3. helmikuuta 2015

Uusia suomalaisia ja eloa kahden kulttuurin suhteessa

Luin syksyllä viime vuonna ilmestyneen Uusia suomalaisia -kirjan. Se herätti minussa yllättävän paljon erilaisia ajatuksia, kirjan lukeminen sai aikaan oivalluksia ja samaistumista kirjassa esiintyvien henkilöiden kanssa. Uusia suomalaisia esittelee kaksitoista pariskuntaa, joista toinen on suomalainen ja toinen maahanmuuttaja. Parit kertovat molemmat omin sanoin kohtaamisestaan ja elämisestä kahden kulttuurin suhteessa. Enpä olisi arvannut, että Helsingissä solmituista avioliitoista jopa viidennes solmitaan nykyään suomalaisen ja ulkomaalaisen välillä. 


Kirjaa lukiessa tajusin kuinka onnellisessa asemassa me ollaan oikeasti oltu, vaikkei aina ole tuntunut siltä. Vaikka päässäni kiehui oleskelulupa-asioiden, asunnon löytämisen ja pankkitilin avaamisen kanssa päästiin me silti aika helpolla. Onneksi Nico on korkeasti koulutettu alalta, jossa ei ole korkeaa työttömyyttä ja jossa hän pärjää erinomaisella englanninkielellä. Onneksi hän löysi työpaikan nopeasti, jonka myötä oleskelulupakin tuli nopeasti. 

Mietin myös olisiko Suomeen muutto ollut haastavampi, jos ei oltaisi ennen sitä asuttu yhdessä muualla. Tuntuu siltä, että kaikkea helpotti se, että oltiin alunperin tavattu neutraalilla maaperällä, ei kummankaan kotimaassa. Silloin, kun otti päähän pystyi huoletta haukkumaan skotlantilaista ilmastoa, ilman että toinen ottaisi siitä nokkiinsa. Suhteen alkuvaiheessa ei pystynyt syyttämään toisen kulttuuria, jos iski kulttuurishokki.

Nyt ymmärrän, että asuminen toisen kotimaassa luo erilaisia paineita suhteelle. Eittämättä siitä kielitaitoisesta tulee se henkilö, joka hoitaa niitä virallisia asioita. Suomessa minä olen meistä kahdesta pääsääntöisesti se, joka soittaa huoltomiehelle, selvittää sähkösopimukset tai juttelee asunnonvälittäjän kanssa yksityiskohdista. On ihan normaalia, että hoidan asioita, koska tiedän mistä kysyä ja minne soittaa, kun taas toinen on ihan pihalla ja kaikki on uutta. Jossain muualla oltaisiin ehkä hoidettu ne yhdessä englanniksi tai espanjaksi tai ainakin oltu molemmat ihan yhtä pihalla.

Useamman vuoden ulkomailla asumisen jälkeen mun on helppo samaistua Nicon valitukseen liukkaista jalkakäytävistä ja ihan p*skasta loskakelistä. Väitän, että osaan nyt suhtautua Suomeen  ja kaikkeen suomalaiseen edes vähän objektiivisemmin ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen. En minäkään muistanut, millaista on liukastella hiekottamattomalla jalkakäytävällä ja pelätä kaatuvansa millä sekunnilla hyvänsä. Nyt ymmärrän, että on olemassa toinenkin todellisuus, jossa tämä liukastelu ja katolta putoava lumi ei ole arkipäivää. 

En oikeastaan edes osannut ennen meidän viime syksyn Suomeen muuttoa ajatella, kuinka paljon väliä asuinmaalla voisi olla. Huonon päivän tullen pystyttiin molemmat haukkumaan yhdessä typeriä skotteja, typeriä katalaaneja tai jopa typeriä buenosairesilaisia. Tähän asti oltiin aina eletty vain neutraalilla maaperällä, jossa kummallakaan ei ollut minkäänlaista etulyöntiasemaa. Siinä oli tietysti puolensa.

Toisaalta nyt Suomeen muuton myötä ymmärrän, kuinka suuri rikkaus on asua lähellä jo olemassa olevaa tukiverkostoa, ystäviä ja perhettä. Vanhemmilta saa tarvittaessa auton lainaan ja apua muuton kanssa. Voi soittaa isän poran kanssa apuun peiliä asettamaan. Ei tarvitse yksin kahdestaan selviytyä kaikesta. Bonuksena tietenkin myös se, että voi tavata osaa perheestä viikottain eikä vaan pari kertaa vuodessa. 

Kolikolla on tietenkin myös kääntöpuolensa. Se, että ollaan lähellä mun perhettä tarkoittaa tässä tapauksessa, että ollaan äärimmäisen kaukana Nicon perheestä. Helsingistä Argentiinaan on matka ehkä himpun verran pidempi kuin Barcelonasta Argentiinaan, ainakin Argentiinan suunnasta katsottaessa. Suomessa joudun joskus muistuttamaan perhettä tai ystäviä englannin puhumisesta, jos puhe lähtee liian pitkäksi aikaa lentämään vain suomeksi. Argentiinassa tätä ongelmaa ei ole, koska olen ihan yhtä paljon mukana keskusteluissa kun kaikki muutkin. Eittämättä tällä hetkellä mun perheen kanssa tulee oltua myös paljon enemmän yhteydessä, kun ne asuu kiven heiton päässä. 

"Siirtolaisuus ei ole välivaihe elämässä, vaan siitä tulee pysyvä olotila, kaksoiselämä. Meillä on kummassakin maassa ystäviä ja perhettä ja kumpikin ovat tärkeitä. Koko ajan on siksi osittain väärässä paikassa, mutta onneksi osittain oikeassakin."

Kirjan tekijän, toimittaja Anni Valtosen haastattelun voi kuunnella täältä.

39 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan mielettömän mielenkiintoiselta kirjalta, ton haluaisin ehdottomasti lukea jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suosittelen! Se herätti paljon ajatuksia suomalaisuudesta ja kulttuurieroista myös, mutta ne ei nyt mahtuneet tähän postaukseen :)

      Poista
  2. Hitsi, toi viimeinen sitaatti oli kuin mun suusta! Mä haluan lukea ton kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli niin osuva ja uppoava :) Löytyisköhän kirjastosta?

      Poista
    2. Kurkin netistä ja on meidän kirjastossa ja vielä lainattavissakin! Pian kohti kirjastoa...

      Poista
  3. Huvittavaa että kirjoitit tästä aiheesta juuri nyt kun pääsin ajattelemasta että kuinka rasittavaa onkaan että edelleen, kuuden vuoden suomessa olon jälkeen minä olen edelleen se, joka soittaa vakuutusyhtiöön autokaskoasioissa, joista en oikeastaan edes haluaisi ymmärtää mitään... mutta kum edelleen tuo toinen on kaikissa tällaisissa asioissa heikoimmilla jäillä... Tänään taas olen miettinyt että mitkä asiat olisivatkaan paremmin siellä toisessa kotimaassa... tai kenties jossain neutraalilla maalla... Tästä pitäisi varmaan kirjoittaa blogiin myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sittenpä sattui juuri oikeaan aikaan :P Mä en kestäis autoasioitakin vielä hoidella.. toisaalta olen kyllä tällä hetkellä meistä kahdesta ainoa, jolla on ajokortti. Neutraalilla maaperällä on puolensa, mutta sitten on kaikki perhe niin kaukana ja eri tavalla "yksin". Olis kiva lukea sun ajatuksia aiheesta!

      Poista
  4. Joo o... täällä saan koko ajan olla vähän varpaillani, mitä päästän suustani, ettei mies suutu jos liikaa valitan amerikkalaisista. On tuo kuitenkin 90% jenkki, vaikka isä Suomesta onkin lähtöisin! "Onneksi" haukun tasaisin väliajoin myös Suomea ja suomalaisia ;)
    Siinä suhteessa oon onnekkaassa asemassa, että pystyn hoitamaan asioita (kielen vuoksi) siinä missä tuo toinenkin. Ja useimmat asiat onkin mun vastuulla, koska oon paljon tomerampi, hehe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, niinhän se menee. On niin helppo purkaa turhautumista ja syyttää olosuhteita ja paikallisia. Toisaalta mä kyllä näen suomalaisten epäsosiaalisuuden ja myrtsisyyden nyt eri tavalla kun ehkä 10v. sitten.

