Suomiloman fiiliksiä

Oli niin kiva päästä käymään Suomessa ja fiilistelemässä Suomen kesää, vaikka sitten ilman Nicoa ja vain viikon verran. Viime vuonna koko Euroopan kesä meni Argentiinan talvessa, joten jo olikin aika nauttia vadelmista ja karviaisista, jotka on ihan mun lemppareita. Ehdin tavata montaa ystävää, joita en ole aikoihin nähnyt, vaikka aika ei tietenkään riittänyt näkemään kaikkia niitä, joita olisi toivonut.

Saanan kanssa ollaan aina eri maassa tai mantereella ja suhataan ristiin, mutta nyt ehdittiin nauttimaan jätskistä Koffin puiston nurtsilla aurinkoisena kesäpäivänä.

Oli niin makeeta kävellä kesäisen Helsingin katuja, samalla se tuntui niin kodikkaalta ja hieman vieraalta. Tuli sellainen fiilis, että Helsingistä voisi hyvinkin tulla seuraava kotikaupunki. Idea paluumuutosta on kehkeytynyt päässä, mutta tottakai se riippuu monesta eri asiasta. Ihan ensimmäisenä Nicolla pitäisi olla työpaikka. Uskoisin, että mun olisi helpompi löytää töitä Helsingistä kuin Barcelonasta tällä hetkellä, mutta aika näyttää minne suuntaan me lähdetään, jos jonnekin täältä nyt lähdetään.

Perheen uusin pienokainen, Messi nimeltään, sai lähetyksen Argentiinasta asti.

Mökillekin ehdittiin relaamaan ja kesäpäivästä nautiskelemaan sukulaisten voimin.

Loma oli siinä mielessä hyvin ajoitettu, että sain hankittua uuden kalenterin ja matkaan lähti mukaan pikkasen leipää ja suklaata myös. Tosin, suurin osa suklaasta jatkoi matkaa Argentiinaan Nicon äidin laukussa.

Suomi tuntui niin vihreältä, ilma ja kaikki maut niin raikkailta. Ihmiset iloisilta ja ystävällisiltä. Lämmin ilma siedettävän lämpimältä. Sauna puhtaan pehmeältä ja mökkiunet täydellisiltä. Sade- ja ukkoskuurokin niin siedettävältä. Suomi tuntui niin kodilta. 

Onneksi paluu Barcelonaan tuntui myös hyvältä ja lentokoneen laskeutuessa El Pratin kentälle tunsin palaavani kotiin. Täällä se tällä hetkellä on.

P.S. Pahoittelut, jos tämä teksti ja kuvat aiheuttivat yhdellekään ulkosuomalaiselle koti-ikävää.

Festa Major de Gràcia!

Olen palannut takaisin Barcelonaan viikon Suomilomalta, joka olikin loppujen lopuksi pelkkää lomaa. Nimittäin graduun en koskenut kertaakaan, joten se ei ole vielä edistynyt mihinkään. Tässä meidän lähellä Gràcian lähiössä juhlitaan näinä päivinä oikein urakalla, tänään käytiin jo vähän ihailemassa koristeluja. Näistä vuosittaisista Gràcian bileistä mulle on puhuttu jo viime syyskuusta lähtien, joten odotukset on korkealla!

Tässä pikkaisen sneak peakia tulevaan.

Homman nimi on siis se, että kadut kilpailevat kenellä on makeimmat koristelut. Ei siis ollenkaan huono idea ajoittaa Barcelona-lomia elokuun puoliväliin. Lisätietoja festivaalista englanniksi, vaikka täältä.

Ruokia ja reissuja

Sain Friolandian Eveliinalta hiljattain haasteen ja rutkasti kysymyksiä liittyen ruokaan ja matkailuun. Tässä viimeinkin vastauksia yllättävänkin vaikeisiin kysymyksiin.

1. Mitä vastaat, kun ulkomailla sinulta kysytään, että millaista on suomalainen ruoka?

- Tämä kysymys tulee aina vastaan ja joka kerta olen yhtän hukassa vastauksen kanssa. Yleensä kerron heti ensimmäiseksi ruisleivästä ja mainitsen, että meillä syödään paljon perunaa ja että lohi kuuluu ruokavalioon. Joskus mainitsen karjalanpiirakat ja karjalanpaistin. Ja poron tietenkin, jos muistan.

2. Missä maassa / paikassa on ollut mielestäsi omituisinta ruokaa?

- Kuuba jäi lähinnä mieleen mauttoman ruuan vuoksi. Oltiin all inclusive-matkalla ja hotellin ruoka ei kummosta ollut. Omituista ruokaa söin Abkhaziassa, en enää edes muista mitä se oli (kuva alla), oisko jotain riisimassaa, johon laitettiin juustoa sulamaan sekaan. Se ei muistaakseni myöskään maistunut oikein miltään ja juusto oli todella suolaista.

3. Entä mikä paikka on jäänyt erityisesti mieleen hyvän ruokansa vuoksi?

- Tämä on tosi vaikea kysymys. Olen niin kaikkiruokainen, että mikään paikka ei ole erityisesti noussut ylitse muiden. Ei ainakaan niin, että se olisi jäänyt mieleen. Elokuun lopun Kreikan matkalta odotan kyllä tällä hetkellä aika paljon, mitä tulee paikalliseen ruokaan.

4. Uskaltaudutko syömään epämääräisissäkin paikoissa hyvien ruokakokemuksien vuoksi vai pysyttäydytkö ns. varmemmissa paikoissa senkin uhalla, että jäljelle jää joku tylsä kansainvälinen pikaruoka?

- Riippuu vähän maasta. Kesäkuussa Istanbulissa sudennälkä vei meidät heti kaupunkiin saavuttua Burger Kingiin. Siinä vaiheessa ei kiinnostanut mennä etsimään mitään muuta kun hotellia vastapäätä oli tuttu logo. Kammoksun vatsavaivoja matkoilla, joten erikoisemmissa matkakohteissa olen kyllä valmis syömään "vähemmän paikallista" ja enemmän "varman päälle" ihan vain omaa oloa suojellakseni. Toisaalta joskus vatsakipu voi yllättää, vaikka söisikin vähemmän epämääräisessä paikassa.

esimerkiksi tämä perulainen ruokakokemus ei mennyt ihan nappiin

5. Oletko matkustanut jonnekin vartavasten hyvän ruoan ja juoman perässä?

- En. Yleensä matkoilla ruoka ja juoma jää aina pois suunnitelmista ja saattaa olla jopa sellainen välttämätön pakko. Vähän hassua, sillä nautin kyllä syömisestä. Siinä vaiheessa kun nälkä on kova ja mistään ei löydy sopivaa, pahimmassa tapauksessa kaikille matkalaisille kelpaavaa, ruokapaikkaa jää siinä suunnittelut vähemmälle ja ruoka haetaan ensimmäisestä sopivasta paikasta. 

6. Mitä ulkomaisia ruokia kaipaat Suomessa olessa?

- Nykyään olen aina ihan vain pikavisiitillä Suomessa, niin etten edes ehdi kaipaamaan ulkomaisia ruokia. Voisin kuvitella, että kaipaisin kuitenkin kunnon grillilihaa argentiinalaisittain sekä itämaisia herkkuja, siis makuja Lähi-idästä.

tässä muutaman hengen grillibileiden varustus viime vuodelta Argentiinasta

7. Jos saisit tuoda Suomeen jonkun ulkomaisen ketjuravintolan, mikä se olisi?

- Briteistä (ja muualtakin) tutun YO! Sushin toisin varmasti, sillä konsepti on hauska ja toimisi Suomessa. Wok Street on yksi täältä Barcelonasta löytyvä hyvä pikawokkipaikka, jonka voisi hyvin viedä Suomeen. Lisäksi Suomesta puuttuu kunnon Lähi-itä ruoka. Täällä meidän lemppariksi on muodustunut syyrialainen Ugarit, jota voi kai ketjuksi sanoa kun niitä löytyy pelkästään Gràciasta viitisen kappaletta. Samalta kadulta löytyy täällä palestiinalainen, libanonilaiset ja syyrialaiset ravintolat. Mitä näistä saa Helsingistä? Onko siellä muita kuin superkallis Farouge? Varmasti löytyisi tilaa ravintolamarkkinoilla.

8. Missä maassa olet syönyt parhaimmat jälkiruoat?

- Onko vähän tylsää, jos sanon että Suomessa. Omenapiirakat, mansikka- ja vadelmakakut on mun lemppareita. Suomessa harvoin pettyy jälkkäriin, vaikka se olis jätskiä. Argentiinassa en ole eläessäni syönyt hyvää kakkua, ne on kaikki marenkia täynnä tai kakkupohja on muuten vain kuiva. Jenkeissä ei kyllä myöskään joudu pettymään jälkkäreihin, joten Suomen jälkeen Yhdysvallat.

toissavuotinen synttäri-marenki-vadelma-marjajätski-kakku on jäänyt erityisesti mieleen!

9. Mikä on mielestäsi Euroopan paras ruokamaa?

- Suomen jälkeen ehdottomasti Espanja. Olen oppinut nauttimaan paellan syömisestä, vaikka sormet täytyykin usein liata katkarapuja peratessa :) Italiaan pitäisi matkustaa uudelleen pitkän tauon jälkeen kokeilemaan niiden herkkuja ja etsimään sitä oikea pizzaa ja pastaa.

10. Mihin maahan mieluiten lähtisit ruokamatkalle, Intiaan, Japaniin, Argentiinaan, Peruun vai Yhdysvaltoihin?

- Ihan varmasti Argentiinaan, missään en ole eläessäni syönyt niin hyviä pizzoja. Pizza vaan ei maistu enää miltään kun sitä on syönyt Argentiinassa. Siellä lehmät syövät varmasti erilaista ruohoa kun muualla maailmassa tai sitten grillimestarit ovat ihan eri luokkaa, on se liha vaan niin hyvää. Lisäksi jäätelö ja paikalliset viinerit pikkukroisanteista, medialunas, dulce de leche pötköihin on kyllä ihan mahtavia. Japanissa haluaisin kyllä syödä sushia vain tietääkseni osataanko muualla tehdä yhtä hyvää. Tykkään myös perulaisesta (ceviche!) ja intialaisesta ruuasta, mutta niistä tarvitsisin varmasti lisäkokemuksia.

juustoa pitää olla runsaasti!

oikeaoppisesti lihaa käännetään grillissä vain kerran

ceviche on herkkua!

11. Mikä on suurin ravintola- tai ruokamoka jonka olet kokenut ulkomailla?

- Tilasin pari viikkoa sitten kaverin synttäreitä juhliessa sienirisoton, joka oli ihan floppi. Se muistutti lähinnä riisipuuroa, jossa oli pari hassua sattumaa seassa. Harvoin jätän ruokaa syömättä, mutta tällä kertaa sitä oli mahdoton syödä loppuun. Sain vain pari hassua lusikallista riisivellia tungettua naamaan. 

Omasta takaa tein emämokan fudismatsissa Argentiinassa kun vein veljeni hakemaan paikallista hotdogia eli choripania erätauolla. Hän sai siitä muutaman päivän kestäneen ruokamyrkytyksen ja vietti viimeiset päivät maassa kuumeisena, oksentaen jopa vedet ulos sängyn pohjalla.

Tällaisiä tarinoita tällä kertaa. Kertokaa teidän kokemuksista vaikka kommenttiboksiin.

Oi Heinäkuu!

Heinäkuu on ehdottomasti yksi mun lempparikuukausista. Silloin on kesä yleensä parhaimmillaan ja kirsikkana kakun päällä vielä mun synttärit loppukuusta. Tässä vähän heinäfiiliksiä Barcelonasta.

Nicon äiti laitettiin heti Barcelonaan tultuaan töihin, nimittäin empanadoja vääntämään. Kolmisenkymmentä piirasta katosi teille tietämättömille saman tien. Puolustukseksi todettakoon, että oli meitä sentään viisi syötettävää. - Jäätelöä on syöty oikein urakalla. Löydettiin Gràcian lähiöstä mahtava uusi jätskibaari, jota ei ole hinnoilla pilattu. Kaksi palloa 2,20€ ja kolme 2,90€. (Xocolates Pirineus, El Chocoaltero, Plaza Diamante 4). Mandariini on mun uus kesälempparimaku! - Tässäkään kuussa ei ole unohdettu fiilistellä the Mañaners -bändin tahtiin Parc Güellissa. Ehdottomasti paras katubändi koko kaupungissa!

Yksi heinäkuun kohokohdista oli tietenkin tuulettimen saapuminen kotiin. Sekään ei mennyt ihan mutkitta, nimittäin Nico kävi ostamassa sen kesken työpäivän ruokatunnilla ja heitti vahingossa kuitin roskiin. Illalla toimistolta lähtiessä ei vartija päästänytkään häntä tuulettimen kanssa ilman kuittia tai lupaa työpaikan "kerrosvastaavalta". Kello oli niin paljon, että tuuletin oli sitten jumissa toimistolla pari päivää, kunnes joku allekirjoitti lapun ja vahvisti, ettei sitä ole pöllitty. - Heinäkuussa on syöty ennätysmäärä hedelmiä, jääkaapin jäljiltä kylmä vesimelooni ja persikka tässä yliopistolla välipalana. Nam. - Luin vihdoin ja viimein Hosseinin Tuhat Loistavaa Aurinkoa. Voi jospa kirja olisi jatkunut vielä, en millään malttanut laskea sitä käsistä. Se oli niin vaikuttava, että kävin ostamassa Nicon äidille espanjankielisen version. Suegra oli nenä kiinni kirjassa ja luki sen läpi kahdessa päivässä.

Viime viikolla päätettiin lähteä pariksi päiväksi rannikolle Castelldefels nimiseen kaupunkiin. Pakattiin laukut ja otettiin juna 20 kilsaa etelään. - Nico on loistava tetris-pakkaaja ja pieneen reppuun mahtui kätevästi kahden hengen kamat. - Lounaaksi nautin rantaravintolassa makoisaa lohisalaattia. Nesteasta on tullut tän kesän ykkösjuoma (kylmäkahvin ohella) ja argentiinalaiset ovat aivan hullaantuneita tähän entuudestaan tuntemattomaan herkkujuomaan.

Kaupunki oli aika söpö ja meidän hotellin uima-allas niin makea, että rantaa ihailtiin vaan ravintolalta käsin. Samassa hotellissa yöpyi yksi nuori suomalaispariskunta, jotka ikävästi kävivät aamulla ennen aamiaista heittämässä pyyhkeet lepotuoleille varatakseen ne koko päiväksi. Lepotuoleja oli aika vähän ja nämä yhdet sankarit loistivat poissaolollaan tuolit varattuina. Hävetti heidän puolestaan, mutta pidin suuni kiinni tällä kertaa. - Huomatkaa mun hieno kesähattu Naturan alesta.

Illallista nautittiin argentiinalaisessa rantaravintolassa nimeltään Fechorias. Kahden hengen grilliannos oli meille kolmelle aivan tarpeeksi. Kaksi tavallista makkaraa, kaksi mustaa makkaraa, entrecoota ja lomoa, valmistettuna kunnon grillissä ravintolan terassilla, kera perunan ja salaatin. Nam! Tuntui oikein kotosalta kun tarjoilijatkin olivat kaikki argentiinalaisia.

Kuun viimeisenä päivänä sain synttäriaamiaiseksi kotitekoisia creppejä vaikka millä täytteellä. Nam! Illalla käytiin syömässä Plaza Espanyan Arenas -kauppakeskuksen katolla, josta on muuten 360 asteen näkymät ympäri kaupungin. Sen jälkeen otettiin bussi Montjuïcille, jossa järjestetään ulkoilmaleffateatteri linnan kupeessa. Leffa oli kanadalainen, nimeltään Profesor Lazhar. Mahtava kokemus, ihmisiä monta sataa, kaikki sulassa sovussa ja hiirenhiljaa. Upeasti järjestetty tapahtuma, jonka päätteeksi ylimääräiset bussivuorot kuljettivat meidät takaisin Plaza Espanyalle. Usein ihmettelen kuinka hienosti tässä kaupungissa järjestetään nämä asiat. Montjuïcin leffateatteri on pystyssä 7. elokuuta asti. Lisätietoja täällä. Muista ulkoilmaleffa-tapahtumista voi lukea vaikka Jennin blogista.

Välissä on käyty myös hyvästelemässä kavereita. Useat maisterikaverit ovat jo suunnanneet muille maille aikoja sitten, toiset vasta tällä viikolla. Onneksi muutama jää vielä toistaiseksi Barcelonaan. Käytiin istumassa iltaa El Ravalin bar Fidelissä (Carrer Ferlandina 24). Sieltä saa mahtavia voileipiä. - Ja lopuksi vielä kuva uudesta ihanasta laukusta, jonka sain kaverilta synttärilahjaksi.

Toivottavasti elokuusta tulee vähintäänkin yhtä tapahtumarikas!

gradu vs. bloggaus ja kahvijääpalat

Joku saattanee blogihiljaisuudesta päätellä, että tällä viikolla gradu on edennyt ennennäkemätöntä vauhtia. Alunperinhän ajatus oli saada gradu kirjoitettua heinäkuun aikana, mutta toivossa on hyvä elää ja sen sijaan blogia tulikin päivitettyä ennätysmäiseen tahtiin. Ajatus on kirjoitella gradua viikolla ns. "työaikaan" ja pitää sitten hyvällä omatunnolla viikonloput vapaana. Perjantai-iltapäivä tuntuukin nyt tästä syystä aika mahtavalta. 

Argentiinavieraista kaksi kolmasosaa lähti Lontooseen ja tällä viikolla Nicon äiti on saapastellut kaupunkia omaan tahtiin. Suihkuun ei ole siis enää tarvinnut jonottaa. Muutama viikko sitten hankittu tuuletin on mahdollistanut kotityöskentelyn ja tuonut mukanaan pienoisen kurkkukivun. Mutta aina ei voi voittaa.

Irina-ystävän ansiosta olen kehitellyt viime aikoina erilaisia kylmäkahvi-sekoituksia. Uusimpana villityksenä kahvijääpalat. Aivan loistava idea! Näin olen gradutaukojen lomassa sekoitellut suegralle ja itselleni makoisia kylmäkahveja.

Ensin olen valmistanut french pressillä joko Nescafesta tai kunnon kahvista vahvaa kahvia. Kun se on jäähtynyt, olen kaatanut kahvin jääpalamuottiin ja laittanut pakkaseen.

Muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä olevan valmistanut lisää kahvia ja jäähdyttänyt sen kylmässä vedessä. Lasiin olen laittanut ensin pohjalle kondensoitua maitoa, kaatanut sekaan kahvia ja sekoittanut siihen kahvijääpaloja tuomaan lisää makua ja viilentämään juoman.

Välillä olen lisännyt mukaan muutaman vesijääpalan, jottei kahvista tule liian vahvaa ja joskus myös vähän tavallista maitoa. Lopuksi voi vielä sekoittaa pienellä maidon vaahdottimella vaahtoa mukaan.

Ja voilà!

Kondensoitu maito sopii tähän kuin nakutettu, makeuttaa kahvia juuri sopivasti.