Maisemanvaihdos..

Nyt on sitten maisemat vaihtuneet tiuhaan tahtiin..
viimeinen viikko Argentiinassa kului Mendozassa ja Buenos Airesissa. Päästiin jopa super clásico -fudismatsiin, eli katsomaan kahden tärkeimmän argentiinalaisen fudisjoukkueen, Boca Juniorsin ja River Platen välinen kamppailu Mendozan pääkaupungissa. Uskomaton kokemus oli pelkästään matka stadionille paikallisbussilla Boca-fanien kanssa. Saatiin vähän sadetta niskaan matsin aikana, mutta onneksi kesä kuivattaa sen minkä kastelee.

Tässä vielä muutama kuva Mendozasta:

Buenos Airesissa matka jatkui Pariisin kautta Suomeen muutamaksi päiväksi. Suomessa oli ihana talvinen sää, josta ois voinut nauttia pidempäänkin. Laukut jäi tietenkin Pariisiin ja tulivat päivää myöhemmin. Sen johdosta uudet pakkaamiset sujui tyhjentäen rinkkaa suoraan uuteen matkalaukkuun. Skotlantiin olikin vaikea päästä takasin sillä tuli mutkia matkaan. Ensin oli Köpiksestä lento 3h myöhässä Aberdeeniin ja lopulta kun oltiin valmistautumassa laskeutumiseen, tulikin muutos suunnitelmiin sillä Aberdeenin lentokenttä oli kiinni huonon sään takia. Meidät lennätettiin Edinburghiin ja sieltä matkattiin lähes 3h bussilla Aberdeeniin. Matkalla tein tuttavuutta yhden suomalaisen ja ruotsalaisen vaihtarin kanssa. Olin siis perillä Aberdeenissä 8h aikataulusta myöhässä. Onneksi sain uuden kämppiksen kiinni ja pääsin uuteen pieneen, mutta oikein lämpimään kämppään.

Maanantai sujui mm. kursseja selvitellessä. Ei mitään pehmeää laskua vaan suoraan tunneille. Tämän kevään ainoa kv-suhteiden kurssini on Middle East Politics, josta olen oikein innoissani. Näyttää siltä, että siitä tulee oikein työläs kurssi, mutta varmasti on sen arvoinen. Proffa on huippu tyyppi ja pitää vielä tutoriaalitkin itse. Meidän pitää kirjoittaa kaks 2000 sanan esseetä ja pitää pieni esitelmä lukukauden aikana. Valitsin aiheeksi Egyptin (Egypt: The evolution of authoritarian democracy) jo valmiista vaihtoehdoista.

Mun uusi huone uudessa kämpässä on pikkiriikkinen, johon mahtuu hädin tuskin mitään muuta kun sieltä löytyvä iso parisänky. Asun nyt ekan vuoden kerroskaverin, yhden jenkkitytön, kanssa ja ekan kuukauden meidän olohuoneessa asuu puolalainen poika, jonka huoneen mä sain. Heti ensimmäiseksi lähdin keskustaan ostamaan säilytyslaatikoita ja muuta tarpeellista. Tsekkasin tietty uuden Starbucksin, mutta en vielä ehtinyt tutustumaan Aberdeenin uuteen kauppakeskukseen, saati sitten uuteen urheilukeskukseen koska en ollut hankkinut uutta opiskelijakorttia yliopistolta.

Tiistaina alkoi ensimmäinen Hispanic Studies kurssi, aiheena Hispanic Wars. Istuttiin 20min luokassa ja haukuttiin proffa ja samalla koko laitos alimpaan maan rakoon. Tajuttiin onneksi mennä valittamaan tilanteesta laitoksen toimistoon, missä selvisi, että proffa odotti meitä toisessa rakennuksessa. Just. Tervetuloa Aberdeeniin. Loppujen lopulta ehkä 20% oppilaista oli luennolla, koska muut ei tienneet paikanvaihdosta. Proffa on sellanen höppänä espanjalainen mies, onneks tosi mukava ja kurssi vaikutti paljon paremmalta kun kurssilista anto etukäteen ymmärtää. Opetus onneksi tapahtuu kokonaan espanjaksi. Proffa jopa kritisoi laitoksen pääjehua (joka sattuu olemaan sen vaimo) meidän kaikkien edessä ja raivosi tästä luokkasekaannuksesta. Täällä Aberdeenissä on aina kaikki sekasin.

Kaksi päivää kulunut ja lunta on vaan tullut. Tällä kertaa se on pysynyt maassa jonkun aikaa. Tiet on super liukkaat ja tänään kun käveltiin kämppiksen kanssa ruokakauppaan ja olin just ehtinyt sanoa, että "minä hetkenä hyvänsä olen pehvallani tossa autotiellä", niin eipä mennyt hetkeäkään kun löysin itteni kyljeltäni maasta. Auts. Nauroin sitä koko kauppareissun.

On todella omituista olla takasin Aberdeenissä ja koulun penkillä. Menee monet asiat, paikat ja ihmiset sekasin Kingston ja Queen'sin kanssa viime vuodelta. Tää tuntuu tällä hetkellä aika masentavalta paikalta, vaikka pahemminkin vois asiat olla (täällä vois sataa vettä), mutta tästä ei voi mennä kun ylöspäin. Tänään jopa näin auringon koulumatkalla.
Kävin moikkaamassa ekan vuoden naapuria, Amandaa, ja sitten kävin yliopiston YK-opiskelijajärjestön "viini & juusto" -illassa. Heti kättelyssä löysin neljä uutta suomalaista, joiden kanssa en kuitenkaan päässyt juttelemaan ja kaksi länsinaapuriamme, eli ruotsalaisia tyttöjä.

Tällä hetkellä mun lukujärjestys näyttää tyhjää keskiviikon, torstain ja perjantain kohdalla, mutta siitä puuttuu vielä espanjan kurssin aikataulu. Maikka on tällä viikolla kipee, joten loppuviikoksi pitää keksiä jotain tekemistä. Huomenna meinaan siis vihdoin nukkua pitkään ja kuitata univelat viime viikoilta.

välipäivien viettoa..

Unohdin kertoa, etta naiden ainoa jouluperinne taitaa olla naisten vaaleanpunaiset alkkarit. Siis jouluksi pitaa ostaa uudet alkkarit ja ne pitaa ehdottomasti olla vaaleanpunaiset. En tieda sen enempaa perinteesta ja sen historiasta. Isoaiti oli siis ostanut mulle kans uudet alkkarit, jotta sain ne paalle jouluaattona.

Taalla vaan viela helle jatkuu. Eilen oltiin siskojen kanssa "shoppingissa", mika tarkottaa siis, etta mennaan Mendozaan kauppakeskukseen leffaan. Kaytiin kattomassa 2012-leffa, joka ei ollut niin huono, kun olin aiemmin kuvitellut. Se oli super pitka, 2,5h, mutta aika viihdyttava ja vahan pelottavakin. Voin suositella! Leffan alkamista odottaessa kaytiin makkarista hakemassa jaatelot ja sain vihdoin frappuccinon. Nam.

Huomenna on jo uudenvuodenatto. Hanna on matkustanut Suomesta lattareihin ja matkustaa huomenna bussilla Santiagosta Mendozaan mua moikkaamaan. Ostettiin jo liput bileisiin huomiseksi. Taalla aina pojat maksaa enemman lipuista, talla kertaa me maksettiin 40 pesoa (n. 8e) ja pojat 60. Parempi mulle.

Lauantaina varmaan lahdetaan Buenos Airesiin Hannan kanssa pariks paivaks. Sielta Hanna jatkaa taas omin neuvoin Iguazulle ja ma jaan viettamaan aikaa Miinan ja Miinan kaverin kanssa.. ja sitten jatko on viela ? kunnes mun veli tulee 14. paiva. Jei.

Enaa kuukausi, niin olen takasin jo Suomessa. Toivottavasti siella on viela lunta tammikuun lopussa. Mulla ei vielakaan ole kamppaa Aberdeenissa, mutta yksi hyva vaihtoehto on jo ilmaantunut. Mulla on niin kova hinku paasta opiskelemaan, etta pois alta.

Nyt taidan lahtea uima-altaalle.. :D

joulutunnelmia..

Keskivkona aamulla saavuin takas Mendozaan, San Martíniin. Bussi oli 4h myohassa, vissiin huonon saan ja ruuhkaisen liikenteen takia. Taalla on kuuma ja paljon parempi keli kun Córdobassa.
Illalla oli heti yhden serkun 17v-synttarit, joten kaytiin siella pyorahtamassa ja moikkaamassa sukulaisia, jotka asuu tassa samalla kadulla parin korttelin paassa.

Torstai -jouluaatto tuntui ihan normaalilta paivalta. Taalla ei ole oikeen mitaan perinneruokia jouluksi, syodaan turroneita ja pan dulcea (kuivakakkua, jossa on kuivattuja hedelmia ja pahkinoita). Jouduttiin menna dietti-kauppaan ettimaan leivinjauhetta ja kaakaojauhetta, jotka kelpas mun mokkapala-leivontaan. Ekaa kertaa kun leivon/kokkaan jotain taalla, joten kaikki oli yllattyneita ja tyytyvaisia. Toin kans mukana Córdobassa kaverin kanssa valmistettua kotitekoista Bailey´sia, joka kelpas kaikille.
Paivalla chillailtiin uima-altaalla ja illalla meille tuli aidin vanhemmat ja sisko perheineen illallistamaan. Syotiin kanaa, salaattia ja haudutettua lihaa. Meilla on kokonainen, paaton, vuohi (!!!) pakkasessa, en tieda koska se on tarkotus syoda. Kello 12 kohotettiin malja ja toivotettiin "hyvaa joulua" ja mentiin kadulle laittamaan paukkuja ja ilotulituksia. Taalla paukutellaan joulukuun vikat pari viikkoa.
Kavereita tuli meille ja sitten klo 2 aikaa lahdettiin laheiseen kaupunkiin joulu-bileisiin. Paikka oli sellanen iso nurmikkoalue, jossa oli DJ ja baari ja pari juhla-salonkia, katoksia ja sellanen "pysy haran selassa" -pumpattava juttu. Meidan porukalla oli kaikilla tonttulakit paassa. Tanssittiin sitten aamukuuteen asti ja puol seitteman oltiin kotona nukkumassa.

Joulupaivana tuli isan sisko ja veli ja taas aidin sisko perheineen lounaalle. Aika on siis kulunut syodessa ja nukkuessa tai uima-altaalla. Iltapaivalla oltiin altaassa yhdessa aidin, aidin aidin ja tatien kanssa. Siskot tarjoili mateta ja purtavaa suoraan altaaseen. Asteita on ollut varmaan lahemmas +30.

viajando a no sé donde

Kotona, San Martínissa aika kului nopeasti.. ehka pikkasen tylsasti, mutta hyvin. On jannaa, miten 3kk Córdobassa on muuttanut mun mielen Argentiinasta taysin. Ennen San Martín ja perhe ja kaverit siella oli MUN Argentiina. Enaa ei.

Perjantaina meilla oli yhden kaverin pikku siskon 15-synttarit, jotka on siis uskomattoman tarkeat ja suuret bileet. Koko torstai metsastettiin mekkoja juhlaa varten, jotka onneksi lopulta loydettiin. Perjantaina kiireessa laittauduttiin valmiiksi.. ja klo 22 jalkeen oltiin juhlapaikassa odottamassa synttarisankaria, joka saapui tietty vahan ennen klo 23 autolla salongin eteen. Ja ilotulitukset paukkui. Tosi hyvaa ruokaa oli tarjolla ja hienot juhlat. Tanssittiinkiin aamu kuuteen asti. Auts.

Nukui ehka 3h koska sitten piti pakata kamat valmiiksi ja miettia mita jatan Mendozaan. Onneksi sain kyydin Mendozaan (kaupunkiin) 40km josta bussi lahti Chileen. Mun bussi (yhtio El Rapido=Nopea) hajos.. hehe. Onneks paastiin toisen bussi kyytiin ja jatkettiin matkaa. Todella hienot maisemat Andeilla ja huiput viela taynna lunta.

Mulla sattu just vanha, varmaan lahes 70v. mies rajalla passintarkastuksessa, Argentiinan paassa. Kun se tajus, etta mun luvalliset 90 paivaa oli menny umpeen pari paivaa ennen.. auts. Syyskuu, lokakuu, marraskuu.. tytto, tytto, en voi nahda tata, en voi nahda tata. Leima passiin ja mene, mene. :D Paasin siis ongelmitta Chileen. Bussin piti olla klo 20 Santiagossa, mutta vasta klo 23 oltiin perilla. Rajalla meni niin kauan kun oli ruuhkaa. Sain onneks kyydin kaverin kampille ja nahtiin pitkasta aikaa.. sitten Kanadan aikojen, viime huhtikuun.

Tanaan sunnuntaina olin sitten kiertamassa Santiagoa kahden kaverin kanssa, jotka molemmat tapasin Kanadassa, mutta jotka ei tunteneet ennestaan toisiaan. Mentiin kukkulalle kattomaan kaupunkia ylhaalta pain ja kaytiin kasityo-markkinoilla ihailemassa artesanias. Kaytiin paikallisella Valkoisella Talolla, jonka nimi on La Moneda (kolikko). Taalla on kahden viikon sisalla pressanvaalit ja samalla valitaan kansanedustajat, joten joka paikka on taynna vaalimainoksia. Diktaattori Pinochetin poika on ehdolla kansanedustajaks ja poseeraa kuvissa isansa kanssa... joka oli vastuussa ihmisten kiduttamisesta ja kuolemista.

Santiago vaikuttaa tosi kivalta kaupungilta ja meinaan taalla olla viela ainakin pari paivaa.

Reading week Argentiinassa

Syy yli kuukauden hiljaiseloon on se, että juuri koulutöiden suhteen kaikkein pahimpana ajankohtana tulin todella kipeäksi. Olin loppujen lopuksi 6 päivää kuumeessa, kurkku niin kipeänä, että vettä oli lähes mahdoton juoda joten makasin sängyn pohjalla. En saanut luettua kokeisiin, mutta siitä huolimatta tein kaksi politiikan välikoetta kuumeessa. Yksi kolmas koe jäi rästiin + kolme kirjallista tehtävää, jotka piti palauttaa juuri sillä viikolla ennen reading week-lomaa.

Onneksi toisen lääkärikäynnin jälkeen vihdoin sain antibiotit ja tulin kuntoon juuri ajoissa ennen lomallelähtöä. Vietin historian ankeimman ystävänpäivän yksin sängynpohjalla ja seuraavana aamuna lähdin klo 6 bussilla Toronton lentokentälle, josta lensin Atlantan kautta Buenos Airesiin lomailemaan. Buenos Airesissa tapasin vanhan YFU (vaihtarijärjestö)-tutun, seikkailin yksikseni bussilla hänen työpaikalle, jossa otin pienet päiväunet. Loppujen lopuksi en lähtenyt sen enempää tutustumaan pääkaupunkiin, sillä ulkona satoi vettä. Sen sijaan istuin toimistossa -joka oli ennemminkin loistokämppä keskellä Buenos Airesia ja luin opaskirjaa "mitä tehdä Buenos Airesissa?" :)

Yhteensä kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen, 13h lentäen, Buenos Airesissa aikaa kuluttaen ja 13h bussimatkan jälkeen pääsin vihdoin kotiin (äiti, ykköskoti on yhä Maunulassa!) San Martíniin, Mendozaan. Oli mahtavaa olla takaisin tutuissa maisemissa kolmen vuoden jälkeen.
Kaupunki oli ennallaan, talo oli laajentunut, perheen nuorin sisko kasvanut parikymmentä senttiä, sekä uima-allas ja uusi perheenjäsen (koira) ilmestynyt kuvioihin, mutta muuten elämä sujui samalla mallilla kun kolme vuotta aikaisemmin.

Perheen maskotti, Pilar, jota kutsutaan nimellä Pili oli ensin kovin arka mun kanssa, mutta kun kerran olin häntä jonkun aikaa rapsuttanut, niin hänestä tuli mun paras kaveri, enkä enää saanut rauhaa, vaan koko ajan piti ottaa syliin ja rapsuttaa.

Ehdin viettää yhteensä kokonaiset 10 päivää Mendozassa. Aika kului vanhoja kavereita ja sukulaisia tavatessa. Myöskään rauhallinen ja riemua täynnä oleva argentiinalainen elämäntyyli ei ollut miksikään muuttunut, vaan pääsin taas nauttimaan parhaimmillaan 4h siestasta ja kaikista ihanista argentiinalaisista herkuista -joiden ansiosta sairauden aikana karisseet kilot tuli varmasti takaisin heti ensimmäisten päivien aikana Argentiinassa.

Siskot olivat koristelleet talon uuden yläkerran mua varten.

"tervetuloa Anny" -Argentiinassa kaikkien nimet on lyhennetty tai pidennetty jollain lempinimellä, eikä ketään kutsuta omalla nimellä, joten mutkin on ristitty Annyksi.


Parina päivänä vkossa nuorin sisko, Fernanda kävi tennistunneilla, johon me heitettiin hänet autolla. Tokana aamuna mentiinkin poikkeamaan Parque Agnesiin siinä välissä, jossa on isot grillausalueet ja viheriöt, jotka vkonloppusin täyttyy ihmisistä -ainakin keväällä ja syksyllä, sillä kesällä on yleensä liian kuuma.


Torstaina lähdettin aikasin aamulla bussilla kahden vanhimman siskon kanssa Mendozan kaupunkiin (provinssin pääkaupunki 40km San Martínista) tutustumaan niiden yliopistoon Universidad de CUYOon ja kämppään, jossa he asuvat lukukauden aikana. Nyt oli siis kesäloma käynnissä ja vasta maaliskuun lopussa alkaa uusi yliopistovuosi. Tässä Giselan kanssa ollaan oikeustieteiden laitoksen edessä, jossa Gisela aloittaa kohta neljännen yliopistovuotensa.

Iltapäivällä oli niin kuuma, että pysyttiin sisällä vilvottelemassa kämpillä, pelailtiin korttia, juotiin mateta ja kavereita tuli käymään.


Ja illalla lähdettin vähän tsekkailemaan Mendozan keskustan tarjontaa myös. Meikäläinen ihan hyvin erottuu joukosta, mitä ei itse tajua, ennen kuin kuvista näkee.


Perjantai-iltana mentiin kadun yli naapuriin, Heben [Eve] luo syömään panchoja (=hot dogeja) ennen keskustaan lähtöä.


Keskustassa törmättiin vanhassa kunnon Cineramassa (jossa vietettiin kaikki perjantait vuonna 2005) muutamaan kaveriin, joiden kanssa oltiin Jenkki-reissulla 4 vuotta sitten heinäkuussa. (vasemmalla siskot Melisa ja Gisela)


Suku oli kasvanut myös sen verran, että mun ikäinen serkku on nyt kahden lapsen isä. Giuliano on 2v ja Mia vasta 4kk vanha. Lauantaiaamuna heräsimme siihen, kun Guiliano halusi tavata mut ja tuli tätinsä kanssa vierailulle 11 aikaan aamulla, minkä ansiosta yöunet jäi vain 4h pituisiksi. Aluksi tämä 2v. rämäpää oli vähän ujo, mutta eipä aikaakaan kun hän jo valtasi mun sängyn ja kotiinpalatessa oli kertonut mummille olevansa rakastunut Annikaan.


Tässä Municipalidad de San Martín, eli kaupungintalo ja paikallinen poliisiauto.


Jos tarkkaan katsoo, niin saattaa nähdä Andien lumiset huiput pilvien alla. Kuva otettu autosta moottoritiellä matkalla Mendozan kauppakeskukseen leffaan.


Banda XXI (bändi 21) on argentiinalainen cuarteto-musiikkia soittava bändi, jonka konsertissa oltiin viereisessä kaupungissa sunnuntai-iltana. Neljä vuotta sitten Argentiinassa ollessa näin saman bändin kaksi kertaa livenä, sillä se kuuluu vanhimman siskon, Giselan lemppareihin. Banda XXI soittaa lähinnä covereita, myös monia kansainvälisiä hittibiisejä, jotka on muokattu cuarteto -rytmiin ja käännetty espanjaksi. Mentiin paikalle klo 21 aikaan ja oltiin ihan melkein eturivissä, vain muutaman metrin päässä esiintyjistä, mutta sitten tuli niin kuuma, että kun Banda XXI viimein pääsi lavalle, niin jo parin biisin jälkeen lähdettin väljemmille vesille.
Tässä vähän makua yhdestä Abban hitistä, pikkasen muokattuna.. :)



tässä vielä toinen kansainvälinen hittibiisi:



ja viimeisenä näyttö poikien tanssitaidoista:




Jäätelöä tuli syötyä koko viikon ajan. Onneksi ei ihan joka päivä näin paljon. Tämä tiistailta kun käytiin Giselan ja Fernandan kanssa Chocolate-jäzkibaarissa. Oli suuri urakka, mutta urheasti syötiin kaikki vohvelia myöten.

Näitä maisemia Mendoza on täys! Viiniköynnöksiä riittää silmän kantamattomiin. Tässä kuva keskivkolta kun ajettiin kaikkien kolmen siskon kanssa Carrizaliin, jossa on sellainen camping-alue järven rannalla, jossa isovanhemmilla on pieni vapaa-ajan asunto. Mentiin sinne nelistään siestan aikaan, pelailtiin korttia, syötiin voileipiä, juotiin mateta ja käytiin pulahtamassa uima-altaassa.

Pienestä Fernandasta oli kolmen vuoden aikana kasvanut nuori nainen.

Vaikka istuttiin varjon alla, niin kuuma oli!

Takastulomatkalla maantiellä meidän edessä olikin tällänen kuorma-auto täynnä, mitäs muuta kuin juuri kerättyjä viinirypäleitä..


Vikana iltana, keskivkona tapasin myös vanhoja luokkakavereita, joita en ollut nähnyt neljään vuoteen. Kahdella tytöllä oli jo oma lapsi. Kuvassa Augustina äidin sylissä, ikää 1v 7kk. Andrealla (vasemmalla) oli myös 4kk poika, joka ei ollut mukana.

Torstai oli viimeinen päivä San Martínissa, joten siestaa ei nukuttu. Serkut tuli moikkaamaan ja Rodrigo vei mut pienelle ajelulle mönkijällään.


Tässä lopuksi vielä pari kuvaa Buenos Airesista, jossa vietin muutaman tunnin käppäillen ennen lentokentälle lähtöä perjantaina taas 13h bussimatkan jälkeen.


Kuvassa puisto Parque San Martín.