      Helpottaa kyllä kovasti, että pystyy itsenäisesti hoitamaan asioita myös. Onneks täällä Suomessakin pärjää tarvittaessa pitkälti myös englannin kielellä.

      Poista
    2. ja suomalainen tomeruus taitaa kulkea meillä geeneissä ;)

      Poista
  5. Mulla ei ole kokemusta suhteesta ulkomaalaisen kanssa, mutta kirja kuulostaa silti tosi mielenkiintoiselta! Teillä on kyllä hyvä tilanne, kun saitte töitä ja pääsitte aika nopeasti arkeen kiinni Suomessakin.

    Välillä mietin, miten ihmeessä joku jaksaa tulla Suomeen jostain kaukaisesta lämpimästä maasta, ja vielä enemmän ihmettelen niitä, jotka vilpittömästi kehuvat, kuinka Suomi on paljon mukavampi paikka asua kuin ko. henkilön kotimaa... Mulle koti on aina koti, onneksi se sattuu olemaan niinkin hyvä paikka kuin Suomi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on mielenkiintoinen kirja sullekin, siinä käsitellään myös aika paljon kulttuurieroja ja nimenomaan ulkomaalaiset kommentoi suomalaisuutta. Siitäkin heräsi paljon ajatuksia, mutta ne eivät nyt mahtuneet tähän postaukseen.

      Tosi kivasti toi kirja huomautti mm. siitä, että useimmiten jostain "etelän maasta" tulevat saattavat tulla paljon rikkaammista oloista Suomeen ja kärsiä eri tavalla työttömyydestä ja alemmasta elintasosta kun mihin ovat kotimaassaan tottuneet. Mediassa yleensä vaan kuvitellaan, että kaikki maahanmuuttajat tulee ns. huonoista oloista tänne etsimään parempaa elämää.

      Poista
  6. Kuulostaa mahtavalta kirjalta! Mistähän täällä saisin tuon käsiini.. Meillä oli alkuaikoina sama juttu noiden asioiden hoiteluiden kanssa kun en puhunut espanjaa. Jopa kaasuauton kuskeille tai lääkärille soittaminen oli ihan ylitsepääsemätöntä. Nyt jo sujuu, mutta niinkuin kaikki pikku asiat uudessa maassa ottavat aikansa oppia. Jos joskus tullaan Suomeen niin se on sitten miun vuoro olla virallinen asioiden hoitaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä seuraavalla Suomen reissulla sitten, tai jos joku laittaisi postiin :) Siinä mielessä on kyllä hyvä asua molemmissa maissa, niin saa molemmat hoitaa samaa roolia vuorollaan :)

      Poista
  7. Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Toisaalta lukisin sellaisen viela mieluummin, jos se ois sun tai teidan tekema! :) Tastakin tekstista sai ammennettua niin paljon. Meilta puuttuu neutraalin maan kokemus, mutta toisaalta ajan kanssa mista tahansa paikasta ne teravimmat kulmat pyoristyy. Ja vaikka asuttais Suomessa, niin esimerkiksi mun perhe olisi lahempana, muttei samassa kaupungissa. Ystavia ois jopa yhteisia aika paljon, mika on hauskaa! Asioiden hoitamisen sysaamisen myonnan, eika oikeastaan edes haveta kauhean paljon, koska tekisin saman Suomessa aivan mielellaan. Siella kuitenkin on sentaan edes aavistus tai taito hakea tieto jostain, kuten kuka hoitaa kaasuasiat, mita oikeuksia vuokralaisella on, missa puodissa myydaan mikakin tavara jne. Ei Nico sattuis tietaan, mista taalla saa kaiveltua frisbeen?? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No seuraavalla Suomen reissulla sitten mukaan :) Me ei nyt olla vielä rupeamassa kirjoittajiksi, joten sellaista saat odottaa! Joo, kaikkien tilanteet on tietenkin erilaisia. Helsingistä Ouluun on myös pitkä matka. Täytyy kysellä Nicolta tuosta frisbeestä, onkohan ne industria nacional vai tullissa kenties jumissa? ;)

