Näytetään tekstit, joissa on tunniste lattarit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lattarit. Näytä kaikki tekstit

9. joulukuuta 2016

Meksiko - Viikko Tulumissa

Ensimmäinen Meksikon viikko kului Tulumissa, noin 130 kilometriä Cancúnista rannikkoa pitkin etelään. Tulum pomppasi meidän maailmankartalle vasta reilu vuosi sitten kun hyvä ystävämme vietti siellä muutaman päivän, minkä jälkeen hän on hehkuttanut tätä kuvankaunista reissukohdetta oikein olan takaa. Niinpä heti kun päädyimme ostamaan lennot Meksikoon päätimme että Tulum olisi meidän kohde numero yksi.

Ennen reissua majoituksen varaamisen kanssa syntyi jos jonkinlaisia hankaluuksia. Emme nimittäin saaneet ketään kiinni niistä parista paikasta, josta olimme kiinnostuneita varaamaan majapaikan kokonaiseksi viikoksi. Kaverin suosittelemaan hotelliin laitoin viestiä nettisivujen lomakkeen kautta, sitten facebookin kautta, vielä sähköpostiakin ja lopulta soitimme paikkaan ihan puhelimitse, koska vastausta ei näyttänyt kuuluvan. Lopulta varasimme majoituksen naapurista Playa Mambo nimisestä paikasta, josta saimme vastauksen vähän nopeammin, mutta sieltäkin vasta useiden viestien, takaisin bongautuneiden sähköpostien, puhelujen ja whatsapp-viestin jälkeen. Enpä ole aiemmin suorittanut majapaikan varausta whatsappin välityksellä, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Soittaessamme Playa Mamboon ensimmäisen kerran kävi ilmi, että majapaikan omistaja onkin argentiinalainen. Hän tarjosi meille huonetta, jonka oli määrä valmistua vasta noin viikko ennen saapumistamme. Myönnän, että epäilykset majapaikan todellisesta olemassaolosta ja erityisesti huoneen valmistumisesta ajoissa kävivät meillä molemmilla mielessä. Playa Mambolla oli kuitenkin niin hyvät arvosanat ja tyytyväisten asiakkaiden arviot ympäri internetiä, että päätimme luottaa Nicon maanmiehiin. Eikä sitä tarvinnut katua kertaakaan.

P1080286-2 P1080287-2 P1080480-2 P1070460 P1070488

Nappasimme Cancúnin lentokentältä suoraan Tulumiin suuntaavan shuttlen, jonka ansiosta saavuimme perille lauantaina kello 11 aikaan illalla yli 20 tunnin matkustamisen jälkeen. Pimeydestä ja väsymyksestä huolimatta Playa Mambo vakuutti meidät heti ensisilmäyksellä ja tiesimme saman tien, että olimme tehneet oikean ratkaisun. Se oli meille täydellinen. Majapaikkamme ja Tulumin rantamaisemat olivat luonnossa upeammat, kuin olimme osanneet kuvitella.

Majoituimme uuden rakennuksen yläkerrassa, ihan omassa rauhassa. Huoneemme oli upouusi ja olimme sen ensimmäiset asuttajat. Sitä koristi oikea palmu, tai ainakin palmun varsi, ja kirjaimellisesti asustimme palmujen keskellä hiekkarannalla. Saatoimme nukahtaa ja herätä aaltojen kohinaan sillä meri oli vain kivenheiton päässä huoneestamme. Se osoittautui oikein käteväksi auringonnousujen ihailun kannalta.

Tulumin viikon yksi suurimmista nautinnoista oli aamupala hotellin rantabaarissa rantamaisemaa ihaillen. Yksi parhaista huveista taas oli pelikaanien bongaus (jostain syystä olin meistä kahdesta se valppain pelikaanibongaaja) ja aalloissa hyppiminen sekä pitkät rantakävelyt.

P1070497 P1080043-2 P1070499 P1080049-2 P1080052-2 P1070506

Olin yllättynyt kuinka vähän elukoita meidän rantaparatiisissa vilisi. Ensimmäisenä iltana näimme vilauksen pesukarhusta ja bongasin yhden pienen gekon yöpöydän vierestä. Pesukarhujen tassun jälkiä näkyi hiekassa joka aamu, muttei niitä valitettavasti tullut sen enempää vastaan. Oravat viihtyivät pihapalmuissa ja niiden touhuja olikin viihdyttävä seurata. Hyttysiä oli iltaisin jonkin verran ja jostain syystä ne pistivät lähinnä mua.

Vietimme Tulumissa ja Playa Mambossa yhteensä kuusi päivää, joista vain kahtena pysyimme hotellin ja rannan läheisyydessä. Myönnän ensimmäisenä päivänä rantahietikossa kävellessä miettineeni, että mitä ihmettä teemme tuossa kyläpahasessa kokonaisen viikon. Auton vuokraaminen olikin sitten paras idea ikinä, koska Tulumin lähellä on niin paljon kaikkea erilaista nähtävää, ettei lopulta maltettu harrastaa rannalla loikoilua muutamaa päivää enempää.

P1080009 P1080481 P1080026-2 P1080097 P1080168 P1080229 P1080188 P1080240

Tulum on aika jännä paikka. Wikipedian mukaan kaupungissa asuu vajaat 20 000 asukasta, mutta en oikein osaa sanoa siitä mitään, koska vietimme suuren osan ajasta lähinnä hotellilla, sen lähettyvillä rannalla tai ihan muissa kohteissa. Meidän majapaikka oli vajaan 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta Sian-Ka'anin suuntaan. Rantahietikossa sijaitsee kymmeniä muita pikkuhotelleja vieri vieressä ja rantatien toiselta puolelta löytyy erilaisia ravintoloita. Varmaan sanomattakin selvää, ettei tuolla sen koommin paikallisia kyläläisiä liiku ja hinnatkin ovat sen mukaiset. Meininki oli kuitenkin yllättävän rauhallista, meille ei missään vaiheessa tullut sellaista oloa, että koko ajan olisi joka tuutista tuputettu jotain syömistä tai retkeä. Tulumin rantahotellit on kaikki suht pieniä ja rauhallisia, boutique hotellien tyyppisiä ekohotelleja, ja meininki on sen mukaista. Hiekkarantaa ei ole rajattu hotellien käyttöön vaan rannalla saa tallustaa ihan vapaasti kuka vaan. Meidän mielestä Playa Mambo oli meille just täydellinen majapaikka. Tykkäsin siitä, että sieltä löytyy vain kahdeksan pientä mökkiä sekä uusi kahden huoneen rakennus, mikä tekee paikasta erityisen rauhallisen ja kodikkaan. Tulumissa sesonki alkaa vasta joulukuun puolivälissä, joten marraskuun lopussa ihmisiä ei ollut ainakaan liikaa.

PB161353 P1080148

Ei olla koskaan oltu yhdessä tällaisessa lomakohteessa ja edellisestä rantalomasta on niin pitkä aika, että varmaan myöskin sen takia Tulum teki meihin suuren vaikutuksen. Ei todellakaan osattu etukäteen kuvitella mitään näin upeaa rantamaisemaa ja oletettiin ennen lomaa nähtyjen kuvien olleen lähinnä taidokkaan photoshoppailun näytteitä. Onneksi saatiin yllättyä erittäin positiivisesti todellisuuteen tutustuessa - maisemat oli niin paljon hienommat kuin osattiin kuvitellakaan. Voisin suositella Tulumia rentona ja helppona lomakohteena kenelle vaan. Nico olisi jo valmis lähtemään ensi vuonna takaisin samaan paikkaan.

1. joulukuuta 2016

Meksikossa oli ihanaa!

Marraskuu oli ja meni, samoin kuin meidän Meksikon matka. Voi vitsit, oli kyllä niin onnistunut reissu! Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta Meksikossa, eikä maa ole koskaan oikeastaan kuulunut niihin ykköskohteisiin lomia suunnitellessa. Varmaan sen takia se onnistuikin ylittämään meidän odotukset ja yllättämään meidät ihan kunnolla. Alkuperäinen reissusuunnitelma toteutui kutakuinkin sellaisenaan sillä erolla, että vietimmekin ensimmäisen viikon Tulumissa ja kolusimme Valladolidia ja Méridaa vasta loman jälkimmäisellä viikolla. Näimme loppujen lopuksi paljon enemmän, kuin osasimme edes suunnitella, koska autovuokraamon myyjä sai ympäripuhuttua meidät vuokraamaan auton koko loman ajaksi.

Tässä hieman tunnelmia meidän 12 kokonaisen Meksikopäivän ajalta.

P1070501 PB140646 P1070683 P1070482 P1090048 PB201872 P1080754 P1090258 PB222231 PB161372 P1080209 P1080620 P1080888 P1090545

Meksikon reissusaldo koostuu mm. näistä:

- huikeimmat auringonnousut
- viidet eri Maya-rauniot
- uiminen neljässä eri cenotessa (pohjavesionkalossa)
- mahan täydeltä tacoja
- ennätysmäärä pelikaanien bongausta
- kameran muistikortti täynnä palmukuvia
- uupumiseen saakka aalloilla hyppimistä

Vierailimme matkan aikana Tulumissa, Tulumin raunioilla, Cobán raunioilla, Gran Cenotessa, Las Coloradasissa, Río Lagartossa, Ek Balamin raunioilla, Valladolidissa, Chichén Itzálla, X'Canche cenotessa, Ik-Kil cenotessa, Méridassa, Uxmalin raunioilla, Choo-Ha cenotessa sekä Izamalissa.

Tarkoitus on kirjoitella näistä kaikista asioista ja paikoista blogiin mahdollisesti jo seuraavien päivien ja viikkojen aikana lisää. En voi kuin suositella Jukatanin niemimaata reissukohteena!

1. marraskuuta 2015

Nojatuolimatkalle Argentiinaan, dokkarivinkki x 2

Bongailin Yle Areenasta muutaman mielenkiintoisen reissu- ja Argentiina-aiheisen ohjelman, jotka halusin jakaa myös täällä blogissa näin sumuisen sunnuntain ratoksi.


Autolla Etelä-Amerikan halki -dokkarin jaoin blogin facebook-sivuilla jo syyskuussa, Ylen sivuilla katsottavissa onkin enää kaksi viimeistä jaksoa. Kuusiosaisessa dokumentissa seurataan kahden norjalaisen miehen reissua Perun Limasta Argentiinan Buenos Airesiin. Matka kulkee Bolivian, Argentiinan, Paraguayn, Brasilian ja Uruguayn kautta Buenos Airesiin, eikä roadtripistä tietenkään selvitä ilman koettelemuksia. Tässä viimeisessä jaksossa seikkaillaan lähinnä Buenos Airesissa, niissä perinteisissä matkakohteissa: 9 de juliolla, La Bocassa ja Bomboneralla sekä Recoletan hautausmaalla. Eikä ryöstöiltäkään selvitä, nimittäin herrat joutuvat kavalluksen kohteeksi jopa kahteen kertaan. 

Jos kielitaitoa riittää, kannattaa tsekata Norjan NRK tv:n sivut. Siellä näyttää olevan vielä kaikki kuusi jaksoa katsottavissa kera norjankielisten tekstitysten.


Metallikieli on Ville Lipiäisen sympaattinen dokumentti suomalaiseen musiikkiin rakastuneista argentiinalaisista, jotka ovat päätyneet opiskelemaan suomea musiikki-ihastuksensa vuoksi. Dokumentissa haastatellaan useampaakin argentiinalaista. Kuulostaa hassulta, että maailman toiselta puolelta asti matkataan Suomeen musiikin perässä. Yksi haastatelluista kertoo jopa lukeneensa Kalevalan, tosin espanjankielisen käännöksen, sekä pitävänsä savon murteesta. Suurin osa fanittaa niitä tunnetuimpia bändejä, kuten Nightwish, HIM, the Rasmus, Stratovarius, Sonata Arctica yms. mutta kuvassa esiintyvä Nadia rupesi opiskelemaan suomea löydettyään Apulannan. 

Kymmenen vuotta sitten pienessä 50 000 asukkaan vaihtokaupungissa Mendozan maaseudulla tuli silloin tällöin kadulla ja koulussa vastaan paikallisia suomalaisten bändien fanireppu selässä. Olin todella yllättynyt kuinka tunnettuja jotkut suomalaiset bändit jo silloin olivat ja isänmaallisuus-fiilis nousi pintaan joka kerta kun the Rasmuksen In the shadows pärähti soimaan paikallisessa yökerhossa. Kaupungin ainoan levykaupan seiniä koristivat silloin jopa kolmen suomalaisbändin julisteet.

Dokumentin voi katsoa täältä. Valitettavasti se näyttää olevan näkyvissä vain Suomessa, ellei osaa kikkailla. 

Molemmat kuvat kuvakaappauksia dokumenteista Yle Areenasta. 

25. huhtikuuta 2015

Seikkailu halki Väli-Amerikan

Yksi unelmieni täyttymyksistä olisi kunnon seikkailu maateitse halki Väli-Amerikan. Tai miksei jopa ihan Meksikosta alas Argentiinaan asti. Ajoittain idea unohtuu muiden haaveiden jalkoihin ja toisinaan se taas nostaa vähän enemmän päätään. Nyt viime aikoina on varsinainen houkutus-vaihe taas ollut päällä. Tähän saattoi vaikuttaa se, että muutama viikko sitten törmäsin vahingossa yhteen blogiin, jossa suomalainen nuori nainen oli käynyt läpi kaikki seitsemän väliamerikkalaista maata vain viidessä viikossa. Kuulostaa vähän liian hurjalta vauhdilta, vaikka toisaalta on helpottavaa ajatella, että matkan toteuttamiseksi ei tarvitsisi välttämättä järjestää useita kuukausia luppoaikaa. Myöskään tämä jo facebookissa jakamani YLEn sivuilta löytyvä paraikaa alueella matkailevan toimittajan matkakertomus ei helpota tätä Väli-Amerikka intoa ollenkaan. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tuota mielenkiintoista matkakertomusta, jossa kerrotaan maiden todellisuudesta maisemakuvia syvemmin.


Kovasti houkuttelisi lentää tutkimaan Meksikoa - olen kuullut maasta niin paljon hyvää, nähnyt niin upeita kuvia sekä lukenut kirjallisuudesta ja kulttuurista. Katsonut meksikolaisia elokuviakin. Olisi huvittavaa päästä maahan, jossa kaikkialla puhuttaisiin meksikolaisella aksentilla espanjaa, se kuulostaa mun mielestä vähän kuin piirrettyjen kieleltä.

Pienen pienessä Belizessäkin varmasti riittäisi nähtävää. Sieltä voisi jatkaa kätevästi Guatemalaan, jonne mielelläni matkustaisin uudelleen. El Salvadorista ja Hondurasista tiedän kovin vähän (positiivisiä juttuja), vaikka ihan varmasti niitäkin näistä maista löytyy. Nicaraguan kanssa olen ollut jonkun verran tekemisissä, vaikken ole koskaan maahan fyysisesti vielä päässytkään. Costa Ricassa haluaisin päästä näkemään laiskiaisia ja kaikkia muita eläimiä läheltä. Panamassa en välttämättä suuntaisi kanavaa pällistelemään, mutta varmasti sieltä muutakin löytyy. Tähän astinen saldo kun on vain pikavisiitti El Salvadorin ja Panaman pääkaupunkien lentokentillä sekä kuukausi Guatemalassa. No, aina saa haaveilla.

IMG_9992-2 IMG_9994-2 IMG_0005-2 IMG_0222 IMG_0072-2 IMG_0374-2 IMG_0302-2 IMG_0428-2 IMG_0416-2

Kuvat Guatemalasta marraskuulta 2013.

16. marraskuuta 2014

Viidakossa Guatemalassa, Yaxhá

Välillä tekee hyvää palata reissukuviin vasta useamman kuukauden jälkeen. Valokuvilla on ihan eri vaikutus niitä katsellessa kun itse reissusta on kulunut jo pidempi aika. Myös vuoden takaiselta Guatemalan kuukaudelta jäi useita tarinoita kertomatta, ne ovat odotelleet vuoroaan ja sopivaa julkaisuhetkeä. Useita satoja kuvia on vielä läpikäymättä ja julkaisematta. Kesällä palasin selaamaan näitä kuvia ihan muita juttuja etsiessä, mutta äkkiä mieleen palasi tarinoita ja hetkiä, jotka oli jo ehtineet unohtua seitsemän kuukauden aikana. Eittämättä tuli hymy huulille, ei vitsit mitä kokemuksia ja seikkailuja sitä tulikaan elettyä.

Kirjoitin kyllä silloin aikanaan tunnetusta Tikalin kansallispuistosta (täällä ja täällä), jossa kävimme tutustumassa yhtenä pakoviikonloppuna ottaaksemme lomaa Guatemalan pääkaupungin hälinästä. Sen sijaan Tikalin kansallispuiston lähellä sijaitsevasta tuntemattomammasta Yaxhán kansallispuistosta jäi raportoimatta. Me lennettiin pääkaupungista Pohjois-Guatemalaan, Peténin aluelle vain viikonlopuksi, eli kahdeksi kokonaiseksi päiväksi, joten aika oli kortilla. Ensimmäinen päivä meni koko porukalla Tikalissa ja toiseksi päiväksi päätettiin poikien kanssa lähteä tsekkaamaan vielä lisää pyramideja, sillä aikaa kun muut tytöt jäi nauttimaan hotellin uima-altaasta ja pehmeästä sängystä. 

Oltiin varattu toisen päivän Yaxhán retki todella viime tipassa vasta edellisenä iltana Tikalin reissun jälkeen, mikä kostautui aika nopeasti. Hotellin kautta varattu auto ja kuski oli jotain "jämäkamaa", eikä siis perinteisiä yhteistyökumppaneita. Ensin saatiin odottaa puolisen tuntia auton ilmestymistä ja sen jälkeen vielä itse kuskin ilmestymistä. Meillä oli aika tiukka aikataulu, koska haluttiin olla ajoissa takaisin rauhottumassa hotellilla ennen illan paluulentoa Guatemala Cityyn. Kun kuski vihdoin pääsi paikalle ja päästiin matkaan, olikin bensa loppu ja vihainen kuski huusi meille ongelmistaan pomonsa kanssa. Ilmeisesti rahaa bensaan ei ollut, eikä me suostuttu hänelle mitään ylimääräistä maksamaan, joten hänkään ei suostunut meitä perille asti viemään. Erinäisten ärripurrien ja puhelinsoittojen jälkeen paikalle saapui toinen "luottokuski" modernimman auton kanssa ja päästiin vihdoin reilu tunti aikataulusta myöhässä matkaan.

Guatemalalle tyypillisesti, myös luonnonpuiston porteilta löytyy tarvittavat aseiden kieltokyltit.

IMG_0911
IMG_0915

Tämä veijari esittää sateen jumalaa.

IMG_0922
IMG_0929

Otettiin ensin ryhmäkuva pyramidin juurella..

IMG_0945

ja ylös kiivettyä kuva kaverista alhaalla.

IMG_0948

Siinä missä Tikalin kansallispuistossa oltiin kuljettu oppaan kanssa, päätettiin Yaxhán reissulla kierrellä ihan keskenämme, omaan tahtiin. Oltiin varmoja, että selviydytään kierroksesta ripeämmin ja tarkoitus oli kuitenkin ehtiä illan koneeseen. Yaxhássa oppaaton kulku onnistui kyllä paremmin, koska siellä oli erittäin selkeästi merkitty reitti, jonka pystyi kulkemaan ympäri. Edellisenä päivänä Tikal oli täynnä väkeä ja onneksemme Yaxhá loisti tyhjyyttään. Koko puistossa tuli vastaan ehkä maksimissaan kymmenen muuta talliaista. Ja niiden lisäksi vain agressiivisen puoleiset apinat.

