15. huhtikuuta 2012

Valkoisen insinöörin satama ja pyöräretki

Luinpa juuri wikipediasta, että Bahía Blanca on Argentiinan tärkein satamakaupunki. Puerto de Ingeniero White (Insinööri Whiten satama) on joidenkin arvioiden mukaan noin seitsemän kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Keskiviikkona Nico ehdotti, että lähdettäisiin pyörillä käymään satamassa, koska en ollut sitä vielä nähnyt. Satama on "acá nomás", eli tässä ihan lähellä. Tämän kommentin vuoksi lähdin matkaan flipflopeissa. Ei niin hyvä idea. Never again.


Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, kello oli noin neljä iltapäivällä ja autosekamelskan läpi selviydyttyä, oltiin nopeasti selvemmillä vesillä kaupungin periferioilla. Välillä ajeltiin tien penkereellä, välillä mukulakivillä, hiekassa tai asfaltoidulla polulla. Sain satikutia, koska ajoin muka liian hitaasti monivaihteisella maastopyörällä ja pysähtelin ottamaan valokuvia (vain muutaman kerran), sillä me ei muuten ikinä oltaisi perillä itse satamassa. 

"Aquí también la Nación crece"
Tässä pysähdyin ottamaan kuvaa valtion (presidentin!) propagandasta. Joka paikassa missä jotain uutta rakennetaan tai vanhaa korjataan, on aina kyltti muistuttamassa, että presidenttinne Cristina Fernández de Kirchner rakentaa tässä parempaa maata kansalaisilleen. Ei liene yllättävää, että muutama kuukausi ennen vaaleja kaikkialla rakennetaan ja kunnostetaan infrastuktuuria -kylttejä koskaan unohtamatta!

Tässä mietitään, että minne päin me oltiinkaan menossa..
Ja vain hetkeä myöhemmin mun supermaastopyörä päättää sanoa itsensä irti ja pamauttaa takakumin puhki. Voi pertti sentään! Meillä ei tietenkään ollut mukana pumppua, saati sitten paikkausvälineitä. Kummallakaan ei ollut edes kännykkää taskussa. Onneksi olin napannut edes vähän rahaa mukaan jätskivaralta. Oltiin juuri asutusalueella, jossa naapuruston setä ohjasi meidät kävelemään motarin reunaa rekkojen viertä läheiselle bensikselle, jonka naapurissa toimi gomería. Google kääntää tuon "renkaiden verkkokaupaksi". Ihan sitä se ei kuitenkaan tarkoita, mutta ehkä you get the point.


Vähän hidasta oli ukkojen toiminta ja toisessä kädessä tuprutti tupakka, mutta 30 pesoa köyhempänä ja kymmenisen minuuttia myöhemmin päästiin jatkamaan matkaa meren äärelle.



Valitettavasti pienet mutkat matkassa veivät aikaa sen verran, että tuli jo myöhä ja auringonlasku. Ei siis lopulta ehditty tutkia satamaa ja ympäristöä sen pidempään, vaan päätettiin palata rantaan joku toinen kaunis päivä paremmalla ajalla. Tästä reissusta opimme kuitenkin sen, että jatkossa pyöräretkelle lähtee mukaan  ainakin pumppu ja kännykät. 


Seuraavana päivänä googlen karttoja tutkiessa huomasimme, että satama ei suinkaan ollut seitsemän kilometrin päässä -kuten joku oli aiemmin arvioinut. Meidän matka oli lähes 14 kilometriä suuntaansa, joten ei mikään ihme että aikaa kului ja illan pimeys yllätti satamakonttien takaa. Illalla oli reidet pikkasen kipeinä melkein kolmen kympin pyörälenkin jälkeen.. puhumattakaan jalkapöydistä ja -pohjista, flipflopien ansiosta.

4 kommenttia:

  1. Näyttää kuitenkin kauniilta vaikka sinne hetki kestikin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehdittiin olla perillä ehkä viisi minuuttia. :) Pyörät piti palauttaa kotiin ajoissa.. hehe. Ehkä ensi kerralla ehditään tutkia maisemiakin.

      Poista
  2. Hienoja maisemia! Täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten ole käynyt Buenos Airesin lisäksi kuin Iguazun putouksilla. Pienten lasten kanssa ei vaan ole niin helppo lähteä matkustamaan esim. bussilla ja Argentiinan sisäiset lennot on aika kalliita ulkomaalaisille.
    ps. olen se sama, joka muutama päivä sitten kommentoi anonyyminä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argentiinassa riittäisi niin paljon tekemistä ja nähtävää, ettei sitä millään voi kaikkea ehtiä. Mua kiehtoisi hirmusesti päästä kattomaan jäätiköitä etelään! Matkustaminen vaan on nyt niin kallista. Ulkomaalaiset maksaa sisäisillä lennoilla tuplahinnan. Pienten lasten kanssa ei tosiaan huvittaisi lähteä 20h bussimatkalle! :)

      Poista