8. lokakuuta 2013

Ihana, kamala vaihto-oppilasvuosi

Kaveri linkitti mulle maanantai-iltana Suomessa näytetyn MOT-ohjelman, jossa puhuttiin epäonnistuneista lukioikäisten vaihto-oppilasvuosista. "Vaihto-oppilas heitteillä" -jakso näkyy Yle Areenassa (klik) 6. marraskuuta asti. 

Ohjelmassa haastatellaan kolmea nuorta suomalaista tyttöä, jotka eivät kuvailisi vaihto-oppilasvuosiaan sanoilla "elämäni paras vuosi". Päinvastoin. He joutuivat johonkin ihan muualle kuin ideaaliin vaihtariperheeseen Kanadaan ja Jenkkeihin. Allergioista kärsivä tyttö päätyi likaiseen ja suttuiseen kämppään, yksi kärsi ravinnon puutteesta ja kolmas joutui asumaan hometalossa. Aika järkyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa. Hurjinta näissä tarinoissa oli tietysti se, miten nämä ongelmat käsiteltiin itse vaihto-oppilasjärjestöjen puolesta. Nälästä kärsimisestä kommentoinut tyttö sai järjestöltä erinäisiä varoituksia ja palasi lopulta kesken vuoden kotiin Suomeen.

kuvakaappaus ohjelmasta

Ohjelmassa haastatellaan muun muassa STS-vaihtarijärjestön väkeä. Järjestön Suomen maajohtajan epävarma myhäily ja hymyily toimittajan näyttämien järkkyjen valokuvien edessä ei ole ehkä paras ja ammattimaisin reaktio kameran edessä. Hänen ruotsalainen pomonsa onneksi suhtautuu asiaan paremmin ja myöntää virheen tapahtuneen. 

Ohjelmassa käydään myös moikkaamassa vasta kolme viikkoa Jenkeissä vaihtarivuottaan viettänyttä tyttöä, jolla on käynyt parempi tuuri. Vaikka jaksossa kerrotaankin yhdestä hyvin edistyvästä vaihdosta, jättää se aika ikävän kuvan vaihto-oppilasvuodesta ja koko bisneksestä. On se tosin vähän outoa, että nuorten vaihtarivuosista on tehty jotain miljoonabisnestä, mutten silti leimaisi niitä ihan täysin turhiksi.

Yle Areenassa MOTin ohjelmatietoihin on kirjoitettu näin: "Monelle ulkomaille lähteneelle nuorelle odotetusta unelmavuodesta tuleekin painajainen. MOT selvitti jättibisneksen varjopuolia." En kuitenkaan sanoisi, että monelle vaihtarivuodesta tulee painajainen. Tunnen kymmeniä vaihtariksi lähtenäitä ihmisiä, enkä ketään, jolle siitä olisi tullut painajainen. Pientä liioittelua.

Meidän yläasteen ruotsin opettaja kommentoi joskus kuinka hänen mielestään nuorten vaihtarivuosi oli silkkaa rahan haaskausta. Nykyään on helppo lähteä yliopistovaihtoon ja harjoitteluun ulkomaille myöhemmällä iällä, maksamatta tuhansien eurojen välityspalkkioita rahaa tahkoaville kansainvälisille järjestöille. Kokemusta lukiovaihdosta ja yliopistovaihdosta ei mielestäni kuitenkaan voi missään nimessä verrata toisiinsa, sillä niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. On ihan eri asia lähteä teininä vaihtoon, tuntemattomaan ympäristöön, sopeutua uuteen kulttuuriin ja perheeseen kun taas lähteä parikymppisenä yliopistovaihtoon vaikka Erasmus-ohjelman kautta, asua kimppakämpässä tai asuntolassa muiden opiskelijoiden kanssa, hengata muiden vaihtareiden kanssa ja hädin tuskin oppia paikallista kieltäkään. Poikkeuksia tietenkin löytyy, mutta noin pääpiirtettäin kärjistäen kokisin vaihto-oppilasvuosien eron näin. En yritä sanoa, että toinen kokemus olisi jotenkin parempi kuin toinen, mutta tosiasia on, että niillä on usein hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.

Olen ollut mielettömän onnekas ja saanut kokea "vaihto-oppilasvuoden" (joka kesti vain 6kk) lukioikäisenä, ja myöhemmin yliopistovaihdon, sekä vielä muutamat työharjoittelut ulkomailla.  Ja kielikurssinkin. Todettakoon, että kaikki ovat olleet aivan mahtavia kokemuksia, mutta täysin erilaisia. En vaihtaisi yhtäkään pois.

kielikurssi 2004, lukiovaihto 2005, yliopistovaihto 2008, työharjoittelu 2009

Pointti tässä kaikessa oli kai se, että en pitänyt siitä kuinka MOT leimasi vaihto-oppilasvuoden unelmavuoden sijasta painajaiseksi. Aion vielä jatkaa lobbausta, että pikkusiskoni lähtisi hänkin vaihtoon ja ehkä joskus tulevaisuudessa, jos ja kun lapsia saan, meinaan lobata vaihtarivuoden puolesta yhtä lailla. Jos siihen resurssit on.

23 kommenttia:

  1. Pohdin ihan samaa eilen. Dokkari oli ihan mielenkiintoinen, mutta silti se antoi liian negatiivisen kuva vaihdosta. Onhan niitä järjestöjä, joille ei edes makseta niin paljoo ;) Ja järjestöjä, jotka ei lähetä tuhansia vuodessa... Anyhow. Mäkin aion nyt ja tulevaisuudessa suositella vaihto-oppilasvuotta kaikille! Ja ihan totta puhut. Lukiovaihto ja yliopistovaihto on kaksi TÄYSIN eri asiaa.Molemmat ovat olleet huikeita kokemuksia, mutta ne on ihan eri juttuja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi on järjestöjä mistä valita, vaikkei tietenkään aina hyvä järjestökään takaa onnistunutta vaihtoa. Mielenkiintoisia tilastoja kuitenkin siinä ohjelman loppuvaiheessa, jossa todetaan että STS:n vaihtareista tulee vuosittain eniten oppilaita kesken kaiken kotiin. Siitä ei kyllä taidettu mainita prosentteja, mikä olisi tietty ollut hyvä tietää vertailun vuoksi.

      Poista
  2. En ole katsonut tuota dokkaria, mutta pakko silti kommentoida... Meidän perheessä vaihto-oppilasvuosi on ollut selvä perinne. Perinteen aloitti äitini vuonna 1963 kun hän sai täyden stipendin AFS:n kautta USA:han. Tämän jälkeen molemmat siskopuoleni ja minä olemme olleet vaihdossa, eikä kenelläkään meistä ole ollut huonoa sanottavaa. Tosin olen ainakin luullut tietäväni jo 90-luvulta asti, että parhaat järjestöt ovat AFS, YFU ja Rotary, eikä muita oikeastaan kannata käyttää... meistä 3 oli AFS:n ja 2 YFU:n kautta ja kaikki hoidettiin heidän puoleltaan aina paremmin kuin hyvin. Lisäksi on pakko sanoa että vaihto-oppilasvuosi on ehdottomasti parasta mitä itse olen elämäni aikana kokenut, vaikka ei se aina teinille helppoa ollutkaan. Jälkikäteen ajateltuna se kuitenkin muutti minuuteni ja itsenäisyyteni täysin. Lähtisin silmänräpäyksessä takaisin ajassa uudelle kierrokselle! :) Ja ehdottomasti eri asia kuin opiskelijavaihto, jolloin itsenäisyydentaso on jo ihan eri luokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teidän perheessä on ollut tuollainen vaihtojatkomo. Meidän suvussa taidan olla tällä hetkellä ainoa ex-vaihtari, mutta toivotaan että homma korjaantuu siskon myötä.

