Kesäkuista elämää

Meillä onkin ollut täällä pitkä viikonloppu, koska jostain syystä Barcelonassa (ei kuitenkaan Kataloniassa, eikä muualla Espanjassa) oli tänään pyhäpäivä. Jostain pääsiäisen jälkipyhästä on kyse, koska päivä kulkee nimellä "lunes de pascua granada". Muttei sen niin väliä, pääasia että voi fiilistellä kesää, viikonloppu on päivää pidempi ja toisaalta arkiviikko lyhyempi.

Vielä alkuviikosta täällä oli viileämmät ilmat kuin Suomessa. Juuri ja juuri päästiin päivällä yli 20 asteen ja tuuli riepotteli aikalailla. Maanantaina kävelin rantaan -meiltä kävelee sinne reippaasti noin puolessa tunnissa- ja tuuli viilensi sen verran, ettei edes tehnyt mieli tsekkailla Välimeren lämpöasteita. Ja kuten kuvasta näkyy, ei ollut mitkään shortsikelit.

Me käytiin viime viikonloppuna hakemassa Ikeasta parvekkeelle pyötä ja tuolit, jotta voitaisiin vihdoinkin ottaa parveke muuhunkin käyttöön kuin pelkkään pyykinkuivaukseen. Ollaan puhuttu parvekekaluston hankkimisesta jo helmikuusta lähtien, muttei toisaalta olla raaskittu ostaa mitään ylimääräistä, koska ei olla oltu varmoja, jäädäänkö tähän kämppään. Nyt kuitenkin onneksi saatiin aikaseksi nämäkin hankinnat, sillä Ikeaan pääsee kätevästi meidän kotioven edestä kulkevalla metrolla.

Alkuviikosta kokeilin tehdä kreikkalaisen frappen ja siitä tuli niin herkullista, että frappeta on vedetty viikon jokaisena päivänä. Meille paistaa kätevästi aamuaurinko noin kello kolmeen asti, joten aurinko kuumottaa aamupäivän ja iltapäivällä voi nauttia vähän viileämmästä olosta.

Lauantai olikin sitten vuoden ensimmäinen rantapäivä. Lämpötila nousi sen verran korkealle, hellelukemiin asti, että uskaltauduttiin leiriytyä hiekalle pelkissä uikkareissa. Mukaan napattiin matkalta evääksi argentiinalaisia empanadoja, vesimelonia ja kirsikoita. Veteen asti ei kuitenkaan uskaltauduttu, joten talviturkit on vielä heittämättä.

Pyhäpäivän yhteisestä parvekehetkestä ei sitten kuitenkaan ehditty kovin kauaa nauttia, koska pilvet tulivat ja toivat pienet pisarat. Mutta se oli kivaa, niin kauan kun sitä kesti. Sade taisi loppua ennen kuin se ehti alkaakaan.

Maanantainen iltakävely kestikin tällä kertaa reilut kolme tuntia ja lähes 12 kilometriä ehdittiin siinä ajassa talsimaan. Päätettiin suunnata vanhoille kotikulmille Parc Guëlliin. Meillä on onneksi vielä "naapurustokortit", vaikkei naapurustossa enää asutakaan, joten niillä pääsee ilmaiseksi monumenttialueelle. Istuskeltiin siellä hetki mosaiikkipenkeillä "people watchingia" harjoittamassa ja turisteja ihmettelemässä. Tuntui siltä, että puistossa oli selvästi vähemmän väkeä nyt kun ihmismäärää rajoitetaan ja joka tunti päästetään vain tietty määrä vierailijoita sisään. Sen lisäksi alueella parveili muutama järjestysmies, jotka vahtivat ettei kukaan noussut parvekkeen "selkänojien" päälle tai muulla tavalla häiriöinyt. Ehkä tämä on kuitenkin hyvä juttu siinä mielessä, että puistoa suojellaan. Rihkamamyyjät eivät onneksi myöskään enää pääse alueelle, vaikka niitä muualta puistosta varmasti päiväsaikaan löytyy. 

Alkumatkasta ohitettiin upea Hospital de Sant Pau.

Guëllin puiston jälkeen suunnattiin vielä korkeammalle, Carmelin bunkkerille. Oon kirjoittanut paikasta aiemmin täällä. Jostain syystä koko alue oli aidattu kaupungin toimesta ja jotain kunnostustöitä sielläkin meinataan tehdä. Metalliaita oli kuitenkin väännetty sivuun ja "ei kulkua" -kylteistä huolimatta paikalla oli aika paljon väkeä, niin nuoria kuin vanhojakin. Liekö Vuelingin viimekuisessa lentolehdessä ollut artikkeli tehnyt tehtävänsä. On sieltä vaan niin upeat näkymät! Ens kerralla pitäiskin malttaa odottaa ihan auringonlaskuun asti, jotta näkis kaupungissa syttävät valot.

Jalkapallon MM-huumaa

Parempi puoliskoni on jo kohta vuoden päivät laskenut kuukausia, viikkoja ja nyt vielä päiviä jalkapallon MM-kisojen alkuun. Vuoden alussa kesän menoja suunniteltaessa kisojen ajankohta piti tietenkin ottaa huomioon ja varmistaa matsien näkyvyys. Muutama viikko takaperin veljien ja siskon miesten kesken luotiin erityinen "mundial" whatsappryhmä kisoja varten. Ja fudiskommentit näyttävät käyvän kuumina ennen kuin kisat ovat edes alkaneet. 

Jalkapallofanitus sai ihan uuden merkityksen Argentiinassa asuttua ja argentiinalaisia tavatessa. Lukiossa keskeytettiin tunnit ja mentiin alakertaan katsomaan maaottelua kesken koulupäivän koulun ainoasta telkkarista. Opettajien kanssa, luonnollisesti. MM-kisat yhdistää muuten aika poliittisesti jakautunutta kansaa ihan erityisellä tavalla. Koko maa on yhtä. Joillekin jalkapallo on tärkeämpää kuin mikään muu asia koko maailmassa. Maradonan faneilla on ihan oma uskontonsa, "Maradoaaninen kirkko" (joka ilmeisesti jopa vihkii pareja maradoniaaniseen avioliittoon). Kymmenen käskyä saa ihan uuden merkityksen "Maradoaanisina käskyinä", esimerkkeinä: 2. Rakasta jalkapalloa yli kaiken. 4. Puolusta Argentiinan maajoukkueen paitaa ja kunnioita sen kansaa. 9. Ota Diego toiseksi nimeksesi ja tee näin myös lapsillesi. Perinteinen Isä meidän -rukous onkin "Diego Meidän", tyyliin "Diego meidän joka olet kentillä, pyhitetty olkoon sinun vasurisi.."

Erehdyin kerran saamaan hervottoman, spontaanin naurukohtauksen yhden Nicon kaverin kertoessa kuinka hän melkein itki kuullessaan yhden pelaajan jättävän hänen lempijoukkueensa Bocan (30-vuotias jätkä oli tosissaan!). Mikä virhe! Kaikkien katseet kääntyivät minuun ja kaveri tuijotti mua vihoissaan lähes valmiina heittämään mut ulos kodistaan. Sain onneksi vakuutettua hänet nauraneeni ihan toiselle asialle, yeah right ja säästyin sillä kertaa seurauksilta. Ainakin vaimonsa uskoi, kun kyseli jälkikäteen mun naurukohtauksen motiivia. Oli varmasti vika kerta..

Argentiinassa osataan joskus tehdä aivan loistavia mainoksia. Useita sellaisia tihrustin youtubesta vuosia sitten maata ja sen aksenttia ikävöidessä. Yleensä jalkapallon MM-kisoja varten maajoukkuetta sponsoroivat yritykset tekevät ihan omat mainoksensa, ja ne harvoin pettävät yleisön. 

