I love NYC.

Ennen juhannusta lomailtiin viikko New Yorkissa perheen kanssa. Itselleni se oli jo kolmas kerta Isossa Omenassa, mutta on se niin mahtava paikka, että sinne palaaminen on aina yhtä jännittävää. Oltiin matkassa vähän isommalla porukalla sillä pitkästä aikaa serkku ja kummit olivat meidän perheen mukana lomailemassa.

Ground Zeron työmaa, jossa rakennetaan uutta, korkeaa tornia muistomerkiksi.

Menomatka sujui kivuttomasti Air Francen jättikoneella. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin kaksikerroksisessa lentokoneessa, jossa joka rivillä oli 10 matkustajaa. Meitä oli yhteensä varmaan lähemmäs 800. Tajutonta! Tällä kertaa yövyttiin New Jerseyssä eli Hudson joen toisella puolella, Manhattanista länteen. Joka aamu hurautettiin hotellin ulkopuolelta bussilla n. 15 minuutissa bussilla suoraan Times Squarelle.

Maailman yököttävin jäätee ihanassa kuppilassa, jossa kuitenkin sai herkullisia voileipiä.
Huomaa ruokalistan pidike!

Säät olivat tietenkin aivan mahtavat. Asteita oli +30, mikä oli n. 50 astetta enemmän verrattuna edellisen NYCin perheloman olosuhteisiin vuoden 2008 tammikuussa, jolloin asteita oli -20. Ei se menoa haitannut, vaan nautittiin nyt hikoilusta NYCissä, palelemisen sijaan. Hellevaatteet vaan kehiin.

Lepotauko Columbus Circlelillä.

Heti ensimmäisenä päivänä käveltiin koko päivä, Times Squarelta tiputeltiin alas, Manhattanin eteläkärkeen asti. Matkalla ohitettiin mm. Ground Zero ja huilattiin ranskalaisessa eko-leipomo-kahvilassa. Jenkeillä on selvästi hyvin erilainen käsitys jääteestä kuin eurooppalaisilla. Yök. Kylmä Earl Grey tee ei ole hyvää, varsinkaan kun siihen on tungettu rutkasti sitruunamehua sekaan. Hapanta kun mikä. Kaksi kertaa eripaikassa tein virheen ja tilasin jääteetä. Never again. Starbucksin frappuccinot kuului päivärutiiniin tietenkin myös. Etelässä hypättiin lauttaan Staten Islandille ja takaisin, jotta nähtiin Vapaudenpatsas. Matkaa jatkettiin vielä idylliseen South Seaporttiin, port 17lle. Siellä nautittiin mm. terassilla maisemista ja virvokkeista.

South Seaportin terassilla. 

Iltaa vietettiin NYCissä asuvan serkun ja hänen vaimonsa kattoterassilla, jonne löydettiin pienten sekoilujen jälkeen. Roosevelt Islandille vievä tramway (gondolihissi) oli suljettu, joten iski tenkkapoo, eikä ensin tiedetty miten päästä perille. Perille päästyämme seikkailtiin vielä hississä ja onnistuttiin eksymään kerrostalossa. Vierailtiin useissa kerroksissa ja kurkattiin mm. hienoihin, tyhjiin penthouseihin ennen kuin vihdoin löydettiin katolle, josta oli aivan älyttömän hienot näkymät Manhattanille. Siellä ihailtiin auringonlaskua ja miljoonakaupungin valojen syttymistä.

Manhattan Roosevelt Islandilta katsottuna.

Viikon aikana hengailtiin tietenkin Central Parkissa, jossa käytiin jätskillä ja nähtiin katu-break dance show. Poikettiin ihme-outletissa New Jerseyn puolella, shoppailtiin Macy'sillä ja 5th Avenuella sekä kipaistiin 24/7 aukiolevaan Apple storeen testaamaan uusi I-pad -tosi makea makina. Matkustettiin metrolla, jossa kuuntelin tietenkin ipodilla "concrete jungle where dreams are made of, there's nothing you can't do, now you're in NYC"iä. Pällisteltiin useaan kertaan Times Squaren valoja, käytiin Broadwaylla katsomassa West Side Story, ihasteltiin Time Warner Centeriä ja sen loistavaa Whole Foods ruokakauppaa, jossa "ei tule pahaolo vaikka just olis syönytkin" (kuten äiti sen tokaisi).

Central Park

Time Warner Center

Ehdottomasti reissun paras illallinen syötiin Sohossa, super idyllisessä Parigot -nimisessä ranskalaisessa ravintolassa. Siellä oltiin suurella porukalla juhlimassa äidin synttäreitä ja jopa kakku oli personalisoitu erityisesti juhlakalua varten. Menuun kuului mm. lämmin vuohenjuusto salaatti, ankkaa ja suklaa mousse kakkua.

Poikettiin ihailemaan Grand Central Stationin kaunista kattoa ja koko asemaa, vierailtiin myös (taas) YKn päämajassa pikaisesti. Starbucksin frappuccinoja vertailtiin kaupungin monissa eri Starbuckseissa. Tulos oli, että ekat maistamamme frappuccinot Staten Island Ferryn terminaalin tuntumassa olivat reissun parhaat. Muualla maku oli omituisen vetinen, hapan tai kitkerä.

Starbucks breikki Times Squarella.

Reissun aikana paleltiin sisällä ja hikoiltiin ulkona -aivan päinvastoin kun edellisellä visiitillä. NYCissä ihmiset maksaa suurempia sähkölaskuja kesäisin kun talvisin. Hullua, sillä vähemmälläkin ilmastoinnilla varmasti selviäisi hengissä.

Grand Central Station

Vaikka olin kolmatta kertaa NYCissä vierailin ensimmäistä kertaa Empire State Buildingissä. Sieltä oli tietenkin todella upeat maisemat ja näki koko Manhattanin saaren ja muut ympäröivät saaret. 

Kaiken kaikkiaan vietimme erinomaisen hienon viikon "maailman ytimessä". Eikä matka varmasti jää vikaksi NYCin visiitiksi, vaikka muutama kerta tulikin manattua, että "en vähään aikaan tule tähän maahan takaisin". Paljon tuli syötyä, sillä annokset Jenkeissä ovat tietenkin sairaan suuria. Missään muualla maailmassa ei myöskään näe yhtä lihavia ihmisiä. Kilpaa siskon kanssa hoettiin, "leggings are not pants, so cover up your ass", katsellessamme ihmisten pukeutumista. Joka kerta yllätyn latinoiden suuresta määrästä, NYCissä varmasti vähintäänkin joka toinen vastaantulija puhuu espanjaa.

NYC & Boston

Viime keskiviikkona (11. maaliskuuta) klo 6:00 aamulla saapui meijän bussi New Yorkiin. Puolessa tunnissa päästiin jo metrolla Broadway hostellille, jonne jätettiin laukut. Napattiin mukaan Suomesta saapuneet kaverit, jotka oli onneksi jo hereillä jetlagin takia ja painuttiin nurkan taakse Metro-dineriin kunnon aamupalalle. Siitä olikin haaveiltu jo ainakin kahden viikon ajan.

Aamupalan jälkeen suhastiin metrolla alas ja käppäiltiin 5th Avenuella, poikettiin taas YK:n päämajassa ja kaupungin kirjastolla -jossa muuten pääsee ilmaiseksi käyttämään internettiä. Tarkistettiin sähköpostit, joka oli huono idea, sillä yks jos toinenkin meistä oli jo saanut kyselyitä yliopistolta.. yritettiin poistaa kouluasiat mielestä ja suunnattiin ensin Ground Zerolle, josta jatkettiin Southwest Seaportin kauppakeskukseen syömään creppejä. Nam! Sitten mentiin vielä Hudson-joen rantaan moikkaamaan Vapaudenpatsasta ja nautittiin auringosta, joka yritti pilkistää pilven takaa.

Southwest Seaport ja tuunattu Vapaudenpatsas.

Tässä vaiheessa rupesi jetlag, bussimatkustus ja aikainen herätys jo painamaan päälle. Mentiin hostellille, nukuttiin 30min siesta ja sitten lähdettiin tunnettuun Comedy Cellariin katsomaan stand up-koomikkoja, joita oli yhteensä 6kpl illan aikana. Syötiin samalla illallista kun kuunneltiin niiden höpinöitä ja jouduttiin myös vitsien kohteeksi, sillä istuttiin aivan lavan kyljessä vasemmalla puolella. Oli ensimmäinen kerta kun olin katsomassa stand up-komiikkaa, eikä varmasti viimeinen. Oli loistotyyppejä!

Torstaina lähdettiin myös aikaisin liikkeelle. Juostiin parin kaupan perässä, joista oltiin kuultu tutuilta ja poikettiin China Towniin syömään jätskit Ice cream factorylle. Iltapäivällä jonotettiin viime hetken Broadway lippuja Time Squarella ja tavattiin jenkki-tuttuja. Onnistuttiin saamaan liput Mamma Mia-musikaaliin samaksi illaksi, päästiin eturiviin, aivan keskelle, josta oli upeat näkymät. Ihmiset ihmetteli kun suomalaisina tietenkin osattiin kappaleiden sanat ulkoa, eikä kainosteltu laulaa mukana. Oltiin siis kaikki aivan fiiliksissä ja lopussa jammailtiin Abban tahtiin ihan täysillä. Esityksen jälkeen käytiin vielä syömässä ja mentiin istumaan yhteen söpöön kuppilaan, jossa tehtiin tuttavuutta ihmisten kanssa.

Jäzkiä China Townissa.

Perjantaina oli myös aikainen herätys, sillä halusimme ehtiä vielä tsekkaamaan pari kauppaa ennen Bostoniin lähtöä. Käytiin nopeasti Macy'silla ja siinä lähistöllä muutamassa muussa kaupassa. Sitten haettiin hostellilta laukut ja klo 13:30 lähti bussi Bostoniin. Perillä oltiin vähän myöhässä, koska perjantai-illan ruuhka oli tietysti pahimmillaan juuri kuuden aikaan kun saavuttiin kaupunkiin.
Jouduttiin taistelemaan lippuautomaatin kanssa, että saatiin ostettua Charlie ticketit ratikkaa varten. Ponnistelujen jälkeen löydettiin meijän majapaikka, joka ei ollut mikään ihan tavallinen hostelli, vaan joku ihme Abercrombie Inn, joka oltiin bongattu netistä, eikä ollut turhan kallis. Ulkoa päin illan hämärtyessä talo muistutti enemmänkin jotain kummitustaloa kauhuleffoista. Uskaltauduttiin kuiteskin sisään ja saatiin oma huone, joka oli ihan siisti.

Lauantaina mentiin taas kulmakuppilaan aamiaiselle ja napattiin siitä bussi Harvardin kampukselle, jossa juuri tilauksesta oli alkamassa "unoffcial guide tour", johon liityimme mukaan. Kuultiin kaikenlaisia tarinoita Harvardin rakennuksista ja historiasta kahdelta opiskelijalta, jotka osas oikein elävästi kertoa hauskoja juttuja. Mm. John Harvardin patsas kampuksella ei oikeasti ole hänen näköisensä (koska kaikki valokuvat paloi 100 vuotta ennen patsaan rakentamista), eikä hän oikeasti ole koulun perustaja ja patsaassa on vielä väärä vuosiluku. -Huijausta kaikki siis. Cambridgen kaupungin ja Harvardin yliopiston välit ovat myös oikein tuliset olleet jo vuosikymmenten ajan.. tähänkin pojilla oli erinäköisiä teorioita.

Iloiset tytöt Harvardissa.

Cambridgen kaupunki oli oikein söpö paikka. Sieltä otettiin taas metro-ratikka Bostonin keskustaan ja käppäiltiin ympäri kaupunkia. Käytiin myös syömässä yhdessä ravintolassa, jossa ruoka oli erinomaista, mutta palvelu aivan surkeaa. Sen takia oltiin törkeitä ja jätettiin vain tosi pienet tipit, ei lähellekään suositeltua (lähes pakollista) 20% ja juostiin nopeasti ulos.

Sunnuntaina oli aika sanoa bye bye Suomesta tulleille kavereille. Nautittiin hetki auringosta kahvitellen Bostonin keskuspuistossa ja sitten Laten kanssa napattiin öky-kallis Greyhound-bussi kohti Montrealia. Puolivälissä matkaa oltiin jumissa jossain pikkukaupungissa lähes 2 tuntia ja hermoiltiin päästäänkö ikinä perille, sillä bussiyhtiöllä oli jotain sekaannusta ilmassa. Illalla klo 22 aikaan saavuttiin kuitenkin Montrealiin, aikataulun mukaan. Siellä käytiin syömässä ja napattiin bussi kotiin Kingstoniin, joten oltiin omassa sängyssä vasta 3 aikaan yöllä.

Ihmeen kaupalla selvittiin kuitenkin maanantai-aamuna klo 8:30 International Political Economy luennolle ja siitä lähti taas uusi viikko käyntiin.

Uusi Vuosi New Yorkissa

Kuubasta kun päästiin takaisin Torontoon, niin nukuttiin pari tuntia lentokentällä koneen saavuttua klo 2 aamuyöllä. Päivä heiluttiin kylmässä Torontossa ja aloitettiin jo shoppailu talvialennusmyynneissä samalla kun odoteltiin bussinlähtöä. Käytiin myös internetkahvilassa 2 x 1h, sillä pitihän meidän päivittää tietomme maailman (ja facebookin) tapahtumista viimisen viikon ajalta.

Illalla vasta klo 21:30 lähti vanha, tuttu (Skotlannin ajoilta) Megabus kohti New Yorkia. Rajalla jumitettiin lähes kaksi tuntia, koska meidän piti jonottaa ulkona matkatavaroiden kanssa vuoroa rajavirkailijalle, jonka kanssa sitten keskusteltiin tutut litaniat; minne olet menossa? miksi? kuinka pitkäksi aikaa? kenen kanssa? mistä olet tulossa? osaatko lukea englantia vai haluatko viisumipaperin suomeksi? ai missä opiskelet? mitä opiskelet? mitä mieltä olet Kanadan politiikasta? ai miten niin ei ole mielipidettä? no kerro mielipiteesi! oletko alunperin puolalainen? onko perheesi sitten Puolasta? miksi sinulla on puolalainen sukunimi?
-Sitä vaan kysyy itseltään, että miksi ihmeessä kukaan ylipäätään haluaa matkustaa Yhdysvaltoihin?!????

Sunnuntaiaamuna bussin piti olla perillä klo 7:00 New Yorkin Penn Stationilla, jossa Laten perhetutun oli tarkoitus meidät treffata. Klo 7:15 heräsin usvaiseen vuorimaisemaan ja totesin, että ei kyllä olla lähelläkään NYCiä. Bussi mateli ärsyttävän hitaasti, eikä kännykässä edes ollut kenttää -niin metsässä oltiin vielä. Loppujen lopulta saavuttiin NYCiin 9:30, 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä. Pienten etsintöjen jälkeen löydettiin myös Patricia, joka toimi meidän oppaana muutamana päivänä.
Ensin otettiin taksi hostellille ja ajateltiin, että kyseessä ei voinut olla meidän halpa hostelli, sillä aula ja respa näytti aivan liian fancyltä! Tarkistettuamme osoitteen ja varauksen respan tädin kanssa totesimme kuitenkin olevamme oikeassa paikassa; Broadway hostellissa, 101st & Broadway. Jätettiin kamat laukkuhuoneeseen ja jatkettiin matkaa oikeaan, amerikkalaiseen dineriin, jossa syötiin oikeat, amerikkalaiset muna-pekoni-toasti-aamupalat. Nam ja yök!

Sitten tehtiin Patin kanssa sotasuunnitelma, joka onkin jo tottunut NYC-opas kaikille sukulaisille ja tuttaville. Otettiin metro alas Columbus Circlelille, jossa käytiin tsekkaamassa Time Warner Buildingin aula ja kellarissa sijaitseva aivan upea ja houkutteleva ruokakauppa. Niillä nurkilla nähtiin kans ensimmäinen Trump talo, joita on NYC täys. Sitten käveltiin Central Parkin viertä 5th Avenuelle. Poikettiin Plaza hotellin aula tsekkaamassa, missä Yksin Kotona 2 leffa on kuvattu. Jatkettiin matkaa siitä Goodmanin ja Tiffanyn kautta Trump Toweriin, josta tsekkailtiin kaupungin hälinää. Sitten mentiin St. Patricks Cathedralissa käymään, nähtiin Rockefeller Center ja sen edessä seisova kuuluisa joulukuusi, käveltiin Jewelry Districtin läpi New York Public Libraryyn, joka on jo nähtävyys sinänsä -todella hieno rakennus, jonne voi vapaasti mennä ihailemaan paikkoja tai vaikka lukemaan kirjoja. Matka jatkui Grand Central Stationille, joka on myös aivan upean näköinen sisältä. Tsekattiin vielä Chrysler Buildingin aula ja joulukoristelut, mutta harmi vaan, siellä ei enää nykyään pääse ylös asti kattelemaan maisemia.

Tässä kuva NYCin kirjaston aulasta.

Tässä näkymää Trump Towerista.

Kierroksen jälkeen oltiin todella väsyneitä ja päätettiin lähteä hostellille siistiytymään iltaa varten. Muutama tunti myöhemmin oltiin taas metrossa ja tavattiin Patricia miehensä kanssa Times Squaren lähellä yhdessä italialaisessa ravintolassa, josta jatkettiin suoraan Laten kanssa kadun toisella puolella olevaan teatteriin; Chicago-musikaaliin. Ulkona oli hirveä jono vielä 10min ennen esityksen alkua, mutta seurattiin vaan tottunutta argentiinalais-nykkiläistä Patriciaa, joka vei meidät "nykkiläisittäin" (vaiko argentiinalaisittain) suoraan jonon ohi sisään. Onneksi niin, koska muuten oltaisiin varmaan missattu esityksen alku. Oli kyllä upea esitys!

Maanantaina tavattiin pari kaveria Kanadan ajoilta ja käytiin taas dainerissa aamupalalla. Käppäiltiin keskustassa ja kierreltiin turistikauppoja, ja vähän muitakin kauppoja samalla kun tie vei YK:n päämajalle. Matkalla löydettiin myös Pfizerin päätoimisto, joka sijaitsee aivan YK:n päämajan nurkilla. Turvallisuus on siis varmasti huipussaan, sillä YKta ympäröi kymmenet NYPD poliisiautot.

Äidille: Pfizer World Headquarters

YK:n päämaja.

UNHQ=YK:n päämaja sai meidät aivan humalluksiin. Oltiin kuin pienet lapset karkki- ja lelukaupassa.

YK:lla on päämajassa oma posti, josta nämä postimerkit toimivat (ei muualta).

Päätettiin, että joku päivä kävellään sisään siitä oikeasta ovesta, eikä siitä "visitors/tourists"-ovesta.


Sopiva jatke!?!

Sen lisäksi, että hengailtiin aulassa, katseltiin valokuvanäyttelyitä lapsisotilaista ja Gazasta, sekä pyörittiin YK:n kirjakaupassa ja matkamuistomyymälässä ja käytiin YK:n kahvilassa, niin käytiin myös opastetulla kierroksella. Turvallisuusneuvosto ja muita tärkeitä osia päämajasta ovat juuri tällä hetkellä kiinni, koska niitä ehostetaan parhaillaan, joten päästiin sitten tutustumaan yleiskokouksen (General Assemblyn) kokoustilaan.

YK:ssa meni monta tuntia, mutta sen jälkeen jatkettiin vielä kierroksia kaupoissa ja käytiin syömässä ennen kuin päädyttiin hostelliin kirjottelemaan kortteja ja koisu vei.

Tiistaina aamupalan jälkeen tavattiin taas Patricia, tällä kertaa Ground Zerolla, eli paikalla, jossa vielä 2001 oli WTCn tornit. Käytiin World Financial Centressä ihastelemassa joulukoristeita ja jatkettiin matkaa kirkkoon, joka olin aivan kaksoistornien läheisyydessä, mutta silti säilyi koskemattomana, vaikka kaikki muut rakennukset saivat kolhuja. Kirkko on täynnä tavaroita ja kuvia, jotka muistuttavat 9/11:stä. Siellä vapaaehtoiset nukkuivat ja hoitivat mm. palomiehiä kriisiaikana.
Niiltä kulmilta otettiin taksi Financial Districtin kautta Seaport Historic Districtille (muistutti kovasta San Franciscoa), jossa käytiin pyörimässä pienessä kauppakeskuksessa ja ihmeteltiin maisemia Brooklyniin. Sieltä napattiin taas taksi Chinatowniin, käppäiltiin Little Italyn ja Sohon läpi Greenwich Villageen, jossa mentiin ihanaan, pieneen italialaiseen kahvilaan kahvi-kakulle. Sen jälkeen käveltiin Washington Square Parkin läpi, hypättiin taas taksiin (matkalla ohitettiin Flat Iron Building) ja käytiin vielä tsekkaamassa yksi hieno hotelli ja kirkko (joiden nimiä en muista enää) ennen kuin päädyttiin Nordeapankin NYCin konttoriin käymään.

Sitten jatkettiin Laten kanssa kahdestaan matkaa maailman suurimpaan tavarataloon, Macysiin. Siellä pyöriessä meni aikaa, sillä oli tietysti hurjat alennusmyynnit käynnissä. Illalla oli tarkoitus tavata perhettä, joka lensi samana iltana NYCiin, mutta kännyköistä loppu akut, eikä saatu yhteyttä toisiimme ja mentiin vielä ristiin, joten tavattiin vasta keskivkona aamulla neljän kuukauden jälkeen.

Uuden vuoden aattona pyörittiin taas ympäri NYCiä, shoppailtiin lisää -otettiin kaikki irti alhaisesta dollarin kurssista ja illalla mentiin ihanaan italialaisravintolaan kunnon uuden vuoden illalliselle. Ruokailu meni menun mukaan, joten mahat täyttyivät nopeasti, eikä monikaan tainnut enää jaksaa edes jälkiruokaa. Sen jälkeen oltiin aivan uuvuksissa ja lähdettiin kylmässä taapertamaan kohti South Ferryä. Laten kanssa otettiin lautta edestakas Manhattanilta ensin Staten Islandille ja sitten takaisin Manhattanille. Takasintulomatkalla kello löi puolenyön ja nähtiin mahtavat ilotulitukset. Ne kestikin lähes 10min. Mielestäni olivat paljon hienommat kun kaksi vuotta aiemmin Sydneyssä näkemäni ilotulitukset, vaikka Sydneyn puitteet olikin paremmat.

Koko matkan ajan meitä Laten kanssa on luultu siskoksiksi ja ollaan satavarmoja, että se johtuu vaan siitä, kun molemmilla on vaaleansävyiset hiukset. Lautalla työntekijä tuli kyselemään, että tiedättekö varmasti minne olette menossa ja pysykää yhdessä yms. Kun päästiin rantaan ja juostiin metroon, niin poliisit vielä pysäyttivät ja tarkistivat, että tiedetään, minne ollaan menossa. Tuli vaan mieleen, että näytetäänkö me niin tyhmiltä vai onko se blondi-stereotypiat, jotka tekevät työnsä?!?

Torstaina käppäiltiin taas 5th Avenuella ja sitten otettiin Roosevelt Island tramway (ns gondolihissi) Roosevelt Islandille, jossa tavattiin serkku. Serkun hienolta kattoterassilta näki Manhattanin illanpimetessä, mutta ulkona viimassa ei voinut seistä 5min pidempään. Otettiinkin pian tramway takaisin Manhattanille ja mentiin intialaiseen ravintolaan syömään huippuhyvää ruokaa.

Perjantaina lähdettiin perheen kanssa vuokra-autolla ajamaan kohti Kanadaa. Matkalla poikettiin jättikokoiseen outlettiin Nykin ulkopuolella ja sitten ihailtiin vaan maisemia. Rajamuodollisuudet Kanadaan mennessä sujui onneksi ihan mutkattomasti ja illalla oltiin jo Torontossa (matka Nykin autovuokraamolta Toronton hotelliin kesti n. 12h yhteensä). Lauantaina seikkailtiin Torontossa, sunnuntaina käytiin Niagaralla ja illaksi ajettiin Kingstoniin. Tuntui hyvältä päästä "kotiin" ja "omaan sänkyyn" yli kahden viikon reissaamisen jälkeen.

Maanantaina meillä alkoi jo koulu uudestaan. Kävin aamulla parilla luennolla, näytin pikkasen perheelle Queen'sin kampusta ja sitten mentiin tsekkaamaan Kingstonin keskusta -eli Princess street pienine kauppoineen. Ihme kyllä, Kingstonistakin löytyi ostettavaa..
Maanantaina ajettiin vielä 3h matka Montrealiin, jossa oltiin illalla klo 19 aikaan. Auton GPS ei tunnistanut ranskan kielisiä kadunnimiä, joten hotellin etsimisessä kesti pikkasen aikaa. Onneksi kuitenkin löydettiin perille suht helposti ja otettiin vielä metro keskustaan.

Tiistai meni Montrealia ihaillessa. Pääsin harjoittamaan ranskaa taas pitkästä aikaa, ja vaikka kanadalaisten aksentti onkin aika erilainen, niin siitä on onneksi helppo saada selvää. Oli turkasen kylmä pakkasilma, joten aikaa vietettiin sisällä kauppakeskuksessa mahdollisimman paljon.

Keskivkona oli aika sanoa "adios" perheelle, joka jatkoi matkaa takasin New Yorkiin kun itse otin bussin takaisin Kingstoniin.
Matkustus ja loma oli ohi ja ihme kyllä tuntui hyvältä palata taas opintojen pariin.