Päätöntä ajatuksenjuoksua

Taas on kello yksityista illalla, en ole avannut konetta kotiin päästyä, enkä ole ehtinyt kirjoitella blogiin. Harvase ilta siinä vaiheessa kun pää painuu tyynyyn, rupeaa olematon runosuoneni kummasti kukkimaan ja valmiita lauseita ja tarinoita pulppuaa jostain aivolohkosta siihen malliin, että tekisi mieli vielä nousta ylös ja hakea läppäri käsille. Välillä ideat tallentuu puhelimeen, toisinaan ne kuitenkin hukkuu yön aikana, unohtuu tai sekoittuu uniin. Tällä kertaa päätin napata läppärin syliin.

Nyt kun unista tuli puhe, niin kerrottakoon, että näin viime viikolla heti Homelandin (mikä mahtava sarja!) uuden jakson nähtyä samana yönä unta, jossa olin kidpanattu. Kyseessä ei kai oikein voi sanoa olleen mikään painajainen, jos olin tilanteesta huolimatta erittäin rauhallinen unen aikana, eikä se kidnappaus ahdistanut. Soittelin vain puhelimitse Nicolle ja patistin häntä tukijoukkoineen selvittämään puhelun avulla olinpaikkani sekä lähettämään jonkun kopterin pelastusoperaatiotani varten. Välillä kidnappaajaporukka huusi, että "puhelin pois, et saa käyttää puhelinta", mutta jatkoin vain. Nico ei kuitenkaan porukoineen saanut minua paikannettua, vaan minun piti mennä ihan ulos asti, jotta signaali olisi parempi. Lopulta astuin rakennuksesta ulos, olin keskellä aavikkoa ja intin, että voisitteko nyt oikeesti paikantaa mun sijainnin tällä sekunnilla. Aika huvittava uni olikin. Katsoimme juuri uuden jakson (en millään malttaisi odottaa ensi viikkoon nähdäkseni jatkon!) ja pohdin nyt, tuleeko sarjan tapahtumat tänäkin yönä uniini. Tuskinpa vain.

Oikeastaan halusin alun perin kirjoittaa marraskuusta. Nimittäin muutama kuukausi sitten, Suomeen muuttaessa syksy ja harmaa marraskuu mietitytti kovasti. Miten siitä selvitään? Vain muutama päivä sitten minulle selvisi, mitä "marras" oikein tarkoittaa. Kannattaa asua suomea toistaiseksi osaamattoman ulkkarin kanssa, joka keksii vaikka mitä armaaseen kieleemme liittyviä kysymyksiä. Niihin en yleensä osaa vastata, mutta onneksi google ja wikipedia ovat avuksi. Kuinka moni voi rehellisesti sanoa tietävänsä, mitä marras tarkoittaa? Näin sanoo wikipedia: "Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja.". Ei kai siis mikään ihme, että ulkona näyttää miltä näyttää ja ihmiset tuntuu ahdistuvan pelkästä marraskuun nimeämisestä.

Kaikesta huolimatta, olen todennut, että tämä Suomeen muutto on saanut minussa jonkun ihmeellisen positiivarin esiin. Elämä on yhtäkkiä ruvennut luistamaan, ympärillä on ihania ihmisiä ja tekemistä riittää. Töissä on viime viikkoina aika mennyt kuin siivillä, työkavereiden kanssa juttu luistaa ja työpäivän loputtua on kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä. Olen myös ruvennut juoksemaan jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä ja ruvennut istumaan erinäköisten yhdistysten kokouksissa. Siinäpäs se aika vasta meneekin! Kaikkeen kivaan ei ehdi mukaan, mutta onneksi aikaa on kaikesta huolimatta riittänyt myös extempore-suunnitelmille ja spontaaneille kaffitreffeille. 

Olen ihmetellyt onko tämä marraskuu ollut varsin vähäsateinen, vai onko tämä Suomen syksy vain paljon lievempi kuin muistelinkaan. Ystävätkin osasivat etukäteen varoittaa marraskuun ankeudesta. Ehkä sen takia pelkäsin pahinta, mutta sainkin huomata, että marraskuu on aivan mahtava. Eihän sitä vettä ole tullut lähes ollenkaan ja aika menee kuin siivillä kun riittää kaikenlaista kivaa tekemistä. Siis mikä ankea marraskuu, sehän on tällä viikolla jo ohi, enkä ole ehtinyt ahdistumaan kuun aikana vielä kertaakaan. Kuinka upeeta!

P.S. Kuvat on marraskuulta, on täällä siis ollut ainakin yksi aurinkoinen päivä, jolloin teimme kävelyretken naapurustoon.

Viidakossa Guatemalassa, Yaxhá

Välillä tekee hyvää palata reissukuviin vasta useamman kuukauden jälkeen. Valokuvilla on ihan eri vaikutus niitä katsellessa kun itse reissusta on kulunut jo pidempi aika. Myös vuoden takaiselta Guatemalan kuukaudelta jäi useita tarinoita kertomatta, ne ovat odotelleet vuoroaan ja sopivaa julkaisuhetkeä. Useita satoja kuvia on vielä läpikäymättä ja julkaisematta. Kesällä palasin selaamaan näitä kuvia ihan muita juttuja etsiessä, mutta äkkiä mieleen palasi tarinoita ja hetkiä, jotka oli jo ehtineet unohtua seitsemän kuukauden aikana. Eittämättä tuli hymy huulille, ei vitsit mitä kokemuksia ja seikkailuja sitä tulikaan elettyä.

Kirjoitin kyllä silloin aikanaan tunnetusta Tikalin kansallispuistosta (täällä ja täällä), jossa kävimme tutustumassa yhtenä pakoviikonloppuna ottaaksemme lomaa Guatemalan pääkaupungin hälinästä. Sen sijaan Tikalin kansallispuiston lähellä sijaitsevasta tuntemattomammasta Yaxhán kansallispuistosta jäi raportoimatta. Me lennettiin pääkaupungista Pohjois-Guatemalaan, Peténin aluelle vain viikonlopuksi, eli kahdeksi kokonaiseksi päiväksi, joten aika oli kortilla. Ensimmäinen päivä meni koko porukalla Tikalissa ja toiseksi päiväksi päätettiin poikien kanssa lähteä tsekkaamaan vielä lisää pyramideja, sillä aikaa kun muut tytöt jäi nauttimaan hotellin uima-altaasta ja pehmeästä sängystä. 

Oltiin varattu toisen päivän Yaxhán retki todella viime tipassa vasta edellisenä iltana Tikalin reissun jälkeen, mikä kostautui aika nopeasti. Hotellin kautta varattu auto ja kuski oli jotain "jämäkamaa", eikä siis perinteisiä yhteistyökumppaneita. Ensin saatiin odottaa puolisen tuntia auton ilmestymistä ja sen jälkeen vielä itse kuskin ilmestymistä. Meillä oli aika tiukka aikataulu, koska haluttiin olla ajoissa takaisin rauhottumassa hotellilla ennen illan paluulentoa Guatemala Cityyn. Kun kuski vihdoin pääsi paikalle ja päästiin matkaan, olikin bensa loppu ja vihainen kuski huusi meille ongelmistaan pomonsa kanssa. Ilmeisesti rahaa bensaan ei ollut, eikä me suostuttu hänelle mitään ylimääräistä maksamaan, joten hänkään ei suostunut meitä perille asti viemään. Erinäisten ärripurrien ja puhelinsoittojen jälkeen paikalle saapui toinen "luottokuski" modernimman auton kanssa ja päästiin vihdoin reilu tunti aikataulusta myöhässä matkaan.

Guatemalalle tyypillisesti, myös luonnonpuiston porteilta löytyy tarvittavat aseiden kieltokyltit.

Tämä veijari esittää sateen jumalaa.

Otettiin ensin ryhmäkuva pyramidin juurella..

ja ylös kiivettyä kuva kaverista alhaalla.

Siinä missä Tikalin kansallispuistossa oltiin kuljettu oppaan kanssa, päätettiin Yaxhán reissulla kierrellä ihan keskenämme, omaan tahtiin. Oltiin varmoja, että selviydytään kierroksesta ripeämmin ja tarkoitus oli kuitenkin ehtiä illan koneeseen. Yaxhássa oppaaton kulku onnistui kyllä paremmin, koska siellä oli erittäin selkeästi merkitty reitti, jonka pystyi kulkemaan ympäri. Edellisenä päivänä Tikal oli täynnä väkeä ja onneksemme Yaxhá loisti tyhjyyttään. Koko puistossa tuli vastaan ehkä maksimissaan kymmenen muuta talliaista. Ja niiden lisäksi vain agressiivisen puoleiset apinat.

Ylhäältä oli muuten ihan mielettömät näkymät, tässä näkymä Yaxhá järvelle.

Osalle pyramideistä noustaan huikeita puisia porrasrakennelmia pitkin, kun taas toisille ihan vain pyramidin seinämää myöten.

Tällaisia polkuja tallusteltiin pyramidiltä toiselle, välillä tuli vastaan vielä maan alla lymyilevä pyramidi (kuten alla olevassa kuvassa) ja välillä jo esiin kaivettu kaveri.

Viidakon keskellä kun oltiin, löytyi luonnosta monimuotoista kasvillisuutta ja eläimiäkin. Mitä upeampia perhosia lenteli siellä täällä - ne oli suomalaisessa mittakaavassa isoja - samalla kun pinkkejä heinäsirkkoja hyppi jalkojen juurella sekä sudenkorennot pörisytti ympärillä. Varsinkin pyramidien laella korkeuksissa. Kosteusprosentti oli aikamoinen ja itikoita hyrräsi joka puolella samalla kun aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Suurimmaksi riesaksi osoittautui kuitenkin apinat! Voitteko kuvitella, että nämä fiksut elukat yrittivät tieten tahtoen kakata ja pissata meidän päälle. Jäätiin ihailemaan niitä ensin pienen etäisyyden päähän, ne piti aikamoista mekkalaa ja oltiin jopa hetki suoraan niiden alapuolella ottamassa kuvia. No eikös ylhäältä oksien lomasta ruvennut tippumaan yhtä sun toista pommia meidän niskaan. Ehdittiin onneksi ajoissa arkuun.

Tässä kaverin filmiä tilanteesta, kun ollaan juuri tajuttu millä mielellä apinat on.

Nousu pyramidin seinämää pitkin oli yllättävänkin haasteellista. Portaikon leveys vaihteli erittäin paljon, joten nousu oli pakko tehdä ns. siksak-kuvioista polkua pitkin etukenossa. Eikä missään nimessä katsoa alas, ettei rupea huippaamaan.

Mutta ylhäältä oli kyllä huimat näkymät!

Tässä noustiin näköalapaikalle, joka olikin aikamoisen kasvillisuuden peitossa.

Lopuksi laskeuduttiin alas järvelle, josta ei suureksi pettymykseksemme löytynytkään mitään jännittävää tai oikotietä lähtöpisteeseen. Pelkästään söpö huvimaja ja hieman pelottava varoituskyltti.

Yaxhán kansallispuisto oli kyllä ihan mieletön. Suosittelen sinne menemistä ehdottomasti jos Peténiin asti lähtee ja Tikalissakin vierailee. Jos näiden kahden välillä pitäisi valita, menisin ehdottomasti Yaxhán ennemmin. Jostain syystä vaan Tikal on paljon tunnetumpi. Nautin kuitenkin enemmän siitä, että saatiin kävellä omalla porukalla ihan rauhassa keskellä viidakkoa eläinten ääniä kuunnellen sekä ilman suuria ihmismassoja väistäen. Alueella olisi muutakin mielenkiintoista nähtävää, jonne valitettavasti me ei lyhyen viikonlopun aikana keretty - mutta ehkä sitten ens kerralla.

Huomenna muuten tulee kuluneeksi tasan vuosi Yaxhássa vietetystä päivästä. Niin se aika rientää!

Asumiskulut BCN vs HKI

Rupesin silloin asunnon etsimisestä kirjoittaessani miettimään kaikkea muuta asiaan liittyvää, kuten esimerkiksi asumiskulujen eroja Helsingissä ja Barcelonassa. Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen kämppien hinta! Barcelonasta saa kivan kaksion tai kolmion jopa 600-700 euron kuukausivuokran pintaan (ja sen molemmin puolin) täysin kalustettuna (mikrosta sänkyyn ja sohvaan). Sitten taas Helsingissä kalustamattomasta kaksiosta joutuu pulittamaan jo lähemmäs tonnin kuussa. Meidän vuokra nousi yli 50 prosentilla Barcelonasta Helsinkiin muuttaessa. Asutaan tällä hetkellä suurin piirtein yhtä lähellä Rautatientoria kun mikä oli matka meidän ensimmäiseltä sekä toiselta Barcelonan kämpältä Plaza Catalunyalle Barcelonassa.

Toisaalta Helsingissä vuokra-asunnot näyttää olevan aikalailla paremmassa kunnossa, kun mitä Barcelonassa. Noin keskimäärin voisi sanoa, että kämppien laatu on täällä Suomessa paljon parempi. Emme myöskään nähneet yhtään likaista ja oikeesti pölyistä kämppää Helsingissä, kun taas Barcelonassa lähes jokainen kämppä olisi pitänyt jynssätä ensin lattiasta kattoon. Vuokrakämppien seasta löytyi myös sellaisia hurjia mummo-luukkuja, joissa oli ikivanhat, jo rapistuneet tapetit ja mummokalusteet. Ne oli painajaismaisia. Aika samanhintaisten ja kokoisten kämppien laatu vaihteli Barcelonassa todella paljon.

On ollut suuri ilo huomata, että Suomessa lämmitys kuuluu vuokran hintaan. Espanjassa kun sähkö on ihan helkutin kallista. Vaihtoehtona on tasan se yks ja sama sähköyhtiö (ainakin Barcelonassa) ja meidän kahden hengen taloudessa sähkölasku oli sellasta 100-150 euroa kahdelta kuulta vuoden ympäri. Eikä nyt mitenkään erityisemmin käytetty ilmastointia tai mitään, tiskikonettakin tokassa kämpässä tasan yhden kerran. Ystäväni kertoi juuri maksaneensa Barcelonassa tyhjänä olleen kämpän kahden kuukauden sähkölaskun, vain 70 euroa, joista kuusi oli itse "sähkön käytöstä" ja loput veroja yms. muita ylimääräisiä kuluja. Olen kuullut, että nimenomaan Kataloniassa nämä sähkölaskun "ylimääräiset kulut", jotka eivät ole käyttökuluja, ovat keskimääräistä korkeampia (verrattuna muuhun Espanjaan).

Tähän tietysti tulee vielä kaasu-, vesi- ja nettilaskut päälle. Täällä Helsingissä meillä on kaasuliesi, joten ehkä siitä joutuu muutaman euron pulittamaan. Barcelonassa meidän ekan kämpän lämmin vesi oli kaasulla lämmitetty ja sekin maksoi 40-60e parin kuukauden ajalta. Vesi taisi olla vähän halvempaa, nimittäin maksettiin Barcelonassa noin 40 euroa kolmelta kuulta yhteensä, kun taas nyt joudutaan maksamaan vedestä erikseen vajaa 15 euroa per naama kuussa. Tällä hetkellä meillä onneksi kuuluu myös huippunopea netti vuokraan (oli muuten ihana yllätys, koska siitä ei edes vuokrasopparissa ollut mainintaa), kun taas Barcelonassa maksettiin 35 euroa (ekan vuoden tarjoushinta) paljon, paljon huonommasta nettiyhteydestä. 

Vuokran ja laskujen lisäksi päätettiin varata meille saunavuoro, johon ei tietenkään Barcelonassa ollut mahdollisuutta, joten nyt otetaan siitä kaikki ilo irti. Siihen menee 15 euroa ylimääräistä, mutta on se ehdottomasti sen väärti.

Mitä sitten tulee laskujen maksamiseen, on Barcelonassa viety suoraveloitus ihan omalle tasollensa. Päivä siitä kun vuokrasopimus on allekirjoitettu, rupee pankkitililtä hupenemaan rahaa paikallisen sähköyritys Endesan ja ties kenenkä muun nimissä. Oli erittäin yllättävä huomata, että ilman pankkitilin omistajan hyväksyntää tililtä voidaan ruveta veloittamaan laskuja noin vaan. Asiasta ei siis ollut yhdessäkään meidän vuokrasopimuksessa erikseen mainittu, vaikka tietenkin noin suullisesti oli puhetta, että laskut maksetaan (mutta ei siitä, että se hoituu suoraveloituksena mun tililtä ilman mun erillistä hyväksyntää). Meidän ekan kämpän kohdalla laskuja tupsahteli kotiosoitteeseen aina silloin tällöin, mutta tililtä kyllä veloitettiin suuria summia ihan säännöllisesti. On aika haastava seurata sähkö-, kaasu- ja vesilaskuja, kun rahaa vaan menee, mutta laskuja näkee satunnaisesti. Asiaa ei yhtään auta se, että pienemmät kiinteistövälittäjät ja ilmeisesti useimmat asunnonomistajat eivät viitsi nähdä vaivaa sähkö-, vesi- ja kaasusopimusten nimen vaihtamiseksi. Ymmärtääkseni se pelkkä nimen vaihto on kallista, joten laskut saattaa olla jonkun ex-ex-ex-vuokralaisen tai omistajan nimissä, mutta suoraveloitus menee kyllä vuokralaisen tililtä. Ei yhtään helpota laskujen perille tuloa, kun ei välttämättä edes tiedä kenen nimissä ne on. Ensimmäisen asunnon kohdalla osa laskuista tuli meille jollain nimellä ja osa taisi mennä vuokranantajalle, osa ehkä hävisi postissa. Tokassa kämpässä onneksi kaikki laskut tuli meidän osoitteeseen meidän nimissä.

Meillä on vielä 1,5 kuukautta Barcelonasta muuton jälkeen mennyt muutaman sähkölaskun suoraveloitus paikalliselta tililtä (jota ei voitu lähtiessä sulkea, koska laskuja oli vielä tulossa maksuun) ja on vähän jouduttu kovistelemaan välittäjäfirmaa, että saadaan rahat takaisin. Periaatteessa siis oman pankin kautta pystyy jokaisen laskun maksun perumaan, mutta välittäjä erityisesti pyysi, ettei "torjuttaisi" niitä laskuja, vaan he mieluummin laittaa tilisiirtona rahat meille jälkikäteen. Paree olis pikimmiten laittaakin, tai laskun maksu perutaan muutamalla klikkauksella.

Löytyykö muilta mailta näin suomalaiselle vieraita, mitä erikoisempia asumiseen ja laskuihin liittyviä tapoja?

Italian rannikolta: Porto Venere

En voi väittää, etteikö nämä hyiset ja pimeät marraskuun päivät olisi vieneet mielen jonnekin aurinkoisempaan ja lämpimämpään paikkaan. Kuten esimerkiksi Italiaan. Kylläpä mieltä lämmittää kummasti katsella toukokuisen reissun aurinkoisia kuvia. Vaikka en toisaalta nyt kauheasti kaukokaipuile, en voi väittää ettenkö toivoisi pikkasen enemmän aurinkoa ja vähemmän viimaa tähän marraskuun synkkyyteen. Tai edes lämpöä tuovaa valkoista hankea.

Yöpyessämme Cinque Terren kulmilla La Speziassa yhdessä suloisessa B & B:ssä toukokuussa, suositteli italialainen omistajaperhe meille reissua muihinkin lähikyliin. Suuret matkailijalaumat kai suuntaavat lähinnä niihin rannikon viiteen kuiluisampaan kylään, mutta kyllä me aurinkoisena toukokuun sunnuntaina törmättiin Porto Veneressä muutamaan samaan naamaan, jotka oli edellispäivänä näkynyt Cinque Terren kylissä. Tässä vähän tunnelmaa keskiaikaisesta kalastajakylästä, Porto Venerestä. 

Alueen rannikon kylille tyypillisesti, Porto Venerestä löytyi värikkäitä taloja, rantamaisemia, söpöjä kuppiloita ja kukkaistutuksia. Kaupungista löytyi myös Doria Linna, josta pääsee ihailemaan maisemia merelle. Linna on rakennettu jo 1100-luvulla, joten ikää siltä löytyy. Muureilta oli ihan kiva käydä katselemassa kylälle ja merelle, vaikkei sieltä muita linnamaisia piirteitä löytynytkään.

Myös Porto Venere on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.

Vietimme Porto Veneressä muutaman tunnin, aurinkoisena toukokuun sunnuntaina. Harmi vain, uikkarit oli jääneet majapaikkaan, asteet nousikin ihan hellelukemille ja paikallisia vapaapäivän viettäjiä riittä joka paikassa. Parkkipaikat oli täynnä ja parkkimaksut sen kuin kallistuivat mitä alemmas mäkeä ajoi kylän satamaan. Kylään pääsee muuten myös veneteitse, Cinque Terren kylistä ainakin Monterossosta ja Vernazzasta kulkee meriyhteys Porto Venereen.

Porto Venerestä matka jatkui toiseen rannikkokaupunkiin, Lericiin. Siitä joskus toiste.

Itsenäinen Katalonia? vol. 2

Kirjoittelin Katalonian itsenäistymisaikeista viimeksi toukokuussa täällä. Aihe on taas ajankohtainen, vaikkei siltä noin äkkiseltään tuntuisi suomenkielisiä uutisia selaillessa. Vuoden 2012 aikaistettujen Katalonian parlamenttivaalien jälkeen itsehallintoalueen presidentti Artus Mas lupasi järjestää äänestyksen Katalonian itsenäisyydestä. Joku ehkä muistaa, että äänestykselle annettiin päivämääräksi marraskuun 9. vuonna 2014. Se on huomenna. 

Vuoden aikana on tullut useampiakin mutkia matkaan, viimeisimpänä ihan tällä viikolla. Alun perin Espanjan keskushallitus äänesti Katalonian itsenäisyysäänestystä vastaan jo aiemmin tänä vuonna. Erinäisten tulkintojen mukaan äänestyksen katsottiin olevan Espanjan perustuslain vastainen. Asia otettiin Espanjan hallituksen pyynnöstä maan perustuslakituomioistuimen käsittelyyn syyskuussa, minkä johdosta Katalonian hallitus päätti laittaa itsenäisyysäänestystä esittelevän kampanjan hetkeksi tauolle. Tästä alkoikin aikamoinen rumba.

Ensin Katalonian hallitus ilmoitti 13. lokakuuta peruttavansa koko kansanäänestyksen. Espanjan pääministeri Mariano Rajoy kiiruhti iloitsemaan Katalonian päätöstä. Rajoy julisti päätöstä loistavaksi, sekä painotti että lain noudattaminen on erityisen tärkeää. Eipä mennyt aikaakaan, kun jo seuraavana päivänä Kataloniasta ilmoitettiin, että äänestys järjestetään sittenkin. Epävirallisena. Tarkoitus oli järjestää äänestys neuvoa-antavana kyselynä, ei niinkään itsenäisyydestä päättävänä äänestyksenä. Siitäkin seurasi aikamoinen soppa ja taistelu jatkui. 

Tällä viikolla, vain viisi päivää ennen äänestykselle varattua päivää, Espanjan perustuslakituomioistuin (mikä sanahirviö!) otti asian vihdoinkin käsittelyyn. Se katsoo, ettei Katalonian äänestys ole laillinen, koska Katalonian itsenäistyminen ei ole vain katalaanien vaan kaikkien espanjalaisten asia. Katalaanit eivät voi yksin päättää eroavansa Espanjasta. Jopa epävirallinen äänestys tulkittiin laittomaksi. Asia ei ehkä ole niin mustavalkoinen kun mitä annettiin ymmärtää. Katalaanit toisaalta katsovat Espanjan hallituksen toimivan perustuslain vastaisesti estämällä kansalaisten oikeuden ilmaista mielipiteensä. 

Katalaanipoliitikot ilmoittivat pian järjestävänsä epävirallisen kansalaiskyselyn joka tapauksessa. Barcelonassa on osoitettu mieltä koko viikko kattilat kaduilla kolisten. Katalaaniviranomaiset pysyvät kaukana äänestyspaikoista, eikä virallista valvojaa ole. Sen sijaan, äänestys järjestetään vapaaehtoisvoimin. Jännät paikat koittaa huomenna ja vielä sen jälkeenkin. Ehkä Espanjan hallitus nostaa rikossyytteen Katalonian hallitusta vastaan, ehkä ei. Ehkä Katalonia valittaa asiasta EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen. Kaikki on mahdollista. Nähtäväksi jää, mikä on huomisen suuntaa-antavan kansalaiskyselyn tulos. 

Kollegani kyseli yksi päivä, mitä olenkaan saanut aikaan, kun asumissani paikoissa, sekä Skotlannissa että Kataloniassa, äänestetään tänä syksynä virallisesti tai epävirallisesti tsenäisyydestä. Noh, Skotlanti ei tällä kertaa itsenäistynyt, mutta nähtäväksi jää miten käy Katalonian. Vaikka osoite on vaihtunut, asiaa seurataan täällä mielenkiintoisena. 

Tässä vielä asiasta kiinnostuneille sveitsiläisen opiskelukaverini tekemä englanninkielinen video aiheesta (tekstitys espanjaksi). Videolla selvennetään myös, mistä katalaanien itsenäistymishalut ovat syntyneet ja siinä vahvistetaan tuntumani siitä, että nämä vahvat itsenäistymishalut ovat verratttain tuoreita.

Huomenna nähdään miten käy!