Tämä "paikallisen saunalahden" tekemä mainos on valitettavasti espanjaksi, mutta puhuu juuri tästä MM-kisojen aikaan yhdistyvästä kansasta. Neljän vuoden välein kansalaisista tulee "parempia argentiinalaisia, kaupungit täyttyvät sinivalkoisista väreistä ja kaikki on kaikkien kavereita. Kuinka hyvää jalkapallo meille tekeekään".

Tämän vuoden mainoksista paras on kyllä ehdottomasti TYC sportin tekemä paavimainos, "siunattu peli". Valitettavasti en löytänyt videosta tekstitettyä versiota, mutta ehkä fiilistä välittyy muutenkin. Tässä on mainosmiehet onnistuneet mun mielestä loistavasti. Paavin viime vuonna Rio de Janeirossa Maailman Nuorten päivänä pitämästä puheesta on leikattu osuvia osia tsemppaamaan maajoukkue voittoon. Lopputekstissä lukee "jos yksi argentiinalainen Brasiliassa sai tämän aikaan, kuvittele 23". Argentiinalaisesta paavihuumorista voi lukea lisää täältä. 

Argentiinalaisella Quilmes-oluella on myös hyviä mainoksia. Tänä vuonna videolla esitellään vastustajille mm. maajoukkueen tähtipelaajien taustoja; Messi, joka otti vastaan kymmeniä piikkejä kasvaakseen pelaamaan MM-kisoissa; toinen, joka tuo mukanaan pyhän tulen kasvettuaan hiilten seassa; kolmas, joka syntyi Ranskassa ja sanoi ranskalaisille "ei kiitos". Vastustajat saavat vastaansa "kansan, joka keksi jotain parempaa kuin jalkapallo, rakkauden jalkapalloa kohtaan". 

Varmuuden vuoksi Quilmes on laittanut pyörimään myös vuoden 1986 kisojen mainoksen, koska sinä vuonna Argentiina edelliskerran voitti MM-kisat. 

Edellisvuosien videoista suosikkini on ehdottomasti tämä TYC sportin 2010 kisojen mainos. Tässä on onneksi englanninkieliset tekstitykset!

Tässä vielä lopuksi brassikaverini linkkaama kisafiilistä nostattava video rajan toiselta puolen. "Näytä voimasi, Brasilia" kisamaasta.

Kyllähän tässä kaikessa tohinassa innostuu perinteinen lätkäfanikin!

Pohjois-Italia: Garda

Meidän Pohjois-Italian road trip alkoi Gardan alueelta. Ensimmäisenä päivänä Milanon Malpensan lentokentälle saavuttuamme otettiin heti Fiat 500 alle ja suunnattiin Gardajärvelle. Meidän tarkoitus oli ajella pienempiä teitä pitkin, välttää motarit ja tietullit. Heti kättelyssä päädyttiinkin ruuhkaiselle, nelikaistaiselle motarille vähän vahingossa, eikä ihan tarkkaan tiedetty edes minne oltiin menossa, mutta onneksi kuitenkin oikeaan suuntaan. Tietulleihin meni ensimmäinen kymppi heti ekana päivänä vajaan 200 km matkalla, mutta ainakin oltiin ajoissa perillä hotellilla.

Maisemat oli huikeat jo ennen kuin päästiin Gardajärvelle, mutta järven rannikkoa ajellessa ne vain parani. Lumihuippuiset vuoret, upea järvi ja pienet kylät. Juuri sitä, mitä molempien edellisiltä reissuilta oli jäänyt mieleen ja vielä kauniimpaa.

Yövyttiin Pai-nimisessä paikassa, jota ei edes kyläksi voinut kutsua. Muutama hassu talo ja pari hotellia, eikä mitään muuta. Oltiin ihan tietoisesti varattu hotelli "vähän syrjempää", koska se laski aikalailla hotelliyön hintaa ja autolla pääsi liikkumaan niin kätevästi. Jo parin kilometrin päässä oli seuraava kylä ja Malcesineen kaveria moikkaamaan oli vain noin 15 minuutin ajomatka. 

Vietettiin Gardalla yhteensä kaksi ja puol päivää, käytiin muutamassa eri kylässä (niistä lisää vielä), mutta iltaisin suunnattiin syömään Malcesineen ystävän luo. Malcesine oli meidän mielestä Garda-alueella nähdyistä paikoista kaikkein söpöin. Kesän sesonki ei ollut vielä alkanut, joten mukulakivikaduilla ja pienillä kujilla sai kävellä ihan rauhassa. Ravintoloissakin riitti tilaa ja tunnelma oli jotenkin todella rauhaisa. 

Gardajärven alue on muuten täynnä saksalaisia eläkeläisturisteja, joten iltaisin meno näytti rauhoittuvan jo aika aikasin. Lähes jokaisessa ravintolassa (sekä hotellissa) meille puhuttiin koko ajan saksaa, mikä oli aluksi todella hämmentävää. Oli jännä huomata, että monelta paikalliselta saksa sujui erittäin sujuvasti, mutta englannin kanssa olikin vaikeuksia. Ei olla kumpikaan päivääkään saksaa opiskeltu, mutta kommunikointi sujui silti onneksi ihan mutkitta.

Itsenäinen Katalonia?

En oikein tiedä miten suhtautua näihin itsenäistymishaluihin, toisinaan koko asia tuntuu ihan naurettavalta. Ensimmäistä kertaa Barcelonassa käydessäni (2007) en edes muista nähneeni yhtään Katalonian itsenäisyyttä tukevaa lippua missään esillä. Enkä edes toisella tai kolmannella kerralla vuonna 2011 (en löytänyt edes vanhoista reissukuvista yhtäkään lippua). Vasta kun muutettiin kaupunkiin syyskuussa 2012 - juuri sopivasti saavuttiin paikallisten kansallispäivänä - huomasin lippuja ihan joka paikassa. 

Nykyään Barcelonan ja lähikaupunkien kaduilla kävellessä näkymä on usein tällainen:

"Catalunya - Euroopan uusi valtio", kuva otettu Gironassa joulukuussa 2013.

Katalonia liitettiin osaksi Espanjaa jo vuonna 1714, joten kyseessä ei ole mikään ihan tuore juttu. Viime vuosina - osittain talouskriisin myötä - on itsenäisyysmielisyys kasvanut kuitenkin huimasti koko Katalonian alueella. Katalonialaiset ovat sitä mieltä, että he antavat Espanjan keskushallinnolle paljon enemmän kuin saavat sieltä takaisin. Katalonialaisten verotuloista menee miljardeja euroja Espanjan köyhemmille alueille, joten he kokevat, että nämä eurot on suoraan katalaanien hyvinvoinnista pois ja he eläisivät paremmin itsenäisenä valtiona. Koska katalaanit eivät itse koe olevansa osa Espanjaa, he eivät ymmärrä (ja hyväksy), että heidän pitäisi laittaa muut espanjalaiset oman ja lastensa hyvinvoinnin edelle.

Tämän vuoksi täällä suunnitellaan kansanäänestystä, jolla päätettäisiin itsenäistyäkö vai ei. Espanjan keskushallinto ei kuitenkaan ole toistaiseksi antanut Katalonialle lupaa järjestää tällaista äänestystä, joka suunnitellaan nyt pidettävän 9. marraskuuta tänä vuonna. Joidenkin tulkinnan mukaan se olisi Espanjan perustuslain vastainen. Kansanäänestystä käsitellessä Espanjan kongressi hylkäsi hankkeen äänin 299 (vastaan), 47 (puolesta) ja yksi pidättäytyi äänestämästä. Ei siis epäilystäkään, että lupa äänestykseen myönnettäisiin. Ymmärtääkseni äänioikeutettuja olisivat kaikki Katalonian alueella asuvat ihmiset - myös me (sama äänestyspolitiikka taitaa olla käytössä myös Skotlannissa jo syyskuussa järjestättävässä kansanäänestyksessä). 

