä vielä erilaisista jälkkäreistä. Nam.

Barcelonetalla oli vielä aika paljon auringonpalvojia. Ensimmäistä kertaa näin ihan rantavedessä muutaman meduusankin. Yksi pieni brittityttö taisi itsensä satuttaa meduusaan osuttuaan, mutta me onneksi tajuttiin niitä väistää. Sen sijaan, rantahietikolla hetken maisemasta nauttiessa yksi äkäinen amppari päätti pistää mua käsivarteen. Ensimmäinen kerta ikinä, mutta nipisti niin helkutisti koko loppupäivän. 

Näkymää Parc Güellista, kaukana Sagrada Familia.

Ehdittiin käydä Primarkissa, sieltä löytyi ihanat porohupparit. Vastaavan olisi saanut myös lumiukkona. Valitettavasti porosta ei löytynyt enää mun kokoa, joten ei saatu siskon kanssa matchaavia huppareita.

Ehdittiin myös labyrinttipuistoon, joka olikin täynnä huutavia koululaisia. Näitä kuvia kattellessa on vaikea uskoa, että ollaan jo yli lokakuun puolivälin. Nimittäin hellettä ja vihreyttä riitti.

Perjantaina kävin yhdessä koulun järjestämässä seminaarissa, joka järjestettiin Palau Realissa. Upea 1900-luvun alussa rakennettu palatsi, joka kuului alunperin Parc Güellin "isälle" Eusebi Güellille. Vuonna 1926 rakennuksesta tuli kuninkaallisten Barcelonan residenssi, mutta nykyään sieltä löytyy muutama museo, jonne pääsee matti meikäläinenkin tutustumaan. Ehkä joku päivä.

Instagram Travel Thursday: Parc Güell BCN

Kenellekään blogiani jo jonkin aikaa seuranneelle tuskin tulee yllätyksenä mieltymykseni Parc Güelliin. Sen takia tuntuikin luontevalta omistaa ensimmäinen Instagram Travel Thursday postaus kyseiselle puistolle. Arvioiden mukaan noin 4 miljoonaa ihmistä vierailee siellä vuosittain. Se onkin täynnä ihmisiä, turisteja sekä paikallisia ulkoilijoita, ympäri vuoden. 

Vaikka asunnonetsintä Barcelonassa osoittautui viime vuonna yllättävänkin tuskalliseksi, kävi meille loppujen lopuksi aikamoinen mäihä, kun päädyttiin puolivahingossa asumaan ihan Parc Güellin viereen. Puistosta onkin tullut meidän vakiopaikka, kun tulee tarve lähteä happihyppelylle tai juoksulenkille. Sen lisäksi, että ollaan tietenkin viety kaikki meillä viimeisen vuoden aikana käyneet vieraat myös tutustumaan puistoon vähintään kerran. Joskus tulee istuskeltua mosaiikkiparvekkeilla ihan vain ihmisiä bongaillessa. Jokaisella on tietenkin oma tapansa esiintyä kameran linssin edessä, mutta joidenkin tyyli on vaan keskimääräistä huvittavampi. Jalka vinoon, suu suppuun, pää kenoon ja vieno hymy huulille. Paikka on ihmisbongailulle mitä parhain!

Yksi puiston parhaita puolia on se, että vaikka se onkin ympäri vuoden täynnä väkeä, ihmiset hukkuu sinne aika hyvin. Lukuunottamatta suosituimpia alueita. Puistossa voi rauhassa tehdä pienen tai suurenkin kävelylenkin ja kuunnella erilaista musiikkia reggaesta, spacedrumiin tai huilun- ja kitaransoittoon. Mahtavia puistomuusikoita riittää! Mukaan voi ottaa eväät ja nauttia niista piknik-alueilla tai sitten ns. monumenttialueen mosaiikki-parvekkeilla. Mun Parc Güellin lempparibändi the Mañanersin FB sivujen mukaan poliisi on kuitenkin ruvennut ahdistelemaan heidän musisointia puistossa, joten saa nähdä kuinka kauan tästä rempsakasta reggaesta (ja muusta puistomusiikista) pääsee vielä nauttimaan.

Sen lisäksi, että puisto itsessään on älyttömän kaunis ja täynnä pieniä yksityiskohtia, puita, vihreitä papukaijoja, katumyyjiä yms. on sieltä myös mahtavat näkymät lähes koko Barcelonaan. Parc Güelliin kannattaa siis suunnata jo pelkästään sieltä avautuvien maisemien puolesta.

Kuten sanottu, puisto on täynnä ihmisiä ympäri vuoden. Viimeiset 12 kuukautta on tullut lähes päivittäin ihmeteltyä sitä pyhiinvaeltajien määrää, joka puistoon piipertää. Jos haluaa tutustua puistoon pienemmässä väkijoukossa, kannattaa välttää viikonloppua ja suosia ennemmin arki-iltoja. Arkipäivien aamuista minulla ei ole omaa kokemusta, mutta ylläolevat lähes autiot kuvat parveketasanteelta ovat yhdeltä maagiselta torstai-illalta kesäkuulta. Saatiin puisto lähes täysin itsellemme.

Kirjoitin Parc Gëllin yksityistämisaikeista maaliskuussa (klik) ja valitettavasti addressista ja kampanjasta pääsymaksun perintöä vastaan ei tällä kertaa ollut hyötyä. Virallisten nettisivujen mukaan puistosta tulee maksullinen lokakuun 25. päivä. Aivan kohta! Puistossa onkin tällä hetkellä kova jylläys menossa, jotta lipunmyyntipisteet sun muut rajoitteet saadaan paikoilleen. Etukäteen ostettuna pääsylippu tulee maksamaan 7 euroa ja puiston ovelta 8 euroa. Listätietoja täältä. P*ska juttu, mutta minkäs teet. Onneksi ihan koko puistoa ei tulla "sulkemaan" maksulliseksi, vaan lähinnä pelkästään "monumenttialue", jolta mosaiikkiparvekkeet ja kuuluisa lisko löytyvät. Kaupungin pormestarin meille lähettämän kirjeen mukaan vain 7,9 prosenttia puiston pinta-alasta tulee maksulliseksi. Ehkä jatkossa siellä voi käppäillä rauhallisemmissa merkeissä.

Jotain järkeä on heillä sentään päässä ollut, nimittäin lähialueen asukkaat pääsevät jatkossakin sisään ilmaiseksi. Meilläkin on jo omat Parc Güell -kortit kaupungilta tilattuina, joten päästään onneksi jatkamaan näitä umpimähkäisiä päiväkävelyjä. Puiston lähialue on joka tapauksessa täyttynyt  kuvissa näkyvistä iskulauseista. All in all, Parc Güell on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka Barcelonaan tullessa!

Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä tsekkaamassa järjestäjien (Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig.