Ei aseita, kännyköitä tai tupakointia

Yli 30 vuoden sisällissota on jättänyt jälkensä Guatemalaan ja guatemalalaisiin. Muun muassa aseita on vielä liikkeellä viime vuosikymmenien perintönä. Aselepo ja rauhansopimus tehtiin vasta vuonna 1996, eli aika hiljattain. Joidenkin tietojen mukaan keskimäärin jopa yhdeksällä kymmenestä löytyy ase taskusta. Kuulostaa hurjalta. Aseita näkyy katukuvassa oletettavasti hurjan paljon enemmän kuin Euroopassa. Aseiden lisäksi joka puolella on niihin liittyviä kylttejä. Kuinka erikoista, että esimerkiksi kauppakeskuksen sisällä olevan pankin ovessa on kyltti, jonka mukaan aseita ei saa tuoda sisälle. Ihan siinä muiden kylttien vieressä, missä esimerkiksi kielletään kännykän käyttö pankin sisällä. Menevät oletettavasti samaan syssyyn, eikö?

Meidän viikonlopun hotellin ovesta löytyi vastaava. Ei aseita, eikä tupakanpolttoa. 

Katukuvassa näkyy myös suht paljon asekauppoja. Joskin yhden paikallisen mukaan Guatemalassa on vaikeampaa ostaa ase kuin Yhdysvalloissa, sillä täälläkin tarvitaan erikoisluvat. Mutta kuinkahan vaikeaa olisi hankkia vehkeet pimeästi mustan pörssin kautta. Tuskin siinä mitään lupia kyseltäisiin. Jos rikosten rankaisemattomuusprosentti koko maassa on sellaista 98 % luokkaa, niin miten valtio pystyy kontrolloimaan yhtään mitään. Ei mitenkään.

Tässä esimerkkinä taksin ikkunasta räpsästy kuva vaatimattomasta kaupasta kaupungin keskustassa.

Ja mitä löytyikään paikallisen päivälehden välistä! "Miesten leikkikaupaksi" itseään kutsuvan liikkeen esite. Vain 43 päivää jouluun. Joulupukki siinä uudessa asussa valmiina höykkäykseen.

"Sprayjaamalla vähän tätä mahtavaa spraytä hyökkääjäsi naamaan, jää hän huutamaan, räkimään ja yskimään ihan hulluna, toivoen että kuoleman enkeli ottaisi hänet syliinsä." 

Vain 47 quetzalia, eli noin 4,70 euroa.

Näillä taktisilla housuilla saa kuulemma kunnioitusta kadulla ja kauneimmat tyttöystävät. Jopa nopeamman ylennyksen töissä. Ihmehousut!

Maihareita ja vaatteita löytyy myös. "Nämä ovat maan turvajoukkojen lempparit!"

Onko tämä maailma ihan tärähtänyt?

Monikulttuurinen Guatemala

Guatemalan virallinen kieli on espanja, mutta kuinka moni tietää, että maassa puhutaan myös 23 muuta kieltä? Noin puolet guatemalalaisista on alkuperäisväestön jälkeläisiä, kaikki heistä eivät edes osaa espanjaa. Guatemala on kultturillisesti yksi Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita. Se tekee mun mielestä tästä niin uskomattoman mielenkiintoisen. Ensi viikonloppuna töistä otetaan tauko ja suunnataan Tikaliin ihmettelemään Maya-raunioita. En malta odottaa.

Nyt kuitenkin tarinaa viime viikonlopusta, jolloin suunnattiin ensin lauantaina aikaisin aamusta Panajachel nimiseen kylään Atitlán järven rannalle. Vietettiin päivä veneellä järvellä vieraillen useassa eri kylässä. Tarinan mukaan järveä ympäröi 12 pientä kylää, nimetty 12 apostolin mukaan, muttei se taida oikeasti ihan niin mennä. 

Osa kylistä on turistimaisempia kuin toiset, mutta useissa myydään matkamuistoja ja käsitöitä, koska turismi on tietenkin tärkeä tulonlähde. Oli kuitenkin tosi jännä huomata, ettei espanja ollenkaan ollut näiden ihmisten äidinkieli, eivätkä kaikki osanneet sitä puhua muutamaa myyntisanaa enempää. Välissä kuului paikallisten kesken erikoista kommunikointia, joka muistutti lähinnä kiinaa ennemmin kuin espanjaa. Kaikki olivat hurjan ystävällisiä ja keskustelimmekin lähinnä kylän lasten kanssa. Muun muassa jalkapallosta. Täältä löytyy Barca-faneja yllin kyllin!

Oli myös aika mielenkiintoista huomata, että useissa kylissä naiset pukeutuivat perinteiseen asuun, joskus jopa täysin samanlaisiin väreihin. Sen sijaan kylän miehet kulkivat ihan normaaleissa vaatteissa muiden seassa. Täytynee selvittää mistä tämä johtuu.

Espanjalaisten vallottajien ja muiden eurooppalaisten tulon myötä kulttuurit, kielet, piirteet ja uskonnot ovat kaikki sekoittuneet. Joitain maya-aikojen uskomuksia ja rituaaleja on kuitenkin yhä käytössä. Santiago-nimisessä kylässä etsimme Maximón -jumalan, toiselta nimeltään "el dios de los borrachos" (humalaisten jumala). Tarinoita on useita, mutta meidän saapuessa paikalle talosta löytyi naisongelmien kanssa kamppaileva mies, joka oli tullut pyytämään shamaanilta apua. Kyseessä oli ehkä erikoisin koskaan näkemäni tapahtuma.

Pienestä rakennuksesta tuli savua ja suitsuketta ulos niin, ettei meinannut henki kulkea. Shamaani lateli loitsujaan muutaman hassun kuuntelijan istuessa vieressä. Puisella patsaalla oli tupakka suussa, miehet vetivät lämmikettä vähän väliin ja vuorotellen karistelivat tuhkat Maximónin suussa palavasta savukkeesta tuhkakuppiin. 

Oli mitä erikoisin näky!

Mitähän kaikkea tämä marraskuu vielä tuo tullessaan?!?

Tällä kertaa osa kuvista on kaverin ottamia, fiksuna tyttönä jätin kameran lisäakut reppuun hotellille koko päiväksi, eikä akku tietenkään riittänyt alkuunkaan. Onneksi meillä oli matkassa useita kameroita.

Maailman kaunein järvi?

Viikonloppuna pääsin vihdoin näkemään jotain oikeaa Guatemalaa pääkaupungin ulkopuolella. Vaikka maa on yksi maailman väkivaltaisimmista, keskittyy se kaikki julmuus lähinnä tänne pääkaupunkiin ja maalla voikin onneksi matkustella rauhassa. Sen takia suurin osa turisteista välttääkin Ciudad de Guatemalan lähes kokonaan, eikä täällä mitään erityistä näkemistä olekaan. Tässä vähän esimakua meidän viikonlopun reissulta. Käytiin Atitlán -järvellä ja pienessä Chichicastenangon kylässä sunnuntaimarkkinoilla. Maisemat olivat henkeäsalpaavia ja ihmettelemistä riitti niin upeissa tulivuorissa kuin paikallisväestössä ja käsitöissäkin.

Atitlán on ilmeisesti rankattu yhdeksi maailman kauneimmista järvistä!?! 

Kerron myöhemmin lisää Guatemalasta ja meidän reissusta..

Ensimmäisiä tunnelmia Guatemalasta

Nyt on tullut muutama päivä oltua Guatemalassa. Tosiasiassa vieläkin on hieman vaikea uskoa, että oikeasti olen Väli-Amerikassa ja nimenomaan Guatemalassa. En tiennyt mitä odottaa näkeväni katukuvassa, mutta ihmettelemistä riittää. Ulkomaalaiselle kerrotaan heti ensimmäiseksi, mistä löytyy lähin kauppakeskus. Sieltä saa ruokaa laidasta laitaan, löytyy taco bellit, mäkkärit, Starbucks ja muut erikoisuudet. Kauppavalikoima on suuri; Pull & Bear, Bershka, Zara.. ei kai me nyt tätä varten lennetty maailman toiselle puolelle, Maya-kulttuurin sydämeen. Jenkeissä asuvan kaverin mukaan kauppakeskus on jenkimpi kuin hänen kotiaan lähin vastaava Ameriikoissa. Mietitään, onko paikalliset ylpeitä tästä kaikesta vai onko tämä ainoa paikka, missä ulkomaalainen voi kävellä rauhassa ilman turvallisuusuhkaa (= ryöstöä).

 Iloiset ja väsyneet matkakaverit lentokentällä.

Apart-hotellin sisustusta.

Aseet olalla varustettuja vartijoita näkee joka puolella, jopa auton osia myyvän kaupan ovella seisoi kaksi. Metallinpaljastimien läpi kävellään vähän väliä, muttei nyt sentään ruokakauppaan astuessa. Kadulla ei kävellen mieluiten oteta askeltakaan, vaan kuljetaan autolla ja takseilla ovelta ovelle. Sitä on vaikea hyväksyä. Naisen ei ole hyvä käyttää suurta käsilaukkua, ei mielellään kulkea läppärin kanssa, eikä minkään mikä saattaisi näyttää läppäriltä. Kaduilla ei myöskään voi pitää kännykkää kädessä, ei missään nimessä. Taksissakin pitää olla varuillaan ohi ajavien mopojen kanssa.

Onneksi sentään asutaan suurehkossa suljetussa lähiössä, jossa vihreääkin riittää. Ikkunan takana lentelee sinisiä papukaijoja. Muurin sisäpuolella voi kävellä tai vaikka lenkkeillä rauhassa. Porteilla vartijat pitävät huolen siitä, ettei sisään tule ketään tunnistautumatta ensin heille. Samojen muurien sisältä löytyy myös Israelin suurlähetystö, joten eiköhän täällä ihan turvallista ole. Meinaan vartijoita riittää sen verran..

Joulu on jo ovella..

Ystävällisyys menee ihan ennalta ulottumattomiin sfääreihin kun joka väliin sanotaan "kiitos, oikein ystävällistä" (gracias, muy amable), jopa ovimiehelle. Pyydettäessä palvelusta kehotetaan olemaan "fiini" - sería Usted tan fino de decirle que me llame? Kohteliaisuus menee suomalaiselle täysin yli, kun samasta asiasta kiitetään useita kertoja ja ruusuisia sanoja ei voi liikaa tunkea mihinkään väliin. Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä, tällaista palvelua en ole ennen saanut missään muualla.

Turvallinen ulkoilma-kauppakeskus, jossa voi ottaa kuvia, ja joka on täynnä vartijoita joka nurkassa.

Ensimmäinen viikko on mennyt aikalailla töitä tehdessä, oppien paljon uutta. Onneksi aikaeron ansiosta sitä tulee noustua joka aamu kello kuuden aikaan ihan ilman herätyskelloa. Tämä on uutta. Toivottavasti se kestää koko kuun.

Synttäreitä ja matkavalmisteluja

Täällä on ollut aikamoinen tapahtumarikas viikko. Maanantaina vietettiin Nicon synttäreitä, joiden kunniaksi jo pikkasen etukäteen väänsin sunnuntaina toista kertaa elämässäni juustokakun. Tällä kertaa suklaisen sellaisen. Ilmeisesti synttärisankari ja työtoveritkin olivat tyytyväisiä, mutta omasta mielestäni se ei ollut mitenkään erityisen herkullista. Ihan syötävää kuitenkin. Kammoksun liivatteen käyttöä, enkä omista sähkövatkainta, joten reseptin etsiminen oli hieman haastavaa. Löysin kuitenkin googlen kätköistä tällaisen, jonka mukaan alla näkyvän kakun loihdin. Lisäksi löysin muuten maailman kätevimmän vinkin, kuinka vatkata kermavaahto ilman sähkövatkainta. Ravista avaamatonta kermapurkkia niin maan perkuleesti, kunnes kerma on vatkannut itse itsensä purkin sisällä. Purkissa pitää vaan olla hieman tilaa. Itse ostin puolivahingossa 500ml kermapurkin, jossa oli kierrekorkki. Kaadoin ensin 300ml pois ja sitten rupesin ravistamaan. Toimii aivan loistavasti, eikä ehtinyt käsivarsikaan väsyä. Kynttelikkö tuli vastaan paikallisessa Natura-sisustuskaupassa, mutta Sarin blogin mukaan niitä löytyy myös Tigerista.

Synttäreitä juhlittiin maanantai-iltana porukalla argentiinalaisessa liharavintolassa, nimeltään Alfonsina. Siellä käytiin muuten ensimmäisen kerran jo toukokuussa. Ja ai että oli herkullista. Puolikas "bife de chorizo" (noin 180g) oli vain ihan liikaa mulle, enkä käsitä kuinka pojat vetivät kokonaiset (n. 250g) pihvit. Ruokajuomana toimi tällä kertaa argentiinalainen olut ja jälkkärit jäi ens kertaan. Kärsin täydestä vatsasta muutaman tunnin tämän keikan jälkeen. Enkä edes syönyt pihviä loppuun. Mutta hyvää oli!

Lisäksi olen sekoillut lisää matkavalmistelujen kanssa ja kiroillut espanjalaisia matkavakuutuksia. Voi että kun Suomi tuntuu taas niin pumpulimaisen täydelliseltä paratiisilta. Eihän mulla tullut mieleenkään, että jos koulu hommaa mulle Guatemalan reissulle matkavakuutuksen, niin se tuskin kattaisi mun läppäriä, joka pitää kuitenkin töitä varten ottaa mukaan. Espanjalainen matkavakuutus korvaa hätätapauksessa 30e hammaslääkärikäynnistä. Hä? Kuulostaa suorastaan *ittuilulta mun mielestä. Jos jotain pöllitään, niin vakuutus korvaa yhteensä maksimissaan 1200e ja vain 300e per tavara. Jos ostokuitteja näistä tavaroista ei ole tallessa, niin korvaus on yhteensä 75e. Ei siis ihme, että paikallinen kaveri kertoi tuntevansa nolla henkilöä, jotka ostavat vakuutuksen matkalle lähtiessään. Vakuutusehdot on ihan naurettavat. Paniikissa päädyin googlailemaan lisää ja löysin pallontallaajien foorumilta kommentteja kansainvälisestä world nomads-vakuutuksesta, jonka meinaan nyt hankkia lisävaraksi. Olisinpa tiennyt tästä etukäteen, niin olisin pyytänyt siskolta Suomesta jonkun niistä kotona lojuvista vanhoista huonokuntoisista läppäreistä. 

Barcelonaan ilmestyi toissapäivänä jouluvalot kaduille, muttei niitä onneksi ole vielä sytytetty. 

Sattumalta yksi buenosairesilainen kaveri, jota en ole nähnyt sitten lokakuun 2009 lensi täksi viikoksi töidensä puolesta Barcelonaan, joten eilen pääsin haistelemaan kaupunkia vapaana liikkujana.  Istuttiin Ciutadelan puistossa nurmikolla eväitä syöden ja auringosta nauttien, samalla kun vaihdettiin neljän vuoden kuulumiset. El Ravalilta löydettiin papparaiset vakavana shakkipelin ääreltä. Voi että kun tykkään tästä kaupungista, enkä toisaalta haluis ikinä muuttaa täältä pois.

Nyt haasteena on vielä toistaiseksi tyhjä matkalaukku. Lento Madridin ja Panaman kautta Guatemalaan lähtee huomenna aamulla klo 9 ja perillä ollaan paikallista aikaa illalla klo 20:30. Onneksi matkaseurana on kaksi luokkakaveria, joten ihan yksin ei tarvitse koko päivää matkustaa. Pitäisi vaan osata päättää mitä pakata mukaan!?!? Seuraavat kuulumiset sitten rapakon toiselta puolelta. Hyvää viikonloppua!