Skottiaksentti

Olen törmännyt tähän hissivideoon joskus aiemminkin, mutta nyt se muistui mieleen kun kaveri oli laittanut sen FBhen. Jos jolle kulle skottiaksentin erikoisuus on vielä epäselvä, niin tämä ehkä auttaa. 

Viihdyttävä pätkä skottien kustannuksella. :)

ants marching

Meillä alkoi Aberdeenissä pääsiäisloma viime perjantaina. Viikonlopun olin töissä ja huomenna lähtee lento Suomeen muutamaksi viikoksi.
Lauantaina töiden jälkeen kokoonnuttiin taas kaverin luo tähän lähelle kattomaan Dave Matthews Bandin keikkaa vuodelta 2003 NYCin Central Parkissa. Tästä DMBn keikkojen katselusta on tullut tapa, sillä tämä oli jo viides kerta kun kokoonnuttiin Connyn luo samoissa merkeissä. Keskuspuistossa oli ollut reilusti yli 100 000 ihmistä paikalla ja mikäs sen parempaa kun kattella Manhattania iltavalaistuksessa ja kuunnella hyvää musaa.

Loistava konsertti, joka kesti n. kolme tuntia. Välillä pistettiin keikka tauolle ja valot pois päältä kun klo 20:30-21:30 oli Earth Hour. Syötiin kebabia, strawberry cheesecake jäätelöä, levy Fazerin sinistä ja jotain ilmeisesti chileläistä mansikka-jelly jälkiruokaa. Oikein terveellisesti siis.

Sunnuntaina töiden jälkeen kokoonnuttiin sitten toisen kaverin luo katsomaan horror movies. Heillä on projektori, joten saatiin kuva heijastettua olkkarin seinälle. Ihan kuin leffassa olisi ollut. Katsottiin ensin 1408, joka on ruotsalaisen ohjaajan leffa ja perustuu Stephen Kingin romaaniin. Aika erikoinen tarina, mutta tosi jännä leffa. Pääosissa on John Cusack ja Samuel L. Jackson. Ei siis ollenkaan huono. John Cusack on kauhutarinakirjailija ja päättää mennä NYCiin yöpymään yhden hotellin huoneeseen numero 1408, jossa hotellin historian aikana yhteensä 56 ihmistä on kuollut syystä tai toisesta.

Sen jälkeen katsottiin vielä espanjalainen "Tesis", jonka olin nähnyt jo pari vuotta sitten Kanadassa espanjan tunnilla. Ohjaaja, Alejandro Amenábar ei ikinä valmistunut yliopistosta jonkun ilkeän proffan takia ja tässä leffassa yksi proffa on nimetty samaisen henkilön mukaan. Pääosassa on Angela, joka tekee gradua väkivaltaelokuvista ja saa käsiinsä arkaluontoisen videon, josta selviää yliopiston yhden entisen oppilaan kohtalo. Molemmat leffat on tosi jänniä, mutta ei onneksi mitään turhan raakoja. Tesis on siinä onnistunut, että viimeiseen pisteeseen asti katsoja ei pysty varmasti sanomaan kuka on "pahis", enkä onneksi muistanut sitä etukäteen. Samalla on hauska tarkkailla 90-luvun pukeutumista, sillä leffa on vuodelta 1996.

Random päivä

Torstaina tapahtui paljon erikoisia juttuja. Erikoista ei ollut aamun hidas herätys, mutta loppupäivä kyllä. Meidän kuumavesi ongelma ei vielä aamulla ollut hoidossa, vaikka siis maanantaina ja tiistaina Scottish gasilta oli kaksi ERI insinööriä käynyt meillä tilanteen tsekkaamassa. Insinöörit tajusivat, että meillä on aurinkopaneelit katolla ja väitti heti, että niissä on jotain vikaa. Vuokraemäntä on nyt sitten soitellut ristiin rastiin aurinkopaneelihepuille ja Scottish gasin insinööreille. Eilen hän tajusi, insinöörin ollessa täällä meillä paikalla, soittaa samalla aurinkopaneelihepuille, jotta he voisivat keskenään miettiä missä ongelma, eikä vaan syyttää toisiaan. Huh huh.

Yritin aamulla tehdä esseetä, mutta se jäi aikalailla yritykseksi, sillä samalla pystyin vihdoin pesemään pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Sitten pitikin jo lähteä kavereita tapaamaan HUBiin lounaalle ja kahville ja olin takasin kotona vasta klo 16 aikaan. -Juuri ajoissa, sillä nuori insinööri tuli tsekkaamaan vesiongelmaa, eikä vuokraemäntä ollut itse ehtinyt ajoissa paikalle.

Jossain välissä naapurin täti tulee soittamaan ovikelloa, kädessään muovikassi täynnä Müllerin riisi-jogurtteja. "Syöttekö näitä?" Naapurin pariskunta oli tehnyt ruokaostokset netissä Sainsburyn sivuilla ja olivat vahingossa tilanneet 41 kpl jogurtteja, joita he eivät kuulemma kaikkia itse pysty syömään. Saatiin siis ilmaset jogurtit! :)

Välillä ehdin tehdä pikkasen esseetä, mutta sitten kämppikseltä tuli viesti muistuttaen Scotland census 2011 papereiden täytöstä. Jos papereita ei täytetä, voi joutua maksamaan 1000 punnan sakon. Shit. Ainakin puoli tuntia täyttelin ja ihmettelin Skotlannin väestönlaskenta papereita. Ensimmäinen osio piti täyttää koko huushollin osalta ja sitten vielä jokaisen asukkaan omat kaksi sivua erikseen. Kysymykset olivat tietty tyyliin..
-Kauanko olet asunut Skotlannissa?
-Mikä on etninen taustasi?
 Valkoinen eurooppalainen..
 a. skotti
 b. englantilainen
 c. walesilainen
 d. puolalainen
 e. joku muu, mikä?
Oikeesti "puolalainen" oli ainoa ei-britti vaihtoehto "valkoinen eurooppalainen"-otsikon alla.
Vihaan näitä etnisyyskysymyksiä täällä.
-opiskeletko/käytkö töissä? koulun ja työnantajan tiedot?

Jossain vaiheessa kesken papereiden täyttämistä tajusin, että meitä asuu täällä talossa virallisesti vain kaksi ihmistä. Ilmotettiin D:n kanssa itsemme kaupungin viranomaisille ennen kun T muutti taloon. Skotlannissa (kai koko Briteissä) jos talossa asuu enemmän kuin 2 ei-sukulaista, täytyy olla erityinen HMO lupa, jota meillä ei ole. Sitten ruvettiin miettimään, että voidaanko nyt ilmottaa väestönlaskentaan oikea määrä vai joutuuko joku pulaan. Jouduin soittelemaan vuokraemännälle ja hän sanoi olevansa äitinsä kanssa erityisen kiitollinen, jos jättäisimme mainitsemasta, että meitä asuu täällä kolme ei-sukulaista (koska väestönlaskentapapereissa tottakai pitää selvittää jokaisen asukkaan suhde "sisarus, lapsi, puoliso" yms. tyyliin). She owes us one now!

Tässä vaiheessa kello olikin jo niin paljon, että oli pakko keittää vähän pastaa, sillä ilta oli siinä vaiheessa, että piti sännätä ovesta ulos Aberdeen Music Hallin suuntaan. Oltiin ostettu liput Buena Vista Social Clubin konserttiin. Wau! En tiedä miten ne kuubalaiset vanhukset ovat tänne asti eksyneet, mutta hyvin he jaksoivat jammata, musisoida ja tanssia ja talo oli kutakuinkin tupaten täynnä. Ulkona törmättiin vielä muutamaan muusikkoon ja vaihdettiin pari sanaa heidän kanssaan. Katsotaan, jos pystyn lisäämään pari videota myöhemmin..

Ennen konserttiin lähtöä esseessä oli kuitenkin vielä 1500 sanaa kirjoittamatta (2500 sanasta), joten chileläinen taide sai odottaa konsertin ajan. Sen jälkeen kipitin kiltisti takaisin kotiin yötämyöten kirjoittamaan. Perjantaiaamuna jatkoin ja pääsin kirjastolla tulostamaan valmiin roskan juuri ajoissa klo 16, jotta sain sen palautettua ennen kuin toimisto meni 16:30 kiinni.

HS vaalikone

Päätinpä aikani kuluksi tehdä Helsingin Sanomien vaalikoneen tänä aamuna. Kuten yksi kavereistani jo aiemmin huomautti, erikoisin kysymys on ehdottomasti numero 21: 

Jos Suomi olisi Facebookissa, mitkä kolme tässä listatuista maista sen pitäisi ensimmäisenä pyytää ystävikseen? (Valitse kolme.)

Mukana listassa on tietenkin Suomen naapurivaltioita, yhteensä vaihtoehtoja on 26 ja ehkä erikoisimpia ovat Bolivia, Kuuba ja Iran.

Tässä koneen valitsemat 10 sopivinta ehdokasta. Yksikään nimi "ei soita kelloa", mutta googlasin heti Abdulla Zahran. Hän on alunperin Somaliasta, valittu vuonna 2003 vuoden pakolaisnaiseksi ja mm. opiskellut lääketiedettä Neuvostoliitossa.

Tässä koneen valitsemat epäsopivimmat ehdokkaat.
Hilpeyttä tuottaa ensimmäiseksi Fade Hetemaj, jonka sisarukset ovat entisiä työkavereitani. Jännä, että hän on 10 epäsopivimman joukossa, vaikka en kyllä muutenkaan olisi ikinä kuvitellut äänestäväni häntä.

Tuskin nämä tulokset vaikuttavat äänestyspäätökseeni mitenkään, mutta onpahan hauska kattella ja tutustua eri vaihtoehtoihin.

Joko olette itse kokeilleet vaalikonetta ja vaikuttaako sen tulokset jotenkin äänestyspäätökseenne?

erilainen maanantai

Tämä päivä alkoi taas mixed feelingseillä ja päivä onkin ollut aikalaista vuoristorataa, kaikkea kiukun, turhautuneisuuden ja ilon välillä. Varautukaa valitukseen! Lopussa ilouutinen.

Ensinnäkin, aurinko paistoi koko päivän kirkkaalta taivaalta ja asteita oli lähemmäs +15. Auringonpaisteeseen on aina mahtavaa herätä. Lähdin vanhasta tottumuksesta toppatakki päällä kouluun, kipitin myöhässä luennolle kello kymmeneksi. Lopputulos oli hiestä märkä.

Olin luennolla vasta kymmenen jälkeen vain löytääkseni ovea varovasti avatessa luokkakaverini odottavat ilmeet heidän pällistellessään, josko proffa olisi vaivautunut paikalle. Minä se vain olin. Ei kuulunut proffaa. Vähän ajan päästä tajusimme, että luokan ulkopuolella olevassa lapussa luki, että "SP4003 at 12 cancelled today". Meidän espanjan tunti olisi siis peruttu ja sama proffa oli kyseessä, joten mitä tästä päättelimme -ei luentoja. PRKL. Tämän jälkeen menimme toimistolle kyselemään, minkä takia meidän klo 12 tunnin peruutuskyltti oli väärässä rakennuksessa, jossa osalla oli klo 10 luento. Noh, sihteerinaikkoset olivat vahingossa vieneet kyltit vääriin rakennuksiin ja sähköpostia ei ollut lähetetty, koska "kaikki tapahtui niin nopeasti". On siis ilmeisesti paljon nopeampaa tehdä kyltit ja juosta ympäri kampusta viemässä ne vääriin rakennuksiin kun kirjoittaa yksi sähköposti ja lähettää se valmiille sähköpostilistalle. Go figure tätä ah-niin-ihanaa brittilogiikkaa.

Toinen maanantai peräkkäin kun klo 10-13 on luennot peruttu ja jo kolmas maanantai tämän kevään aikana. Meillä ei ole nyt kahteen viikkoon ollut espanjan kielioppitunteja, joita olisi tarkoitus olla 2h viikossa, 1h maanantaisin ja toinen torstaisin. Tämän lisäksi meillä on 1 puhetunti (oral class) viikossa. Laskin, että viime syksyn aikana ainakin 5 espanjan kielioppituntia oli peruttu ja tämän kevään aikana jo 8 (!!!) tuntia on ollut peruttu. Uskomatonta. 

Täällä säästetään nyt niin paljon, että meiltä loppuu proffat ja oppilaita otetaan vaan lisää, jotta saataisiin enemmän rahaa. Ne pari hassua proffaa, jotka täällä vielä sinnittelee, on burnout pisteessä ja hukkuu työmäärän alle. Ollaan siis ihan raivona, että meille sanotaan "tämä on yksi huonoimpitasoisista (en osaa suomea) espanjan kielen nelosvuosikursseista vuosikausiin". Juu, kiitos. Kun ei meillä ole tuntejakaan, niin mitä voitte odottaa. Tunnit on kuulemma tarkoitus "korvata" ja rescheduleta, mutta niitä vaan kasaantuu lisää ja aika loppuu.

Sitten kun tämä tuntien "peruuttelu" tapahtuu aina viime tingassa, joskus aivan ilmoittamatta, niin jokaisella menee hermot saapua kampuksella vain löytääkseen tyhjän luokkahuoneen. Silkkaa ajanhaaskausta, joka johtaa oppilaiden turhautumiseen. Minkä takia enää tehdä töitä ja palauttaa kirjallisia tehtäviä, minkä takia edes yrittää saapua luennoille? Olen niin iloinen, että en maksa yliopistolle omasta pussistani penniäkään, mutta käy sääliksi englantilaisia luokkatovereitani, jotka joutuvat tästä "ilosta" puntia pulittamaan.

Tästä kaikesta kiukkuisena menimme sitten etsimään Hispanic Departmentilta jonkun, joka olisi vaivautunut paikalle. Yksi raukkaparka, tosi mukava proffa oli työhuoneessaan ja me viisi raivostunutta nelosvuosilaista purkauduttiin hänelle. Lähinnä kysyäksemme, mitä voimme asialle tehdä. Laitos ei tietenkään ole tietoinen näistä tuntien peruutuksista ja hän lupasi heti pitää pari kielioppituntia meille ja ottaa yhteyttä Head of Schooliin. Onneksi tehtiin jotain, sillä ensi viikolla alkaa kolmen viikon pääsiäisloma ja sitten onkin enää vain muutama kouluviikko jäljellä ennen kokeita ja valmistumista..

tästä päästäänkin ilouutiseen. Kuten näillä täällä Aberdeenissä on tapana jättää kaikki viime tinkaan, niin ei meille ole kerrottu tarkkoja valmistumispäiviä kun vasta tänään. Nyt kaikki tuntuu niin paljon konkreettisemmalta. Satuin vahingossä näkemään yhden vanhan tutun FB statuksesta, että hän jo tiesi tarkan päivämäärän ja että vaikka graduation verkkosivu on "kaatunut", niin Edward Wrightin tokassa kerroksessa, Business schoolin toimistoa vastapäätä olevalla muistitaululla on lista kaikkien aineiden valmistumisaikojen kera. Pinkasimme heti paikalla sinne ja selvitimme, että 5. heinäkuuta on Hispanic Studies ja International Relations opiskelijoiden valmistujaiset. Ensimmäiset valmistuu klo 11 ja jälkimmäiset klo 18:30. Itse olen kuulemma aamun seremoniassa, mikä on vähän harmi, sillä suurin osa kavereista (on Politics ja IR opiskelijoita) valmistuu illalla. One way or another, valmistumispäivä on nyt vihdoin selvillä ja kotiväen kyselyiltä saa rauhan sillä he voivat rauhassa ruveta varaamaan lentoja ja muita mukavuuksia.

Olen kuullut urbaanilegendaa, jonka mukaan turvallisuussyistä meidän yliopistossa hattujen heittäminen on kielletty. Olen silti päättänyt uhmata sääntöjä ja toteuttaa tämän kliseisen, leffoista tutun ja pitkäaikaisen haaveen ja lennättää tuollaisen mustan lakin taivaisiin heinäkuun viides. 

Can't wait!