      Itse olin vaihdossa just YFUn kautta, eikä mulla ole Suomen YFUsta mitään pahaa sanottavaa. Toimin vuosia vapaaehtoisena niiden puuhissa vielä vaihdon jälkeenkin. Valitettavasti vaan hyvätkään järjestöt ei aina toimi yhtä hyvin muualla maailmassa, ja vaikkei Argentiinan YFU mitenkään erityisesti asioita kämminyt päädyin kuitenkin saamaan isäntäperheen enemmän tai vähemmän omin keinoin. Umpimähkäisen netissä toimivan vaihtarifoorumin kautta tutustuin argentiinalaiseen poikaan, jonka entinen enkun maikka oli YFUn aluevalvoja ja lopulta hommas mut niiden kylään.

      Itsekin lähtisin saman tien uudelle kierrokselle, enkä muuttaisi mitään. Enhän varmasti olisi tässä (asumassa Barnassa), jos en olisi lähtenyt lukiossa vaihtoon.

      Poista
  3. Mun mielesta siis todella hyva juttu toi dokkari, etta vanhemmat ja nuoret nakee, etta mita se todellisuus voi olla. Itsella melkein kyyneleet kaihosi silmiin kun kuulin noista pahimmista kohtaloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On munkin mielestä hyvä, että näytetään joku vastakohta sille kaupallisten vaihtarijärjestöjen "vuosi ruusuilla tanssimista" -kuvalle, muttei todellisuus ole niin mustavalkoista kun mitä tuo antaa ymmärtää.

      Poista
  4. Mä en ole koskaan luonnehtinut omaa vaihtarivuottani "elämäni parhaaksi vuodeksi" niin kuin sitä usein mainostetaan, koska se oli monin tavoin aika rankka, mutten kuitenkaan ole koskaan toivonut, että vuosi olisi jäänyt viettämättä. Se opetti paljon, sain uuden kielen ja opin pärjäämään omillani. En ole koskaan osannut itse sanoa kovin hyvin miten vuosi muutti minua, mutta uskon, että jollen olisi viettänyt lukiossa vuotta Ranskassa olisi moni myöhempi "ulkomaankeikka" jäänyt tekemättä. Olen myös täysin samaa mieltä siitä, että lukio- ja yliopistovaihtoa ei voi verrata keskenään, koska ne ovat kokemuksina täysin erilaisia.

    Itse olin vaihdossa Rotaryn kautta, eikä heidän kanssaan ollut ongelmia. Olin lukiossa myös kolmen viikon kielikurssilla Maltalla EF:n kautta, ja siellä en ollut ollenkaan tyytyväinen isäntäperheeseen, vaikkei siellä mitään kauhean suurta ongelmaa ollutkaan - kokemus oli vain todella kaukana mainostetusta kulttuurielämyksestä kun perhe selvästikin teki bisnestä sillä, että majoitti kielikurssilaisia. Yksi kaverini on ollut EF:n kautta Englannissa vuoden vaihdossa, ja hänen kokemuksensa vastaavat lähinnä niitä, mitä tuossa dokkarissa näytti olevan (en ole sitä itse katsonut, mutta kommentien perusteella päättelin).
    Toisaalta toinen kaveri oli EF:n kautta Ranskassa ja hänellä oli todella hyvä vuosi, että ei sitä voi koskaan tietää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, ei vaihtariaika mullekaan ollut "elämäni parasta aikaa" vaikka toisaalta kovin "helpolla" pääsin ja ilman kommelluksia selvisin. Kuten ylläkin kommentoin, en varmana olis tässä, saati sitten päätynyt ulkomaille opiskelemaan, jos en olisi lähtenyt vaihtariksi.

