10. lokakuuta 2012

espanjalaista byrokratiaa vuorostaan

Siitä lähtien kun muutin Espanjaan takaraivossa on painanut hoidettava asia numero yksi. Paikallinen henkilötunnus; NIE. 

jotteivat menisi ihan hukkaan..
Koululta saamieni ohjeiden mukaan ennen kun voi hankkia tämän kyseisen numeron pitäisi rekisteröityä omassa lähiössä, eli olisi pakko olla kämppä. Tämän takia ensimmäiset viikot menivät sitä kämpän löytymistä odotellessa. Samalla kuuntelin kauhutarinoita koulukavereilta, jotka olivat muun muassa heränneet aamulla kello kuudelta mennäkseen jonottomaan Balmes –kadun poliisiviraston eteen, vaikka paikka aukeaa vasta kello yhdeksän. Yksi saksalainen kommentoi viime viikolla onnistuneensa hankkimaan paikallisen henkkarinumeron ennen lähiörekisteröitymisen tekemistä. Päätin siis uhmata koulun antamia ohjeita, vaikka monet olivat kommentoineet viraston erityistä tarkkuutta, niskurointia ja pilkun viilaamista.

Perjantaina minulla oli ensimmäinen täysin vapaa päivä koulusta, joten päätin uhmata väsymystä ja herätä ennen seitsemää ehtiäkseni ajoissa poliisille jonottomaan muiden ulkomaalaisten kanssa, vuokrasopimus varmuuden vuoksi laukussa. Seikkailin metrotunnelissa ja etsin passikuvakonetta, joka hyväksyisi viiden euron setelin tai vastaavasti maan alla avoinna olevaa kiskaa, joka suostuisi vaihtamaan setelin kolikoiksi. Onneksi jo toinen passikuvakone toimi ja hyväksyi kolikot ja samalla nappasi pelottavan haamukuvan vasta heränneestä kuontalosta. Mietin hetken minkähän takia koulun ohjeissa luki, että passikuvia piti olla mukana kolme kappaletta. Ei kai vaan espanjalaiseen henkkarikorttiin laitettaisi näitä kuvia?!?

Oikeaan osoitteeseen päästyäni löysin puolen korttelin pituisen jonon, ihmisiä istui maassa tyynyt ja kahvikupit mukana. Olin paikalla 7:36 ja edessäni oli yli 50 ihmistä. Ehdinpäs paikalle juuri ennen samassa metrossa matkustanutta blondia pariskuntaa, jotka pääsivät jonoon taakseni ja joiden myöhemmin kuulin höpöttävän länsinaapurin kieltä. Suomi 1 - Ruotsi 0. Onnekseni lyhyen odotuksen jälkeen rupesi jono liikkumaan ja pääsimme sisään istuskelemaan. Ovella sain vuoronumeron 56.

Rupesin lueskelemaan kvalititeettisestä tutkimuksesta sekä komparatiivisestä politiikasta yrittäen sulkea korviani järkyttävän kovaa puhuvan nuoren jenkkineidin ongelmista, joita hän iloisesti kertoi kaverilleen ja kaikelle kansalla. Miksi ihmeessä joka paikasta löytyy kovaääninen jenkki? Jossain vaiheessa tajusin, etten ollut muistanut tulostaa etukäteen henkilötunnusanomusta ja huomasin liikettä oven lähellä olevan pöydän ympärillä. Päätin suunnata sinne kyselemään lomakkeen perään. Sain lomakkeen ja uuden vuoronumeron; A14. Olin aika ymmälläni ja palatessani istumaan tajusin ovimiehen huutavan ovella aiemmin annettuja vuoronumeroita, antaakseen meille uudet asianmukaiset vuoronumerot. Ovimies taisi luulla minun kuulleen oman numeroni, eikä hän onnekseni tarkastanut aiempaa vuoronumeroa. Olin siis vahingossa kiilannut noin 40 ihmistä. Ei hullumpaa.

Kello yhdeksän aikaan rupesi työpisteillä kuhisemaan ja vuoronumerot juoksemaan. Numerolla 14 minun vuoroni koitti noin 45 minuutin odotuksen jälkeen. Tekstailin innoissani hyvällä säkällä olevani ulkona jo kymmeneltä kunnes minulle annettiin lasku käteen, minut lähetettiin pankkiin ja pyydettiin tulemaan takaisin uuden vuoronumeron kanssa. Ei ihme, että koulukaverit kertoivat päästyään ulos vasta iltapäivällä. Ensimmäisessä pankissa henkilötunnuksen maksun pystyi toimittamaan vaan, jos oli pankin asiakas. WTF? Pankkitilin avaamiseenhan tarvitsee kyseisen henkkarin. Kuinka mulla voi olla heidän pankkitili, jos mulla ei vielä ole henkkaria. Kuinka hienoa. Suuntasin siis toiseen pankkiin, jossa sain hyvää palvelua ja maksu (10,30 euroa) onnistui käden käänteessä. Samalla minulle tarjottiin pankkitilin avaamista vakuuttaen että alle 26-vuotiaille kaikki oli ilmaista, eikä hommassa ollut mitään ”trucoa”. Edellispäivänä internetin tilaus kaatui siihen, ettei meillä vielä ollut paikallista pankkitiliä, joten päätin saman tien palata pankkiin hankkimaan tilin. Kun siis ensin olin palannut poliisille ottamaan uuden vuoronumeron. Tällä kertaa B54. Tunnissa oltiin päästy numeroon 16, joten minua ennen oli vielä 38 henkilöä. Juoksin siis kadun toiselle puolelle pankkiin avaamaan tiliä, joka hoitui käden käänteessä ja kortinkin lupasivat lähettää perässä kotiin alle viikon kuluessa. Pankkitilin avaamisen jälkeen palasin poliisille vain lukeakseni ruudulta, että edelläni oli vielä parikymmentä ihmistä. Suuntasin siis rauhassa kahvilaan maitokahvi-kroisantille (maksaa muuten 2,20e; Irinalle tiedoksi) ja päivän lehteä lukemaan.

Puolisen tuntia myöhemmin olin taas muiden ulkomaalaisten kanssa jonottamassa poliisilaitoksella ja noin tuntia myöhemmin sain viimen palvelua. Huomatessaan minun olevan suomalainen rupesi heppu selittämään kuinka hän pitää Nokian puhelimista enemmän kuin mistään muista. Pääsin ulos vähän puolen päivän jälkeen ja alunperin ulkona aamulla jonossa edessäni olleet tanskalaiset eivät olleet vielä päässeet edes ensimmäistä kertaa palveltavaksi. Jos en olisi vahingossa kiilannut 3/4 ihmisistä tuskin olisin ehtinyt saada koko prosessia asti saman päivän aikana. Nyt asian hoidossa kesti vain vajaat viisi tuntia ja sain samalla pankkitilinkin avattua. Suomi 1 - Tanska 0.

Kaiken tämän jälkeen olin niin iloinen, että hyppelin parissa sisustusliikkeessä pikavisiitillä. Löysin kivan "räsymaton" uuteen kotiin. Onnekseni joku epäonnekas työntekijä oli lyönyt siihen väärän hinnan ja sain sen superhalvalla. Toisesta liikkeestä ostin pari "tropical ocean"-tuoksuista kynttilää uuteen kotiin. Suuntasin kassalle laskien, että kyllä viidellä eurolla voi kaksi suurehkoa kynttilää ostaa. Olihan se halvempaa kuin Buenos Airesissa. Onnekseni kynttilätkin olivat tarjouksessa, uudet hinnat vielä laittamatta. Mikä onnenpäivä!

Ilta kuluikin sitten lattioita luuttuessa. Hihi.

P.S. Valokuvia ei sitten tarvittukaan kaiken sen vaivannäön jälkeen (hence blogijulkaisu), eikä ennakkorekisteröitymistä kotilähiössä. 

8 kommenttia:

  1. LOL!!! Repesin! :DDD Kiitos kahvi-indikaattorista. Sun kannattais muuten ehkä lotota tuolla tuurilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha. Eilen olit taas mielessä kun kävin yliopiston lähellä kahvilla ja cafe con leche oli 1,30 euroa! :D

      Poista
  2. Aaaa mikä onnenpäivä! :D Sillon 2009 kun mä olin Barcelonassa, se NIE hoitui paljon nopeemmin. Muistan kyllä käyneeni monessa paikassa, mutta en joutunut odottamaan kai yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tiedä. Ehkä onnistuin menemään jotenkin ongelmapäivänä. Eilen yks kaveri oli mennyt myöhemmin kun mä ja oli ulkona aiemmin ilman "huijausta" ;)

      Poista
  3. Ihan älytön tuuri, nyt ehdottomasti lotto vetämään! :D

    VastaaPoista
  4. Miulla kans ei ihan noin pitkään siinä NIE-paperisodassa mennyt, mutta sai siihen aamupäivän varata juurikin tuon takia, että jonottaa sai useammin kuin kerran. En tajunnut sitä logiikkaa oikein muutenkaan, eikä netissä tuntunut etukäteen oikein selkeitä ohjeita olevan siitä, miten olisi voinut tehdä asiat oikein etukäteen: tai siis joo, paperin olisi voinut jo tulostaa ja täyttää etukäteen, mutta niitäkin kuulemma oli montaa versiota ja vuosikertaa netissä tarjolla, että oli tosi tarkkaa, että on tulostanut oikealla koodilla varustetun hakemuksen (vaikka periaatteessa muuta eroa ei papereissa olisi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli tosiaan vähän epäselvä. Olin ihan järkyttynyt kun ensimmäisen kerran kuulin, että vielä vuonna 2013 pitää tosiaan mennä jonottomaan sinne moneksi tunneksi :)

      Poista