Guatemalan toiset kasvot

Seuraavaksi hieman iloisempia uutisia Guatemalasta, sillä onhan tämä ihan mahtava maa, asehulluuksista huolimatta. Olen siis liikkeellä työ-/harjoittelumielessä ja mukana on onneksi viisi luokkakaveria Barcelonan maisteriohjelmasta sekä kolme espanjalaisjätkää yhdestä madridilaisesta koulusta. Joten yksin ei tarvitse ihmetellä. Jossain mielessä kokemus on ollut paljon enemmän kulttuurishokki espanjalaisille kavereille kun mulle ja lattarikavereille. Olen nähnyt köyhyyttä ja kurjuutta sekä lattarikulttuuria jo ennen tänne tuloa. Vaikka Guatemalassa liikutaan tietenkin ihan eri sfääreissä. Kuitenkin tiesin jo vähän etukäteen mitä odottaa, toisin kuin vain "ensimmäisessä maailmassa" matkanneet kaverit. Muutama kerjääjä Barcelonan metrossa on pientä tämän maan todellisuuteen verrattuna.

Keskiviikkona pääsin tutustumaan Guatemala Citystä noin 80 km päässä sijaitsevaan intiaaniväestön naisia kouluttavaan ja työllistävään ohjelmaan nimeltä Ixoqi´. Todella mielenkiintoinen paikka, jossa tarjotaan maaseudun naisille käytännön kursseja, jotta he voisivat työllistää itseään ja olla vähemmän riippuvaisia maataloudesta, ainakin tiukan paikan tullen. Yli puolet Guatemalan asukkaista ovat alkuperäisväestön jälkeläisiä (intiaaneja) ja he kuuluvat yli 20 erilaiseen etniseen ryhmään. Näissä ryhmissä köyhyys on yleistä, sillä jopa noin 70 % heistä asuvat köyhyydessä. Kun taas ns. "valkoisten" keskuudessa köyhyys on vain 30 % luokkaa.

Ixoqi´ssa järjestetään muun muassa ompelukursseja, joilla naiset oppivat käytännön termejä, ompelua ja kirjontaa. Alla kuvassa ihan ensimmäinen kone, vastaavia on nähty muuallakin maailmassa.

Kyltit olivat kaikkialla kahdella eri kielellä, mutta myös kuvat ovat tarpeen, sillä suinkaan kaikki eivät osaa lukea.

Gloria (keskellä) on koko paikan pomo. Naisenergiaa.

Aamupäivän visiitin jälkeen ystävälliset ihmiset päättivätkin kotiin paluun sijasta viedä mut lounaalle Antiguaan. Kaupunki on maan entinen (kolmas) pääkaupunki, joka tuhoutui pahasti Agua-tulivuoren purkauksen johdosta 1500-luvulla. Antigua on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja siis turistien suosima paikka. Kaunis, kolonialaistyylinen kaupunki toi heti mieleen Uruguayn Colonian, jossa vierailin viime vuonna.

Meidän on tarkoitus vierailla Antiguassa porukalla vielä joku päivä, ehkä viimeisenä viikonloppuna. Sain pienen varaslähdön kun pääsin tutustumaan kaupunkiin näin etukäteen.

Antigua sijaitsee laaksossa, jota ympäröi kolme eri tulivuorta. Guatemala on muuten täynnä tulivuoria, niitä taitaa olla jopa 30! Yksi Antiguan lähellä sijaitsevista tulivuorista on nimeltään Pacaya, ja se onkin kaupungin läheisyydessä olevista tulivuorista ainoa aktiivinen kappale. Sinne pääsee kiipeämään ja tarkoitus olisikin kokea tulivuorikiipeily vielä ennen maasta lähtöä. Toivottavasti.

Lounaaksi tilasin tällä kertaa oikein guatemalalaista perinneruokaa nimeltään Pepián. Kastike ei ole minulle liian tulista ja maistuu hieman suklaalle. Seassa oli vihreitä papuja, kanaa ja jotain perunan tyylistä. Ohessa tuli vielä annos riisiä ja yksi pieni tamal, jossa oli jotain epämääräistä raakaa tortillataikinaa muistuttavaa mömmöä. Se oli ainoa asia, joka jäi syömättä. Nam!

Kaikissa rakennuksissa oli aivan mahtava sisäpihat, kuten asiaan kuuluu. 

Antiguaan on päästävä uudelleen!

P.S. Valitettavasti mulle on viime aikoina tullut niin paljon spammia, että päätin laittaa ainakin joksikin aikaa robottitunnisteen päälle. Sori. Tiedän, että suurin osa teistä on ihan oikeita ihmisiä.

Suomalainen Mate-kirja

Vinkkinä Argentiina- ja mate-intoilijoille! Suomessa on juuri julkaistu kirja tästä voimajuomasta, jota kerrotaan Che Guevarankin mielellään nauttineen. Kirjan kirjoittaja, toimittaja Johanna Pohjola oli tänään Ylen ykkösaamussa kymmenien matekuppien kanssa keskustelemassa aiheesta toimittaja Annikan kanssa, oletettavasti mateta juoden. Ohjelman voi katsoa täältä (alkaa 29 minuutin kohdalla).

kuvakaappaus ohjelmasta

Ihana kuulla, että maten ilosanoma leviää myös Suomessa ja suomeksi. Tämän ohjelman voisi katsoa myös äiti, joka on yli kahdeksan vuoden epäillyt mun maten juontia ja yerba maten terveysvaikutteita sun muita. Terveisiä vaan kotiin! En laittaisi pahakseni, jos jouluaattona joulupukin kontista löytyisi kyseinen kirja.

Tässä kirjan kuvaus Adlibris-sivulta heille, jotka ihmettelevät mistä oikein on kyse.

Mate on Etelä-Amerikasta peräisin oleva terveysjuoma, jonka suosio Suomessa kasvaa. Ravintopitoinen mate piristää kahvia lempeämmin, tukee laihdutusta ja sisältää enemmän antioksidantteja kuin vihreä tee tai punaviini. Mate oli intiaanien pyhä luonnontuote ja Che Guevaran lempijuoma. Argentiinassa, Uruguayssa, Paraguayssa ja Etelä-Brasiliassa mate on veden jälkeen yleisin juoma. Se on kiireetön ja sosiaalinen elämäntapa, jakamisen taidetta ja meditatiivinen mielentila. Se on myös tasa-arvon ja solidaarisuuden symboli. Mate on Etelä-Amerikan kansansielun avain, totesi kirjailija Olavi Paavolainen 1930-luvulla. Suomen ensimmäinen matekirja sisältää hauskaa tietoa ja vinkkejä matesta niin aloittelijoille kuin kokeneillekin matenjuojille. Runsaasti kuvitettu tietokirja vie lukijan elämysmatkalle Etelä-Amerikkaan ja opastaa maten kulttuuriin. Miten valmistat herkullisen maten? Miten vältät ulkomaalaisten tyypilliset juontivirheet? Miksi mate on juojilleen niin rakas?

Kirjaa googlettaessa löytyi muuten myös kirjoittajan gradu, joka on samasta aiheesta, "Poné la pava - Laita pannu tulelle: Mate-juoma symbolina Argentiinassa". Kuulostaa mielenkiintoiselta, joten täytynee lukea sekin jossain vaiheessa.

Ei aseita, kännyköitä tai tupakointia

Yli 30 vuoden sisällissota on jättänyt jälkensä Guatemalaan ja guatemalalaisiin. Muun muassa aseita on vielä liikkeellä viime vuosikymmenien perintönä. Aselepo ja rauhansopimus tehtiin vasta vuonna 1996, eli aika hiljattain. Joidenkin tietojen mukaan keskimäärin jopa yhdeksällä kymmenestä löytyy ase taskusta. Kuulostaa hurjalta. Aseita näkyy katukuvassa oletettavasti hurjan paljon enemmän kuin Euroopassa. Aseiden lisäksi joka puolella on niihin liittyviä kylttejä. Kuinka erikoista, että esimerkiksi kauppakeskuksen sisällä olevan pankin ovessa on kyltti, jonka mukaan aseita ei saa tuoda sisälle. Ihan siinä muiden kylttien vieressä, missä esimerkiksi kielletään kännykän käyttö pankin sisällä. Menevät oletettavasti samaan syssyyn, eikö?

Meidän viikonlopun hotellin ovesta löytyi vastaava. Ei aseita, eikä tupakanpolttoa. 

Katukuvassa näkyy myös suht paljon asekauppoja. Joskin yhden paikallisen mukaan Guatemalassa on vaikeampaa ostaa ase kuin Yhdysvalloissa, sillä täälläkin tarvitaan erikoisluvat. Mutta kuinkahan vaikeaa olisi hankkia vehkeet pimeästi mustan pörssin kautta. Tuskin siinä mitään lupia kyseltäisiin. Jos rikosten rankaisemattomuusprosentti koko maassa on sellaista 98 % luokkaa, niin miten valtio pystyy kontrolloimaan yhtään mitään. Ei mitenkään.

Tässä esimerkkinä taksin ikkunasta räpsästy kuva vaatimattomasta kaupasta kaupungin keskustassa.

Ja mitä löytyikään paikallisen päivälehden välistä! "Miesten leikkikaupaksi" itseään kutsuvan liikkeen esite. Vain 43 päivää jouluun. Joulupukki siinä uudessa asussa valmiina höykkäykseen.

"Sprayjaamalla vähän tätä mahtavaa spraytä hyökkääjäsi naamaan, jää hän huutamaan, räkimään ja yskimään ihan hulluna, toivoen että kuoleman enkeli ottaisi hänet syliinsä." 

Vain 47 quetzalia, eli noin 4,70 euroa.

Näillä taktisilla housuilla saa kuulemma kunnioitusta kadulla ja kauneimmat tyttöystävät. Jopa nopeamman ylennyksen töissä. Ihmehousut!

Maihareita ja vaatteita löytyy myös. "Nämä ovat maan turvajoukkojen lempparit!"

Onko tämä maailma ihan tärähtänyt?

Monikulttuurinen Guatemala

Guatemalan virallinen kieli on espanja, mutta kuinka moni tietää, että maassa puhutaan myös 23 muuta kieltä? Noin puolet guatemalalaisista on alkuperäisväestön jälkeläisiä, kaikki heistä eivät edes osaa espanjaa. Guatemala on kultturillisesti yksi Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita. Se tekee mun mielestä tästä niin uskomattoman mielenkiintoisen. Ensi viikonloppuna töistä otetaan tauko ja suunnataan Tikaliin ihmettelemään Maya-raunioita. En malta odottaa.

Nyt kuitenkin tarinaa viime viikonlopusta, jolloin suunnattiin ensin lauantaina aikaisin aamusta Panajachel nimiseen kylään Atitlán järven rannalle. Vietettiin päivä veneellä järvellä vieraillen useassa eri kylässä. Tarinan mukaan järveä ympäröi 12 pientä kylää, nimetty 12 apostolin mukaan, muttei se taida oikeasti ihan niin mennä. 

Osa kylistä on turistimaisempia kuin toiset, mutta useissa myydään matkamuistoja ja käsitöitä, koska turismi on tietenkin tärkeä tulonlähde. Oli kuitenkin tosi jännä huomata, ettei espanja ollenkaan ollut näiden ihmisten äidinkieli, eivätkä kaikki osanneet sitä puhua muutamaa myyntisanaa enempää. Välissä kuului paikallisten kesken erikoista kommunikointia, joka muistutti lähinnä kiinaa ennemmin kuin espanjaa. Kaikki olivat hurjan ystävällisiä ja keskustelimmekin lähinnä kylän lasten kanssa. Muun muassa jalkapallosta. Täältä löytyy Barca-faneja yllin kyllin!

Oli myös aika mielenkiintoista huomata, että useissa kylissä naiset pukeutuivat perinteiseen asuun, joskus jopa täysin samanlaisiin väreihin. Sen sijaan kylän miehet kulkivat ihan normaaleissa vaatteissa muiden seassa. Täytynee selvittää mistä tämä johtuu.

Espanjalaisten vallottajien ja muiden eurooppalaisten tulon myötä kulttuurit, kielet, piirteet ja uskonnot ovat kaikki sekoittuneet. Joitain maya-aikojen uskomuksia ja rituaaleja on kuitenkin yhä käytössä. Santiago-nimisessä kylässä etsimme Maximón -jumalan, toiselta nimeltään "el dios de los borrachos" (humalaisten jumala). Tarinoita on useita, mutta meidän saapuessa paikalle talosta löytyi naisongelmien kanssa kamppaileva mies, joka oli tullut pyytämään shamaanilta apua. Kyseessä oli ehkä erikoisin koskaan näkemäni tapahtuma.

Pienestä rakennuksesta tuli savua ja suitsuketta ulos niin, ettei meinannut henki kulkea. Shamaani lateli loitsujaan muutaman hassun kuuntelijan istuessa vieressä. Puisella patsaalla oli tupakka suussa, miehet vetivät lämmikettä vähän väliin ja vuorotellen karistelivat tuhkat Maximónin suussa palavasta savukkeesta tuhkakuppiin. 

Oli mitä erikoisin näky!

Mitähän kaikkea tämä marraskuu vielä tuo tullessaan?!?

Tällä kertaa osa kuvista on kaverin ottamia, fiksuna tyttönä jätin kameran lisäakut reppuun hotellille koko päiväksi, eikä akku tietenkään riittänyt alkuunkaan. Onneksi meillä oli matkassa useita kameroita.

Maailman kaunein järvi?

Viikonloppuna pääsin vihdoin näkemään jotain oikeaa Guatemalaa pääkaupungin ulkopuolella. Vaikka maa on yksi maailman väkivaltaisimmista, keskittyy se kaikki julmuus lähinnä tänne pääkaupunkiin ja maalla voikin onneksi matkustella rauhassa. Sen takia suurin osa turisteista välttääkin Ciudad de Guatemalan lähes kokonaan, eikä täällä mitään erityistä näkemistä olekaan. Tässä vähän esimakua meidän viikonlopun reissulta. Käytiin Atitlán -järvellä ja pienessä Chichicastenangon kylässä sunnuntaimarkkinoilla. Maisemat olivat henkeäsalpaavia ja ihmettelemistä riitti niin upeissa tulivuorissa kuin paikallisväestössä ja käsitöissäkin.

Atitlán on ilmeisesti rankattu yhdeksi maailman kauneimmista järvistä!?! 

Kerron myöhemmin lisää Guatemalasta ja meidän reissusta..