Miten kävi Madridissa?

Pikabreikki Madridissa helmikuun alussa teki todella hyvää. Muutama päivä hyvässä seurassa kaukana arjen kiemuroista auttoi unohtamaan työt ja muut kuviot ihan kokonaan. Suomeen palattua olin kuin eri ihminen. Käveltyjä kilometrejä ja kuulumisten vaihtoa. Niistä on onnistunut citybreikki tehty!

Madrid oli helmikuussa paljon viileämpi kuin osasin odottaakaan. Hyytävä tuuli, kylmät rakennukset ja avoimet ovet oli sellainen yhtälö, jota oli aika vaikea päästä pakoon. AirBnb-majoituksen sähköpatteri lauloi täysillä päivin ja öin. Onneksi housti jätti arvostelun ennen sähkölaskun saapumista.

Espanjan pääkaupunki ei varsinaisesti sykähdyttänyt tälläkään kertaa, mutta onneksi seura oli sitäkin parempi. Toisaalta tuntui, että kaupunki oli nyt ehdottomasti paremmin hallittavissa kuin edellisellä reissulla. Meillä kävi aika huono tuuri ruokapaikkojen suhteen ja se jos jokin harmittaa. 

Yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti espanjalaisen pankkitilin sulkeminen. Kuin ihmeen kaupalla paikallinen pankki teki suht sujuvaa yhteistyötä ja tarjosi huippua asiakaspalvelua antaessaan mun sulkea tilin toisella puolella maata ilman toisen tilinhaltijan läsnäoloa. Ainoa ongelma tässä on se, että se "pakollinen pankkitilin sulkemisreissu Barcelonaan" ei olekaan enää tarpeellinen, mutta säästyypä tilinhoitokuluista tulevat menot muuhun matkakassaan.

Takaisin Espanjaan

Muttei vissiin vieläkään pankkitilin sulkemismatkalle entiseen kotikaupunkiin. Nimittäin perjantaina suuntaan Barcelonan sijasta minilomalle Madridiin, jossa tapaan vanhan kunnon reissukaverin. Aiemmin ollaan lähinnä reissattu yhdessä Pariisissa, Etelä-Ranskassa, Pariisissa, New Yorkissa ja Pariisissa, joten eiköhän ole aikakin nähdä jotain muuta. 

Tasan kolme vuotta sitten kirjoitin blogiin näin:

"Pidin Madridista, mutten voi sanoa ihastuneeni siihen. Barcelona tuntuu jotenkin paljon kodikkaammalta ja turvallisemmalta, koska kaupunki on kooltaan paremmin hallittavissa. Madridiin varmasti suuntaisin kyllä toistekin."

(3. helmikuuta 2013)

Edelliskerralla Madrid ei siis pärjännyt kovin hyvin vertailussa silloiselle kotikaupunki Barcelonalle. Katsotaan miten käy tällä kertaa kun vastassa on loskaisen liukas Helsinki. Jostain syystä suuntaan kaupunkiin taas helmikuun alussa, mikä ei liene ihan paras ajankohta ihastua Madridiin.

Tälle reissulle ei kovin korkeita odotuksia löydy. Tarkoitus olisi ainakin syödä hyviä tapaksia, eksyä Madridin sivukaduille, löytää herkullisia churroja, etsiä muutamia argentiinalaisia tuotteita, tavata muutamaa kaupungissa asuvaa kaveria ja vaihtaa kuulumisia reissukaverin kanssa.

Jos keltään löytyy takataskusta Madridin parhaan churromestan tai alfajorien myyntipaikan osoite, niin laittakaa tulemaan. 

Asumiskulut BCN vs HKI

Rupesin silloin asunnon etsimisestä kirjoittaessani miettimään kaikkea muuta asiaan liittyvää, kuten esimerkiksi asumiskulujen eroja Helsingissä ja Barcelonassa. Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen kämppien hinta! Barcelonasta saa kivan kaksion tai kolmion jopa 600-700 euron kuukausivuokran pintaan (ja sen molemmin puolin) täysin kalustettuna (mikrosta sänkyyn ja sohvaan). Sitten taas Helsingissä kalustamattomasta kaksiosta joutuu pulittamaan jo lähemmäs tonnin kuussa. Meidän vuokra nousi yli 50 prosentilla Barcelonasta Helsinkiin muuttaessa. Asutaan tällä hetkellä suurin piirtein yhtä lähellä Rautatientoria kun mikä oli matka meidän ensimmäiseltä sekä toiselta Barcelonan kämpältä Plaza Catalunyalle Barcelonassa.

Toisaalta Helsingissä vuokra-asunnot näyttää olevan aikalailla paremmassa kunnossa, kun mitä Barcelonassa. Noin keskimäärin voisi sanoa, että kämppien laatu on täällä Suomessa paljon parempi. Emme myöskään nähneet yhtään likaista ja oikeesti pölyistä kämppää Helsingissä, kun taas Barcelonassa lähes jokainen kämppä olisi pitänyt jynssätä ensin lattiasta kattoon. Vuokrakämppien seasta löytyi myös sellaisia hurjia mummo-luukkuja, joissa oli ikivanhat, jo rapistuneet tapetit ja mummokalusteet. Ne oli painajaismaisia. Aika samanhintaisten ja kokoisten kämppien laatu vaihteli Barcelonassa todella paljon.

On ollut suuri ilo huomata, että Suomessa lämmitys kuuluu vuokran hintaan. Espanjassa kun sähkö on ihan helkutin kallista. Vaihtoehtona on tasan se yks ja sama sähköyhtiö (ainakin Barcelonassa) ja meidän kahden hengen taloudessa sähkölasku oli sellasta 100-150 euroa kahdelta kuulta vuoden ympäri. Eikä nyt mitenkään erityisemmin käytetty ilmastointia tai mitään, tiskikonettakin tokassa kämpässä tasan yhden kerran. Ystäväni kertoi juuri maksaneensa Barcelonassa tyhjänä olleen kämpän kahden kuukauden sähkölaskun, vain 70 euroa, joista kuusi oli itse "sähkön käytöstä" ja loput veroja yms. muita ylimääräisiä kuluja. Olen kuullut, että nimenomaan Kataloniassa nämä sähkölaskun "ylimääräiset kulut", jotka eivät ole käyttökuluja, ovat keskimääräistä korkeampia (verrattuna muuhun Espanjaan).

Tähän tietysti tulee vielä kaasu-, vesi- ja nettilaskut päälle. Täällä Helsingissä meillä on kaasuliesi, joten ehkä siitä joutuu muutaman euron pulittamaan. Barcelonassa meidän ekan kämpän lämmin vesi oli kaasulla lämmitetty ja sekin maksoi 40-60e parin kuukauden ajalta. Vesi taisi olla vähän halvempaa, nimittäin maksettiin Barcelonassa noin 40 euroa kolmelta kuulta yhteensä, kun taas nyt joudutaan maksamaan vedestä erikseen vajaa 15 euroa per naama kuussa. Tällä hetkellä meillä onneksi kuuluu myös huippunopea netti vuokraan (oli muuten ihana yllätys, koska siitä ei edes vuokrasopparissa ollut mainintaa), kun taas Barcelonassa maksettiin 35 euroa (ekan vuoden tarjoushinta) paljon, paljon huonommasta nettiyhteydestä. 

Vuokran ja laskujen lisäksi päätettiin varata meille saunavuoro, johon ei tietenkään Barcelonassa ollut mahdollisuutta, joten nyt otetaan siitä kaikki ilo irti. Siihen menee 15 euroa ylimääräistä, mutta on se ehdottomasti sen väärti.

Mitä sitten tulee laskujen maksamiseen, on Barcelonassa viety suoraveloitus ihan omalle tasollensa. Päivä siitä kun vuokrasopimus on allekirjoitettu, rupee pankkitililtä hupenemaan rahaa paikallisen sähköyritys Endesan ja ties kenenkä muun nimissä. Oli erittäin yllättävä huomata, että ilman pankkitilin omistajan hyväksyntää tililtä voidaan ruveta veloittamaan laskuja noin vaan. Asiasta ei siis ollut yhdessäkään meidän vuokrasopimuksessa erikseen mainittu, vaikka tietenkin noin suullisesti oli puhetta, että laskut maksetaan (mutta ei siitä, että se hoituu suoraveloituksena mun tililtä ilman mun erillistä hyväksyntää). Meidän ekan kämpän kohdalla laskuja tupsahteli kotiosoitteeseen aina silloin tällöin, mutta tililtä kyllä veloitettiin suuria summia ihan säännöllisesti. On aika haastava seurata sähkö-, kaasu- ja vesilaskuja, kun rahaa vaan menee, mutta laskuja näkee satunnaisesti. Asiaa ei yhtään auta se, että pienemmät kiinteistövälittäjät ja ilmeisesti useimmat asunnonomistajat eivät viitsi nähdä vaivaa sähkö-, vesi- ja kaasusopimusten nimen vaihtamiseksi. Ymmärtääkseni se pelkkä nimen vaihto on kallista, joten laskut saattaa olla jonkun ex-ex-ex-vuokralaisen tai omistajan nimissä, mutta suoraveloitus menee kyllä vuokralaisen tililtä. Ei yhtään helpota laskujen perille tuloa, kun ei välttämättä edes tiedä kenen nimissä ne on. Ensimmäisen asunnon kohdalla osa laskuista tuli meille jollain nimellä ja osa taisi mennä vuokranantajalle, osa ehkä hävisi postissa. Tokassa kämpässä onneksi kaikki laskut tuli meidän osoitteeseen meidän nimissä.

Meillä on vielä 1,5 kuukautta Barcelonasta muuton jälkeen mennyt muutaman sähkölaskun suoraveloitus paikalliselta tililtä (jota ei voitu lähtiessä sulkea, koska laskuja oli vielä tulossa maksuun) ja on vähän jouduttu kovistelemaan välittäjäfirmaa, että saadaan rahat takaisin. Periaatteessa siis oman pankin kautta pystyy jokaisen laskun maksun perumaan, mutta välittäjä erityisesti pyysi, ettei "torjuttaisi" niitä laskuja, vaan he mieluummin laittaa tilisiirtona rahat meille jälkikäteen. Paree olis pikimmiten laittaakin, tai laskun maksu perutaan muutamalla klikkauksella.

Löytyykö muilta mailta näin suomalaiselle vieraita, mitä erikoisempia asumiseen ja laskuihin liittyviä tapoja?

Itsenäinen Katalonia? vol. 2

Kirjoittelin Katalonian itsenäistymisaikeista viimeksi toukokuussa täällä. Aihe on taas ajankohtainen, vaikkei siltä noin äkkiseltään tuntuisi suomenkielisiä uutisia selaillessa. Vuoden 2012 aikaistettujen Katalonian parlamenttivaalien jälkeen itsehallintoalueen presidentti Artus Mas lupasi järjestää äänestyksen Katalonian itsenäisyydestä. Joku ehkä muistaa, että äänestykselle annettiin päivämääräksi marraskuun 9. vuonna 2014. Se on huomenna. 

Vuoden aikana on tullut useampiakin mutkia matkaan, viimeisimpänä ihan tällä viikolla. Alun perin Espanjan keskushallitus äänesti Katalonian itsenäisyysäänestystä vastaan jo aiemmin tänä vuonna. Erinäisten tulkintojen mukaan äänestyksen katsottiin olevan Espanjan perustuslain vastainen. Asia otettiin Espanjan hallituksen pyynnöstä maan perustuslakituomioistuimen käsittelyyn syyskuussa, minkä johdosta Katalonian hallitus päätti laittaa itsenäisyysäänestystä esittelevän kampanjan hetkeksi tauolle. Tästä alkoikin aikamoinen rumba.

Ensin Katalonian hallitus ilmoitti 13. lokakuuta peruttavansa koko kansanäänestyksen. Espanjan pääministeri Mariano Rajoy kiiruhti iloitsemaan Katalonian päätöstä. Rajoy julisti päätöstä loistavaksi, sekä painotti että lain noudattaminen on erityisen tärkeää. Eipä mennyt aikaakaan, kun jo seuraavana päivänä Kataloniasta ilmoitettiin, että äänestys järjestetään sittenkin. Epävirallisena. Tarkoitus oli järjestää äänestys neuvoa-antavana kyselynä, ei niinkään itsenäisyydestä päättävänä äänestyksenä. Siitäkin seurasi aikamoinen soppa ja taistelu jatkui. 

Tällä viikolla, vain viisi päivää ennen äänestykselle varattua päivää, Espanjan perustuslakituomioistuin (mikä sanahirviö!) otti asian vihdoinkin käsittelyyn. Se katsoo, ettei Katalonian äänestys ole laillinen, koska Katalonian itsenäistyminen ei ole vain katalaanien vaan kaikkien espanjalaisten asia. Katalaanit eivät voi yksin päättää eroavansa Espanjasta. Jopa epävirallinen äänestys tulkittiin laittomaksi. Asia ei ehkä ole niin mustavalkoinen kun mitä annettiin ymmärtää. Katalaanit toisaalta katsovat Espanjan hallituksen toimivan perustuslain vastaisesti estämällä kansalaisten oikeuden ilmaista mielipiteensä. 

Katalaanipoliitikot ilmoittivat pian järjestävänsä epävirallisen kansalaiskyselyn joka tapauksessa. Barcelonassa on osoitettu mieltä koko viikko kattilat kaduilla kolisten. Katalaaniviranomaiset pysyvät kaukana äänestyspaikoista, eikä virallista valvojaa ole. Sen sijaan, äänestys järjestetään vapaaehtoisvoimin. Jännät paikat koittaa huomenna ja vielä sen jälkeenkin. Ehkä Espanjan hallitus nostaa rikossyytteen Katalonian hallitusta vastaan, ehkä ei. Ehkä Katalonia valittaa asiasta EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen. Kaikki on mahdollista. Nähtäväksi jää, mikä on huomisen suuntaa-antavan kansalaiskyselyn tulos. 

Kollegani kyseli yksi päivä, mitä olenkaan saanut aikaan, kun asumissani paikoissa, sekä Skotlannissa että Kataloniassa, äänestetään tänä syksynä virallisesti tai epävirallisesti tsenäisyydestä. Noh, Skotlanti ei tällä kertaa itsenäistynyt, mutta nähtäväksi jää miten käy Katalonian. Vaikka osoite on vaihtunut, asiaa seurataan täällä mielenkiintoisena. 

Tässä vielä asiasta kiinnostuneille sveitsiläisen opiskelukaverini tekemä englanninkielinen video aiheesta (tekstitys espanjaksi). Videolla selvennetään myös, mistä katalaanien itsenäistymishalut ovat syntyneet ja siinä vahvistetaan tuntumani siitä, että nämä vahvat itsenäistymishalut ovat verratttain tuoreita.

Huomenna nähdään miten käy!

Asunnon etsintä: BCN vs. HKI

En voi sanoa olevani kovinkaan kummonen konkari, mitä tulee vuokra-asuntojen etsintään yhtään missään. Kaksi kertaa olen kuitenkin löytänyt itseni etsimästä kämppää epätoivoisena ja kiireessä Barcelonasta sekä nyt olen himpun verran viisaampi mitä tulee Suomen pääkaupungin vuokrakämppien tarjontaan. Meinasin ensin liittää tähän vähän asumiskustannus-vertailuja, mutta jätetään ne seuraavaan kertaan, niin ei karkaa mopo käsistä. Tässä siis ensin mietteitä vuokra-asunnon etsimisestä.

Suomessa jotenkin tuli heti sellainen fiilis, että asuntoja välittävät nettisivut on pikkasen vakavempia kun Barcelonassa. Ainakin näytti kovasti siltä, että sellasia huonoja ja erittäin vajanaisia vuokrailmoituksia näkyi suomalaisilla sivuilla paljon vähemmän kun Espanjassa. Olin toisaalta aika yllättynyt kuinka usein Suomessa tuli vastaan ilmoitus, jossa saattoi olla pelkkä kuva kerrostalosta ulkoapäin ja sen lisäksi vain asunnon pohjapiirros.

Suomalaisissa ilmoituksissa lisätään muuten ihailtavan usein asunnon pohjapiirros mukaan - vaikkei se olisikaan täydellinen, niin se antaa todella hyvän idean itse asunnosta. En muista nähneeni minkäänlaista pohjapiirrosta Barcelonassa yhdessäkään asuntoilmoituksessa. Toisaalta taas sain sellaisen käsityksen, että suomalaisissa ilmoituksissa kuvia sitten riittää ja ne kattavat aika hyvin koko kämpän. Barcelonassa ilmoituksessa saattoi olla kuva pelkästään keittiöstä ja vessasta, muttei esimerkiksi makuuhuoneista ollenkaan.

Tätä kämppää kävin katsomassa Barcelonassa helmikuussa, tässä kaikki ilmoituksessa olleet kuvat. 
Kaksi makuuhuonetta ja olkkari-ruokailutila oli jäänyt kokonaan kuvien ulkopuolelle.

Barcelonassa asuntojen näytöt onnistui yleensä todella lyhyelläkin varoitusajalla. Jos soitti heti aamusta, niin hyvässä tapauksessa kämppää pääsi katsomaan samana päivänä tai vähintäänkin parin päivän sisällä. Asuntoja näytetään ymmärtääkseni lähinnä ma-pe, ehkä lauantaina myös aamupäivästä. Jokaisella välitysfirmalla on useita, mopoilla ympäri kaupunkia painavia esittelijöitä, jotka sitten liikkuu ympäriinsä kämpästä toiseen ovia avaamassa. Tuntui hassulta heti alkuunsa, että Suomessa näytetään pidettävän ennemminkin yleisiä näyttöjä, joista saatetaan vaan ilmoitella nettisivuilla etukäteen. Satuttiin yhteen sellaiseen näyttöön, jossa oli tyyliin 20 muutakin ihmistä ja oli aikamoinen järkytys pöllähtää paikan päälle niin, että eteisessä odotti parikymmentä kenkää ja asunnossa oli lievästi sanottuna ruuhkaa. Tämän viimeisimmän (ja toistaiseksi ainoan) Helsingin etsinnän aikana vain yksi näyttö oli yksityinen, meille ihan oma.

Barcelonassa taas näytöt on aina yksityisiä, en nähnyt koskaan mitään ilmoituksia julkisista näytöistä, vaan kämppiä näytellään ihan kysynnän mukaan. Kerran satuttiin sellaseen kämppään, jossa odotti pihalla muitakin vierailijoita ja esittelijä meinas, että noustaan asuntoon yksitellen hänen kanssaan paikkoja tsekkaamaan. En oikein ymmärtänyt, että miksi, mutta saatiin onneksi sovittua kaikkien kesken, että voidaan yhdessä käydä asunnossa samaan aikaan.

Täällä asuttiin viimeksi Barcelonassa.

Yllättää kyllä, Barcelonassa muutto hoituu tarvittaessa aika paljon ripeemmin kun täällä Suomessa. Molempiin Barcelonan kämppiin muutettiin ihan pari päivää esittelyn jälkeen. Heti kun vuokrasopimus oli allekirjoitettu, saatiin avaimet käteen ja ruvettiin maksamaan vuokraa. Oli aikamoinen yllätys kun täällä Helsingissä kesti oikeestaan melkein kymmenen päivää siitä kun oltiin asuntoa käyty katsomassa ja saatu samana iltana vahvistus, että sitten päästiin "virallisesti" muuttamaan. Avaimet onneksi saatiin jo muutama päivä aiemmin, mutta oli jännä huomata, että Suomessa vuokrasopparit alkaa vasta kuun alusta. Barcelonassa kun ne voi alkaa heti kun olet valmis muuttamaan.

Vuokraehdot vaihtelee aika paljonkin, joka toki riippuu myös omasta tilanteesta. Barcelonassa kysellään aina palkkakuittien perään, takaajaa ei onneksi tarvitse olla, eikä mitään espanjalaista henkilötunnusta, oma passi riittää. Me saatiin meidän ensimmäinen kämppä aika puhtaasti sen perusteella, että välittäjällä oli entuudestaan hyviä kokemuksia suomalaisista ja hän tiesi voivansa luottaa muhun. Ainoa maksukykyä todistava paperi oli kelasta saamani paperi, josta kävi ilmi opintotuet ja mahdolliset -lainat. Toista kämppää vuokratessa meillä oli onneksi jo palkkakuittejakin näytettävänä ja hommat sujui vielä helpommin. Lähes poikkeuksetta Barcelonassa pyydetään kahden kuukauden takuuvuokra (joka maksetaan vuokrasopparin allekirjoituksen yhteydessä käteisellä välittäjälle). Suomessa taas näyttää olevan aika hankala vuokrata asuntoa ilman suomalaista henkilötunnusta. Tuli sellanen fiilis, että meidän paperit lensi suoraan roskakoriin, koska jos toisella hakijalla ei ole henkilötunnusta, niin ei luottotietojakaan pystytä tarkistamaan. Loppujen lopuksi onneksi tästäkin selvittiin ja tällä kertaa palkkatiedot riitti asunnon vuokraamiseen.

Suomessa ilmeisesti aina vuokraisäntä maksaa asunnon välittäjälle välityspalkkion. En edes tiedä miten paljon se on. Espanjassa taas välityspalkkio jää aina vuokralaisen maksettavaksi - ellei vuokraa yksityiseltä suoraan. Välityspalkkiot Barcelonassa liikkuivat poikkeuksetta yhden kuukauden vuokran paikkeilla, usein se saattoi olla 10 % koko vuoden vuokrasta tai 10 prosenttia koko vuoden vuokrasta + alv. Väistämättä 600 euron vuokrakämpästä joutui siis maksamaan vähintään toiset 600 euroa hukkaan heitettyä rahaa välittäjälle. Se on iso summa siitä lystistä mitä sillä saa, yhden oven avauksen ja vuokrasopimuksen - siivous ei siis kuulu hintaan, jos kämppä ei ole siisti - useimmiten ne saattoi olla aika järkyssä kunnossa. Asuntoon muutettaessa maksetaan siis käteisellä ensimmäisen kuun vuokra, kahden kuun vuokran arvoinen takuuvuokra ja välityspalkkio, parhaimmillaan yhteensä noin neljän kuukauden vuokra.

Tätä kämppää käytiin katsomassa Töölössä.

Taloustilanne ja siitä riippuvat vuokrakämppien markkinat on tottakai kovin erilaiset Barcelonassa ja Helsingissä. Espanjassa välitysfirma saattaa koostua muutamasta hassusta ukosta, jotka pörräilee mopollaan ympäri kaupunkia asuntoja välittämässä. Suomessa taas markkinat on varmasti aika paljon tiukemmat, Helsingissä vuokra-asuntojen kysyntä on paljon suurempi ja tarjonta niukempi. Täytyy myös ottaa huomioon, että Barcelonassa etsittiin aina täysin kalustettua kämppää, kun taas Helsingissä etsittiin kalustamatonta asuntoa.

Helsinki ei tietenkään ole koko Suomi, ja Barcelona vielä vähemmän koko Espanja, mutta sujuvuuden vuoksi ja toiston välttämiseksi yleistin hieman mutkia suoristaen. Miltäs vaikuttaa?

Itsenäinen Katalonia?

En oikein tiedä miten suhtautua näihin itsenäistymishaluihin, toisinaan koko asia tuntuu ihan naurettavalta. Ensimmäistä kertaa Barcelonassa käydessäni (2007) en edes muista nähneeni yhtään Katalonian itsenäisyyttä tukevaa lippua missään esillä. Enkä edes toisella tai kolmannella kerralla vuonna 2011 (en löytänyt edes vanhoista reissukuvista yhtäkään lippua). Vasta kun muutettiin kaupunkiin syyskuussa 2012 - juuri sopivasti saavuttiin paikallisten kansallispäivänä - huomasin lippuja ihan joka paikassa. 

Nykyään Barcelonan ja lähikaupunkien kaduilla kävellessä näkymä on usein tällainen:

"Catalunya - Euroopan uusi valtio", kuva otettu Gironassa joulukuussa 2013.

Katalonia liitettiin osaksi Espanjaa jo vuonna 1714, joten kyseessä ei ole mikään ihan tuore juttu. Viime vuosina - osittain talouskriisin myötä - on itsenäisyysmielisyys kasvanut kuitenkin huimasti koko Katalonian alueella. Katalonialaiset ovat sitä mieltä, että he antavat Espanjan keskushallinnolle paljon enemmän kuin saavat sieltä takaisin. Katalonialaisten verotuloista menee miljardeja euroja Espanjan köyhemmille alueille, joten he kokevat, että nämä eurot on suoraan katalaanien hyvinvoinnista pois ja he eläisivät paremmin itsenäisenä valtiona. Koska katalaanit eivät itse koe olevansa osa Espanjaa, he eivät ymmärrä (ja hyväksy), että heidän pitäisi laittaa muut espanjalaiset oman ja lastensa hyvinvoinnin edelle.

Tämän vuoksi täällä suunnitellaan kansanäänestystä, jolla päätettäisiin itsenäistyäkö vai ei. Espanjan keskushallinto ei kuitenkaan ole toistaiseksi antanut Katalonialle lupaa järjestää tällaista äänestystä, joka suunnitellaan nyt pidettävän 9. marraskuuta tänä vuonna. Joidenkin tulkinnan mukaan se olisi Espanjan perustuslain vastainen. Kansanäänestystä käsitellessä Espanjan kongressi hylkäsi hankkeen äänin 299 (vastaan), 47 (puolesta) ja yksi pidättäytyi äänestämästä. Ei siis epäilystäkään, että lupa äänestykseen myönnettäisiin. Ymmärtääkseni äänioikeutettuja olisivat kaikki Katalonian alueella asuvat ihmiset - myös me (sama äänestyspolitiikka taitaa olla käytössä myös Skotlannissa jo syyskuussa järjestättävässä kansanäänestyksessä). 