      Olin aikoinaan STS:n kautta kielikurssilla, juurikin mun mielestä noi 2 yritystä tekee sitä "vääränlaista" bisnestä maksamalla perheille. Mekin kuljetettiin koulusta kotiin shekit kuorissa omille isäntäperheille. Loppujen lopuksihan järjestöllä ei ole mitään väliä jos kaikki menee hyvin, sillä on väliä siinä vaiheessa kun asiat menee pieleen. Eikä sekään välttämättä riipu järjestöstä. Monimutkaista. :) Tuuria se on! :P

      Poista
  5. Katsoin tuon dokkarin saman tien ja tosiaan, hyvin yksipuolinen kuva vaihto-oppilasvuodesta jätettiin. En missään tapauksessa kiellä, etteikö näiden kolmen tytön osalta kokemus ollut painajaismainen ja toivon syvästi, etteivät nämä nuoret hylkää ajatusta esimerkiksi yliopistovaihdosta tai työharjoittelusta/työskentelystä ulkomailla, mutta eihän se tosiaan noin kaikkien kohdalla mene. Itselläni ei ole kokemusta minkäänlaisesta opiskelijavaihdosta, mutta kielikurssini (juurikin tuon "pahamaiseisen" STS:n kautta) oli erittäin onnistunut ja mieleenjäävä kokemus! :) Samoin kaikki kolme kertaani Disneyllä työskennellessä ja Englannissa työskentely ovat sellaisia, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois, vaikka ei sielläkään kaikki ole mennyt kuin elokuvissa.

    Kaikkien kolmen tytön kodit olivat ihan selvästi vähävaraisten ihmisten omistamia ja se näkyi. USA:n taloustilanteen kurjistuessa köyhempien osalta koko ajan, en ihmettele, että he kokevat tuon vaihto-oppilas"rumban" hyväksi ansaintatavaksi. Näinhän ei missään tapauksessa saisi olla ja toivottavasti tällä oli joku vaikutus ainakin STS:n toimintaan. On aina hyvä nostaa esiin epäkohtia ja koittaa saada niihin muutos, mutta koko alan ja sen toimijoiden lyttääminen on vähintäänkin musta-valkoista ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä dokkarissa myös tytsy joka meni sinne Californiaan ja oli silminnähden tyytyväinen ja hieno koti ja mukavan oloinen perhe, ihan vastakohta noille edellisille kohtaloille.

      Yleensä vaihto-oppilas mainostuksista ja tarinoista saa juuri vain sen ruusuisen kuvan, hyvä et kerrankin näytettiin myös sitä todellisuutta.

      Mulla ei ole myöskään kokemusta vaihdoista, isäni oli diplomaatti ja muutettiin joka neljäs vuosi ympäri maata joten vuosi Jenkeissä ei tullut mieleenkään :D Mutta kaksi kertaa olen käyunyt niin EF:n kuin STS:n kielikursseilla, molemmilla kerroilla Ranskassa ja suuret pettymyksethän ne isäntäperheet oli, rahaa vain olivat tahkomassa. Mutta kuukaudenhan nyt nuori pärjää vaikka millaisissa olosuhteissa ja sellaista biletystähän se oli ettei siellä hostperheessä kauheesti kerinnyt kyykkiiä :D
      Ainoa mikä vieläkin joskus saa mieleni aika haikeaksi oli, että toinen pohjoismaalainen tyttö joka oli kanssani samassa hostperheessä Ranskassa raiskattiin ja se kyllä silloin sai tunnelman erittäin surulliseksi ja pelokkaaksikin meidän kaikkien kesken. Vaikka hostperhe näytti alkuun kovin välinpitämättömältä (single äiti jolla yksi yli 18-vuotias poika kotona) niin kun kerrottiin raiskauksesta niin hän kyllä välittömästi otti ohjat käsiin ja vei kaverini sairaalaan ja poliisille ja ilmoitte liiderille ym.

      Mutta tuolta raiskaukseltakin olisi voitu välttyä jos miedän hostperhettä ei olisi sijoitettu hornantuuttiin minne ei mennyt busseja eikä mitään julkisia ja kaikki kielikurssiaktiviteetit kuitenkin järjestettiin keskustassa yömyöhään ja sanottiin vaan etta menkää taksilla tai liftaamalla... niin siinä sitten kÄvi.

      Poista
    2. Kyllä Jaana, olen ihan samaa mieltä. Varsinkin jos ja kun ton dokkarin mukaan vaihtariksi lähtevien määrä kasvaa, mutta isäntäperheet ovat aivan yhtä kiven alla kuin ennenkin.

      Anonyymi; oli kyllä yksi hyvin edistyvä vaihtaritapaus, kuten yllä kirjoitinkin. Mielestäni silti yksi hyvä vs. kolme huonoa antaa aika väärän kuvan koko touhusta ja todellisuudesta. On hyvä, että huonoista kokemuksista puhutaan myös, jotta niitä voitaisiin ennaltaehkäistä tai ratkaista paremmin ikävän tilanteen tullen. Silti tämä MOTin toteamus, jonka mukaan monelle nuorelle vaihtarivuodesta tulee painajainen on aikamoista liioittelua ja siihen halusin tarttua.

      Itse olin myös STS:n kielikurssilla Ranskassa ja jokaisessa perheessä oli tosiaan useita nuoria, tietenkin rahan takia. Mun kohdalle osunut pariskunta oli silti ihan mielettömän ihana ja hyväsydäminen. Olivat oikeasti kiinnostuneita meidän nuorten tekemisistä ja menemisistä, kävinpä heitä moikkaamassa pari vuotta myöhemmin kun paikalle osuin.

      Kuulostaa ihan järkyttävältä sun kielikurssikokemus. Kun iso ryhmä nuoria sijoitetaan pieneen kaupunkiin ei ihmekään ettei perheitä löydy vapaaehtoisesti, eikä välttämättä edes maksamalla. Onneksi sentään houstit otta jotain vastuuta tilanteesta, vaikkei se tietenkään kauheaa tapahtumaa poistanut.

      Tossa dokumentissa otetaan esiin se tärkeä seikka, ettei näitä kielikursseja ja vaihto-oppilasvuosia "valvota" mitenkään, vaan yritykset saavat tehdä mitä lystää ja lähettää nuoria ihan järjettömiin paikkoihin ilman vakavia seurauksia.

      Poista
  6. Vaihto-oppilaaksi lähteminen on kyllä törkeen kallista. Itse olisin halunnut vaihtoon mutta ei ollut varaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, vaikka Rotareiden kautta vaihtovuoden hintaa saa alennettua useita tonneja. Onneksi on muitankin vaihtoehtoja päästä pidemmäksi ajaksi maailmalle ja jopa isäntäperheeseen asumaan, vaikkei se olekaan täysin sama asia. Suosittelen silti vaihtoon lähtemistä muuta kautta!

      Poista
  7. En itse katsonut tuota dokkaria (tai siis pystynyt katsomaan) mutta mun käsitykseni mukaan MOT ohjemana on erinomainen esittämään vaan sen yhden puolen asioista ja juuri tietysti sen puolen josta saa mehukkaammaan ja skandaalimaisemman stoorin aikaiseksi. Muuten on hankala kommentoida, aina on hyvä että esitetään myös nurjapuolet asioista mutta täytyisi yrittää myös aina muistaa että asioilla on kääntöpuoli ja ne on harvoin mustavalkoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla, harvemmin kyseistä ohjelmaa on tullut katottua. Vähän sellanen iltalehti -meininki tosta kieltämättä paistaa.

      Poista
  8. Onneksi sulla on mennyt kaikki ulkomaankokemukset hyvin ja sujuu toivottavasti jatkossakin. Voisit viimeistaan kolmikymppisena kirjoittaa kirjan sun seikkailuista :) Lukisin!

