syksyinen playa, Pehuén-Có

Ennen Córdoban reissua ja ennen mun pientä vilustumisepisodia tehtiin Nicon kanssa reissu läheiseen Pehuén-Có nimiseen kylään, joka sijaitsee 80 km Bahíasta Atlantin rannalla. En ikinä kuvitellut jonain päivänä ajavani autoa Argentiinassa -out of all places- mutta niin siinä sitten vain kävi. Mä olen toistaiseksi vielä meistä kahdesta ainoa (pienestä painostuksesta huolimatta), jolla on ajokortti. Vuokrattiin lopulta auto 1,5 päiväksi ja huristeltiin rannalle. Yövyttiin yksi yö leirintäalueella muutama kymmenen metriä rannasta ja jostain kumman syystä otettiin kuitenkin mukaan ihan älytön määrä tavaraa.. kuten tyynyt, pumpattavat patjat, peitot kylmyyttä vastaan, teltta, kaasuhella, pannu, pöytä ja muutama tuoli, ruokailuvälineet ja lämmintä vaatetta. Entisenä partiolaisena melkein hävettää kertoa, että nukuin teltassa pumpattavan patjan kanssa, mutta autolla kun kerran oltiin liikkeellä..

ennen lähtöä

Todisteena siitä, että oikeasti ajoin autoa.

Koko pieni kylä oli ihan kuollut ja me oltiin leirintäalueen ainoat asiakkaat. Onneksi Nicon perhe on ollut "kanta-asiakas" viimeiset parikymmentä vuotta ja viettää joka vuosi keskikesän (tammikuussa) aluella, minkä ansiosta me yövyttiin leirintäalueella tällä kertaa  ilmaiseksi. Keskustassa oli illalla yksi ravintola auki ja me oltiin sen ainoat asiakkaat. Jätskibaari tuotti suuren pettymyksen ja feilas, vaikka ovessa olevan kyltin mukaan sen piti aueta päivällisaikaan.

Teitä reunastaa lukemattomat määrät eukalytuspuita. Koalat vaan puuttuu!

Meijän auto ja teltta

Yksi kylän ainoista nähtävyyksistä on tämä talo (!), joka muistuttaa enemmänkin laivaa ja löytyy keskustasta keskeltä muita lomakämppiä. Siellä ei taida kuitenkaan pysyvästi asua ketään, koska hiippailtiin vähän takapihalla kurkkimassa ja laivatalo näytti aika aavemaiselta. Mutta se näyttää myös tosi päheeltä!

playa päivällä

ja playa auringonlaskun aikaan

Tällainen kasvi löytyi rannalta ja rannan läheisestä, lähes poroksi palaneesta metsästä.. sen nimi on ilmeisesti kissan kynsi tai jokin vastaava. Nuo härpäkkeet (tai lehdet?) on oikeesti melkein sormen paksuisia ja vahvoja "oksia". Se ei taida ihan välittyä tästä kuvasta. Todella jännä löytö!

Vehreää vihreää keskellä poroksi palanutta metsää!

Tällaista suoraa kaistaletta oli suurin osa matkasta. Ei siis mikään ihme, että vaikka tien varsilla lukee nopeusrajoituksena 80 km/h niin jengi vetää keskimäärin 140 km/h. Autovuokraamon pitäjän mukaan maantiellä rajoitus on 110 km/h.. mutta näin vaan 80 kylttejä tai sitä alhaisimpia lukemia. Kuten arvata saattaa, tämä oli siis kaikista helpoin pätkä ajaa. Eri juttu oli täällä kaupungin keskustassa, jossa on turha kuvitella, että kukaan antaa tietä tai näyttää vilkkua tai ajaa omalla kaistallaan -keskellä tietä on parempi.