18. kesäkuuta 2013

Ikimuistoinen Istanbul

Meidän Istanbulin matka ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Itse asiassa edelliskerran kun olin kyseisessä kaupungissa vuonna 2008 päätin etten sinne ihan heti palaa. No lähes tasan viisi vuotta meni ja siellä oltiin taas. En kadu, mutta totesin tälläkin kertaa, etten ole heti menossa takaisin. Ellen ole matkalla paikallisen kanssa.


Tällä kertaa matkan syy oli kaverin häät. Ei oltais varmasti muuten Istanbuliin suunnattukaan. Vierailu jäi tosi lyhyeksi, koska mulla oli viime viikolla maisterin vika viikko -koeviikko ja maanantaina valmistujaiset, joista en tietenkään halunnut jäädä pois. Esseitä väänneettiin loppun asti perjantai-aamuyöhön ja aikaisen lennon vuoksi jäi yöunetkin vain parin tunnin mittaisiksi.


Siitä on pitkä aika kun on viimeksi tultu oltua maassa, jonka kieltä ei ymmärrä alkuunkaan. Lisäksi kun vielä paikalliset ei puhu englantia, on pienetkin asiat aika haasteellisia. Kuten taksin kanssa liikkuminen. Heti lentokentältä hotellille suunnatessa jouduttiin turistikikkailun kohteeksi. Mitä teet kun istut taksissa ilman yhteistä kieltä kuskin kanssa, hän sönköttää elekieltä ja turkkia, josta et ymmärrä hölkäsen pöläystä. Tajuat, että jotain kummaa on tekeillä, mutta olet keskellä motaria jossain päin Istanbulia. Katsottiin vain Nicon kanssa toisiamme takapenkillä todeten, että tässä on nyt jotain hämärää ja meitä yritetään kusettaa, mutta minkäs teet.


Lentokentältä napattu taksi lähti innokkaasti viemään meitä Üsküdariin, Aasian puolelle hotelliin. Meillä oli hienosti etukäteen kaverin toimesta turkiksi kirjoitettu viesti, jossa oli ajo-ohjeet hotellille puhelinnumeroineen kaikkineen. Muutaman kymmenen minuutin sekopäisen motarin reunapenkalla tapahtuneen ja päättömien ohitusten täyteisen ajon päästä yrittää kuski selittää, että kello kolme meidän pitäisi vaihtaa taksia, joka vie meidät perille. Vaikutti tutulta buenosairesimaiselta taksikikalta, joka ei kuitenkaan ihan samalla tavalla mennyt..


Eihän meillä ollut mitään hajua missä päin kaupunkia oltiin tai miten lähellä määränpäätä, mutta vaihdettiin sitten laukut ja nyssäkät toiseen taksiin ja maksettiin ensimmäiselle kuskille alkumatkasta taksimittarin mukaan. Toinen kuski vakuutti laittavansa taksimittarin päälle, peitti sen jossain vaiheessa matkaa ja perillä halusi laskuttaa 70 liiraa. Meille oltiin kerrottu koko taksimatkan maksavan lentokentältä hotellille noin 70-80 liiraa (noin 30 €) ja ekalle kuskille oltiin maksettu jo reilut 40 liiraa. Ei hyvä. Kunhan nyssäkät oltiin saatu taksista ulos päätettiin uhmata tyyppiä, joka oli kierrellyt ympäri Üsküdaria hotellia etsien ja muilta taksikuskeilta apua kysellen vaikka kuinka pitkään. Annettiin käteen 50 liiraa, johon kuski ei kuitenkaan ollut tyytyväinen ja jätettiin hänet taksin viereen seisomaan. Kuviteltiin jo hetken, että oltiin selviydytty tilanteesta helpolla, mutta kuski lähti tottakai perään. Tämäkään kuski ei oikein puhunut englantia, joten pamautettiin sitten hotellin respaan kuskin kanssa kiistellen, jospa sieltä löytyisi tulkki.


Respan avulla saatin ainakin selitettyä tilanne kuskille. Tässä vaiheessa taksikuski uhkasi poliisilla ja yritti saada meitä kyytiin poliisiasemalle. Kuvitteli kai, että kaiken sen jälkeen lähdettäisiin vielä hänen kyytiinsä. Siinä sitten edestakaisin respan avulla vihaisina huudettiin toisillemme, kunnes päätettiin antaa kuskille vielä kymppi lisää, jotta päästiin tilanteesta pois.

Oikein kiva ensikosketus Turkkiin Nicolla ja lämmin tervetulo mulle. Tässä vaiheessa olin elämäni aikana ottanut huimat kolme taksia Istanbulissa ja kaikki kolme olivat tavalla tai toisella viilanneet linssiin. Oltiin tottakai ihan raivona ja väsyneitä pitkästä matkasta, kuumuudesta ja nälästä. Ei hyvä soppa. Oletettavasti pidettin loppumatkan ajan taksimatkat minimissä. 


Saatiin kuitenkin rauhoituttua ja suunnaattiin tietenkin länsimaisina turisteina suoraan vastapäätä olevaan Burger Kingiin syömään. En halunnut ottaa riskiä syömällä katukahvilassa, eikä kiireessä ehditty lähteä tutkimaan lähiötä sen enempää. Laittauduttiin pikaisesti ittemme valmiiksi naisten henna- ja miesten drinkki-iltaa varten. Niistä lisää seuraavaksi..

P.S. Kuvat ovat ihan meidän hotellin läheltä Üsküdarin rannasta.

10 kommenttia:

  1. Blääh. Niin ärsyttävää tuollaiset jutut. Toivottavasti sulla on myös positiivisiä muistoja Istanbulista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.. varsinkin kun se oli just se, mitä odotin tapahtuvan heti kun maahan saavutaan :S no on onneks jotain positiivistakin kerrottavaa matkasta :)

      Poista
  2. Jallittaminen on niin paljon helpompaa ilman yhteistä kieltä ja sen kerakin voi aina yrittää kaiken varalta :) Jatkuva valmiustilassa oleminen on vähän kurjaa. Näyttää silti aivan mahtavan raikkaalta nuo sun kuvien siniset ja vesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :) Jatkuvassa valmius- ja epäilytilassa oleminen ei ole lomaa nähnytkään.. onneksi sentään maisemat oli hienot!

      Poista
  3. Voi ei, tuo kieliongelma on kyllä paha. Sama se on täällä, että kuskit eivät puhu sanaakaan englantia, mutta kaiken lisäksi täällä ei edes käytetä mitään osoitteita, vaan ajo-ohjeet pitäisi antaa "tunnettujen maamerkkien" perusteella. Yritä siinä sitten suomalaisena miettiä, että mikäköhän se maamerkki siellä meidänkin määränpään lähellä olisi sellainen, minkä kuski tunnistaa, ja miten sen selität kielellä, jota et osaa? :D
    Onneksi kuitenkin selvisitte perille. Toivottavasti ilta sujui mukavammissa merkeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, voi ei :) Me sentään päästiin perille, kyllä.

      Poista
  4. Harmi:(. Kielitaito on tietenkin avuksi, mutta yleensä vieraamme ovat päässeet aika helpolla lentokenttätaksien kanssa. Teille sattui siis heti huono tuuri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meille vain sattui tosi huono tuuri. Tosin, morsiamen kielitaidoton liettualainen täti saapui vasta perjantai-iltana myöhään ja taksikuski oli päättänyt, ettei häntä huvita ajaa Aasian puolelle ja jättänyt yksin matkustavan naisen Euroopan laidalle lauttarantaan ja käskenyt ottaa lautan. Siitäkös vasta paniikki syntyi kesken henna-illan. Me sentään päästiin perille asti. Vähän oma vika, ettei tajuttu selvittää toisia vaihtoehtoja, mutta kuviteltiin taksin olevan kaikkein helpoin vaihtoehto.

      Poista
  5. Mua kiinnostais että millanen on buenosairesilainen taksikikka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. Siellä tuollainen "täytyy vaihtaa taksia" meininki on aika tyypillistä. Nicoakin huijattiin kerran niin. Sählättiin, joku koputteli ikkunaan ja kuski selitti väärennetyistä seteleistä. Kuulemma kaikki Nicon setelit oli just niitä, mutta kuskille kelpas, kun se vaihto ne keskellä olevat pienempiarvoisiin ennen kun palautti nivaskan takas. Joskus tollanen taksin vaihto kikka on just kans niin, että se toinen taksikuski onkin kaveri.
      Mutta ei kannata stressata liikaa. Oon kans ottanut useat kerrat taksin yksin Buenos Airesissa ilman mitään ongelmia. Mua ei ole itseasiassa ikinä höynäytetty siellä :)

      Poista