    VastaaPoista
  9. Kuulinkin tästä dokumentista jo aiemmin, mutta en ole vielä sitä kerennyt itse katsomaan. Mä olin vaihto-oppilaana lukioikäisenä ja jos pitäisi nätisti sanoa, niin se ei ollut mun "elämäni paras vuosi", niinkuin monet vaihtarivuodesta puhuu. Olin Tanskassa, mun piti olla siellä vuoden, mutta tulin hieman alle puolen vuoden jälkeen takaisin kotiin. Ensin jouduin vaihtamaan koulua, sitten isäntäperhe potkaisi minut pihalle parin tunnin varoitusajalla ja mua heiteltiin parin viikon ajan vähän sinne sun tänne, tietämättä oikein, mihin mä lopulta päädyn. Kun uusi perhe sitten löytyi, se ei ollut sinne päinkään sellainen kuin mulle oli luvattu. Siinä vaiheessa mä olin jo niin stressaantunut ja mulla rupesi tökkimään niin fyysinen kuin henkinen terveyskin ja lopulta oli pakko sanoa, että mulle riittää.

    Mä en silti koskaan puhu pahaa vaihtariuden puolesta. Mä tiedän, että tein itsekkin virheitä tuona vaihtariaikana ja tietyissä asioissa olisin toki voinut tehdä toisin. Asiat ei menneet ihan niinkuin olin haaveillut, mutta silti mä sanon jokaiselle vaihdosta haaveilevalle, että kyllä sinne maailmalle kannattaa lähteä. Aina asiat ei mene putkeen, mutta niistä asioista voi oppia jotakin. Mä sanoisin, että tuo aika Tanskassa oli mulle tosi opettavainen ja nyt neljä vuotta myöhemmin osaan jo muistella tuota aikaa lämmöllä, kaikesta huolimatta. Ja mitään traumoja tuo kokemus ei jättänyt, tulihan se työharjoittelu tehtyä kesällä ulkomailla ja vaihdossa olen nyttenkin - tosin, siinä Erasmus vaihdossa.

    No, pointti oli, että pitää vilkaista itsekkin tuota dokumentti ennenkuin se netistä häviää, ehkäpä sitä sitten osaa sanoa jotain fiksuakin aiheeseen liittyen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauheeta, kuinka isäntäperhe voi potkaista pihalle, noin vaan. Ymmärrän ettei kukaan nuori kestä loputonta stressiä ja vaikeuksia, varmaan olisin itsekin lähtenyt takaisin Suomeen siinä vaiheessa. Onneksi olet kuitenkin päässyt ja uskaltanut lähteä myöhemmin ulkomaille kohti uusia seikkailuja! En sanoisi, että ulkomaille lähtö tai siellä asuminen on koskaan helppoa tai ruusuilla tanssimista. Arki on arkea Espanjassa ja Skotlannissa yhtä lailla kuin Suomessakin. Yleensähän se on haastavampaa vieraassa ympäristössä, jossa kotimaan tukiverkko puuttuu kokonaan.

      Kiitos, että jaoit oman kokemuksesi!

      Poista
  10. Heh toivoinkin, että kirjoittaisit tästä sen jälkeen kun linkkäsit tän faceen mutta mulla ei ollut aikaa katsoa kyseistä ohjelmaa. :D Vai sellainen ohjelma... outoa ettei esim. perheenvaihto onnistunut. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän laiskasti vaan selitin ohjelman kulun.. yksi näistä kolmesta tapauksesta sinnitteli loppuun asti, yksi tuli kotiin Suomeen 6 viikon jälkeen ja kolmas lähetettiin kotiin 5kk jälkeen. Ilmeisesti perheen vaihto ei auttanut asiaa vaan hankaloitti lisää -ojasta allikkoon. Ei se aina mene putkeen.