Marraskuussa järjestettävä äänestys olisi periaatteessa laiton, mutta se varmaan järjestetään joka tapauksessa, tuli keskushallinnolta lupa tai ei. Joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi äänestyslipukkeet olisi jo suunniteltu, sekä ulkomailla asuvien, äänioikeutettujen katalaanien (noin 200 000) rekisteröiminen aloitettu. Viimeisten kyselyjen mukaan itsenäisyyden kannattajien määrä keikkuu 50 prosentin molemmin puolin. Liittovaltion ja nykyisen itsehallintojärjestelmän kannattajia on noin 20 % molemmilla. 

Eri tapahtumista löytyy lähes aina itsenäisyys-koju, jossa voi äänestää. En ihan tarkkaan tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta lobbaus on kova!

Aika moni minunkin maisterin katalaaneista oli itsenäisyyttä tukevia henkilöitä, osa vähemmän ja osa enemmän. Toisin kuin muualla Espanjassa usein kuvitellaan, näistä kukaan ei kuitenkaan suhtautunut mitenkään agressiivisesti tai epäkohteliaasti muualta Espanjasta tulevia kohtaan. Heillä ei myöskään ollut mitään ongelmaa puhua espanjaa muiden ihmisten kanssa. Monet espanjalaiset (ja myös ulkomaalaiset) kuvittelevat, että esimerkiksi Barcelonassa ei voisi elää ilman, että puhuu katalaania. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, nimittäin täällä asuu niin paljon ulkomaalaisia tai muualta tulleita, joten on lähes mahdotonta löytää paikallinen ihminen (katalaani), joka ei espanjaa osaisi. Katalaanit opiskelevat espanjaa koulussa ja vaikkeivat he sitä välttämättä kotona puhuisikaan, niin ihan varmasti käyttävät kieltä kuitenkin päivittäin. 

Joitain erikoisia poikkeuksia tietenkin löytyy. Yksi paikallinen opiskelukaverini kirjoitti kaikki maisterin ajan esseet ja kokeet katalaaniksi -tämä oli tietenkin sallittua, mutta proffat kehottivat esimerkiksi englanniksi järjestettävillä kursseilla käyttämään englantia. Herra oli vakuuttunut, että hänen pitäisi käyttää omaa äidinkieltään niin paljon kuin mahdollista, koska hänen vanhempansa eivät nuoruudessaan sitä voineet tehdä (Francon diktatuurin aikana katalaanin käyttö oli kokonaisuudessaan kiellettyä ja jopa ihmisten nimiä vaihdettiin "espanjalaisimmiksi"). Sama tyyppi toisaalta välillä puhui mullekin pelkkää katalaania päin naamaa. Toinen, Barcelonassa koko ikänsä kasvanut, katalaani-jenkki opiskelukaverini taas luetteloi CV:ssään kielet näin: katalaani - äidinkieli, englanti - äidinkieli, espanja - sujuva. Siitä huolimatta, että tyypin englanti oli aivan järkyttävän huonoa ja espanja kuitenkin sujui ihan sitä äidinkielenään puhuvan tasoisesti. Kuinka paljon hyötyä tällaisesta poliittisesta kannanotosta ansioluettelossa on? Luulisi, että ennemminkin haittaa. 

Yksi barcelonalainen luokkakaverini päätyi maisterin jälkeen harjoitteluun Madridiin, Espanjan ulkoministeriöön. Hän ei ole koskaan luokitellut itseään itsenäisyyden puolustajaksi, eikä välttämättä näe asioita niin mustavalkoisina kuin muut. Omien sanojensa mukaan kaverini tuntee itsensä melkein "maanpetturiksi" äärikatalaanien seurassa, koska ei täysin sydämin kannata itsenäisyyttä ja näe sitä parhaana mahdollisena ratkaisuna. Madridissa sitten joku korkea-arvoinen, espanjalainen diplomaatti oli kaverini kuullen heittänyt ala-arvoisia kommentteja kuten "en varmasti nimittäisi yhtään katalaania yhteenkään tehtävään", tietämättä kaverini taustasta. Näinä hetkinä hänen siis tekee mieli puolustaa itsenäisyyttä kynsin ja hampain. Vihamielisiä kommentteja kyllä siis viljellään ajoittain puolin ja toisin. 

Useat katalaanit kertovat itsensä esitellessään olevansa kotoisin Kataloniasta tai Barcelonasta, ei Espanjasta. Puheiden mukaan he eivät myöskään kannata Espanjan maajoukkuetta jalkapallon MM-kisoissa. Huvittavaa kyllä, Brasilian kisojen maajoukkueesta löytyy seitsemän FC Barcelonan pelaajaa, joista viisi on katalaaneja. Toisin kuin muissa maissa, täällä ei kovasti Espanjan maajoukkueen kuvilla MM-kisoja mainosteta. Yhdenkin urheilukanavapaketin mainoksessa keikkui tietenkin Messi, Argentiinan maajoukkueen paidassa (ennemmin siis argentiinalainen kuin espanjalainen). Telkkarissa kun katalaani-uutisissa kerrotaan säästä, ei suinkaan näytetä koko Espanjan karttaa, vaan pelkkää Suur-Katalonian aluetta. Katsoin ensimmäisellä kerralla, että miksi tuossa on Italian kartta, oli niin saman muotoinen maapläntti. Barcelonassa paikoittain kyltit tai ravintoloiden menut löytyy ensin katalaaniksi ja englanniksi, mutta vasta viimeisenä espanjaksi. Ensimmäistä kertaa pankissa asioidessa espanjan kielistä infopaperia ei löytynytkään, joten vaihtoehtona oli katalaani tai englanti. Palvelua sain tietenkin täysin moitteettomasti espanjaksi.

Placa Catalunya 23.4.2013

Nähtäväksi jää, kuinka kansanäänestyksen käy. Varmasti skottien syyskuun äänestystulos toimii jonkinlaisena esimerkkinä ja heijastuu Katalonian tapahtumiin tavalla tai toisella. Mahdollinen itsenäistyminen ei suinkaan olisi helppo, halpa tai nopea ratkaisu. Uusi valtio joutuisi luomaan uuden rahayksikön ja hakemaan EU:n jäsenyyttä, oma parlamentti sentään jo löytyy. 

YLE näytti muuten viime viikolla lyhyen dokumentin Kataloniasta ja katalaanien itsenäistymisaikeista (siitä tämäkin kirjoitusidea lähti). Ilmeisesti kyseessä oli neliosaisen dokumenttisarjan ensimmäinen osa. Mikäli aihe kiinnostaa, dokkari näkyy täältä YLE Areenasta, myös ulkomailla (vielä 24 päivää).

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin

Ehkä vähän dramaattinen otsikointi tässä tapauksessa, mutta mulla nyt vaan keittää niin älyttömästi, että haluan avautua. Katsotaan helpottaako tää! Aloitetaan siis koko Italian matkan ikävimmästä tapauksesta, eli kotimatkasta.

Meidän oli tarkoitus lentää Firenzestä takaisin Barcelonaan perjantaina illalla kello 21:00. Firenzen kenttä on yksi kaikkien aikojen kämäsimmistä ja mentiin vielä ihan turhaan oikein ajoissa kentälle, koska mehut oli jo ihan loppu ja hotellilla odottelukaan ei houkutellut. Vähän ennen lennon lähtöä salissa kuulutettiin normaalisti, että boarding alkaa. Sen jälkeen kun kaikki oli tunkenut itsensä epämääräiseen rykelmään portin eteen, kuulutettiinkin lennon olevan yhtäkkiä myöhässä. Ja hetken päästä ilmoitettiin, että koneessa on tekninen vika. Tunti sen jälkeen kun lennon oli tarkoitus lähteä odotettiin vielä teknikkojen arvioita, oliko koneella mahdollista lentää. Ilmeisesti lentokoneen bensatankki vuoti, ja ongelma oli niin paha, että lento lopulta peruttiin kokonaan.

Kello oli yli 11 perjantai-iltana kun meille vihdoin ilmoitettiin, että kone ei sinä iltana lennä, vaan meidät kuljetettaisiin bussilla Pisaan (n. 80 km päähän) hotelliin ja sieltä vasta seuraavana aamuna lennettäisiin Barcelonaan. Tätä informaatiota nämä italialaiset Vuelingin lentokenttätypsykät eivät osanneet edes kuuluttaa (millään kielellä), vaan yli 100 matkustajaa kävi yksitellen kysymässä mistä oli kyse tai tieto kulki puskaradion kautta. Englantia he eivät tietenkään osanneet lähes ollenkaan, mutta onneksi italiaa sentään ymmärtää. Kävi sääliksi niitä jenkkimatkustajia, jotka elivät vielä pahemmassa epätietoisuudessa.

Meille luvattiin Pisassa hotelli, illallinen ja aamupala, sekä lento seuraavana aamuna kello 9. Italialainen lentokenttätypy kertoi sen mulle henkilökohtaisesti. Kaikki kesti tietenkin ihan järkyttävän kauan, odotettiin ja odotettiin, että päästäisiin ensin hakemaan matkalaukut takaisin (ne oli jo koneessa). Sen jälkeen odotettiin meitä Pisaan vieviä busseja, joita oli yhteensä kolme. Voitte kuvitella mitä seuraa kun bussit saapuu yksitellen ja kaikki 130 matkustajaa yrittää änkeä bussiin samaan aikaan. Noin tunnin ajomatkan jälkeen bussikuskit lemppas meidät Pisan kentälle ja kello oli yksi aamuyöllä. Tähän aikaan me oltaisiin alkuperäisen suunnitelman mukaan oltu jo Barcelonassa omassa sängyssä nukkumassa. Mutta ei. 

Me matkustettiin lopulta tokassa bussissa ja seurattiin vaan edellisiä matkustajia Pisan lentokentälle sisään. Samalla kaiuttimista kuulutettiin, että lentokenttä suljetaan nyt, viimeisen lennon lähdettyä. Turvamiehet pinkoivat äkkiä paikalle ihmettelemään mistä keskellä yötä yhtäkkiä ilmestyi 100 vihaista ja väsynyttä matkustajaa. Eivät he voineet meitä pihalle enää siinä vaiheessa heittää, joten italiaksi selviteltiin mistä oli kyse. Selvisi, ettei kukaan tiennytkään mistään hotellista eikä meitä ollut kukaan Pisassa vastassa. Bussikuskit vaan dumppasivat kentälle. Aika nopeasti tajuttiin, ettei mitään hotellia tai illallista missään ollut odottamassa. Vuelingin asiakaspalvelupuhelin oli suljettu tuntia aiemmin, joten sinnekään ei ollut soittamista. Turvamiehet sentään saivat vahvistettua lentokentän johdon kanssa, että meille tosiaan oli järjestetty seuraavana päivänä aamusta ylimääräinen lento. Yritä siinä sitten kello kaksi aamuyöstä (viikonloppuna) lähteä etsimään hotellia Pisan lentokentältä. Hip hei. Onneksi sentään saatiin jäädä kentälle yöksi. Yhtäkään minuuttia ei tullut nukuttua, mutta tehtiin tuttavuutta yhden meksikolaisen häämatkalla olevan pariskunnan kanssa. Ja lauantaina aamulla saatiin kämäset "snack voucherit", joilla pystyi lunastamaan yhden voileivän ja kahvin lentokentän baarista. Päästiin kuin päästiinkin kotiin puolen päivän aikaan, reilut 12 tuntia myöhemmin. Ja arvaatte varmaan, että Vuelingin tiskillä Barcelonan kentällä kävi kuhina.

Mulla ei ole ikinä käynyt lentojen kanssa näin huono säkä ja itse asiassa koko touhu tuntui vain pahalta unelta. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, että odottelin piilokameroiden saapuvan jostain nurkan takaa minä hetkenä hyvänsä. Aivan järkyttävän epätodellista ja alkeellista toimintaa lentoyhtiöltä. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on halpalentoyhtiö, mutta me oltiin vielä ostettu Iberian lennot, jotka Vueling  sitten operoi.

Ymmärrän myös, ettei ole helppo nakki järkätä yli sadalle matkustajalle hotellimajoitusta myöhään perjantai-iltana pienestä turistikaupungista. Varmaan aikamoinen mission impossible. Mutta olisivat edes voineet tiedottaa asiasta etukäteen (eikä valehdella), niin olisi jokainen osannut asennoitua tilanteeseen omalla tavallaan, jäädä tietoisesti lentokentälle nukkumaan tai järkätä hotelli jostain läheltä. Nyt ihmeteltiin tovi Pisan kentällä ja odoteltiin vastauksia. Pahinta tässä on se, että jos meidän bussit olisi saapuneet kymmenen minuuttia myöhemmin, oltaisiin lentokenttä ehditty sulkea ja koko konkkaronkka jääty yöksi ulkosalle.

Olen tietoinen EU:ssa säädetyistä lentomatkustajien oikeuksista ja niihin vedoten väännettiin heti Barcelonan kentälle saavuttua reklamaatiot Vuelingin tiskillä. Samalla täytettiin vielä joku Barcelonan kaupungin (Generalitatin) oma kuluttajansuoja-lomake. Varmuuden vuoksi tein samaisen Vuelingin reklamaation vielä netissä kotiin päästyäni (näin yhtä kanssamatkustajaa oli kentällä neuvottu). EU:n lentomatkustajien oikeuksien mukaan meille olisi kuulunut oikeus virvokkeisiin, ateriaan, yhteydenpitoon, yöpymiseen sekä lisäksi rahallinen korvaus (250 €). Näiden sijaan saatiin yksi "snack" aamulla.

Tänään sitten sain Vuelingilta lyhyen sähköpostin, jossa he ensin pahoittelevat tapahtunutta. Sen jälkeen siinä höpistään säädöksistä mikäli matkustaja on päättänyt olla odottamatta vaihtoehtoista lentoa ja todetaan ruokaseteleiden mahdollisuus. Lopuksi viesti toteaa, että tässä tapauksessa lentoyhtiö on toiminut EU:n säädösten mukaan, eivätkä voi yllä todetuista syistä johtuen tarjota lisäkorvausta. Whaaat? En meinannut uskoa silmiäni. Tämä sähköpostilla tullut vastaus ei nyt ollenkaan vastaa tätä meidän tapausta millään tavalla, eikä siinä viitata perjantain tapahtumiin. En ymmärrä. Laitoin heti viestiä takaisin ja vielä linkin EU:n sivuille, jos asiakaspalvelussa osataan sellaista lukea. Katsotaan miten käy. Olen valmis tappelemaan oikeuksistani.

On täysin hävytöntä, että nykymaailmassa voi joku lentoyhtiö toimia näin. Eikö vaan? Onko kellään kokemusta vastaavasta muiden (halpis)lentoyhtiöiden kanssa? En tiedä kuinka hyvin Espanjassa kuluttajansuojalaki tunnetaan tai millainen se on. Olis meinaan pari muutakin keissiä tässä taisteltavana.