28. maaliskuuta 2011

ants marching

Meillä alkoi Aberdeenissä pääsiäisloma viime perjantaina. Viikonlopun olin töissä ja huomenna lähtee lento Suomeen muutamaksi viikoksi.
Lauantaina töiden jälkeen kokoonnuttiin taas kaverin luo tähän lähelle kattomaan Dave Matthews Bandin keikkaa vuodelta 2003 NYCin Central Parkissa. Tästä DMBn keikkojen katselusta on tullut tapa, sillä tämä oli jo viides kerta kun kokoonnuttiin Connyn luo samoissa merkeissä. Keskuspuistossa oli ollut reilusti yli 100 000 ihmistä paikalla ja mikäs sen parempaa kun kattella Manhattania iltavalaistuksessa ja kuunnella hyvää musaa.


Loistava konsertti, joka kesti n. kolme tuntia. Välillä pistettiin keikka tauolle ja valot pois päältä kun klo 20:30-21:30 oli Earth Hour. Syötiin kebabia, strawberry cheesecake jäätelöä, levy Fazerin sinistä ja jotain ilmeisesti chileläistä mansikka-jelly jälkiruokaa. Oikein terveellisesti siis.

Sunnuntaina töiden jälkeen kokoonnuttiin sitten toisen kaverin luo katsomaan horror movies. Heillä on projektori, joten saatiin kuva heijastettua olkkarin seinälle. Ihan kuin leffassa olisi ollut. Katsottiin ensin 1408, joka on ruotsalaisen ohjaajan leffa ja perustuu Stephen Kingin romaaniin. Aika erikoinen tarina, mutta tosi jännä leffa. Pääosissa on John Cusack ja Samuel L. Jackson. Ei siis ollenkaan huono. John Cusack on kauhutarinakirjailija ja päättää mennä NYCiin yöpymään yhden hotellin huoneeseen numero 1408, jossa hotellin historian aikana yhteensä 56 ihmistä on kuollut syystä tai toisesta.

Sen jälkeen katsottiin vielä espanjalainen "Tesis", jonka olin nähnyt jo pari vuotta sitten Kanadassa espanjan tunnilla. Ohjaaja, Alejandro Amenábar ei ikinä valmistunut yliopistosta jonkun ilkeän proffan takia ja tässä leffassa yksi proffa on nimetty samaisen henkilön mukaan. Pääosassa on Angela, joka tekee gradua väkivaltaelokuvista ja saa käsiinsä arkaluontoisen videon, josta selviää yliopiston yhden entisen oppilaan kohtalo. Molemmat leffat on tosi jänniä, mutta ei onneksi mitään turhan raakoja. Tesis on siinä onnistunut, että viimeiseen pisteeseen asti katsoja ei pysty varmasti sanomaan kuka on "pahis", enkä onneksi muistanut sitä etukäteen. Samalla on hauska tarkkailla 90-luvun pukeutumista, sillä leffa on vuodelta 1996.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti