14. joulukuuta 2012

Mikä onnenpäivä!




Eilen kiertotietä pitkin kotimatkalla tuli vastaan karkkikauppa! Ja katsokaa mitä löysin. Pandan lakumix -karkkeja. Ne keltaiset lakusuklaapallerot on ihan mun lemppareita. Barcelonassa näyttää karkkikaupat olevan täynnä lakuja. Siellä oli myös kirpeitä pääkalloja ja lakurullia. Arvata saattaa, että karkkipussin señoreita taisi olla noi suomalaiset pandat. Ne tuskin menee hirveen hyvin kaupaksi.

Ihana suutarisetä korjasi mun syyssaappaat. Niissä oli kantapäät ihan kuluneet ja loskakelillä Suomessa sukat kastui alta aikayksikön. Meinasin heittää niillä vesilintua jo viime vuonna, mutta jostain syystä ne oli jääneet kaapin perukoille. Toin ne lokakuussa Suomesta siinä toivossa, että löytäisin täältä jostain läheltä suutarin. Ja löytyihän se viime viikolla, ihan meidän lähellä olevaa kauppahallia vastapäätä. Setä liimasi kenkien takaliston kuntoon ja vaihtoi kantalaput. Ja laskutti vain 7 euroa! Melkein teki mieli antaa hänelle ylimääräistä, tuli niin hyvä mieli. Onneksi täällä ei tarvita loskakelin kestäviä saappaita.

Vihdoin kotiin päästessä odotti täällä lisää yllätyksiä. Postia Suomesta kertaa kaksi ja Singaporesta lähes kolme viikkoa matkanneet kameran lisäpatterit. Nyt pitääkin suunnitella missä vaiheessa tsekataan kaikki nuo tädin lähettämän Svenska Dagbladetin Barcelona -artikkelin tapasbaarit. Niistä yhtäkään en vielä tunne.

11. joulukuuta 2012

Carmelin bunkkeri

Viime viikolla me löydettiin Couch Surfing -sivuston keskustelujen kautta ihan uus näköalapaikka, jonne ei moni löydä. Carmelon bunkkeri on meiltä noin 40 minuutin kävelymatkan päässä, oikaistiin muun muassa Park Güellin läpi. Bunkkeri sijaitsee siis vielä Güellin puistoa kauempana keskustasta, mutta ilmeisesti sinne suunnalle pääsee busseillakin. Paikka tunnetaan myös nimellä Turó de la Roviran näköalapaikka. Kukkulan päälle rakennettiin bunkkereita Espanjan sisällissodan aikaan ja sieltä käsin suojeltiin kaupunkia. Bunkkeri on osa Barcelonan kaupungin perintöä ja yksi museu d'història de Barcelonan päämajoista. Kuulostaa hienolta! Tosiasiassa kukkulan päällä on muutama graffitein varusteltu betonimuuri ja sieltä on aivan mahtavat näkymät koko kaupungin ylle, sellaiset 360 astetta. Ja siellä on aivan pirullisen kylmä, varsinkin tuulisenä päivänä.









Paikalla oli käynnissä jotkut musavideon kuvaukset. Nuori poika inisi lohduttomana ja heilutteli käsiään auringon laskiessa Barcelonan ylle hänen takanaan. Se oli aika koomista, vaikka siitä tuli pienoinen myötähäpeän fiilis. Kotiin päästyä googletettiin "siempre llorará, siempre llorará", jota jätkä, aca Endecah hoki kameralle. Biisi on tämä. Youtubesta varmaan selviää pian jospa me oltais päästy musavideolle..

10. joulukuuta 2012

maisteriopinnoista Barcelonassa

Ajattelin vähän kertoa mun maisteriopinnoista täällä Barcelonassa siltä varalta, että jota kuta kiinnostaa. Nimittäin satuin palaamaan vanhaan, huhtikuussa kirjoittamaani tekstiin, jossa kerroin tulleeni hyväksytyksi yliopistoon Barcelonaan. En sitten kuitenkaan ikinä aloittanut sitä kyseistä maisteria, vain hain myöhemmin kesä-heinäkuussa toiseen saman tyyliseen maisteriohjelmaan, ihan eri kouluun. 


Mun maisterin nimi on vähän tylsästi (verrattuna sen toisen ohjelman nimeen) Master in International Relations ja koulu on nimeltään IBEI (Instituto Barcelona de Estudios Internacionales), joka on noin kymmenen vuotta vanha, kolmen barcelonalaisen yliopiston (UAB, UB & UPF) yhteinen kansainvälisten opintojen instituutti. Täällä voi suorittaa vuoden maisterin kainsainvälisistä suhteista kaksikielisenä (englanti ja espanja) tai pelkästään englannin kielisenä -siinä tapauksessa kurssivaihtoehtoja on vähemmän. Lisäksi IBEIssä alkoi tänä syksynä uusi englanninkielinen maisteri kansainvälisestä turvallisuudesta. Se itseasiassa kiinnosti mua myös, mutta päätin olla rupeamatta koekaniiniksi uudelle ohjelmalle. 

Meidän kv-suhteiden maisterissa on kolme eri erikoistumisvaihtoehtoa: Governance and Globalisation, Peace and Security ja Political Economy of Development. Itse olen ajatellut valitsevani tuon toisen vaihtoehdon ja erikoistuvani rauhaan ja turvallisuuteen. Tuo kolmaskin vaihtoehto kiinnostaisi, mutta se taitaa olla liian talouteen keskittyvä mun makuuni. Vasta tokana lukukautena päästään erikoistumaan tarkemmin, vaikka nyt jo ensimmäisenä lukukautena pystyi tietenkin suunnittelemaan vapaaehtoisia kursseja tuohon erikoistumiseen sopiviksi.

Mulla on nyt syksyllä kaikki kolme pakollista kurssia; Comparative Politics and Democratization, International Relations Theory ja International Trade and Economy, joista kaksi viimeistä kokonaan espanjaksi. Aiempien opintojen perusteella pystyi saamaan vapautuksen tuosta ensimmäisestä tai viimeisestä vaihtoehdosta. Tutkiskelin kurssiohjelmia alkusyksystä ja ne pitivät sisällään kuitenkin sen verran uusia asioita, että päätin pysyä kaikilla pakollisilla kursseilla. En ole koskaan aiemmin opiskellut yhtään mitään ekonomiaa, joten se varsinkin on siinä mielessä ollut todella hyödyllinen. Pakollisten kurssien lisäksi sain valita yhden valinnaisen. Se oli aika vaikea päätös, koska vaihtoehtoja oli 16 ja mun tietääkseni niistä 15 järjestettiin (minimi opiskelijamäärä oli 5). Lopulta päädyin International Security and Armed Forces -kurssiin, joka on myös espanjaksi. Meitä on kivan pieni ryhmä, vissiin vain 10. Pakollisilla kursseilla ollaan vajaan 30 hengen ryhmissä luennoilla ja seminaareissa/tutoriaaleissa noin 15 hengen ryhmissä.

Meidän proffat on osa IBEIn omia proffia ja osa tulee jostain niistä kolmesta barcelonalaisesta yliopistosta, jotka yhdessä perusti tän instituutin. Me ollaan tavallaan kaikkien kolmen koulun opiskelijoita ja saadaan kaikkien opiskelijakortit ja meillä on täysi pääsy niiden kirjastoihin sun muihin. Ollaan kuitenkin ihan omassa rakennuksessa Barcelonan keskustassa, ihan Plaza Catalonian lähellä, eikä meillä muuten ole mitään yhteyksiä noihin muihin yliopistoihin.


Meidän koulu on tässä suhteessa aika pieni, koska meitä tosiaan on noin 60-70 kv-suhteiden maisteriopiskelijaa, jokunen 10 kansainvälisen turvallisuuden maisteriopiskelijaa ja sitten vielä noin 10 Erasmus Mundus -opiskelijoita, jotka tekee sellaista kahden vuoden maisteria ja siitä toisen vuoden meidän koulussa (he ovat siis jo suorittaneet ensimmäisen vuotensa muualla, osa Hollannissa ja osa Briteissä). Tästä syystä tilat on suht pieniä, meillä on ehkä neljä kunnon luokkahuonetta, yksi konferenssitila, yksi tietokoneluokka ja yksi kahvi-/opiskelutila. 

Oppilaita on kuitenkin tullut eri puolilta maailmaa. Voisin arvailla, että ehkä noin kolmasosa on espanjalaisia, joista osa katalonialaisia. Meillä on myös muutama jenkki, muutama saksalainen ja hollantilainen, pari brittiä, joista yksi ei omien sanojensa mukaan ole missään nimessä britti, vaan walesilainen. Erikoisuutena meillä on jopa kaksi islantilaista, jotka eivät yllättäen etukäteen tunteneet toisiaan, pienestä saaresta huolimatta. Aasiasta on tullut pari kiinalaista, yksi thaimaalainen ja yksi vietnamilainen. Meillä on aika paljon "sekoituksia"; ruotsalais-ranskalainen, virolais-jenkki, italialais-kanadalainen ja bosnialais-kanadalainen ja Lattareistakin pari brassityttöä, yksi argentiinalainen, yksi kolumbialainen, yksi bolivialainen, yksi venezuelalainen ja puertoricolainen, jonka puhetta kuunnellessa mulla tulee aksentista aina mitkäkin Daddy Yankeet ja Wisin y Yandelin reggaetonit mieleen. Se puhetapa on vaan niin sulonen, kun lähes kaikki ärrät muuttuu älliksi. Noin nopeasti laskettuna taitaa meillä olla ainakin 26 eri kansalaisuutta edustettuina. Se on ehdottomasti yksi maisterin rikkauksista.

Tähän mennessä mulla ei ole ollut oikeastaan mitään valittamista koulusta tai itse ohjelmasta. Ennen yliopiston alkua kommunikaatio ja yhteydenotto oli vähän vaivalloista ja melkein epäilin koko koulun olemassaoloa, mutta pienten alkukommellusten jälkeen on kaikki sujunut hyvin. 

9. joulukuuta 2012

Valokuvia ja jouluvaloja

Lauantaina iltapäivällä suunnattiin taas keskustaan uuteen valokuvanäyttelyyn. Tällä kertaa kyseessä oli argentiinalais-israelilaisen valokuvaaja Miki Kratsmanin mustavalkoinen näyttely Israel-Palestiina konfliktista. Näyttely oli ihan La Ramblan vieressä La Virreina -nimisessä kulttuurikeskuksessa. Pelkästään jo se rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Wau!






Tällasia kuvia siellä oli esillä

Miki Kratsman
Ihasteltiin pikkasen keskustan jouluvaloja, mutta käämit paloi aika nopeasti kun ihmisiä oli ihan liikaa liikkeellä. La Rambla on täynnä ihmisiä, oli sitten mikä tahansa vuodenaika!









Kuvista ei ehkä välity ansaitusti, mutta noi puiden valaistukset on mun mielestä tosi nättejä. Täällä on ihan hirmusesti joka puolella jouluvaloja, vaikka lumen puute onkin suuri joulufiiliksen lannistaja. Onneksi vohveli oli maukas ja asteitakin on vielä sellaiset 13. Ei paha näin joulukuussa. Huomatkaa, ettei tuo lämpömittari mahdollista alle -5 asteen lämpötilaa!

4. joulukuuta 2012

joulubasaari

Me käväistiin lauantaina Barcelonan Club Escandinavon järjestämässä joulubasaarissa. Ollaan vähän heikkoja nousemaan ylös ajoissa viikonloppuisin -tai ainakin minä olen. Jotenkin vaan viime aikoina on ollut erityisen vaikea nousta aamuisin ylös, jopa siis niin "aikasin", että ehtisin ajoissa kello 9 aamuluennolle. Näin me siis ehdittiin vasta kello kahden jälkeen basaarille keskustaan, jossa oli suuret herkut myyty jo varmasti tunteja aiemmin. Facebookin kuvista näin jälkikäteen, että ainakin Fazerin sinistä ja turkkareitakin oli ollut myynnissä. Damn! Meille oli jäljellä pikkasen glögiä ja muutama joulutorttu. 



Torttujen jälkeen jatkettiin matkaa syvemmälle keskustaan kultturellisissä merkeissä, sillä nykyajan kulttuurikeskuksessa (CCCB) on meneillään huikean hieno valokuvanäyttely uutiskuvista -World Press Photo 12. Nähtiin siellä kaikenlaisia kuvia maailmalta, muun muassa arabikeväästä ja Japanin tsunamin tuhoista. Näyttely on pystyssä tammikuulle asti, joten sikäli mikäli joku tänne päin suuntaa, suosittelen ehdottomasti käymistä CCCB:ssä.




Tässä vielä vähän El Ravalin tunnelmaa. Lauantaina nimenomaan tuli sellanen fiilis kuin olis Lähi-idässä ollut.  Joka paikassa näkyy vaan arabiaa ja kadut on täynnä miehiä ja nuoria poikia. Mulle tuli jopa vähän ahdistava olo. Olen ihan iloinen, ettei sinne suunnalle loppujen lopuksi muutettu, vaikka ehdittiin kämppiäkin barriossa tutkiskella.