      Poista
  11. mielestäni positiivista että tuotakin puolta tuotiin esille vaihto-oppilasvuodesta. Ja tämä dokkari olikin yksinomaan keskittynyt näihin "vaiettuihin" kamaliin tapauksiin, dokumenttihan ei siis käsitellyt vaihto-oppilasvuotta noin yleisesti vaan nimenomaan kertoi nämä kolme kauheaa tarinaa. Itse lähdin suurin odotuksin Lontooseen vaihto-oppilaaksi STS:n kautta ja kyseinen puoli vuotta on painunut mieleeni, sanoisinko, lähtemättömästi. Perheenjäsenet tappelivat keskenään, perheen lapsi voi psyykkisesti todella pahoin, puri ja raapi itseään ja sylki kasvoilleni ja purki minua (kyseesä 9-vuotias poika) ja minutkin allergikkona sijoitettiin taloon jossa oli käsittämättömän saastaiset kokolattiamatot, kaksi kissaa ja kani. Sinnittelin sen puoli vuotta mutta oli aivan kauheaa. Eläimiä laiminlyötiin ja perheen äiti oli heittämässä minua ulos kodistaan koska syytti minua pojan game boyn varastamisesta. (myöhemmin selvisi että poika oli itse hävittänyt game boynsa mutta ei ollut avannut suutaan vaikka näki että äiti huusi minulle. Poikaa ei toruttu valehtelusta, minä sen sijaan sain haukut siitä kun en ollut riittävän pontevasti vakuutellut syyttömyyttäni.)
    Ystäväni oli myös samana kesänä STS:n järjestämänä vaihdossa Lontoossa. Siitä piti tulla elämämme kesä, yhdessä Lontoossa :) toisin kävi. Isäntäperhe potkaisi hänet ulos keskellä yötä Lontoon kaduille kännykän akku tyhjänä, ilman mitään varoitusta. ystäväni tuli isäntäperheen kotiin jossa näki että hänen vaatteensa oli pakattu eteiseen isoihin jätesäkkeihin. Osa ystäväni vaatteista olivat olleet pesukoneessa (hän itse oli ne siihen laittanut kun oli lähtenyt kauppaan ostamaan tarvikkeita perheen illallista varten joka syötiin klo 20) ja ne oli revitty kesken pesun koneesta ja pistetty jätesäkkeihin pesuaineen peitossa ja litimärkinä. Vastauksena ulosheittoon oli vain että "tää homma ei nyt toimi sun osalta." Hänen lompakostaan oli lisäksi varastettu rahat joita isäntäperhe ei suostunut luovuttamaan hänelle takaisin, vaan pitivät rahat korvaukseksi kivusta ja särystä. STS pesi kätensä koko jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, ehkä olen ollut yllättävänkin onnekas näiden kielikurssien ja vaihtojen suhteen. Tarinasi kuulostaa aika hurjalta. Eikä mun tarkoitus ollut missään nimessä vähätellä näiden huonojen kokemusten vakavuutta, ei missään nimessä. Oman käsitykseni mukaan ne vaan ovat yleensä niitä muutamia yksittäistapauksia ja poikkeuksia.

      Jännää silti, että nämä huonot kokemukset isäntäperheiden suhteen näyttävät suurin osa kiteytyvän tuon yhden tietyn järjestön oppilaille. Järkyttävää, ettei perheitä tarkisteta paremmin. Olen sitä mieltä, että tätä "bisnestä" pitäisi ehdottomasti valvoa paremmin, koska tällä hetkellä ei ole mitään keinoja saattaa näitä ihmisiä vastuuseen tekemisistään ja perhesijoittamisistaan. En kyllä osaa sanoa miten se onnistuisi, eikä Suomesta käsin tietenkään pystytä valvomaan järjestön työntekijöitä toisella puolella maailmaa.

      Ilmeisesti tuon ohjelman tytöistä ainakin yksi oli saanut STS:ltä jotain korvausta ja yhdellä oli oikeusjuttu meneillään. Toivottavasti se muuttaisi asiaa parempaan suuntaan.

      Kiitos, että jaoit oman kokemuksesi.

      Poista