      Poista
  8. Mielenkiintoinen kirja, tosiaankin. Meilläkin kun on näitä (ei niin) uusia suomalaisia perheessä ja ystäväpiirissä. Ja viihtyvät kaikki Suomessa, loskastakin huolimatta:). Tosin minusta täytyy olla oikeus haukkuakin maan epäkohtia, eikä siitä tarvi suomalaisten ottaa nokkiinsa. Sitä haukkuahan täällä tuntuuu riittävän, mutta ennen kaikkea alkuasukkaiden toimesta:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkasen on lapsetkin päässeet ääneen tuossa kirjassa, mutta lähinnä vain kuvailemaan vanhempiaan adjektiiveillä. Hyvä, että teidänkin lapset on sopeutuneet nopeasti Suomeen!

      Olen samaa mieltä, että kaikilla on oikeus haukkua epäkohtia. Tuossa kirjassa ajatuksena oli, että jos tuoreessa suhteessa on vaikea sopeutua uuteen maahan ja samalla näkee toisen kulttuurin syyllisenä kaikkeen yms. niin siitä voi tulla turhan paljon erilaisia paineita puolin ja toisin.

      Poista
  9. Haluan ehdottomasti lukea tuon kirjan, tama sun kirjoituskin kylla heratti ajatuksia ja kosketti. Se, kun huomaa itse pystyvansa hoitamaan asioita ja ymmartaa valittaa huonosta kohtelusta saa kylla aikaan sitten sellaisen voittajafiiliksen ja sita tajuaa etta on kulkenut sen tietyn matkan parjatakseen ilman puolison apua. Kiitos ihanasta kirjoituksesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra, suosittelen kirjaa oikein lämpimästi. Turkki & Suomi -pariskunta siitä taisikin muistaakseni puuttua :) Onneksi sullakin on kieli hallussa, niin varmasti pystyt suomalaisella tomeruudella saamaan asioita liikkeelle erilaisesta kulttuurista huolimatta.

      Poista
  10. Tämä on minunkin lukulistallani. Sinun kirjoituksesi osui ja upposi kyllä. Muutimme juuri reilu vuosi sitten miehen kotimaahan "neutraalilta maaperältä" eli Jenkeistä. Yhtäkkiä vaaka keikahti vinoon: miehestä tuli pääasiallinen asioidenhoitaja. Suomessa se olin minä. Mutta vaikka tämän asian kanssa voidaan elää, olemme huomanneet vähän kaipaavamme elämään sitä eksotiikkaa, mitä ulkomailla-asumisessa on. Toisen kotimaa on aina toisen kotimaa, vaikka paljon toki on hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Héléna, ihana kuulla. Ihan totta muuten, neutraalilla maaperällä asumisessa on ihan oma eksotiikkansa. Sen takia nautin erityisesti Barcelonassa asumisesta. Kumpikin saa olla "erilaisia" ja maahanmuuttajia samaan aikaan.

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus, tuntui niin tutulta. Uusia suomalaisia kirja menee heti hankinta listalle Petran kirjoituksen innoittaman Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksen rakkaus on musta leijona rinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Pitänee itsekin perehtyä tuohon Hämeen Anttilan suomennokseen :)

      Poista
  12. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta tuo kirja! Ja muutenkin kivaa lukee sun pohdintaa asian tiimoilta. Tuleeko sulle koskaan mitään sellaista "puolustus"reaktiota jos toinen dissailee Suomea vaikka siinä tajuaakin, että toista harmittaa ja rasittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muistaakseni ole vielä tullut, koska dissailu on ollut ihan aiheellista.. mm. toi oleskelulupaprosessi ja päivä poliisiasemalla, jolloin kirottiin kilpaa :D Herralla taitaa olla ennätyksellisen anti-sosiaaliset työkaverit, johon en osaa ottaa kantaa, koska en ole heitä tavannut. Toisaalta kyllä hän on tainnut muiden ulkomaalaisten puheista ymmärtää, ettei jokaisella työpaikalla ihan samanlaista meininkiä ole, vaan kyseessä on enemmänkin poikkeus.

      Poista
  13. kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta! täällä Pariisissa näkee usein pareja jotka on molemmat toisista maista.

    VastaaPoista
  14. Komppaan muita, kuulostaa kiinnostavalta kirjalta! Itsehän en ole ainakaan vielä kokeillut tuota asetelmaa, että olisin itse paikallinen ja toinen olisi se "mamu". Toisaalta minä olen meistä se järjestelmällisempi, joten vaikka ollaankin poikaystäväni kotimaassa, niin minä hoidan melkein kaikki asiat - kunnes tulee joku ongelma nettiyhtiön, council taxin tms kanssa eikä mun hermot kestä, silloin mies rientää hätiin :D Tässä on tosiaan se etu, että molemmat puhuu paikallista kieltä yhtä hyvin, ja mäkin olin ehtinyt asua täällä yhteensä vuoden kun tavattiin, joten olin aika hyvin perillä siitä, miten asiat toimii. Olisi kyllä ihan eri tilanne, jos maan kieli olisi muu kuin englanti, joten pitäisi muistaa, miten helpolla ollaan täällä päästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, siellä on onneksi helpompi, kun englannilla pärjää. Toisinaan vähän ikävöin sitä Barcelonan neutraalia maaperää, mutta sitten taas täällä Suomessa on hauskaa, kun meillä on ns. oma salainen kieli, jota ei ihan kaikki kaupassa ja kadulla ymmärrä. :)

      Poista
  15. Mielenkiintoinen postaus Annika! Oli kiva lukea sun pohdintoja aiheesta. Ja tuo kirja pitäisi kyllä lukea myös :)

    VastaaPoista
  16. Juuri tuon tukiverkon ja perhettä lähellä asumisen takia mä aina välillä pallottelen mielessäni muuttoa takaisin Suomeen.

    Heitin sua haasteella: http://globecalledhome.fi/2015/02/10-matkakuvaa-havaiji/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt vasta Suomeen muutettua huomasin miten tärkeä juttu se on - ja sen, että siinä on tosiaan suuri ero!
      Kiitos haasteesta :)

      Poista
  17. Mun on pitänyt lukea tää kirja jo niin kauan, pitää ottaa itseäni niskasta kiinni piakkoin. Ihan samoja huomioita on täälläkin tehty: vaikka toinen onkin asunut Suomessa jo monta vuotta, silti me koetaan tää yhteiskunta hieman eri tavalla. Mulla on kieli ja tukiverkosto täällä, toisella lähinnä koulun kautta saadut kaverit. Vaikka ei Suomessakaan asumisessa yhdessä mitään vikaa ole ja asiat sujuvatkin, niin tietyllä tapaa helpointa - tai ainakin tasa-arvoisinta - olisi molemmille neutraali maaperä, mieluiten sellainen jossa kummallakaan ei edes ole kielietua. Suomeen jääminen tietty riippuu ihan jo työnsaannistakin, se kun ei ulkomaalaiselle helppoa ole ikinä. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, suosittelen ehdottomasti kirjaan tutustumista :) On se kyllä erilaista asua neutraalilla maaperällä ja sen takia on kiva, että ollaan sekin koettu. Toisaalta taas on eittämättä eri tavalla helpompi asua maassa, jossa edes toinen osaa kieltä ja kulttuuria. Ei tartte kaikkien asioiden kanssa taistella niin paljon.

      Poista
  18. Ihana lukea myös teidän Suomeen sopeutumisesta! Ja näyttää sujuneen kaikki ihan hyvin paperisotaa ja loskakelejä lukuunottamatta. :) Kirja kuulostaa myös mielettömän mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja helpommin onneksi sujuu sitä mukaa kun aika kuluu :) Suosittelen kirjan etsimistä seuraavalla lomalla!

      Poista