Marraskuussa järjestettävä äänestys olisi periaatteessa laiton, mutta se varmaan järjestetään joka tapauksessa, tuli keskushallinnolta lupa tai ei. Joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi äänestyslipukkeet olisi jo suunniteltu, sekä ulkomailla asuvien, äänioikeutettujen katalaanien (noin 200 000) rekisteröiminen aloitettu. Viimeisten kyselyjen mukaan itsenäisyyden kannattajien määrä keikkuu 50 prosentin molemmin puolin. Liittovaltion ja nykyisen itsehallintojärjestelmän kannattajia on noin 20 % molemmilla. 

Eri tapahtumista löytyy lähes aina itsenäisyys-koju, jossa voi äänestää. En ihan tarkkaan tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta lobbaus on kova!

Aika moni minunkin maisterin katalaaneista oli itsenäisyyttä tukevia henkilöitä, osa vähemmän ja osa enemmän. Toisin kuin muualla Espanjassa usein kuvitellaan, näistä kukaan ei kuitenkaan suhtautunut mitenkään agressiivisesti tai epäkohteliaasti muualta Espanjasta tulevia kohtaan. Heillä ei myöskään ollut mitään ongelmaa puhua espanjaa muiden ihmisten kanssa. Monet espanjalaiset (ja myös ulkomaalaiset) kuvittelevat, että esimerkiksi Barcelonassa ei voisi elää ilman, että puhuu katalaania. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, nimittäin täällä asuu niin paljon ulkomaalaisia tai muualta tulleita, joten on lähes mahdotonta löytää paikallinen ihminen (katalaani), joka ei espanjaa osaisi. Katalaanit opiskelevat espanjaa koulussa ja vaikkeivat he sitä välttämättä kotona puhuisikaan, niin ihan varmasti käyttävät kieltä kuitenkin päivittäin. 

Joitain erikoisia poikkeuksia tietenkin löytyy. Yksi paikallinen opiskelukaverini kirjoitti kaikki maisterin ajan esseet ja kokeet katalaaniksi -tämä oli tietenkin sallittua, mutta proffat kehottivat esimerkiksi englanniksi järjestettävillä kursseilla käyttämään englantia. Herra oli vakuuttunut, että hänen pitäisi käyttää omaa äidinkieltään niin paljon kuin mahdollista, koska hänen vanhempansa eivät nuoruudessaan sitä voineet tehdä (Francon diktatuurin aikana katalaanin käyttö oli kokonaisuudessaan kiellettyä ja jopa ihmisten nimiä vaihdettiin "espanjalaisimmiksi"). Sama tyyppi toisaalta välillä puhui mullekin pelkkää katalaania päin naamaa. Toinen, Barcelonassa koko ikänsä kasvanut, katalaani-jenkki opiskelukaverini taas luetteloi CV:ssään kielet näin: katalaani - äidinkieli, englanti - äidinkieli, espanja - sujuva. Siitä huolimatta, että tyypin englanti oli aivan järkyttävän huonoa ja espanja kuitenkin sujui ihan sitä äidinkielenään puhuvan tasoisesti. Kuinka paljon hyötyä tällaisesta poliittisesta kannanotosta ansioluettelossa on? Luulisi, että ennemminkin haittaa. 

Yksi barcelonalainen luokkakaverini päätyi maisterin jälkeen harjoitteluun Madridiin, Espanjan ulkoministeriöön. Hän ei ole koskaan luokitellut itseään itsenäisyyden puolustajaksi, eikä välttämättä näe asioita niin mustavalkoisina kuin muut. Omien sanojensa mukaan kaverini tuntee itsensä melkein "maanpetturiksi" äärikatalaanien seurassa, koska ei täysin sydämin kannata itsenäisyyttä ja näe sitä parhaana mahdollisena ratkaisuna. Madridissa sitten joku korkea-arvoinen, espanjalainen diplomaatti oli kaverini kuullen heittänyt ala-arvoisia kommentteja kuten "en varmasti nimittäisi yhtään katalaania yhteenkään tehtävään", tietämättä kaverini taustasta. Näinä hetkinä hänen siis tekee mieli puolustaa itsenäisyyttä kynsin ja hampain. Vihamielisiä kommentteja kyllä siis viljellään ajoittain puolin ja toisin. 

Useat katalaanit kertovat itsensä esitellessään olevansa kotoisin Kataloniasta tai Barcelonasta, ei Espanjasta. Puheiden mukaan he eivät myöskään kannata Espanjan maajoukkuetta jalkapallon MM-kisoissa. Huvittavaa kyllä, Brasilian kisojen maajoukkueesta löytyy seitsemän FC Barcelonan pelaajaa, joista viisi on katalaaneja. Toisin kuin muissa maissa, täällä ei kovasti Espanjan maajoukkueen kuvilla MM-kisoja mainosteta. Yhdenkin urheilukanavapaketin mainoksessa keikkui tietenkin Messi, Argentiinan maajoukkueen paidassa (ennemmin siis argentiinalainen kuin espanjalainen). Telkkarissa kun katalaani-uutisissa kerrotaan säästä, ei suinkaan näytetä koko Espanjan karttaa, vaan pelkkää Suur-Katalonian aluetta. Katsoin ensimmäisellä kerralla, että miksi tuossa on Italian kartta, oli niin saman muotoinen maapläntti. Barcelonassa paikoittain kyltit tai ravintoloiden menut löytyy ensin katalaaniksi ja englanniksi, mutta vasta viimeisenä espanjaksi. Ensimmäistä kertaa pankissa asioidessa espanjan kielistä infopaperia ei löytynytkään, joten vaihtoehtona oli katalaani tai englanti. Palvelua sain tietenkin täysin moitteettomasti espanjaksi.

Placa Catalunya 23.4.2013

Nähtäväksi jää, kuinka kansanäänestyksen käy. Varmasti skottien syyskuun äänestystulos toimii jonkinlaisena esimerkkinä ja heijastuu Katalonian tapahtumiin tavalla tai toisella. Mahdollinen itsenäistyminen ei suinkaan olisi helppo, halpa tai nopea ratkaisu. Uusi valtio joutuisi luomaan uuden rahayksikön ja hakemaan EU:n jäsenyyttä, oma parlamentti sentään jo löytyy. 

YLE näytti muuten viime viikolla lyhyen dokumentin Kataloniasta ja katalaanien itsenäistymisaikeista (siitä tämäkin kirjoitusidea lähti). Ilmeisesti kyseessä oli neliosaisen dokumenttisarjan ensimmäinen osa. Mikäli aihe kiinnostaa, dokkari näkyy täältä YLE Areenasta, myös ulkomailla (vielä 24 päivää).

Keskellä Tottelemattomuus-protestia

Kävin eilen päivällä ihan keskustassa, käppäilin goottilaisen alueella ja kotiin päin lähtiessä, joskus viiden jälkeen, ihmettelin ihan tyhjää Via Laietanaa, joka on normaalisti aika vilkas katu ja täynnä liikettä. Poliisiautoja (ns. maijoja) oli muutaman rakennuksen edessä useita, mutta muuten alue oli todella rauhallinen. Ajattelin ensin, että ehkä läheisessä hotellissa olisi joku erityinen tyyppi vierailulla. Juuri ennen metrotunneliin laskeutumista huomasin kuitenkin Plaza Catalunyalta saapuvan mielenosoittajien joukon. Oli siis oikein täydellinen hetki poistua maisemista ja ottaa metro kotiin. Täällä erilaiset protestit ovat (ainakin nykyään) ihan arkipäivää ja niitä näkee keskustassa lähes viikoittain, jos sillä suunnalla tulee liikuttua. Yleensä ihmiset osoittavat mieltään valtion leikkauksia, korruptioituneita pankkiireja tai esimerkiksi kotihäätöjä vastaan.

Olin kuitenkin ehtinyt unohtaa koko protestin, kunnes sitten olin illalla palaamassa samoille nurkille. Nico odotti kaverinsa kanssa yhdessä baarissa El Bornin alueella, sillä tarkoitus oli mennä porukalla syömään. Olin metrossa, matkalla Urquinaonan pysäkille, josta ajattelin kävellä kätevästi Luparaan, missä miehet mua odottivat. Kun sitten Nicolta tuli viestiä, että "varo protestoijia, täällä baarimikko veti peltiverhon alas", muistin koko saakelin mielenosoituksen ja ajattelin, että olisikin ehkä kätevämpi vaihtaa metroa yhden pysäkin ajaksi ja kävellä sitten baaria lähempänä olevalta Jaume I -pysäkiltä sinne. 

Kun sitten olin juuri laskeutumassa portaita pitkin alas L4 -metron laiturille, kuului kovaäänisistä ilmoitus, jonka mukaan Jaume I pysäkki oli väliaikaisesti poissa käytöstä. PRKL. Jouduinkin siis nousemaan kadulle, jossa oli paljon ihmisiä paikoillaan pällistelemässä tilannetta. Kadut olivat autoista tyhjät ja pari poliisiautoakin oli näkyvissä. Ylitin ensimmäisen kadun ja katselin Via Laietanan suuntaan, joka näytti ensimmäisen korttelin matkalta rauhalliselta, mutta horisontissa näkyi kymmeniä maijoja siniset valot vilkkuen. Yhtäkkiä nurkan takaa ryntäsi parikymmentä ihmistä juosten, osalla mustat kommandopipot päässä ja joku huusi "metrotunneliin". Perässä juoksi mellakkapoliiseja kilvet käsissä ja kypärät päässä. Kauhusta kankeana mietin hetken, että missä helvetissä oikein olen ja mihin nyt. Soitin Nicolle ja sanoin, etten tiedä miten pääsen perille, jos metroasema on suljettu ja katu täynnä mielenosoittajia. 

Nico ehdotti, että hän tulisi vastaan ja hakemaan mut, mutta lähdin kuitenkin varovaisesti kävelemään alas Lupara-baarin suuntaan kun tilanne näytti rauhalliselta. Kuljin varmuuden vuoksi pienempiä katuja pitkin, joissa kuulin baarimikkojen vaihtavan kuulumisia. Toinen heistä kertoi päästäneensä kymmeniä ihmisiä suojaan baariinsa, vetäen perässä peltiverhon alas, mutta tilanne oli jo ohi. Ilmassa haisi pistävä palaneen käry. Santa Caterinan kauppahallin kohdalla näin palomiehet sammuttamassa roskispaloja ja kymmeniä poliisiautoja keskustelemassa ihmisten kanssa. Tilanne oli kuitenkin onneksi jo ohi, eikä mitään mellakointia näkynyt enää missään. Pääsin kuin pääsinkin turvallisesti perille.

Kuvat La Vanguardia.

Tänään sitten luin paikallisen sanomalehden digiversiosta, mistä tässä mielenosoituksessa oikein oli kyse. Protesti kulki nimellä "Tottelemattomuus 2014". La Vanguardian mukaan paikalla oli ollut noin 4000 mielenosoittajaa, jotka protestoivat valtion lakimuutoksia vastaan. Ilmeisesti aloitteilla on esimerkiksi sanan- ja ilmaisunvapautta rajoittavia lakeja, kuten myös työläisten lakko-oikeuksia rajoittavia uudistuksia. Kriisin myötä Espanjassa on riisuttu työntekijät lähes kaikista mahdollisista oikeuksista, joten työnantajilla on koko ajan enemmän valtaa sanella työehtoja. Kuinka moni on muuten tietoinen, että nykyinen Espanjan hallitus suunnittelee abortin kieltämistä. Paluuta kivikaudelle siis. Sanomalehden nettisivujen mukaan protestin suunnittelussa oli mukana yli 100 eri järjestöä Kataloniasta, niin ihmisoikeus-, työläis- kuin naapurustojenkin omia järjestöjä. Uutisten mukaan poliisit saivat eristettyä protestoijat toisistaan, joten pahemmilta vahingoilta vältyttiin. Muutaman pankin ikkunat rikottiin säpäleiksi, sekä joitakin roskalaatikoita poltettiin poroksi. Ilmeisesti ketään ei viety putkaan, eikä kukaan onneksi haavoittunut. Hyvä niin, sillä viime viikolla Madridissa vastaavassa, mutta isommassa protestissa, haavoittuneita oli ainakin sata.

Kämpän etsintää Barcelonassa..

Blogihiljaisuus jatkuu edelleen. Päästiin kyllä takaisin Barcelonaan ja lomat on ohi, mutta ollaan taas vaihteeksi ilman kämppää. Edellisen kämpän jättäminen ennen Suomeen ja Argentiinaan lähtöä ei ehkä ollutkaan maailman fiksuin veto. Säästettiin kyllä taloudellisesti ainakin jonkun verran, mutta oltiin selvästikin unohdettu minkälainen helvetti maan päällä on etsiä kämppää (kiireessä) Barcelonassa. Vaikka kriisi on päällä ja vuokrahinnat laskussa, tuottaa kaikki tämä härdelli ihan liikaa stressiä ja harmaita hiuksia. Vaikka sitä kuinka yrittäisi karsia ilmoituksia hakukoneessa ja etsiä vain yksityisten vuokraamia, on siellä aina loppupeleissä joku kiinteistövälittäjä takana. Ja vaikka talouskriisi on paha ja kiinteistöfirmat muka kunnon kriisissä, näyttää niillä silti olevan aikamoinen valta sanella ehtoja ja laskuttaa välityspalkkioita.

Ironista kyllä, meidän vanha kämppä olisi edelleen tarjolla ja voitais muuttaa sinne takas 50 erkkiä kuussa halvemmalla vuokralla. Se on ihan mahtava kämppä (viimeistään näiden päivien etsinnät ovat vahvistaneet asian), mutta sijainti on kyllä niin pehvasta. Kukaan ei halua muuttaa sinne mäelle, eikä mekään enää haluttais. Varsinkin kun välittäjäfirmalle pitäisi maksaa uusi välityspalkkio, josta saataisiin pikkasen alennusta, mutta jouduttaisiin silti heittämään 400e kankkulan kaivoon.

Välityspalkkiot vaihtelee aika paljon. Joku pyytää yhden kuukauden vuokraa, toinen 10 % vuoden vuokrasta ja toiset 10 % vuoden vuokrasta + alv. Parhaimmassa tapauksessa välityspalkkio menee yli 1000 euron. Ei kiva. Tonnilla lentäis jo maailman ääriin. Välityspalkkion lisäksi useimmiten joutuu tietenkin maksamaan ensimmäisen kuun vuokran ja kahden kuukauden vuokran arvoisen takuuvuokran. Ei siis mitään halpaa lystiä. Eniten mua silti ottaa aivoon ajatus siitä, että pitäisi maksaa tonnin välityspalkkio jollekin idiootille.. kaikki välittäjät vaikuttaa niin epäammattimaisilta sekoilijoilta.

Tähän mennessä ollaan nähty reilut 10 kämppää, soitettu noin 30 kämpän perään, peruttu osa näytöistä tai ne on peruttu välittäjän toimesta. Joitakin kämppiä, joissa on 1000e välitysmaksu, en ole edes viitsinyt mennä katsomaan. Useimmiten vuokrasta voi kuitenkin yrittää tinkiä 25-100e ja tänäänkin pari eilen nähtyä kämppää on soitellu perään, että eikö sua kiinnostais edes 50 euroa halvemmalla vuokralla.

Useimmiten kaikissa ilmoituksissa on jotain vikaa, väärää tietoa tai muuta epämääräistä. Sanalle "kalustettu" löytyy näköjään lukuisia merkityksiä. Joskus se tarkoittaa vain jääkaappia ja uunia, yleensä sänkyjä, pöytiä ja kaappeja keittiövarustuksen lisäksi, mutta joskus se ei pidä sisällään pyykkikonetta, toisinaan taas tiskikoneenkin kaiken muun lisäksi. "Kalustettu" voi myös tarkoittaa, että kämpästä löytyy kaikki muu paitsi olohuoneen kalusteet (sohva, sohvapöytä/telkkaritaso yms.) tai se voi pitää sisällään television. Olen siis oppinut kysymään muun muassa pyykkikoneen perään, koska en ole tällä hetkellä valmis ostamaan omaa pyykkikonetta. 

Kämpän neliömäärä harvoin vastaa sitä, mitä ilmoitukseen on merkitty. Joskus "2 makuuhuonetta" voi käytännössä tarkoittaa "yksi makuuhuone ja toinen huone, jonne ei edes mahdu sänkyä". Ymmärrän, että kaikkea ei voi saada. Pitäisi valita todella hyvän sijainnin ja "ihan ok kämpän" tai todella hienon ja uudistetun modernin kämpän ja surkean sijainnin välillä. Tai sitten hyvä sijainti ja moderni, mutta pieni kämppä. 

Jos mentäisiin takaisin meidän vanhaan kämppään, voitaisiin elää leveästi kolmen makkarin kanssa, mutta elää "eristettynä" ja lähes ilman luonnonvaloa. Tai sitten voitaisiin maksaa lisää vuokraa puolet pienemmästä kämpästä, joka sijaitsee kaksi korttelia metropysäkiltä ja jota ympäröi ainakin neljä hyvää ruokakauppaa ja muut palvelut. Mutta sitten ei välttämättä voitais majoittaa kavereita ja pitäis ostaa sohva. Menee liian vaikeaksi!

Oi kunpa voisin palata tähän muutaman viikon takaiseen hetkeen..

Oikein hyvää viikonloppua, me lähdetään evakkoon jonnekin hostelliin..

Katalonian helmi - Girona

Lauantaina saatiin vihdoin aikaiseksi toteuttaa päiväretki 80 kilsan päähän Gironaan. Ave-luotijunalla matka taittui parhaimmillaan 245km/h vauhtia ja perille päästiin reilussa puolessa tunnissa. Eihän se ollut matka eikä mikään. Idea oli fiilistellä joulukuista Gironaa ja vaikka joulumarkkinoita, muttei sellaisia ollut lähimaillakaan. Vietettiin silti kiva ja aurinkoinen päivä meille ihan uudessa kaupungissa.

Heti kättelyssä suunnattiin kakkosaamiaiselle, joka mun tapauksessa tarkoitti lettuja vaahterasiirapin kanssa sekä appelsiinicappuccinoa. Nam.

Oltiin hieman yllättyneitä kuinka Gironassa Katalonian itsenäisyyttä ajavia lippuja näkyi jopa enemmän kuin Barcelonassa. Silti esimerkiksi katukyltit olivat ensin espanjaksi ja vasta sen jälkeen katalaaniksi, toisin kuin Barcelonassa.

"Katalonia - Euroopan uusi valtio"

Gironan kaupunki levittyy Onyar -joen ympärille, vanhan ja uuden kaupungin yhdistää useat erilaiset kävelysillat.

Gironan vanhasta kaupungista löytyy juutalaiskortteli ja arabialainen kylpylä (Baños Árabes), jonne pääsi kahdella eurolla tutkimaan paikkoja. Emme löytäneet kylpyjä emmekä arabeja.

Lumipeitteiset Pyreneet loistivat kaukana horisontissa.

