18. helmikuuta 2012

Helsinki, Barcelona vai Brysseli?

Joku ehkä muistaa mun marraskuisen yliopistolistauksen ja kauhistelut ensi vuoden opinnoista. Jossain määrin tässä asiassa on jo hiukan edistytty. Yhtään hakemusta en ole vielä saanut lähetettyä, mutta kyllä niitä on kovaa vauhtia menossa eteenpäin, osa papereista bittimaailmaan jo tallennettuina. Tällä hetkellä odottelen muun muassa sitä, että mun viime vuoden proffat jaksaisivat lähettää mulle jo lupaamansa suositukset.

Pitkän pohdinnan jälkeen olin päättänyt hakea opiskelemaan Helsinkiin, Barcelonaan ja Brysseliin. Helsingin yliopiston englannin kielisten maistereiden haku meni umpeen tammikuun lopussa ja muutama viikko aiemmin kun rupesin tarkemmin tutkimaan hakuprosessia ja itse maisteriohjelmaa, tajusin etten todellakaan halua opiskella mitään teoriaan suuntautuvaa tutkimusperusteista kahden vuoden maisteria. Minusta ei tule isona tutkijaa, joten mitä järkeä on tehdä joku tylsä tutkijamaisteri. Varsinkin kun maailma on täynnä ei niin teoreettisia ja erittäin mielenkiintoisia maisteriohjelmia.

Voi olla, että olen väärä ihminen arvostelemaan Suomen yliopistojärjestelmää, koska en ole suomalaisessa yliopistossa ikinä opiskellutkaan. Silti minulla on sellainen käsitys, että suomalaiset yliopistotutkinnot (nimenomaan mun alan tutkinnot) ovat erittäin teoreettisia. Tästä syystä en ikinä Helsingin valtsikkaan hakenutkaan. Lisäksi olen kuullut muutamalta taholta, että Briteissä tehdyn kanditutkinnon jälkeen maisteri Suomessa on ollut shokki, niin opetuksen tason kuin yliopistojärjestelmänkin suhteen. Tuntuu hullulta, että opiskelu tapahtuisi kirjoja yksin lukemalla ja sitten tenttimällä kun siltä tuntuu. Skotlannissa ja Kanadassa yksi parhaita juttuja olivat nimenomaan tutoriaalit -ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Minulle sopii paremmin tutoriaalit ja eri aiheista vapaasti keskustelu kuin se, että pelkästään opiskelisin asiat itse kirjasta lukemalla. Mutta onhan meitä moneen junaan..

Yhtenä tammikuun iltana sitten tajusin, että en minä mitään maisteria Helsingissä tule tekemään. Se siitä Suomeen jäämisestä nyt tällä kertaa. Lopputulos on se, että olen päättänyt hakea maisteriohjelmaan Brysseliin ja Barcelonaan. Tutkinnot on aika samanlaisia vaikka toisaalta tosi erilaisia. Välillä kuvittelen itseni ensi syksyksi Barcelonaan..

Barcelona 11/2011
ja seuraavana päivänä voin hyvin nähdä itseni kulkemassa Brysselin katuja suklaata syöden..

Brysseli 11/2007
Tämä kaikki on nyt vielä ihan auki ja monien kuukausien päässä. Eiköhän mieleni ehdi vielä muuttua muutamaan kertaan. On hyvä olla suunnitelmia, mutta on turha kuvitella elämän menevän suunnitelmien mukaan. Minä olen aina usein päätynyt paikkoihin, joihin en ikinä ollut osannut kuvitellakaan päätyväni.

4 kommenttia:

  1. Mites muuten Brysselissa ja Barcessa on noi yliopistomaksut? Itsella on kanssa toi jalkimmainen ollut suunnitteilla jo jonkun aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se riippuu hirmusesti koulusta. Löytyy kaikkea mahdollista. Brysselissä paikalliset koulut ei ole niin kalliita -ei vissiin maksa mitään, mutta kaikki ulkomaalaiset ylipistot kyllä on. Barcassa oon ajatellut hakea Autónomaan ja siellä saa tutkinnon parilla tonnilla -joku 40e per opintopiste kertaa 60 pistettä vuodessa. Mutta kaupungista löytyy kans sellasia 10 000e tutkintoja, jos haluaa panostaa :)

      Poista
  2. ihana lukea muitten miltein samassa elämäntilanteessa olevien pähkäilyjä tulevaisuudesta. ehkä tässä samalla varmistuis omaki suunta :)

    VastaaPoista
  3. Joo, toivottavasti niin! :) Pitää vaan lukea tarpeeksi muiden pähkäilyjä, jos se vaikka auttais omissa pähkäilyissä. On tää vaan niin rankkaa olla kokoajan miettimässä, että mitä seuraavaksi, ja missä.

    VastaaPoista