Keväinen Argentiina

Marraskuussa Argentiinassa oli kevät täydessä tulessa, vaikka sen tuloa oli ilmeisesti odotettu pitkään ja hartaasti normaalia pidemmän talven jälkeen. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olin maassa violetin kukkaloiston kanssa samaan aikaan. Nuo violetin kirkkaat jakarandat olivatkin saada minut ihan hulluun hurmioon kun en voinut olla kuvailematta niitä jokaisessa kaupungissa. Mendozassa host-siskoni pitivät minua ihan hassuna, kun en lakannut ihailemasta ja päivittelemästä kukkia. Siinä missä aikaisemmilla vierailullani kameran muisti täyttyi erilaisista irvistyskuvista tyttöjen kesken olikin se nyt täynnä valokuvia kukista.

Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus marraskuusta muualla oli juuri niin hyvä idea, kuin miltä se etukäteen kuulostikin. Argentiinan kevät oli tosin normaalia viileämpi, lämpötilat ylsi hädin tuskin suomalaisiin hellelukemiin ja iltaisin oli keskimäärin 15 astetta lämmintä. Tämä sopi mulle paljon paremmin kuin edelliskerran tammikuiset keskipäivän 35 asteen helteet ja hikisen tuskaiset yöt. 

Tällä kertaa näin Nicon kotikaupungin sekä myös vanhan vaihto-oppilasaikojeni kotikaupungin hieman uudessa valossa. Mitä maisemaa ei nämä kukat piristäisi! Toisaalta joulu tuntui erittäin kaukaiselta ajatukselta näissä maisemissa ja muistui mieleen vasta paluumatkalla New Yorkin välilaskulla joululaulujen soidessa.

Kuvat kaupungeista Bahía Blanca, San Martín (Mendoza) ja Buenos Aires.

P.S. Kuten varmasti huomasitte blogi on vihdoinkin saanut uuden ulkoasun. Mitäs pidätte? Tuntien taistelun jälkeen sain jopa kuvat ja tekstin tasattua yhtenevästi. Kunhan vain olisin aiemmin tajunnut pyytää apua paremmalta puoliskolta!

Nojatuolimatkalle Argentiinaan, dokkarivinkki x 2

Bongailin Yle Areenasta muutaman mielenkiintoisen reissu- ja Argentiina-aiheisen ohjelman, jotka halusin jakaa myös täällä blogissa näin sumuisen sunnuntain ratoksi.

Autolla Etelä-Amerikan halki -dokkarin jaoin blogin facebook-sivuilla jo syyskuussa, Ylen sivuilla katsottavissa onkin enää kaksi viimeistä jaksoa. Kuusiosaisessa dokumentissa seurataan kahden norjalaisen miehen reissua Perun Limasta Argentiinan Buenos Airesiin. Matka kulkee Bolivian, Argentiinan, Paraguayn, Brasilian ja Uruguayn kautta Buenos Airesiin, eikä roadtripistä tietenkään selvitä ilman koettelemuksia. Tässä viimeisessä jaksossa seikkaillaan lähinnä Buenos Airesissa, niissä perinteisissä matkakohteissa: 9 de juliolla, La Bocassa ja Bomboneralla sekä Recoletan hautausmaalla. Eikä ryöstöiltäkään selvitä, nimittäin herrat joutuvat kavalluksen kohteeksi jopa kahteen kertaan. 

Jos kielitaitoa riittää, kannattaa tsekata Norjan NRK tv:n sivut. Siellä näyttää olevan vielä kaikki kuusi jaksoa katsottavissa kera norjankielisten tekstitysten.

Metallikieli on Ville Lipiäisen sympaattinen dokumentti suomalaiseen musiikkiin rakastuneista argentiinalaisista, jotka ovat päätyneet opiskelemaan suomea musiikki-ihastuksensa vuoksi. Dokumentissa haastatellaan useampaakin argentiinalaista. Kuulostaa hassulta, että maailman toiselta puolelta asti matkataan Suomeen musiikin perässä. Yksi haastatelluista kertoo jopa lukeneensa Kalevalan, tosin espanjankielisen käännöksen, sekä pitävänsä savon murteesta. Suurin osa fanittaa niitä tunnetuimpia bändejä, kuten Nightwish, HIM, the Rasmus, Stratovarius, Sonata Arctica yms. mutta kuvassa esiintyvä Nadia rupesi opiskelemaan suomea löydettyään Apulannan. 

Kymmenen vuotta sitten pienessä 50 000 asukkaan vaihtokaupungissa Mendozan maaseudulla tuli silloin tällöin kadulla ja koulussa vastaan paikallisia suomalaisten bändien fanireppu selässä. Olin todella yllättynyt kuinka tunnettuja jotkut suomalaiset bändit jo silloin olivat ja isänmaallisuus-fiilis nousi pintaan joka kerta kun the Rasmuksen In the shadows pärähti soimaan paikallisessa yökerhossa. Kaupungin ainoan levykaupan seiniä koristivat silloin jopa kolmen suomalaisbändin julisteet.

Dokumentin voi katsoa täältä. Valitettavasti se näyttää olevan näkyvissä vain Suomessa, ellei osaa kikkailla. 

Molemmat kuvat kuvakaappauksia dokumenteista Yle Areenasta. 

Marraskuuta pakoon!

Enää 13 päivää ja me lähdetään marraskuuta karkuun toiselle puolelle maailmaa. Arvaatte varmaan aika nopeasti minne! Johan tässä alkaa kohta olemaan kaksi vuotta aikaa viimeisestä reissusta Argentiinaan, joten nyt on korkea aika lähteä perhettä moikkaamaan. Maassa ei tällä kertaa ehditä olla kuin kaksi viikkoa ja risat, mutta meinaan silti poiketa myös Mendozaan vaihtoaikojen perhettä moikkaamaan. Edellisestä Mendozan reissusta kun on jo yli viisi vuotta aikaa.

Olen hurjan innoissani lähenevästä reissusta, vaikka lentomatka tuleekin olemaan erityisen rankka. Meillä on nimittäin ensimmäistä kertaa ihan hullu lentoreitti Helsingistä New Yorkin kautta Buenos Airesiin. Ei vain yksi pitkä lento, vaan kaksi (!) pitkää lentoa. Paluumatkalla meillä on näillä näkymin jopa 10 tuntia aikaa tallustella Ison Omenan katuja. Jos siis pääsemme mutkitta maahan, siitä kun ei ikinä Jenkkien kanssa voi olla täysin varma.

Eikä tässä vielä kaikki. Argentiinassa oli viime sunnuntaina historialliset presidentinvaalit, koska ensimmäistä kertaa ikinä vaaleissa mennään toiselle kierrokselle. Tämä toisen kierroksen vaalipäivä sattuu tietenkin meidän matkalle, joten päästään fiilistelemään vaaleja ihan livenä. Vaaliuutinen meinasi tuoda mutkia matkaan, koska en missään nimessä haluaa käyttää vaalipäivän jälkeistä yötä bussimatkaillessa vaan viettää vaalivalvojaisia ensimmäistä kertaa Argentiinassa ja tietää etunenässä kenestä mahtaakaan tulla maan uusi presidentti. Rouva K menee vaihtoon joka tapauksessa ja seuraava vallankahvan hallitsija on vastakkaista sukupuolta.

Tyypillistä mun tuuria, että Argentiinassa on tietenkin tällä hetkellä meneillään yksi vuosisadan kylmimmistä keväistä. Onneksi jopa ne 20 astetta on kuitenkin aika paljon enemmän lämpöä, kuin mitä Helsingissä lupaillaan. Peukut pystyyn, että aurinko porottaa ja lämpöasteet nousee!

Kuva juurikin kuvan kauniista Mendozasta kuuden vuoden takaa.

Viininmaistelua Helsingissä

Facebookista löytyy usein huippuja juttuja. Nimittäin sen lisäksi, että sen kautta voi sniikisti seurailla mitä toisella puolella maailmaa asuvat kaverit puuhaa, niin sieltä löytyy vaikka minkälaisia tapahtumia, joihin osallistua. Muutama viikko sitten löysin jotain kautta sattumalta Malbec World Day -riennot Helsingissä. Epäröin kyllä viimeiseen pisteeseen asti jaksanko lähteä paikan päälle ollenkaan, mutta onneksi lähdin!

