9. maaliskuuta 2010

5 miljoonaa suomalaista ja kaikki Aberdeenissä?

Uusi viikko alkoi loistavasti aamun klo 7:30 spinningillä. Uusi tyttö veti tunnin ja nyt tekee kipeää portaiden tai minkä tahansa mäen nousu. Onneksi istuin ei tällä kertaa jättänyt kipumuistoa takamukseen..

Iltapäivällä oltiin keskustassa "pyörähtämässä" kakkukahveilla kaverin kanssa. Porkkanakakkua ja flat white -ei vois viikko paremmin alkaa. Vettäkään ei ole satanut moneen päivään. Wau.
Löysin uuden (suht halvan, vaan 15 puntaa) koululaukun, koska mun edellinen rakas-ruskea-Roxy vetelee viimeisiään ja minä hetkenä hyvänsä sanoo itsensä irti mun kainalosta, kirjaimellisesti.

Laukkukauppoja tehdessä kuulin hyllyjen välistä tuttuja sanoja. Siellä istui kaksi suomalaista, ennennäkemätöntä tyttöä, höpöttelemässä juttuja keskenään. On se niin ihmeellistä.
Puoli tuntia myöhemmin mentiin ruokakauppaan, jossa tuli vastaan toiset kaksi ennnennäkemätöntä suomalaista tyttöä. Oli kyllä niin suomalaisen näköisiä.
Mekin oltiin kaksi suomalaista tyttöä, jotka höpötti keskenään ja nautti maanantaista keskustassa. Mutta se jäi muille salaisuudeksi, oltiin vaan hiljaa ja tuskin ne osasi aavistaa mitään.

Tässä muutama viikko sitten juuri salilla pukkariin mentäessä meinasi käydä köpelösti. Sitä on niin tottunut (typerään) ajatukseen, että "puhun harvinaista kieltä, jota kukaan ei ymmärrä!". Turha luulo. Siinä luulossa, että kukaan ei ymmärrä sitä luulee voivansa laukoa ääneen kaikki pienet ajatukset, jotka päähän sattuu tulemaan. Suodatin vaan häviää ja kaikki tulee ulos suusta ilman pienintäkään varovaisuutta, että joku muukin saattaa olla Suomesta tai vaan osata suomea.
Pakko oppia olemaan hiljaa tästä lähtien.
Kuka tahansa ei-suomalaisen-näköinen voi myös osata puhua suomea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti