28. marraskuuta 2010

luontoäiti taitaa olla sekaisin

Perjantaina olin kirjastossa esseenteossa "pilkkuun" asti. Välillä hain kahvia, jotta pysyisin hereillä ja tuijotin "sulkaapatukkakonetta" ainakin 10 minuuttia, miettien -ostaako vai eikö ostaa? Päätin ostaa ja masiina vielä sylki mulle neljä erilaista sulkaapatukkaa (Galaxy, cookie crumble = nam!) yhden hinnalla. A bargain! Kirjaston ovet suljetaan perjantaisin jo klo 20. Ja kappas vaan siinä klo 19 aikaan rupesi runosuoni oikein kunnolla kukkimaan ja esseenteko sujumaan. On se ihmeellistä. Koulutöille oli kuitenkin pakko pistää loppu ja jatkaa kampuksen kulmalla olevaan "Bobbiniin" (pubiin) parin kaverin kanssa. Muutaman viinilasillisen ja kotimatkalla kaverilla juotujen yöteiden jälkeen olin kotona kolmen aikaan.
Turha kuvitella, että olin koko perjantain kirjastossa.. raahauduin yliopistolle vasta klo 13 luennolle. Sen jälkeen mentiin tietenkin porukalla lounaalle HUBiin ja lounaan päälle oli pakko vielä kahvitella.

Olen antanut periksi koulutöiden tekemisen viikonloppuisin, en enää edes yritä. Ennen lauantai ja sunnuntai oli parasta esseenteko-aikaa, mutta nykyään pitkän ja vilkkaan työpäivän jälkeen on aivan mahdoton kuvitella saavansa esseetä kirjotettua. Ei vaan toimi. Sen vuoksi lauantaina poikkesin töiden jälkeen keskustassa-asuvaa kaveria moikkaamaan ja jatkoin suoraan Aberdeenin Couchsurfingin järjestämään tilaisuuteen; the international food festival. Olin tosiaan luvannut "kokata" suomalaista ruokaa, mutta työaikataulujen muuttuessa en ehtinytkään. Ruokaa kyllä riitti. (Ilmeisesti mun työtunteja ei vähennetäkään, vaikka nimenomaan sitä pyysin.)

Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Olen keskiviikosta lähtien ollut super innoissani lumesta. Se ei ole lähtenyt vaan on tänne tullut jäädäkseen. Finger's crossed! Lauantai-iltana riehui sellainen lumipyry, että sen ansiosta olin lumiakka kotiin päästyäni. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onnellinen lumestahaaveilija, joka pääsi saapastelemaan lumipyryyn, mutta joutui kävelemään kotiin hanskat naaman suojana, hattu ja huppu päässä, yrittäen tirkistellä liikennettä sormikkaiden välistä ja kestää kovien ja jäisten lumihiutaleiden paiskaantumisen päin pläsiä. Auts!
Löysin kotimatkalla omalta kadulta lumettuneen palmunkin.
Muutama tunti myöhemmin lumipyry jatkui täysin voimin, mutta sen kaveriksi rupesi ukkostamaan. Häh? Miten se on edes mahdollista? Ulkona salamoi ja jyrisi samalla kun satoi lunta. Jännää! Luontoäiti on sekaisin.

P.S. On huolestuttavaa, että mun piti googlata sana "sormikkaat" tarkistaakseni, että se on oikeasti suomea.

P.P.S. Sain perjantaina ensimmäisen palkan, mutta siitä oli vissiin mennyt veroa, vaikkei olisi pitänyt. Nyt pitää  vielä ruveta säätämään palkanmaksun kanssa. Jessus.

1 kommentti: