11. toukokuuta 2013

Suomen lintukoto

Friolandia -blogissa kuvailtiin osuvasti ulkomaalaisen silmin Suomen hyviä ja huonoja puolia. Useat niistä allekirjoitan minäkin, vaikka täysin suomalainen olen. Esimerkiksi Suomen lintukoto-turvallisuus on niin mahdoton käsittää ulkomaalaisen silmin, ellei sitä ole itse kokenut. 

Eilen lounaalla parin opiskelukaverin kanssa tuli puhetta kouluajoista. Kuunnella siinä sitten brasilialaisen ja kolumbialaisen muistelmia koulusta, josta ei missään nimessä saanut lähteä kesken päivän ulos ja ympäristö oli kalterein suojattu. Kerroin kuinka meillä käytiin välillä hyppytunneilla kotona ja välkillä läheisessä leipomossa tai Alepassa ostamassa välipalaa. Kolumbiassa koulun vieressä oli armeijan suljettu alue ja ampumakenttä, joten senkään takia yksin ei oikein voinut liikkua. Vanhemmat (tai autonkuljettaja) toivat jokaisen kakaran autolla kouluun ja hakivat iltapäivällä kotiin. Suomessa ekaluokkalaiset kävelevät yksin kouluun tai kulkevat pääkaupungissa yksin julkisilla.


Vasta tämän kuluneen vuoden aikana olen tarkemmin tutustunut Kolumbian lähihistoriaan ja sisäiseen konfliktiin, pikkasen yliopiston luentojen kautta, mutta enimmäkseen koulukaverin omien kokemusten kautta. Kolmekymppinen kolumbialainen kun on periaatteessa koko lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt "sodassa". Tuntuu ihan uskomattomalta tällaiselle suomalaiselle. Että 10-vuotiaana heräisi keskellä yötä siihen kun  talon ikkunat pamahtaa hajalle muutaman korttelin päässä olevan virastotalon räjähdyksen voimasta. Isoisä ja setä joutuu FARC:in kidnappauksen ja terrorismin uhriksi. Kaverin äiti viedään myös ja jätetään motarin varteen perheen haettavaksi. Jätesäkissä. Tuntuu pikkasen pieniltä oman lapsuuden murheet. 

Olen toki ollut tietoinen Kolumbian tilanteesta jo ennen kuin aloitin nämä opinnot, mutten missään nimessä sen vakavuudesta tai yksityiskohdista. On ihan eri juttu kuulla siitä kaverin suusta, henkilöltä joka on elänyt sen kaiken. Onhan maailmassa tälläkin hetkellä tuhansia lapsia, jotka elää vastaavassa tilanteessa, mutta kuulla tämä kaikki opiskelukaverilta on ihan eri juttu kuin lukea siitä uutisista.


Muutama vuosi sitten ystäväni eteläafrikkalainen kaveri oli Suomessa käymässä ja tutustutin häntä Helsinkiin. Illalla päätimme lähteä metsään koiran (rottweilerin!) kanssa kävelylle, mutta kaveri (parikymmpinen jätkä!) epäröi hieman. Voidaanko me oikeasti mennä pilkkopimeään metsään yhdeksältä illalla?!? Kyllä Suomessa voidaan. Onhan siellä katuvalotkin. Eteläafrikkalainen on tottunut kävelemään kadulla veitsi housun taskussa ja sähkölamaannuttaja auton hansikaslokerossa. Ihan varmuuden vuoksi. Tuntuu aika hurjalta.

Nico taas vuorostaan ihmetteli Suomessa Alepan edessä odottavaa pyörää, johon omistaja oli jättänyt etukorin kiinni ja koriin kangaskassin. Naapurin vauva nukkui rivitalon edessä vaunuissa keskellä päivää, ulkona yksin. Ei voinut sitä argentiinalainen ymmärtää. Suomessa kun harvoin vauvoja ryöstetään..


Tällaisia tarinoita täytyy aina välillä kuulla, jotta muistaisi arvostaa asioita, joihin on suomalaisena jo aivan liian tottunut.

P.S. Kuvat mun lintukodosta, mökiltä Suomesta.

7 kommenttia:

  1. Meillä on käyty samanlaisia keskusteluja, Turkissa ei myöskään lapset kulje yksinään koulumatkoja ja mä taas oon kävellyt ekaluokkalaisesta asti parin kilsan matkan kouluun ja takaisin :D Oon tosin ilmeisesti hehkuttanut Suomen turvallisuutta liikaakin kun Hakanilta kuului ihan tosissaan kysymys että "tarvitseeko teidän lukita ulko-ovia?".. Tosin musta ainakin tuntuu myös jotenkin että mun lapsuuden Suomi silloin 90-luvulla on ollut rauhallisempi paikka kuin tämä nyky-Suomi, en sitten tiedä miten asia todellisuudessa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :)
      Voi olla, sitä mieltä on mun Helsingissä asuva veli myös.. rautatientori on kuulemma nykyään iltaisin liian raju paikka naiselle kulkea yksin.

      Poista
  2. Hyviä huomioita ja samalla ihania mökkikuvia!
    Tuohon edelliseen kommenttiin huomiona: meillä landekodissa ei lukittu ovia kun olin lapsi... mutta enää ei taida valitettavasti olla ihan sama meininki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli on ajat muuttuneet.. kaikki oli paremmin ennen vanhaan ;)

      Poista
  3. Ihastuttava mökki! Turvallisuus on mun maanvalintalistalla aivan kärjessä. Monia muita asioita voi päästä pakoon edes hetkeksi, mutta turvattomuus on läsnä aina. Buenos Aires ei edes ole pahimmasta päästä ja silti mietin, mitä tavaroita otan käsilaukkuun, suunnittelen liikkumiseni ja en varalta luota kehenkään. Vastikään supermarketin vartija tuli varoittamaan minua kaupan -sisällä- Constitucionin vaarallisuudesta (blondi ei itse ehkä tajua) ja naapurin mies pyysi siirtymään alaoven välistä juttelemaan joko ulko- tai sisäpuolelle. Ennen olisin saattanut hermostua, mutta oikeassa ovat molemmat, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on kyllä suuri muutos Buenos Airesista Barcelonaan. Eipä tartte enää miettiä uskaalta ottaa kameran laukkuun ja pitäiskö pankkikortit ottaa tänään mukaan. Aika pelottavaa, jos vartija tulee kaupassa varottamaan. Sitähän tulee ihan vainoharhaiseksi.. mua on vartijat varottaneet vaan käsilaukun paikasta!

      Poista
  4. Huh. On se niin erilaista kuin täällä. Mutta ei täälläkään valitettavasti ole enää samanlaista.

    VastaaPoista