Vanhasta kaupungista löytyy suuri katedraali, jonne olisi päässyt seitsemän euron maksusta sisään, mutta me jätettiin se toiselle kertaa. Sen sijaan nautittiin kujien ja muurien tutkailusta ihan omassa rauhassa, sillä paikalla ei liikaa muita käppäilijöitä näkynyt.

Girona osoittautui oikein mukavaksi kaupungiksi joulumarkkoinoiden puutteesta huolimatta, joten varmasti suuntaan sinne vielä takaisin joku päivä.

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä tsekkaamassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig.

Synttäreitä ja matkavalmisteluja

Täällä on ollut aikamoinen tapahtumarikas viikko. Maanantaina vietettiin Nicon synttäreitä, joiden kunniaksi jo pikkasen etukäteen väänsin sunnuntaina toista kertaa elämässäni juustokakun. Tällä kertaa suklaisen sellaisen. Ilmeisesti synttärisankari ja työtoveritkin olivat tyytyväisiä, mutta omasta mielestäni se ei ollut mitenkään erityisen herkullista. Ihan syötävää kuitenkin. Kammoksun liivatteen käyttöä, enkä omista sähkövatkainta, joten reseptin etsiminen oli hieman haastavaa. Löysin kuitenkin googlen kätköistä tällaisen, jonka mukaan alla näkyvän kakun loihdin. Lisäksi löysin muuten maailman kätevimmän vinkin, kuinka vatkata kermavaahto ilman sähkövatkainta. Ravista avaamatonta kermapurkkia niin maan perkuleesti, kunnes kerma on vatkannut itse itsensä purkin sisällä. Purkissa pitää vaan olla hieman tilaa. Itse ostin puolivahingossa 500ml kermapurkin, jossa oli kierrekorkki. Kaadoin ensin 300ml pois ja sitten rupesin ravistamaan. Toimii aivan loistavasti, eikä ehtinyt käsivarsikaan väsyä. Kynttelikkö tuli vastaan paikallisessa Natura-sisustuskaupassa, mutta Sarin blogin mukaan niitä löytyy myös Tigerista.

Synttäreitä juhlittiin maanantai-iltana porukalla argentiinalaisessa liharavintolassa, nimeltään Alfonsina. Siellä käytiin muuten ensimmäisen kerran jo toukokuussa. Ja ai että oli herkullista. Puolikas "bife de chorizo" (noin 180g) oli vain ihan liikaa mulle, enkä käsitä kuinka pojat vetivät kokonaiset (n. 250g) pihvit. Ruokajuomana toimi tällä kertaa argentiinalainen olut ja jälkkärit jäi ens kertaan. Kärsin täydestä vatsasta muutaman tunnin tämän keikan jälkeen. Enkä edes syönyt pihviä loppuun. Mutta hyvää oli!

Lisäksi olen sekoillut lisää matkavalmistelujen kanssa ja kiroillut espanjalaisia matkavakuutuksia. Voi että kun Suomi tuntuu taas niin pumpulimaisen täydelliseltä paratiisilta. Eihän mulla tullut mieleenkään, että jos koulu hommaa mulle Guatemalan reissulle matkavakuutuksen, niin se tuskin kattaisi mun läppäriä, joka pitää kuitenkin töitä varten ottaa mukaan. Espanjalainen matkavakuutus korvaa hätätapauksessa 30e hammaslääkärikäynnistä. Hä? Kuulostaa suorastaan *ittuilulta mun mielestä. Jos jotain pöllitään, niin vakuutus korvaa yhteensä maksimissaan 1200e ja vain 300e per tavara. Jos ostokuitteja näistä tavaroista ei ole tallessa, niin korvaus on yhteensä 75e. Ei siis ihme, että paikallinen kaveri kertoi tuntevansa nolla henkilöä, jotka ostavat vakuutuksen matkalle lähtiessään. Vakuutusehdot on ihan naurettavat. Paniikissa päädyin googlailemaan lisää ja löysin pallontallaajien foorumilta kommentteja kansainvälisestä world nomads-vakuutuksesta, jonka meinaan nyt hankkia lisävaraksi. Olisinpa tiennyt tästä etukäteen, niin olisin pyytänyt siskolta Suomesta jonkun niistä kotona lojuvista vanhoista huonokuntoisista läppäreistä. 

Barcelonaan ilmestyi toissapäivänä jouluvalot kaduille, muttei niitä onneksi ole vielä sytytetty. 

Sattumalta yksi buenosairesilainen kaveri, jota en ole nähnyt sitten lokakuun 2009 lensi täksi viikoksi töidensä puolesta Barcelonaan, joten eilen pääsin haistelemaan kaupunkia vapaana liikkujana.  Istuttiin Ciutadelan puistossa nurmikolla eväitä syöden ja auringosta nauttien, samalla kun vaihdettiin neljän vuoden kuulumiset. El Ravalilta löydettiin papparaiset vakavana shakkipelin ääreltä. Voi että kun tykkään tästä kaupungista, enkä toisaalta haluis ikinä muuttaa täältä pois.

Nyt haasteena on vielä toistaiseksi tyhjä matkalaukku. Lento Madridin ja Panaman kautta Guatemalaan lähtee huomenna aamulla klo 9 ja perillä ollaan paikallista aikaa illalla klo 20:30. Onneksi matkaseurana on kaksi luokkakaveria, joten ihan yksin ei tarvitse koko päivää matkustaa. Pitäisi vaan osata päättää mitä pakata mukaan!?!? Seuraavat kuulumiset sitten rapakon toiselta puolelta. Hyvää viikonloppua!

Valencian katutaidetta

Valenciasta löytyi kaduilta aika paljon erilaista katutaidetta, jotain tosi hienojakin juttuja eikä onneksi pelkästään typerää töhrintää. Onhan Barcelonassakin vastaavia, mutta jostain syystä Valenciassa ne herätti meidän huomion ja mielenkiinnon ihan erityisesti. Lisäksi Espanjasta näyttää löytyvän aika paljon tällaisia puoliksi romahtaneita tai puoliksi purettuja taloja, jotka luovat hieman erilaista kaupunkinäkymää.

Merirosvoelämä on paras elämä.

Tässä yksi puoliksi purettu rakennus, jossa näkyy vielä eri kerrosten vessakaakelit ja tapetit. Vastaavia näkyy Barcelonassakin aika usein.

Tämä Pikku Myy näkyi junan ikkunasta. Miten lie Valenciaan päätynyt?

Tämä viimeisin on vanha Philipsin lamppujen mainos, kaakeloituna Valencian kadulla. Goolettaessa mainoslausetta "parempaa ei ole" löysin arvion, jonka mukaan kyseessä voisi olla vanha mainos 1960-luvulta.