11. tammikuuta 2009

Uusi Vuosi New Yorkissa

Kuubasta kun päästiin takaisin Torontoon, niin nukuttiin pari tuntia lentokentällä koneen saavuttua klo 2 aamuyöllä. Päivä heiluttiin kylmässä Torontossa ja aloitettiin jo shoppailu talvialennusmyynneissä samalla kun odoteltiin bussinlähtöä. Käytiin myös internetkahvilassa 2 x 1h, sillä pitihän meidän päivittää tietomme maailman (ja facebookin) tapahtumista viimisen viikon ajalta.

Illalla vasta klo 21:30 lähti vanha, tuttu (Skotlannin ajoilta) Megabus kohti New Yorkia. Rajalla jumitettiin lähes kaksi tuntia, koska meidän piti jonottaa ulkona matkatavaroiden kanssa vuoroa rajavirkailijalle, jonka kanssa sitten keskusteltiin tutut litaniat; minne olet menossa? miksi? kuinka pitkäksi aikaa? kenen kanssa? mistä olet tulossa? osaatko lukea englantia vai haluatko viisumipaperin suomeksi? ai missä opiskelet? mitä opiskelet? mitä mieltä olet Kanadan politiikasta? ai miten niin ei ole mielipidettä? no kerro mielipiteesi! oletko alunperin puolalainen? onko perheesi sitten Puolasta? miksi sinulla on puolalainen sukunimi?
-Sitä vaan kysyy itseltään, että miksi ihmeessä kukaan ylipäätään haluaa matkustaa Yhdysvaltoihin?!????

Sunnuntaiaamuna bussin piti olla perillä klo 7:00 New Yorkin Penn Stationilla, jossa Laten perhetutun oli tarkoitus meidät treffata. Klo 7:15 heräsin usvaiseen vuorimaisemaan ja totesin, että ei kyllä olla lähelläkään NYCiä. Bussi mateli ärsyttävän hitaasti, eikä kännykässä edes ollut kenttää -niin metsässä oltiin vielä. Loppujen lopulta saavuttiin NYCiin 9:30, 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä. Pienten etsintöjen jälkeen löydettiin myös Patricia, joka toimi meidän oppaana muutamana päivänä.
Ensin otettiin taksi hostellille ja ajateltiin, että kyseessä ei voinut olla meidän halpa hostelli, sillä aula ja respa näytti aivan liian fancyltä! Tarkistettuamme osoitteen ja varauksen respan tädin kanssa totesimme kuitenkin olevamme oikeassa paikassa; Broadway hostellissa, 101st & Broadway. Jätettiin kamat laukkuhuoneeseen ja jatkettiin matkaa oikeaan, amerikkalaiseen dineriin, jossa syötiin oikeat, amerikkalaiset muna-pekoni-toasti-aamupalat. Nam ja yök!

Sitten tehtiin Patin kanssa sotasuunnitelma, joka onkin jo tottunut NYC-opas kaikille sukulaisille ja tuttaville. Otettiin metro alas Columbus Circlelille, jossa käytiin tsekkaamassa Time Warner Buildingin aula ja kellarissa sijaitseva aivan upea ja houkutteleva ruokakauppa. Niillä nurkilla nähtiin kans ensimmäinen Trump talo, joita on NYC täys. Sitten käveltiin Central Parkin viertä 5th Avenuelle. Poikettiin Plaza hotellin aula tsekkaamassa, missä Yksin Kotona 2 leffa on kuvattu. Jatkettiin matkaa siitä Goodmanin ja Tiffanyn kautta Trump Toweriin, josta tsekkailtiin kaupungin hälinää. Sitten mentiin St. Patricks Cathedralissa käymään, nähtiin Rockefeller Center ja sen edessä seisova kuuluisa joulukuusi, käveltiin Jewelry Districtin läpi New York Public Libraryyn, joka on jo nähtävyys sinänsä -todella hieno rakennus, jonne voi vapaasti mennä ihailemaan paikkoja tai vaikka lukemaan kirjoja. Matka jatkui Grand Central Stationille, joka on myös aivan upean näköinen sisältä. Tsekattiin vielä Chrysler Buildingin aula ja joulukoristelut, mutta harmi vaan, siellä ei enää nykyään pääse ylös asti kattelemaan maisemia.

Tässä kuva NYCin kirjaston aulasta.

Tässä näkymää Trump Towerista.

Kierroksen jälkeen oltiin todella väsyneitä ja päätettiin lähteä hostellille siistiytymään iltaa varten. Muutama tunti myöhemmin oltiin taas metrossa ja tavattiin Patricia miehensä kanssa Times Squaren lähellä yhdessä italialaisessa ravintolassa, josta jatkettiin suoraan Laten kanssa kadun toisella puolella olevaan teatteriin; Chicago-musikaaliin. Ulkona oli hirveä jono vielä 10min ennen esityksen alkua, mutta seurattiin vaan tottunutta argentiinalais-nykkiläistä Patriciaa, joka vei meidät "nykkiläisittäin" (vaiko argentiinalaisittain) suoraan jonon ohi sisään. Onneksi niin, koska muuten oltaisiin varmaan missattu esityksen alku. Oli kyllä upea esitys!

Maanantaina tavattiin pari kaveria Kanadan ajoilta ja käytiin taas dainerissa aamupalalla. Käppäiltiin keskustassa ja kierreltiin turistikauppoja, ja vähän muitakin kauppoja samalla kun tie vei YK:n päämajalle. Matkalla löydettiin myös Pfizerin päätoimisto, joka sijaitsee aivan YK:n päämajan nurkilla. Turvallisuus on siis varmasti huipussaan, sillä YKta ympäröi kymmenet NYPD poliisiautot.

Äidille: Pfizer World Headquarters

YK:n päämaja.

UNHQ=YK:n päämaja sai meidät aivan humalluksiin. Oltiin kuin pienet lapset karkki- ja lelukaupassa.

YK:lla on päämajassa oma posti, josta nämä postimerkit toimivat (ei muualta).

Päätettiin, että joku päivä kävellään sisään siitä oikeasta ovesta, eikä siitä "visitors/tourists"-ovesta.


Sopiva jatke!?!

Sen lisäksi, että hengailtiin aulassa, katseltiin valokuvanäyttelyitä lapsisotilaista ja Gazasta, sekä pyörittiin YK:n kirjakaupassa ja matkamuistomyymälässä ja käytiin YK:n kahvilassa, niin käytiin myös opastetulla kierroksella. Turvallisuusneuvosto ja muita tärkeitä osia päämajasta ovat juuri tällä hetkellä kiinni, koska niitä ehostetaan parhaillaan, joten päästiin sitten tutustumaan yleiskokouksen (General Assemblyn) kokoustilaan.

YK:ssa meni monta tuntia, mutta sen jälkeen jatkettiin vielä kierroksia kaupoissa ja käytiin syömässä ennen kuin päädyttiin hostelliin kirjottelemaan kortteja ja koisu vei.

Tiistaina aamupalan jälkeen tavattiin taas Patricia, tällä kertaa Ground Zerolla, eli paikalla, jossa vielä 2001 oli WTCn tornit. Käytiin World Financial Centressä ihastelemassa joulukoristeita ja jatkettiin matkaa kirkkoon, joka olin aivan kaksoistornien läheisyydessä, mutta silti säilyi koskemattomana, vaikka kaikki muut rakennukset saivat kolhuja. Kirkko on täynnä tavaroita ja kuvia, jotka muistuttavat 9/11:stä. Siellä vapaaehtoiset nukkuivat ja hoitivat mm. palomiehiä kriisiaikana.
Niiltä kulmilta otettiin taksi Financial Districtin kautta Seaport Historic Districtille (muistutti kovasta San Franciscoa), jossa käytiin pyörimässä pienessä kauppakeskuksessa ja ihmeteltiin maisemia Brooklyniin. Sieltä napattiin taas taksi Chinatowniin, käppäiltiin Little Italyn ja Sohon läpi Greenwich Villageen, jossa mentiin ihanaan, pieneen italialaiseen kahvilaan kahvi-kakulle. Sen jälkeen käveltiin Washington Square Parkin läpi, hypättiin taas taksiin (matkalla ohitettiin Flat Iron Building) ja käytiin vielä tsekkaamassa yksi hieno hotelli ja kirkko (joiden nimiä en muista enää) ennen kuin päädyttiin Nordeapankin NYCin konttoriin käymään.

Sitten jatkettiin Laten kanssa kahdestaan matkaa maailman suurimpaan tavarataloon, Macysiin. Siellä pyöriessä meni aikaa, sillä oli tietysti hurjat alennusmyynnit käynnissä. Illalla oli tarkoitus tavata perhettä, joka lensi samana iltana NYCiin, mutta kännyköistä loppu akut, eikä saatu yhteyttä toisiimme ja mentiin vielä ristiin, joten tavattiin vasta keskivkona aamulla neljän kuukauden jälkeen.

Uuden vuoden aattona pyörittiin taas ympäri NYCiä, shoppailtiin lisää -otettiin kaikki irti alhaisesta dollarin kurssista ja illalla mentiin ihanaan italialaisravintolaan kunnon uuden vuoden illalliselle. Ruokailu meni menun mukaan, joten mahat täyttyivät nopeasti, eikä monikaan tainnut enää jaksaa edes jälkiruokaa. Sen jälkeen oltiin aivan uuvuksissa ja lähdettiin kylmässä taapertamaan kohti South Ferryä. Laten kanssa otettiin lautta edestakas Manhattanilta ensin Staten Islandille ja sitten takaisin Manhattanille. Takasintulomatkalla kello löi puolenyön ja nähtiin mahtavat ilotulitukset. Ne kestikin lähes 10min. Mielestäni olivat paljon hienommat kun kaksi vuotta aiemmin Sydneyssä näkemäni ilotulitukset, vaikka Sydneyn puitteet olikin paremmat.

Koko matkan ajan meitä Laten kanssa on luultu siskoksiksi ja ollaan satavarmoja, että se johtuu vaan siitä, kun molemmilla on vaaleansävyiset hiukset. Lautalla työntekijä tuli kyselemään, että tiedättekö varmasti minne olette menossa ja pysykää yhdessä yms. Kun päästiin rantaan ja juostiin metroon, niin poliisit vielä pysäyttivät ja tarkistivat, että tiedetään, minne ollaan menossa. Tuli vaan mieleen, että näytetäänkö me niin tyhmiltä vai onko se blondi-stereotypiat, jotka tekevät työnsä?!?

Torstaina käppäiltiin taas 5th Avenuella ja sitten otettiin Roosevelt Island tramway (ns gondolihissi) Roosevelt Islandille, jossa tavattiin serkku. Serkun hienolta kattoterassilta näki Manhattanin illanpimetessä, mutta ulkona viimassa ei voinut seistä 5min pidempään. Otettiinkin pian tramway takaisin Manhattanille ja mentiin intialaiseen ravintolaan syömään huippuhyvää ruokaa.

Perjantaina lähdettiin perheen kanssa vuokra-autolla ajamaan kohti Kanadaa. Matkalla poikettiin jättikokoiseen outlettiin Nykin ulkopuolella ja sitten ihailtiin vaan maisemia. Rajamuodollisuudet Kanadaan mennessä sujui onneksi ihan mutkattomasti ja illalla oltiin jo Torontossa (matka Nykin autovuokraamolta Toronton hotelliin kesti n. 12h yhteensä). Lauantaina seikkailtiin Torontossa, sunnuntaina käytiin Niagaralla ja illaksi ajettiin Kingstoniin. Tuntui hyvältä päästä "kotiin" ja "omaan sänkyyn" yli kahden viikon reissaamisen jälkeen.

Maanantaina meillä alkoi jo koulu uudestaan. Kävin aamulla parilla luennolla, näytin pikkasen perheelle Queen'sin kampusta ja sitten mentiin tsekkaamaan Kingstonin keskusta -eli Princess street pienine kauppoineen. Ihme kyllä, Kingstonistakin löytyi ostettavaa..
Maanantaina ajettiin vielä 3h matka Montrealiin, jossa oltiin illalla klo 19 aikaan. Auton GPS ei tunnistanut ranskan kielisiä kadunnimiä, joten hotellin etsimisessä kesti pikkasen aikaa. Onneksi kuitenkin löydettiin perille suht helposti ja otettiin vielä metro keskustaan.

Tiistai meni Montrealia ihaillessa. Pääsin harjoittamaan ranskaa taas pitkästä aikaa, ja vaikka kanadalaisten aksentti onkin aika erilainen, niin siitä on onneksi helppo saada selvää. Oli turkasen kylmä pakkasilma, joten aikaa vietettiin sisällä kauppakeskuksessa mahdollisimman paljon.

Keskivkona oli aika sanoa "adios" perheelle, joka jatkoi matkaa takasin New Yorkiin kun itse otin bussin takaisin Kingstoniin.
Matkustus ja loma oli ohi ja ihme kyllä tuntui hyvältä palata taas opintojen pariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti