Arjona & upea Guatemala

Ricardo Arjona on yksi Latinalaisen Amerikan tunnetuimpia artisteja, mutta häntä ei taideta kovin hyvin mantereen ulkopuolella tuntea. Tyyppi on musisoinut jo 80-luvulta lähtien ja ikääkin on plakkarissa jo 50 vuotta. Studioalbumeita on kertynyt reilusti yli kymmenen ja palkintojakin useita. Itse tutustuin Arjonan musiikkiin vaihtoaikoina Argentiinassa ja pääsinpä myöhemmin (Argentiinan) Córdoban harjoitteluaikoina näkemään hänet ihan livenäkin. Arjona on alunperin Guatemalasta kotoisin, vaikka useat argentiinalaiset toisin luulevat. He nimittäin pitävät Arjonaa maanmiehenään. 

Muutama päivä sitten kaverini linkitti minulle yllä olevan Arjonan Fuiste tú -biisin videon. Se on kuvattu Guatemalassa, ehkä voisi sanoa maan kulttuurihistoriallisesti merkittävimmissä kohteissa. Videolla on pääosassa niin maan entinen pääkaupunki Antigua, kuin Tikalin maya-pyramidit kuten Atitlánkin. Tuntuu uskomattomalta katsoa noita paikkoja videolta ja miettiä, että tuollahan sitä juuri oltiin, muutama kuukausi sitten. Kyseinen video voisi mainiosti toimia Guatemalan mainosklippinä.

Jos Arjonan musiikki ei ole jo ennestään tuttua, kannattaa tsekata vaikka biisit El Problema, Para que me quieras como quiero, Minutos, Te Conozco, Ella y él. Voisin jatkaa listaa loputtomiin, joten laitetaan stoppi tähän. Toimii loistavasti myös espanjan opiskelu -musiikkina. 

ylös, ulos ja salille

Kuten täällä jo aiemmin mainitsinkin, muutama viikko sitten aloitin salilla käymisen pitkän, pitkän tauon jälkeen. Edellisen kerran ja ensimmäistä kertaa elämässäni kävin salilla säännöllisesti kolme vuotta sitten. Silloin tällainen hassu idea lähti ihan kaverin aloitteesta ja Aberdeenin upouuden liikuntakeskuksen ansiosta innostuin minäkin uskaltautumaan salimaailmaan. Seuraavana vuonna ei salille enää saanut ostettua jäsenyyttä kovan suosion vuoksi. Siihenpä siis loppui mun salilla käynti. Viime vuonna Suomessa asiaa hankaloitti korkeat hinnat, pitkät välimatkat ja suuri määrä työtunteja.

En nimittäin voi kestää ajatusta siitä, että raahaisin koko päivän salikamoja laukussa, puhumattakaan suihkuvälineistä. Ja että kävisin esimerkiksi kesken koulupäivän tai työpäivän päätteeksi salilla, ilman että pääsisin sieltä suoraan kotiin. Ei, ei, ei. Olen kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen. 

Juuri tämän takia kun syksyllä mietittiin salille rekisteröitymistä, ehdoton ykkönen oli tässä ihan meidän kulmilla oleva paikka. Don Gimnàs on kätevästi noin 5-10 minuutin (meno sujuu nopeammin alamäkeä, kotiinpaluu on haastavampaa) kävelymatkan päässä sellaisessa rakennuksessa, josta löytyy alakerrasta suurehko ruokakauppa ja kellarista kauppahalli. Ihan täydellistä. Salihikoilujen jälkeen voi laskeutua portaita alas ruokakauppaan ja sitten kädet ja jalat täristen nousta ylämäkeä ruokakassien kanssa kotiin. Salilta löytyy jopa sauna, jota en kyllä ole vielä päässyt kokeilemaan. Naisille ja miehille on omat saunapäivät, pitää ens kerralla selvittää mitkä ne olikaan.

Aluksi 56 euron kuukausimaksu kuulosti mun mielestä aika korkealta, mutta sitten kaveri kertoi maksavansa 130 euroa kuussa omasta salistaan. Toisaalta hän löysi jonkun luksuspaikan, joka on vain naisille. Sieltä löytyy spat, kirjastot, leffateatterit, saunat yms. "normijutut" ja miehillä on pääsy vain puljun ravintolaan. Meidän salimaksuun kuuluu laitteet ja lähes kaikki tunnit, pilatesta ja napatanssia lukuunottamatta. Aikataulusta löytyy aamusta iltaan kaikkea cycling-, tbc-, taekwando- ja zumba-tuntien väliltä. Vielä en ole niitä uskaltanut kokeilla, koska päätin ensin rauhassa kohentaa peruskuntoa, ennen kuin uskallan mummojen sekaan ryhmätunneille. Tuo sali on ihan mukava paikka ja laitteet toimii, vaikkei ne olekaan ihan uusimpia.  On siellä joku nurkkaan jätetty Tunturi -pyöräkin, jolla on ikää varmaan lähemmäs parikymmentä vuotta. Salilla on yleensä aika hiljaista ja saa rauhassa tehdä omia juttuja. Itse olen keskittynyt enimmäkseen cross traineriin ja sellaisiin. Olen huomannut, että musiikki on siinä oikein tärkeä motivaattori. Jos ipodista loppuu akku, ei urheilusta tule yhtään mitään! Tunnustan, että kuuntelen muun muassa reggaetonia energiaa saadakseni. Tässä  vähän mun salimusiikkia.

Kid Cudi - Day n' Night

Beenie Man - Hmm Hmm

Daddy Yankee - Temblor

Cidinho & Doca - Rap Das Armas

K.I.G. - Heads, shoulders, kneez & toez

Mikä on teidän salimusiikkia? Mitä suosittelisitte motivaattoriksi?

hay tantos lunes que los viernes están armando un sindicato

tämän Arjonan ihanan quinto piso -biisin sanat sopivat hyvin tähän päivään, nimittäin maanantaihin. Miksi välillä tulee sellanen fiilis, että aina on maanantai ja liian harvoin perjantai!?! "On niin monia maanantai -päiviä, että perjantait ovat perustamassa ammattiliittoa". Se kuulostaa paremmalta espanjaksi, mutta ehkä tosta ymmärtää sanoman.. Kukaan ei voi väittää, etteikö miehen sanoitukset olis hyviä. Mun mielestä ne on ihan huippuja. Tänään tämä sattui tulemaan ipodin kuulokkeista aamulla töihin mennessä. Suosittelen kuuntelemaan "viidennen kerroksen" biisiä, vaikket espanjaa hyvin ymmärtäisikään. 

Ricardo Arjona - Quinto Piso

Pitkästä aikaa myös vähän Mafaldan mietteitä..

"huomenta, 

joko kaikki maanpäälliset vääryydet on poistettu?"

"ai ei?"

"herättäkää minut lounaalle sitten"

Joskus vain tekisi mieli tehdä Mafaldat!

Sain joululahjaksi tosi hienon pöytämallisen Mafalda kalenterin, josta löytyy oma sarjakuva joka päivälle.. joten enköhän jatkossakin jaa teille näitä juttuja.

Erilaista lattarimusiikkia

Päätin jakaa teille vähän mun ipodin sisältöä. Kuuntelen suht paljon lattarimusaa, ja eritoten argentiinalaista musiikkia. Nämä seuraavat biisit on ehkä aika kaukana sellaisesta musiikista, joka perinteisesti tulee mieleen nimellä "lattarimusiikki". Voisi kuvitella, että monelle tulee mieleen vaikka salsa, reggaetón, cumbia ja bachata. Argentiinassa kuunnellaan kuitenkin todella paljon rock nacional (kansallista rokkia) ja moni näistäkin alla olevista bändeistä lukeutuu tuohon kategoriaan. Pahoittelen alla olevien videoiden laatua. Toivottavasti pidätte!

Tässä on ensimmäisenä vähän rennompaa reggae-tyylistä musiikkia. Los Cafres on argentiinalainen bändi, joka on ollut olemassa vissiin jo yli 20 vuotta. Harmitti hirmusesti kun missasin liput heidän konserttiin kun he soittivat festareilla Córdobassa ollessani pari vuotta sitten syksyllä. Tämä Casi q' me pierdo taitaa olla aika uusi biisi heiltä. Video on aika "mielenkiintoinen", näin sen vasta ensimmäistä kertaa.

Muita hyviä biisejä heiltä on esimerkiksi La Vela, Será que sos un ángel, Verte bien, Tus ojos.

Babasónicos on yksi mun lemppareista myös. Tämäkin argentiinalainen bändi on ollut olemassa jo 90-luvun alusta lähtien. Heidän biiseistään lähes 20 on mulla itunesissa "parhaiten arvioituja", joten on tosi vaikea valita yhtä biisiä tähän. Tässä kuitenkin Puesto.

Muita hyviä biisejä on esimerkiksi Las Mantenidas, Putita, Y Qué, El Colmo, Pijamas, Exámenes, Carismático, Yo Anuncio. 

Uruguaylainen La Vela Puerca on soinut mun korvissa ainakin viimeiset neljä vuotta. Näin heidät livenä Barcelonassa 2007 ja vielä konserttiin mennessä kuvittelin heidän olevan argentiinalaisia.. mulla oli päällä argentiinalaisin värein varustettu toppi ja kaikilla muilla oli Uruguayn liput. Ups! Mutta tosiasiassa uruguaylaisethan ovat samaa perhettä ja vähän kuin argentiinalaisten pikkuveljiä. Tässä Va a Escampar.

Muita hyviä biisejä on esimerkiksi superihanat En El Limbo ja Zafar, sekä El Viejo, Un Frasco, Clones, Para no Verme Más.

Myös 80-luvun lopulta peräisin oleva argentiinalainen Bersuit (tunnetaan myös nimellä Bersuit Vergarabat) kuuluu mun kuuntelulistalle. Bändi on yksi merkittävimmistä 90-luvun argentiinalaisista bändeistä. Osa heidän biiseistään sisältää myös yhteiskuntaa arvostelevia sanoituksia ja useita Bersuitin biisejä on sellaisia, jotka kaikki osaa ulkoa ja niitä lauletaan kavereiden kesken kitaran säestyksellä -kuten Un Pacto Para Vivir. Tässä esimerkkinä Soledad.

La Argentinidad al Palo tiivistää argentiinalaisen kulttuurin ja maan lähihistorian. Sen upotus youtubesta on valitettavasti estetty. 

"La calle más larga,
el río más ancho,
las minas más lindas del mundo..
El dulce de leche, 
el gran colectivo,
alpargatas, soda y alfajores"

Vielä yksi mun lemppareista on ehdottomasti argentiinalainen Los Piojos, sekin 80-luvulta peräisin. Tässä Bicho de Ciudad.

Muita kuuntelemisen arvoisia on esimerkiksi Vine Hasta Aquí, Todo Pasa ja Desde Lejos No Se Ve.

Tunsiko joku näitä etukäteen? Mitäs piditte?

Coldplay fiilistelyä

Satuinpa tänään kuuntelemaan Coldplaytä ihan olan takaa pitkästä aikaa. Musiikki ja eri biisit on mun mielessä aina visusti kytkeytyneet johonkin hetkeen tai elämänvaiheeseen. Tän illan Viva la Vidat ja kumppanit sai mut saman tien takaisin kolmen vuoden taa tähän aikaan. Kanadaan. Coldplayn konserttiin ja koko vaihtarivuoteen Kingstoniin. Voi niitä aikoja..

Violet Hill.

Vaikka joskus haikailen niiden aikojen perään, en kuitenkaan ehkä haluaisi aikakonetta, jolla matkustaa kolmen vuoden taa. Ehkä. 

syksy tulee

Kuuntele tämä!


Eilen taisi olla tämän vuoden viimeinen kesäpäivä. Se tulikin sitten vietettyä töissä, ylitöissä jättimäisessä, pimeässä hallissa Hernesaaressa. Oli kesän toisiksi viimeisin lauantaityöpäivä tsekkaamassa espanjalaisia turisteja sisään risteilyalukselle. Harmitti vähän, että kokonainen aurinkoinen päivä meni töissä. Suurin osa ajasta oli odottamista. Lennot Espanjasta olivat aika pahasti myöhässä ja päästiin töistä vasta lähemmäs klo 22. Onneksi en ollut ostanut lippua Reggae festivaalille, vaikka oikeasti olisin halunnut kovasti mennä sinne. Olin työpäivän jälkeen niin poikki! Enkä ollut ollut kotona pariin päivään, sillä olin moikkaamassa kaveria maalla, susirajan ulkopuolella. Hehhe. Meillä oli porukalla mahtava tyttöjenilta suklaadippien ja maukkaiden pastojen kera keskellä metsää. Miksi muuten menolippu Helsingistä Veikkolaan maksaa 3,55e ja paluulippu 6,90e? Jotain oli pielessä.

Miksi meille suomalaisille opetetaan pienestä pitäen sellanen mentaliteetti, että kun aurinko paistaa on pakko olla ulkona? Mun kaverin vanhemmat eivät esimerkiksi antaneet meidän katsoa Muumivideoita, jos ulkona oli hieno sää. Tämä aurinkomentaliteetti saa mulle aikaan huonon omatunnon, jos aurinko paistaa ja kökötän sisällä koko päivän. Olin ihan shokissa ensimmäistä kertaa Argentiinassa kun aurinkoiset kesäpäivät vietetäänkin leffateatterissa ja kauppakeskuksessa ilmastoinnin hoivissa  -auringolta piilossa. On se hassua, mutta samalla loogista, että toisella puolella maailmaa asiat ovat nurin kurin.

Oikeastaan eilinen työpäivä oli loppujen lopuksi aika mukava, sillä juttelin monille mukaville ihmisille kun meillä oli niin monta tuntia luppoaikaa. Nautittiin kesän toisiksi viimeisin buffetlounas risteilyaluksella ja tungettiin navat täyteen jälkiruokaleivoksia. Lähes kaikki Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset (lähinnä latinot) ovat yhtä mieltä siitä, että pahinta täällä on talvi ja kylmyys. En ole täysin samaa mieltä. Nauratti kun yksi argentiinalainen kolleega heitti, että "aahh, nyt pitää imeä D-vitamiinia". Taitaa argentino olla aika suomalaistunut kolmessa vuodessa.

Mun syksyn suunnitelmista kerrottakoon nyt vielä sen verran, että jään asumaan Suomeen (ainakin joksikin aikaa) ja tarkoitus olisi tehdä maisteri luultavasti vuoden päästä. Pikkasen jännittää tuleva syksy kotona, en nimittäin ole vuoden 2006 jälkeen sitä elänyt. Ensi viikon lopulla aloitan harjoittelun, joka sopii aika täydellisesti mun opintoihin ja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Tää mun valitsema ala on aika surkea harjoitteluiden ja muiden suhteen, sillä niihin on vaikea päästä eikä niistä makseta senttiäkään palkkaa. Niinpä aloitankin TE-valmennuksessa ja tulen jatkamaan niukkapennistä "opiskelijaelämää" vielä ainakin toistaiseki. Mun tarinoinnit jatkuvat siis Suomesta seuraavien kuukausien ajan.

p.s. Toi biisi on niin paras, enkä ole löytänyt sitä mistään kun en ole tiennyt nimeä! Onnekseni eräs oli juuri tänään linkittänyt sen blogiinsa!

argentiinalaista politiikkaa osa 3

Kaikki rakkaat argentiinalaisvieraani ovat nyt lähteneet maasta ja olen tällä hetkellä enemmän tai vähemmän lomalla -laiskottelen siis kotona Suomessa. Näinpä pääsen jatkamaan blogipäivittelyä, vaikka en voi kieltää, etteikö lopettaminen olisi jo käynyt mielessä. Palaan myöhemmin heinä- ja elokuun matkailuihin ja tulevaan syksyyn, mutta nyt pitkästä aikaa ripaus politiikkaa..

Argentiinassa oli viime sunnuntaina jonkinlaiset esivaalit, liittyen pian koittaviin lokakuisiin presidentinvaaleihin. Tämän hetkinen presidentti Cristina sai juuri ja juuri yli 50 % kaikista annetuista äänistä. Mun mielestä se on hurjan mielenkiintoista, sillä en tunne yhtäkään argentiinalaista, joka hänestä pitäisi tai joka häntä äänestäisi. Silti joka toinen argentiinalainen äänestämässä käynyt on äänestänyt Cristinaa. Kakkospaikasta kilpailee kaksi heppua, jotka molemmat saivat n. 10 % äänistä. Kummastakaan ei siis ole kunnon haastajaa ja Cristinan voitto on koko ajan ollut todennäköistä, vaikka hän vielä keväällä antoi ymmärtää ettei asettuisikaan ehdokkaaksi toiselle kaudelle.

kuva: El País

Cristina on kokenut kovia neljän vuoten kautensa aikana. On tapahtunut kaikkea maanviljelijöiden lakoista ja tiesuluista ja mm. maidon ja lihan loppumisesta kaupoissa hänen miehensä Nestorin kuolemaan viime syksynä. Cristinaa pidettiin ensin pitkään hänen miehensä, entisen pressan marionettinä, mutta hyvin hän on jatkanut linjaansa yksin jäätyään.

Sunnuntain vaalien tulosten jälkeen feisbúk vilisee kaikenlaisia mollauslauseita ja vitsejä Cristinaan liittyen. Presidentti on tunnettu mm. siitä, että hän menee Buenos Airesin köyhiin lähiöihin ja lupaa ihmisille lisätukia tai ilmasia telkkareita, jotta saisi lisää ääniä. Siihen viittaa monen kaverini statukset myös.

"Si querés tener muchos hijos, buenísimo.. porque el gobierno te regala $180 por chico. Huyy.. no tenés dónde vivir? No hay drama.. el gobierno te regala un lote.. y con la casita ya lista pa vivir.. No te gusta trabajar? No hay ningún problema.. te dan algún plan de subsistencia a cambio de un voto. Ahora si querés probar con estudiar, trabajar, producir, el gobierno te sube los impuestos para pagar lo anterior! Ponelo en tu muro si estás cansado de todo esto. Dejen de criar vagos"
vapaa käännös: Jos haluat paljon lapsia, loistavaa.. hallitus lahjoittaa 180 pesoa per lapsi. Voii.. eikö sulla ole missä asua? Ei hätää.. hallitus lahjoittaa sulle maata.. ja valmiin talon, jossa asua.. Etkö pidä työnteosta? Ei mitään ongelmaa.. sulle annetaan kyllä joku ylläpitoapu ääntä vastaan. Jos sitten haluat opiskella, tehdä töitä ja tuottaa, hallitus nostaa veroja, maksaakseen edelliset. Laita tämä seinällesi, jos olet väsynyt koko hommaan. Lopettakaa laiskojen kasvattaminen.

Tämä seuraava sai mut nauramaan oikein kunnolla.

"Cristina Fernandez es la verdadera EVITA. Evita que comas, Evita que trabajes, Evita que te eduques, Evita que te expreses, Evita que vivas! La próxima vez.. Evita votarla!"
-Cristina Fernández on todellinen EVITA. Hän estää/vaikeuttaa että syöt, teet töitä, hankit koulutuksen, ilmaiset itseäsi ja että elät! Ensi kerralla.. vältä äänestämästä häntä!

Lisäksi kaikki yhdistävät Cristinan sunnuntaisen voiton bensan hinnan nousuun heti seuraavana päivänä. "Cristina ganó ayer e YPF aumentó hoy la nafta." 

Jos jotakuta kiinnostaa lukea lisää, täältä löytyy oikein mielenkiintoinen artikkeli sunnuntain tuloksista, en español.

Tähän sopii hyvin argentiinalaisen Mancha de Rolandon biisi -Sequía (=kuivuus), joka kuuluu mun lemppareihin, ehdottomasti.

En la calle la gente pide

Y todos pasan y nadie mira

Porque estaremos tan acostumbrados

A ver el hambre de nuestros hermanos, pero

no voy a hacerme el comunista

Ni lo publiques en tu revista

Pero el olfato no me falla

y no da para más

El hambre no se calla

erilaista opiskelua

Tänään perjantaina mun nuorin host-sisko Fernanda juhlii Argentiinassa 15-vuotissynttäreitä (tyyliin jenkkien "sweet 16") varmaan n. 200 vieraan kanssa jossain hienossa, vuokratussa juhlasalongissa ja juhlia varten teetetyssä mekossa -kuten asiaan kuuluu. Juhlia on suunniteltu ainakin viime vuodesta lähtien -kuten asiaan kuuluu. Todella harmi, etten sattuneesta syystä (yliopisto, rahatilanne, aikapula) pääse osallistumaan merkkipäivän juhlintaan. Sen sijaan, väsäsin koko keskiviikon videota Fernandalle. Videolla näkyy muistoja "yhteisiltä vuosiltamme" 2005-2010 (ei olla tänä vuonna tavattu).

Vuonna 2005 näytettiin tältä.

Talon edessä 2005.

Vuonna 2006 tältä.

Ferni opetti mulle kitaransoittoa!

Vuoden 2009 helmikuussa oli pituutta tullut rutkasti lisää..

minä ja host-siskot Ferni ja Gisela.

Ja jouluna 2009 oltiin tälläsiä..

Minä ja siskot Ferni ja Melisa.

Videon lopussa näkyy mun Suomen perheenjäsenten onnitteluvideot ja lopuksi vielä mun oma video. 

Meidän koiratkin lähettivät onnittelut!

Rupesin ensin tekemään videota Picasalla, kunnes tajusin että siihen voi liittää vain kuvia, mutta ei valmiita videoita. Onneksi Windowsin jollain elokuvanteko-ohjelmalla voi tehdä videoita videoista. Niinpä väänsin ja väänsin ensin Picasalla videoita ja sitten liitin kaikki yhteen windowsilla. En ole mikään ihan käsi, mutta en myöskään ammattilainen näiden juttujen kanssa. Olen kuullut nyt jo monesta tuutista miten "helposti ja hienosti" macilla hoituu.. mutta kun sellasta ei ole, enkä halua. Sain silti hienon videon aikaan, vaikka itse sanonkin. Ongelma oli sitten "toimittaa" se siskoille ajoissa, ettei Fernanda tietäisi asiasta. Onneksi he saivat sen netistä ladattua ja toimitettua eteenpäin. Ilmeisesti video näkyy tänä iltana Mendozassa koko juhlaväen edessä suurelta screeniltä. Biisiksi laitoin mun pitkäaikaisen lempparin, Patrice- Sunshine.

Päätinkin jakaa teidän kanssa videon ensimmäisen osan, jossa ei näy videotervehdyksiä.

ants marching

Meillä alkoi Aberdeenissä pääsiäisloma viime perjantaina. Viikonlopun olin töissä ja huomenna lähtee lento Suomeen muutamaksi viikoksi.
Lauantaina töiden jälkeen kokoonnuttiin taas kaverin luo tähän lähelle kattomaan Dave Matthews Bandin keikkaa vuodelta 2003 NYCin Central Parkissa. Tästä DMBn keikkojen katselusta on tullut tapa, sillä tämä oli jo viides kerta kun kokoonnuttiin Connyn luo samoissa merkeissä. Keskuspuistossa oli ollut reilusti yli 100 000 ihmistä paikalla ja mikäs sen parempaa kun kattella Manhattania iltavalaistuksessa ja kuunnella hyvää musaa.

Loistava konsertti, joka kesti n. kolme tuntia. Välillä pistettiin keikka tauolle ja valot pois päältä kun klo 20:30-21:30 oli Earth Hour. Syötiin kebabia, strawberry cheesecake jäätelöä, levy Fazerin sinistä ja jotain ilmeisesti chileläistä mansikka-jelly jälkiruokaa. Oikein terveellisesti siis.

Sunnuntaina töiden jälkeen kokoonnuttiin sitten toisen kaverin luo katsomaan horror movies. Heillä on projektori, joten saatiin kuva heijastettua olkkarin seinälle. Ihan kuin leffassa olisi ollut. Katsottiin ensin 1408, joka on ruotsalaisen ohjaajan leffa ja perustuu Stephen Kingin romaaniin. Aika erikoinen tarina, mutta tosi jännä leffa. Pääosissa on John Cusack ja Samuel L. Jackson. Ei siis ollenkaan huono. John Cusack on kauhutarinakirjailija ja päättää mennä NYCiin yöpymään yhden hotellin huoneeseen numero 1408, jossa hotellin historian aikana yhteensä 56 ihmistä on kuollut syystä tai toisesta.

Sen jälkeen katsottiin vielä espanjalainen "Tesis", jonka olin nähnyt jo pari vuotta sitten Kanadassa espanjan tunnilla. Ohjaaja, Alejandro Amenábar ei ikinä valmistunut yliopistosta jonkun ilkeän proffan takia ja tässä leffassa yksi proffa on nimetty samaisen henkilön mukaan. Pääosassa on Angela, joka tekee gradua väkivaltaelokuvista ja saa käsiinsä arkaluontoisen videon, josta selviää yliopiston yhden entisen oppilaan kohtalo. Molemmat leffat on tosi jänniä, mutta ei onneksi mitään turhan raakoja. Tesis on siinä onnistunut, että viimeiseen pisteeseen asti katsoja ei pysty varmasti sanomaan kuka on "pahis", enkä onneksi muistanut sitä etukäteen. Samalla on hauska tarkkailla 90-luvun pukeutumista, sillä leffa on vuodelta 1996.

Random päivä

Torstaina tapahtui paljon erikoisia juttuja. Erikoista ei ollut aamun hidas herätys, mutta loppupäivä kyllä. Meidän kuumavesi ongelma ei vielä aamulla ollut hoidossa, vaikka siis maanantaina ja tiistaina Scottish gasilta oli kaksi ERI insinööriä käynyt meillä tilanteen tsekkaamassa. Insinöörit tajusivat, että meillä on aurinkopaneelit katolla ja väitti heti, että niissä on jotain vikaa. Vuokraemäntä on nyt sitten soitellut ristiin rastiin aurinkopaneelihepuille ja Scottish gasin insinööreille. Eilen hän tajusi, insinöörin ollessa täällä meillä paikalla, soittaa samalla aurinkopaneelihepuille, jotta he voisivat keskenään miettiä missä ongelma, eikä vaan syyttää toisiaan. Huh huh.

Yritin aamulla tehdä esseetä, mutta se jäi aikalailla yritykseksi, sillä samalla pystyin vihdoin pesemään pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Sitten pitikin jo lähteä kavereita tapaamaan HUBiin lounaalle ja kahville ja olin takasin kotona vasta klo 16 aikaan. -Juuri ajoissa, sillä nuori insinööri tuli tsekkaamaan vesiongelmaa, eikä vuokraemäntä ollut itse ehtinyt ajoissa paikalle.

Jossain välissä naapurin täti tulee soittamaan ovikelloa, kädessään muovikassi täynnä Müllerin riisi-jogurtteja. "Syöttekö näitä?" Naapurin pariskunta oli tehnyt ruokaostokset netissä Sainsburyn sivuilla ja olivat vahingossa tilanneet 41 kpl jogurtteja, joita he eivät kuulemma kaikkia itse pysty syömään. Saatiin siis ilmaset jogurtit! :)

Välillä ehdin tehdä pikkasen esseetä, mutta sitten kämppikseltä tuli viesti muistuttaen Scotland census 2011 papereiden täytöstä. Jos papereita ei täytetä, voi joutua maksamaan 1000 punnan sakon. Shit. Ainakin puoli tuntia täyttelin ja ihmettelin Skotlannin väestönlaskenta papereita. Ensimmäinen osio piti täyttää koko huushollin osalta ja sitten vielä jokaisen asukkaan omat kaksi sivua erikseen. Kysymykset olivat tietty tyyliin..
-Kauanko olet asunut Skotlannissa?
-Mikä on etninen taustasi?
 Valkoinen eurooppalainen..
 a. skotti
 b. englantilainen
 c. walesilainen
 d. puolalainen
 e. joku muu, mikä?
Oikeesti "puolalainen" oli ainoa ei-britti vaihtoehto "valkoinen eurooppalainen"-otsikon alla.
Vihaan näitä etnisyyskysymyksiä täällä.
-opiskeletko/käytkö töissä? koulun ja työnantajan tiedot?

Jossain vaiheessa kesken papereiden täyttämistä tajusin, että meitä asuu täällä talossa virallisesti vain kaksi ihmistä. Ilmotettiin D:n kanssa itsemme kaupungin viranomaisille ennen kun T muutti taloon. Skotlannissa (kai koko Briteissä) jos talossa asuu enemmän kuin 2 ei-sukulaista, täytyy olla erityinen HMO lupa, jota meillä ei ole. Sitten ruvettiin miettimään, että voidaanko nyt ilmottaa väestönlaskentaan oikea määrä vai joutuuko joku pulaan. Jouduin soittelemaan vuokraemännälle ja hän sanoi olevansa äitinsä kanssa erityisen kiitollinen, jos jättäisimme mainitsemasta, että meitä asuu täällä kolme ei-sukulaista (koska väestönlaskentapapereissa tottakai pitää selvittää jokaisen asukkaan suhde "sisarus, lapsi, puoliso" yms. tyyliin). She owes us one now!

Tässä vaiheessa kello olikin jo niin paljon, että oli pakko keittää vähän pastaa, sillä ilta oli siinä vaiheessa, että piti sännätä ovesta ulos Aberdeen Music Hallin suuntaan. Oltiin ostettu liput Buena Vista Social Clubin konserttiin. Wau! En tiedä miten ne kuubalaiset vanhukset ovat tänne asti eksyneet, mutta hyvin he jaksoivat jammata, musisoida ja tanssia ja talo oli kutakuinkin tupaten täynnä. Ulkona törmättiin vielä muutamaan muusikkoon ja vaihdettiin pari sanaa heidän kanssaan. Katsotaan, jos pystyn lisäämään pari videota myöhemmin..

Ennen konserttiin lähtöä esseessä oli kuitenkin vielä 1500 sanaa kirjoittamatta (2500 sanasta), joten chileläinen taide sai odottaa konsertin ajan. Sen jälkeen kipitin kiltisti takaisin kotiin yötämyöten kirjoittamaan. Perjantaiaamuna jatkoin ja pääsin kirjastolla tulostamaan valmiin roskan juuri ajoissa klo 16, jotta sain sen palautettua ennen kuin toimisto meni 16:30 kiinni.

tulevaisuus osa 2

Viime päivinä olen miettinyt välivuotta myös yhtenä vaihtoehtona ennen jatko-opintoihin ryntäämistä. Mikä kiire oikeesti on valmistua? Työelämässä ehtii olla koko loppuelämän. Olen sitä mieltä, että välivuosi olisi varmasti järkevämpi pitää ennen jatko-opintoja kun niiden jälkeen, jos sen siis meinaa pitää. 

Haaveena olisi toteuttaa Lattari-kiertue kaverin tai kahden (ehkä kolmen) kanssa. Muutaman kuukauden matka Väli-Amerikkaan olisi aika ihanteellinen ja ehkä budjettikin antaisi kesän jälkeen myöten. Haluaisin ehdottomasti käydä mm. Guatemalassa, Costa Ricassa, Venezuelassa ja Kolumbiassa.

Jokin aika sitten löysin puertoricolaisen Calle13 bändin poikien tekemän dokumentin "Sin Mapa", jossa he kiertävät Etelä-Amerikkaa. Youtubesta löytyy koko elokuva 15 eri osassa. Dokumentti on kokonaan espanjaksi (Residentellä on aika söpö aksentti!) eikä siinä ole tekstityksiä, mutta se on kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen ja "auttaa" matkakuumeeseen. Dokumentissa pojat ovat aidosti huolissaan lattarimaiden tilanteesta, kehityksestä ja köyhistä "veljistä". 

Tässä ensimmäinen osa (toivottavasti näkyy myös Brittien ulkopuolella):

Yksi Calle 13 biiseistä, "pa'l norte", mukana kuubalainen Orishas (liikuttava video ja liikuttavat sanat):

Joululomalla löysin vahingossa Akateemisen alahyllyltä Vivi-Ann Sjögrenin kirjoittaman kirjan nimeltä Meksikon päiväkirja. Kirja lähti samantien mukaan ja luin sen muutamassa päivässä. Kirja kertoo kirjailijan matkoista Meksikossa päiväkirja-muodossa. Se on loistavasti kirjoitettu ja siinä kuvataan todella houkuttelevasti Meksikon kulttuuria, tapoja ja maisemia. 

"Meksikon-päiväkirja on kirjoitettu kahviloissa, linja-autoasemilla, autioissa hotelleissa, virtojen varsilla, Chiapasin sademetsissä. Osa kirjasta on saanut alkunsa ruokapöydässä: uudet ruokalajit sekoittuvat tuhatvuotisiin, ja keittiöstä tulee jälleen kerran sulatusuuni, matka ja historian peili. Kirjassa on myös reseptihakemisto."

Meksiko ei ole ikinä kuulunut mun top lattarimaihin, mutta mielenkiinto ehdottomasti kasvoi tämän kirjan myötä. Se varmasti osaltaan edesauttaa matkasuunnitelmia ja toimii oivana lääkkeenä lattarikuumeeseen.

edit: Löysin heti apua suunnitteluun. "Top 10 stops for Central America first-timers" listattu Lonely Planetin sivuilla. 

qué ricas empanadas..

Tein ensimmäistä kertaa ikinä argentiinalaisia empanadoja tänä viikonloppuna kahden argentiinalaisen kaverin kanssa. Niistä tuli super maukkaita! Laitettiin sisälle jauhelihaa, sipulia, paprikaa, perunaa ja kananmunaa. Nyt mulla on resepti tallessa (napattu vissiin youtubesta), joten joululomalla pitää ryhdistäytyä ja kokeilla sitä kotona. Piiraat hävisi napoihin nopeasti ja jos sun toinenkin poltti kitalaen tai sormen. Päivän sana: kitalaki (paladar espanjaksi). Olen viime aikoina varmaan oppinut enemmän espanjaa kun englantia.

empanadas

Kuva on vähän huijausta, koska se otettu Córdobassa syyskuussa. Kyseessä ei siis suinkaan ole meidän valmistamat empanadat.

Tässä täydellistä fiilistelymusiikkia sunnuntaille, Brasiliasta.

Papas da Língua - Eu Sei

-----------------------------------------------

Por primera vez en mi vida hice empanadas caseras. Con unos amigos argentinos nos juntamos a hacerlas este finde. Salieron super ricas con una receta de empanadas salteñas que mi amigo había encontrado en youtube. Adentro pusimos carne molida, cebolla, pimentón, papa y huevo. Tan buenas eran que a cada uno se le quemó el paladar o dedo -en mi caso las dos cosas. Aprendí la palabra "paladar" gracias a esto. 

on täällä asiat oikeesti ihan jees

Blogin sivuja ja posteja taaksepäin selaillessa voisi kuvitella, että mun elämä on super ankeeta ja valitan vaan kaikesta. Kuivaa. Ei asiat nyt ihan niin huonosti kuitenkaan ole. Joku mut on saanut tänne Skotlantiin enemmän tai vähemmän "jäämään". Ehkä se, että haluan valmistumispaperit (!?!) käteen. In July that is, finger's crossed.

Ensimmäistä kertaa on nyt sellanen fiilis, että "täällä on ihan mukavaa". On perusjutut hallussa kun on kiva kämppä, viihdyn koulussa -nautin opiskelusta, on mukavia ihmisiä ympärillä -uusia & vanhoja ihania kavereita, on työtä vastapainona opiskelulle, joten en voi valittaa. Vaikka aina sitä keksii, mistä kitistä.

Sunnuntai-iltana sain jotain aikaseksi. Jotain, mitä olen suunnitellut ainakin sellaset kolme vuotta tekeväni. Yksi aukko yleissivistyksessä on nyt paikattu kun vihdoin katsottiin kaverin kanssa Braveheart! Huh, huh. Tiesin sen olevan "iso urakka", ei 3h leffaa joka päivä ehdi katsoa, joten oltiin vähän jouduttu suunnittelemaan tätä juttua pari viikkoa. Oltiin kuitenkin yhdessä todettu, että nyt täällä Skotlannissa asuessa on pakko tämä leffa katsoa. Ei täältä voi lähteä ilman, että on Braveheartia nähnyt. On se hieno leffa ja on siinä hieno tunnelma. Tuli melkein jotain pientä skottilaista kansallistunnetta jostain sisimmästä ehkä vähäsen pintaan. Ehkä pikkasen.

Viikonloppu meni muutenkin kavereiden kanssa chillisti leffoja ja X-factoria (paikallinen Idols) katsellen ja syöden, töiden lisäksi tietty. Pomo ei suoraan sanottuna ihastunut mun 3 vkon joululoma-ideasta, mutta sain tehtyä kompromissin ja lennän Suomeen 2,5 viikoksi. (Koulun puolestahan saisin varmasti otettua yli kuukauden lomaa, riippuen tammikuun koeaikataulusta, jota ei ole vielä julkistettu.) Näin ollen olen poissa vain 2 vkonloppua eikä muut joudu liian paljon korvaamaan mun työtunteja. Tästä innostuneena ostinkin jo eilen liput kotiin jouluksi. 

siis 34 päivää Suomeen... apua! Sitä ennen pitää vielä kirjoittaa 2 esseetä, tehdä pari esitelmää ja mielellään kirjoittaa disse (gradu/lopputyö) lähes valmiiksi myös. 

Pikkasen vielä tästä paikallisesta pankkisysteemistä. Toissa-aamuna painuin aikaisin kampukselle Bank of Scotlandin konttoriin, jossa mulla on tili -ollut ehkä pari viikkoa jopa. Pankki oli kiinni, vaikka olisi pitänyt jo 9:15 aamulla olla auki, koska heillä oli "teknillisiä ongelmia koneiden kanssa". Yeah, right. Oli turha kuvitellakaan, että maanantaisena aamuna kaikki menisi pussiin, saati sitten vuokranmaksu joka oli tarkotus eilen hoitaa. Menin kulman taakse nostamaan rahaa suomalaiselta tililtä, jotta pankin auetessa voisin laittaa rahat omalla brittiläiselle tilille ja sitten siirtää vuokranantajalle. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Rahat sain kyllä helposti tilitettyä omalle tilille, mutta jostain syystä tilisiirto ei onnistunut. Sitä sitten ihmeteltiin sankoin joukoin. Heppu tajusi jossain vaiheessa kysyä, että onko tämä kenties ensimmäinen tekemäni talletus tälle tilille. Oli se. Rahojen pitää nääs olla tilillä yönyli. Joo! Overnight. Vaihtoehto oli tulla seuraavana päivänä takaisin tekemään tilisiirto tai ottaa rahat ulos ja kävellä keskustaan Santanderin pankkiin tilittämään ne suoraan vuokraisännälle. Päätin palata seuraavana aamuna ennen töihinmenoa. 

Illalla kotiinpalattuani tajusin, että olin unohtanut puolet papereista pankkiin, koska tein samalla osoitteenmuutoksen, jotta pankin posti tulisi kotiin eikä menisi enää kaverille, jossa asuin tiliä hankkiessa. Heppu lähti kopioimaan papereita ja unohti laput sille tielle, enkä enää siinä härdellissä muistanut niiden perään kysellä. Paperit onneksi löytyi seuraavana aamuna konttorista ja tilisiirto onnistui. Yllättävän helposti onnistuikin. Tämän jälkeen brittityyliin neiti kysyy, että "onko jotain muuta, jota voisin tänään tehdä palvellakseni teitä?" Joo, ei ole. "Oletteko olleet tyytyväisiä käyntiinne täällä Bank of Scotlandissa tänään?" Joo, olen kyllä. Päästä mut nyt vaan menemään. "Teemme tälläistä asiakastyytyväisyyskartoitusta ja teille saatetaan myöhemmin päivällä soittaa kysyeksämme mielipidettänne palvelusta. Pyrimme tietenkin aina 10/10."

Samalla neiti ojentaa tälläisen lapukkeen mukaan:

Ja lopuksi vielä kerran varmistaa, että "Neiti G., oletteko siis tänään saanut odottamaanne palvelua vai olisimmeko jotenkin voineet parantaa käyntiänne täällä konttorissamme?". Yeah, just let me go.. now!

Onko se sellainen yli-yrittäminen, yli-ystävällisyys vai feikki-ystävällisyys joka saa niskavillat pystyyn? En tiedä. Nuori tyttö, joka kohtelee samanikäistä asiakasta kuin vanhaa tanttaa menee yli hilseen.

Viikonloppu sujui näitä riimejä ihmetellessä.

ja näitä myös.

--------------------------------------

Hace mucho que pienso empezar a escribir en castellano también. Vamos a ver si esto resulta a algo y si realmente alguién lee lo que escribo. Lo ideal sería que mi gente al otro lado del mundo, en la tierra querida y lejana -la gran A, pudiera leer lo que está pasando en mi vida.

En fin. Estoy bastante satisfecha con mi vida acá en Escocia. Siempre parece que me estuviese quejando de todo pero al fin y al cabo no está tan mal. Por lo menos ahora, ya que me encontré un depto lindo, me gustan las materias que tengo en este semestre, tengo muy buenos amigos acá y un trabajo que me trae algo de plata y me ayuda a olvidar de los estudios unas horas por semana.

Llegué a un acuerdo con mi jefe y puedo ir a casa, a Finlandia, por 2 semanas y media durante las vacaciones de invierno. Después de 3 años volveré a pasar Navidad en casa con mi familia. Qué emoción! En 34 días estaré en casa ya. No veo la hora.. pero al mismo tiempo me estresa un poco la cantidad de "trabajo" que tengo para la facu antes de las vacaciones. Cómo llego a hacer todo?

One day..

Olen koko päivän kirjottanut esseetä Rule of Law in Latin America -kurssille. Se on palautettava huomenna klo 16 mennessä. Olen tänään saanut kirjotettua jo sellaiset 1400 sanaa, vielä n. 600 kirjotettavana. Huh huh.

Jos en olisi joutunut tehdä tätä esseetä huomiselle, olisin varmaan päätynyt viidellä punnalla päiväksi Lontooseen osoittamaan mieltä Britannian hallituksen säästökuuria vastaan. Opetuksen ja koulutuksen määrärahoista meinataan vissiin leikata jopa 80%. Twice, she asked him to specify the size of the cut to university teaching grants - a figure she said was 80%. Ilmeisesti sisälläni kuitenkin asuu joku pieni rebel, sillä eilen illalla kun vietin aikaa yliopistolla ja näin Lontooseen lähtevien opiskelijoiden kokoontuvan Alfies'issä, teki mieli lähteä mukaan. BBC:llä näkyy hurjaa videokuvaa paikanpäältä.

Esseen kirjoittelun lomassa olen kuitenkin fiilistellyt mm. tämän biisin mukana.



Fidel Nadal on afro-argentiinalainen ja Matisyahu juutalainen jenkki. Mikä yhdistelmä. :)

Arjona & Las Sierras

Perjantaina oli Ricardo Arjonan konsertti! Se oli aivan loistava. Vaikka mulla oli lippu eri katsomoon kun muulla porukalla, pääsin istumaan tuttujen kanssa -onneksi. Ei siis tarvinnut yksin nauttia konsertista. Lava ja koko show oli tosi mageesti järjestetty, Ricksu puhu paljon yleisön kanssa ja ehkä ei niin huippu-ulkonäöstä huolimatta sai kaikki rakastumaan itseensä. Valitettavasti mulla ei ollut kameraa mukana.
Konsertti sujui aivan uskomattoman hyvin ja kesti yli kaks tuntia. Ongelma oli sitten paluumatka. Konsertti järjestettiin Córdoban stadikalla, 10km keskustasta luoteeseen ja menomatka sujui taksilla, jonka kuski innostui puhumaan ranskaa mun kanssa. :) Takastullessa takseja oli mahdoton saada ja bussin jono oli varmaan 500m pitkä. Lähdettiin siis kävelemään "kotiin päin" ja saatiin kävellä 1,5h ennen kuin saatiin taksit napattua 11-hengelle. Illallinen kun jäi konsertin takia väliin, suunnattiin syömään ja vihdoin kun ruoka oli nenän edessä, kello oli jo 3 AM.

Vasta neljän jälkeen olin kotona nukkumassa ja nukuin tietysti pommiin lauantaina.. auuts. Mun piti olla 8:30 keskustassa plazalla valmiina menossa lähiöön ja heräsin 8:30 kaverin tekstiviestiin. Vaatteet päälle, vesipullo käteen ja ovesta ulos juosten.. Ykskään kiska ei myynyt cospeleja (niillä maksetaan Córdobassa kapungin sisäiset bussimatkat ja ne pitää aina ostaa kiskoista etukäteen. Niitä myydään rajoitetusti yleensä korkeintaan 2-4 kappaletta kerralla per nenä, eikä kaikista kiskoista löydy), joten olin ihan pulassa. Onneksi kuudennesta paikasta, josta kysyin, löyty muutama.
Mun ansiosta oltiin siis opejen (kaks muuta Techon vapaaehtosta) kanssa myöhässä Argüellossa, jossa alkoi klo 9:30 sähkökurssi lähiön pojille. Anteeksi pyytäessä tietty mua lohdutettiin sanoen, että Argentiinassa ei mikään ikinä ala ajallaan ja pojat oli ollut edesllisvkolla myöhässä, joten no worries! Maassa maan tavalla..

Kotiin pääsin onneks yhden kaverin kyydillä, vähän ennen klo 14. 10 minuutissa kävin suihkussa, keräsin kimpsut ja kampsut ja juoksin taas ulos, kun toinen kaveri haki mut ja ajettiin jättiruokakaupan (Carrefour!) kautta vuorille, Nanon perheen mökille. Matkalla pysähdyttiin tienviereen myöhäselle lounaalle neljän aikaan ja ehkä n. 2h ajomatkan jälkeen oltiin perillä.. keskellä ei mitään, keskellä vuoria, jokea, eläimiä ja metsää. Luonnon rauhassa. Poissa (miljoona)kaupungin saasteista, melusta ja paahtavasta +40 asteen helteestä.
Mökki oli kukkulan päällä, jossa alapuolella virtasi lähes olemattomaksi kuivunut joki sekä lampaita, muutama lehmä ja poni juoksi vapaina. Linnut, lehmät, lampaat ja sammakot äänteli kuorossa. Juotiin tererétä (mateta, johon kuuman veden sijasta laitetaan kylmää mehua) ja nautittiin luonnon rauhasta. Ennen asado(grilli)-illallista käytiin kävelemässä metsässä, jossa liukkaiden männyn neulasten ansiosta pysty harjoittamaan lenkkari-luistelua ja hävitin mun aurinkolasit heinikkoon.

Illalla puolenyön jälkeen VIIMEIN iski rankkasade, ukkosti ja salamoi n. puoli tuntia. En muista aiemmin olleeni maassa, jossa sadetta toivotaan niin paljon kun täällä Argentiinassa. Kaikki rukoilee sadetta päivittäin. Radiossa puhutaan vaan, miten kaikki odottaa sadetta. Tää kevät on täällä ollut yksi kuivimmista moneen vuoteen, jonka ansiosta jo ajomatkalla nähtiin hehtaareittain poroksi palanutta metsää. Viikolla kuulin yhdessä lähiössä, että vettä ruvetaan pian säännöstelemään ja sakkoa tulee, jos pihan nurmikko on liian vihreä, koska se tarkottaa, että oot kastellut sitä -mikä on nyt kiellettyä.

Sunnuntaina ei sateesta ollut tietoakaan. Lähdettiin yhteen lähikaupunkiin La Cumbrecitaan lounastamaan ja käppäilemään. Matkalla kävi ilmi, että Nanon veli on kiinnostunut mytologiasta ja tunsi Kalevalan. Oho! La Cumbrecita on kans sellanen alppi-tyyliin rakennettu kaupunki (kuten lähellä oleva Villa General Belgrano, jossa oltin Oktoberfesteillä), josta löytyy tietty "bar suizo" (=sveitsiläinen baari) ja ravintoloita, jotka mainostaa "keskieurooppalaista ruokaa". La Cumbrecitassa asuu alle 200 asukasta eikä keskustassa saa ajaa autoilla.

Iltapäivällä mentiin vielä takas mökille chillaamaan ja juomaan mateta ennen kuin lähdettiin ajamaan takas Córdobaan. Illalla menin kaverin luo pizzalle illallistamaan, josta jatkettiin täpötäyteen jätskibaariin puolenyön (!!!) aikaan -helle ei tunnu loppuvan. Täällä kaupungissa ei ole satanut pitkiin aikoihin.

Vois olla Suomessa.

 

Ylhäällä mökki.

 

Auringonlasku Andien taa.

 

Vuoristossa.

Tässä palanutta metsää.

Anna mulle löylyy

Norlan "el Misionario" -Sauna Caliente (kuuma sauna)

Löysin tänään tälläsen suomalais-kuubalaisen reggaetón-biisin (klikkaa nimestä, niin kuulet ja näet videon youtubessa).
Tiedän, että tuun vähän jälkijunassa, koska tää on julkaistu vissiin viime vuoden puolella jo, mutta se on niin hauska, että tulin hyvälle mielelle ja päätin jakaa muillekin.

Tässä olis täydellinen kesäbiisi 2009! :)

Videolla vilahtaa myös mun parinvuoden takainen reggaetón tanssituntien maikka.