Ylhäältä oli muuten ihan mielettömät näkymät, tässä näkymä Yaxhá järvelle.

IMG_0950
IMG_0954

Osalle pyramideistä noustaan huikeita puisia porrasrakennelmia pitkin, kun taas toisille ihan vain pyramidin seinämää myöten.

IMG_0986
IMG_0994

Tällaisia polkuja tallusteltiin pyramidiltä toiselle, välillä tuli vastaan vielä maan alla lymyilevä pyramidi (kuten alla olevassa kuvassa) ja välillä jo esiin kaivettu kaveri.

IMG_0999
IMG_1006
IMG_0993

Viidakon keskellä kun oltiin, löytyi luonnosta monimuotoista kasvillisuutta ja eläimiäkin. Mitä upeampia perhosia lenteli siellä täällä - ne oli suomalaisessa mittakaavassa isoja - samalla kun pinkkejä heinäsirkkoja hyppi jalkojen juurella sekä sudenkorennot pörisytti ympärillä. Varsinkin pyramidien laella korkeuksissa. Kosteusprosentti oli aikamoinen ja itikoita hyrräsi joka puolella samalla kun aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Suurimmaksi riesaksi osoittautui kuitenkin apinat! Voitteko kuvitella, että nämä fiksut elukat yrittivät tieten tahtoen kakata ja pissata meidän päälle. Jäätiin ihailemaan niitä ensin pienen etäisyyden päähän, ne piti aikamoista mekkalaa ja oltiin jopa hetki suoraan niiden alapuolella ottamassa kuvia. No eikös ylhäältä oksien lomasta ruvennut tippumaan yhtä sun toista pommia meidän niskaan. Ehdittiin onneksi ajoissa arkuun.

IMG_1010

Tässä kaverin filmiä tilanteesta, kun ollaan juuri tajuttu millä mielellä apinat on.


Nousu pyramidin seinämää pitkin oli yllättävänkin haasteellista. Portaikon leveys vaihteli erittäin paljon, joten nousu oli pakko tehdä ns. siksak-kuvioista polkua pitkin etukenossa. Eikä missään nimessä katsoa alas, ettei rupea huippaamaan.

IMG_1041
IMG_1044
IMG_1046

Mutta ylhäältä oli kyllä huimat näkymät!

IMG_1047
IMG_1056
IMG_1080
IMG_1102

Tässä noustiin näköalapaikalle, joka olikin aikamoisen kasvillisuuden peitossa.

IMG_1116
IMG_1121

Lopuksi laskeuduttiin alas järvelle, josta ei suureksi pettymykseksemme löytynytkään mitään jännittävää tai oikotietä lähtöpisteeseen. Pelkästään söpö huvimaja ja hieman pelottava varoituskyltti.

IMG_1125
IMG_1126
IMG_1127

Yaxhán kansallispuisto oli kyllä ihan mieletön. Suosittelen sinne menemistä ehdottomasti jos Peténiin asti lähtee ja Tikalissakin vierailee. Jos näiden kahden välillä pitäisi valita, menisin ehdottomasti Yaxhán ennemmin. Jostain syystä vaan Tikal on paljon tunnetumpi. Nautin kuitenkin enemmän siitä, että saatiin kävellä omalla porukalla ihan rauhassa keskellä viidakkoa eläinten ääniä kuunnellen sekä ilman suuria ihmismassoja väistäen. Alueella olisi muutakin mielenkiintoista nähtävää, jonne valitettavasti me ei lyhyen viikonlopun aikana keretty - mutta ehkä sitten ens kerralla.


Huomenna muuten tulee kuluneeksi tasan vuosi Yaxhássa vietetystä päivästä. Niin se aika rientää!