Päheä Palermo

Olen vielä aikamoinen keltanokka mitä tulee Buenos Airesin tuntemiseen. Vasta muutama viikko sitten olin ensimmäistä kertaa Palermon kaupunginosassa. Palermo, joka joillekin on parasta koko kaupungissa, on siis mulle ihan uusi tuttavuus. (Sori vaan kaverit, en osannut viedä teitä sinne vuonna 2010!) Ensimmäisen tutustumiskäynnin jälkeen olenkin ehtinyt palata tuonne vähän kuulimmalle alueelle jo muutaman kerran. Palermo on aika pähee. Sieltä puuttuu kaikki rumat pilvenpiirtäjät ja laatikkohirvitysrakennukset mitä taas microcentro, ihan ydinkeskusta, on pullollaan. 

Tähän asti oon pyörinyt vasta Palermo Sohossa, joten mulla on liuta "muita" palermoja, kuten esimerkiksi Alto Palermo tai Palermo Hollywood, vielä näkemättä. Onpas hauskoja nimiä! Palermo Soho on osa Palermo Viejoa ja tämän boheemin alueen keskus onkin Serranon aukio, joka tunnetaan myös nimellä Cortázarin aukio. Vähemmästäkin menee jo sekaisin, joten ei näistä sen enempää.

Viikonloppusin pienellä Serranon aukiolla on kojuja, joissa myydään vaikka mitä käsitöitä, koruja, vaatteita, suitsukkeita ja hajusteita. Serranon ympäristön kadut on täynnä baareja, jotka pursuaa väkeä iltaisin. Kävinpä söpössä meksikolaisessa ravintolassakin siellä kulmilla yksi perjantai-ilta. Päivisin nämä baarit muuntautuvat vaatekaupoiksi. Joo-o! Tässä alla olevasta kuvasta voi esimerkiksi huomioida, että pöydät ja tuolit on heitetty katon rajaan pois vaaterekkien tieltä. Yksi lauantai löydettiin mukavan rento lounasbaari, josta saatiin pizzaa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja serranon kinkulla. Ne on vähän harvinaisempia herkkuja täällä verrattuna Suomeen ja Eurooppaan.

P.S. Täällä ei kyllä ole päivääkään, etteikö telkkarista tulisi fudista. Ihmiset huutaa hulluna "Gooo-ooo-oooo-oool" kun tulee maali. Nytkin. Se raikuu selostajan ansioista telkkarista, mutta myös naapuruston sohvaperunat huutaa kurkku suorana samalla tavalla.

turisteilua Pressan Pinkissä Palatsissa

Olipa kerran tapahtumarikas viikonloppu. Se oli viikko sitten. Ehdittiin tutustua hurjan paljon Buenos Airesiin turisteillen ja kavereitakin tapaillen. Jaksettiin ulostautua kämpästä kaupungin hälinään useampanakin päivänä. Sunnuntaina otettiin ja lähdettiin tepastelemaan Toukokuun Katua (Avenida de Mayo) pitkin Toukokuun Aukiolle (Plaza de Mayo) -josta se kuuluisa Pinkki Talo (Casa Rosada), aka Pressan Palatsi ja Cristinan työpaikka (vrt. White House Jenkeissä), löytyy. Huomaako, että Argentiinassa toukokuu ei olekaan mikä tahansa kuu.

Päätettiin jonottaa muutama minuutti ja tutustua Pinkin Palatsin uumeniin.

Ala-aulassa oli Lattareiden suursankareiden potretteja. Suuri osa tauluista oli muiden lattarimaiden valtioiden lahjoja, mm. Don Hugo Chávezin ja Raul Castron lahjoituksia löytyi.

Kellarikerroksesta löytyy sininen sali, joka toimii takaovien eteisenä ja sen kautta esimerkiksi valtiovieraat tuodaan sisään Cristinaa moikkaamaan.

Pinkki Palatsi oli täynnä argentiinalaisen taiteilijan tämän näköisiä tauluja. Mun mielestä nää oli aivan järkkyjä! Tämä on taiteilijan tulkinta kansalliseepos Martín Fierrosta, oikealla sankarigaucho Martín Fierro. Vähän eri luokkaa muun sisustuksen kanssa.

Argentiinalaisten Naisten Salonki. Täältä Pressa Cristina usein puhuttelee kansaa.

Käytävä täynnä argentiinalaisia kansallissankareita. Maradonalla oli tietenkin kokonainen oma kehikko. Mukana myös huikean hauska Les Luthiers, Mona Jiménez ja Messi!

Mafaldaa unohtamatta! Mukana mun oma sankari. ;)

Käytiin myös partsilla, jossa historian suuret henkilöt, kuten pressa Perón, Evita ja Maradona ovat puhutelleet kansaa. Mekin yritettiin, mutta kuulijoita ei tällä kertaa riittänyt.

Huomatkaa keskellä aukiota oleva musta turva-aita, joka estää mielenosoittajien pääsyn Pinkin Palatsin oville ja varmistaa hajuraon kansalaisten ja presidentin välillä.

Argentiinalaisten Tieteilijöiden Salonki.

Jopa Pinkin Palatsin lasiovet häilyvät pinkkejä vivahteita!

Cristinan työpöytä.

(Tää kuva on vanhempaa vuosikertaa ja mun aiemmalta kierrokselta v. 2010)

Olipa kierros ja päheet on puitteet!

Olin itse Pinkissä Palatsissa jo kolmatta kertaa, mutta kiertue oli laajentunut huimasti sitten 2010.

Ei huonompi idea rauhalliselle sunnuntaipäivälle.

Casa Rosadaan pääsee tutustumaan ilmaiseksi ainakin sunnuntaisin (ehkä lauantaisinkin) ja tunnin kestäviä espanjan kielellä (ja vähän englanniksikin) opastettuja kiertueita starttaa kymmenen minuutin välein.

delivery heaven & herkullisia sukellusveneitä

Yksi parhaista asioista Argentiinassa on ehdottomasti deliveryt! Täällä voi tilata melkein mitä vain ruokaa kotiin saakka. Eikä vaan ruokaa, vaan myös lääkkeet apteekista, alkomaholit etkoille, jäätelöä jälkkäriksi vaikka kello 2 yöllä (ainakin kesällä) ja mitä vielä. Esimerkiksi buenosairesdelivery.com on sivu, jonne vain laitat osoitteen ja se kertoo mitkä kaikki ravintolat alueella kuljettavat ruokaa sun kotiin asti. Loistavaa! Me voitaisiin tilata vaikka intialaista, meksikolaista, perulaista tai vaikka arabialaista (lähi-itämaista?) ruokaa kotiin. Vinkkinä Bairesissa pyöriville, me tilattiin kerran Tandoor -nimisestä intialaisesta ja se oli taivaallisen hyvää. Mutta siitä herkkuintialaisesta joutuukin muutaman mangon pulittamaan.

Perjantai-iltana väsyneenä pitkän viikon jälkeen, ja kahden tunnin siestan vedettyäni, en enää jaksanut miettiä ruokailupuuhia, joten helpointa oli tietenkin vaan miettiä mitä tekee mieli ja rimpauttaa ruokapaikkaan. Tällä kertaa päätettiin tilata pizzaa. Eikä mitä tahansa pizzaa. Joidenkin mielestä El Cuartito tarjoaa Bairesin parhaat pizzat. Se on vanha ravintola, joka sijaitsee melkein meidän kadulla reilun kymmenen korttelin päässä. Tilattiin kinkku-juusto-paprika-oliivi pizza ja alle puolessa tunnissa se oli meidän ovella. Huippua! Ja se oli hyvää. Näissä pizzoissa on sitä jotakin. Olen kerran käynyt ravintolassa ihan livenä ja se on kyllä aika söötti paikka ja aina täynnä ihmisiä, joten se kannattaa tsekata täällä ollessa.

El Cuartito, Talcahuano 937

Näin viileinä talviaikoina yksi täydellinen, paikallinen herkku on ehdottomasti submarino -joka tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaa: sukellusvenettä - vapaammin suomennettuna: kaakao. Submarino on oikein perinteinen argentiinalainen juoma ja siitä erikoinen, että se tarjoillaan suklaatikku ja mukillinen kuumaa maitoa erikseen, ja ne sitten sekoitetaan lusikalla kaakaoksi. Jos haluat oikein perinteisen ja aidon submarinon, suklaan pitää olla Águila -merkkistä. Näin meilläkin. Kahviloiden tarjonnasta on turha etsiä "kaakaota", koska usein menussa lukee "sukellusvene". Nam.

Täällä on perinteisesti aina osoitettu mieltä ja usein kattiloiden kanssa kaduilla. Viime viikkoina kattilamielenosoitukset on taas yleistyneet ja joillekin ne tuo selkäpiitä puistattaen vuoden 2001 talouskriisin mieleen. Yritin yks ilta tässä videoida kattiloiden kaikua, joka raikui tänne meidän kämpille asti, mutta se taisi videolla hukkua bussien ja muun liikenteen melun sekaan. Tässä kuitenkin näyttöä Bairesin hälinästä meidän keittiöstä käsin auringon laskiessa.

argentiinalaissuomalaista perinneruokaa

Meillä syötiin eilen ja tänään oikein perusargentiinalaista kansallisruokaa, locroa. Perinteisesti locroa syödään nimenomaan 25 de mayon aikoihin, kun juhlitaan kansallispäivää ja isänmaata. Tällä kertaa tultiin siis vähän jälkijunassa, mutta tämä johtui vain siitä, että minulla oli oiva tilaisuus tilata työkaveriltani valmista kotona tehtyä locroa, jonka ostosta rahat menivät paikallisten partiolaisten hyväksi. Nuorena partiolaisena muistan myyneeni keksejä ja joulukalentereita, mutta täällä päin taidetaankin panostaa vähän enemmän. 

Locro kuuluu sarjaan "ei-niin-miellyttävän-näköiset-ruuat", siis samaan kastiin meidän mämmin kanssa. Lisäksi locro on yleensä aika täynnä kaikenlaisia kivoja "yllätyksiä". Itse en yleensä tällaisista yllätysruuista kovin paljon perusta, mutta tällä kertaa vedin kyllä lautasen tyhjäksi sen enempää sen sisältöä miettimättä.  Ja hyvää oli! Olen tottunut siihen, että Argentiinassa ei kannata kysellä mitä syö, saati sitten mitä lehmän osaa syö kavereiden kanssa grillatessa. Parempi vaan olla tietämättä ja laittaa makuhermot töihin muitta mutkitta.

Locroa ja jotain suomalaista! :)

Locro taitaa alunperin olla tuolta Luoteis-Argentiinasta tai pohjosesta kotoisin ja wikipedian mukaan sitä näköjään syödään myös mm. Perussa ja Boliviassa. Ruuan valmistaminen vaihtelee alueittain, mutta täällä päin siihen yleensä laitetaan maissia, perunaa, kurpitsaa ja sian kaikenlaisia osia, makkaraa tai lehmän kaikenlaisia osia. Tällä kertaa luulen syöneeni mm. sian kaikenlaisia osia, koska tuossa taisi olla myös pekonia. Locrosta saa oikein paljon ravintoa ja kaloreita ja sen vuoksi sitä syödäänkin näin talvisaikaan. Tänne Buenos Airesiin iskikin juuri sopivasti eilen oikein kunnon talvi. Asteita on juuri ja juuri +10, ulkona on kova viima ja taivaaltakin tuli jotain jäätihkua päälle. Loppuviikolle on uhattu jopa lumisadetta. Se olisi kolmas lumisade viimeisten 100 vuoden aikana tämän kaupungin historiassa.

Colonia del Sacramento

Meidän viime viikonlopun leimanhakureissu Coloniaan sujui oikein hyvin. Colonia on parhaimmillaan -jos siis valitsee nopean lautan- tunnin lauttamatkan päässä Buenos Airesista. Se on sellainen oikein picturesque, kolonialistinen kylä ja täynnä porteñoja (buenosairesilaisia) tai Argentiinassa asuvia ulkomaalaisia viisumia uusimassa. Eli vähän kuin Tallinna helsinkiläisille. Meillä oli yhteensä noin viisi tuntia aikaa käppäillä Colonian katuja, pysyttiin vanhassa kaupungissa ja tunteja olikin oikein sopivasti. Ehdittiin käydä lounailemassa ja räpsiä tusinoittain kuvia. Tässä niistä muutamia. Innostuin pikkasen leikkimään herran järkkärin kanssa.

Kuten kuvista huomaa, tälle kylälle ovat tyypillisiä kukkapuut ovenpielessä ja identtiset katulyhdyt talojen seinissä. Osa taloista oli todella hienosti entisöityjä ja toiset surullisen hylättyjä odottamassa uutta omistajaa. Colonia on täynnä paljon värejä, varsinkin syksyisiä sellaisia ja pieniä söpöjä yksityiskohtia. Suosittelen oikein lämpimästi visiittiä Coloniaan, mikäli tänne suunnalla sattuu seikkailemaan. Päivässä kerkiää vallan mainiosti talsimaan kolonialisia mukulakiviä tässä pienessä uruguaylaisessa kylässä.

Reissun päätarkoitus näkyy tuossa ylhäällä, se ei varmasti jäänyt epäselväksi rajaviranomaisillekaan. Onneksi täällä kuitenkin ollaan höllempiä kuin Schengen -alueella. Nyt voi taas seuraavat 90 päivää rauhassa olla laillisesti maassa.