Kansainvälistä Malbec-päivää vietetään 17. huhtikuuta, koska kyseisenä päivänä vuonna 1853 Argentiinan presidentti Domingo Faustino Sarmiento päätti mullistaa maan viiniteollisuuden. Sarmiento pyysi ranskalaista viiniexperttiä tuomaan Argentiinaan uusia viiniköynnöksiä. Yksi näistä oli Malbec. Nykypäivänä juurikin Malbec on yksi Argentiinan kansallislajikkeista ja se yhdistetään usein nimenomaan argentiinalaiseen viiniin. 

Me suunnattiin perjantaina porukalla Vanhalle Ylioppilastalolle juhlimaan Malbecia ja Argentiinaa. Paikalla riitti populaa ja varsinkin argentiinalaista tai Argentiina-mielistä populaa. Yllätysmomentti oli törmätä yhteen mun arabian kurssilla olevaan naiseen. Olen istunut hänen kanssaan samassa luokassa joka viikko sitten tammikuun vaihtamatta ikinä sanaakaan suomeksi (muutama parikeskustelu arabiaksi on taidettu vetää). Selvisi, että hän on asunut neljä vuotta Buenos Airesissa ja asuu nykyään Suomessa argentiinalaisen miehensä kanssa. Siis vain Suomessa voi käydä näin. Eipä ole tainneet vuodet ulkomailla tätä tuppisuutakaan kovasti muuttaa. Tuppisuu mikä tuppisuu.

Päästiin myös vaihtamaan pari sanaa Argentiinan suurlähettilään kanssa. Hän on muuten Nicon kanssa samasta kaupungista kotoisin ja ollut yliopistoaikanaan Nicon isän oppilas. Maailma on pieni! Saimme kutsun toukokuun lopussa vietettävään Argentiinan vallankumousta muistavaan 25 de mayo -juhlaan. Toivottavasti siellä on tarjolla asiaankuuluvia herkkuja.

Viiniäkin siis maisteltiin. Oli kiva, että tapahtumaan oli ilmainen sisäänpääsy ja viinilipukkeita (á 2 e/kpl) sai jokainen ostaa makunsa mukaan. Paikalla taisi olla noin 25 argentiinalaista viinitilaa edustettuina. En todellakaan ole mikään viiniekspertti, mutta oli hauska löytää muutama Argentiinasta tuttu viini, jota ei Alkon hyllyistä normaalisti löydy. Selvisi, että niitä voi kuitenkin erikseen tilata. Malbec World Day:ta vietettiin ympäri maailmaa jo viidettä kertaa. Ensi vuotta odotellessa...

Pingviinejä Patagoniassa

Huomasin ihan sattumalta muutama viikko sitten, että maailmassa on pingviineillekin omistettu oma päivä. Penguin awareness day näyttäisi sattuvan tammikuun 20. päivälle. Pingut on aina kuuluneet mun lemppareihin kirahvien ja fantsujen lisäksi. On ne niin hellyyttäviä, että rupesin heti kaivamaan arkistoista kuvia mun ja pingujen välisestä kohtaamisesta yli viiden vuoden takaa. Hymy tuli huulille, kun rupesin näitä kuvia selailemaan. Katsokaa nyt noita taapertajia!



Näitä pingviinejä olin ihailemassa Chubutin provinssissa Argentiinassa lokakuussa 2009. Punta Tombo -nimiseltä luonnonsuojelualeelta löytyy suurin määrä Patagonianpingviinejä koko maailmassa. Ne on mustavalkoisia ja vaan noin 50-60 sentin pituisia, joten aikamoisia tappijalkoja. Patagonianpingviinit pesii koloissa ja pensaiden alla, kuten kuvissa näkyy. Aika hienoa, että sekä naaras että koiras osallistuvat munien hautomiseen. Näillä on siis tasa-arvo kohdillaan huusholleissa. Pingujen lisäksi alueelta löytyy mm. kamelin sukuun kuuluvia guanakoja.

Osa pinguista näytti olevan aikamoisia keimailijoita!

Punta Tombon pingviiniparatiisissä pääsee kävelemään pingviinien joukkoon alueelle, jossa pingut liikkuvat vapaasti. Vierailijoille on tehty selkeät polut, joita pitkin kulkea alkuperäisiä asukkaita kunnioittaen, tottakai. Kolme kilometriä pitkä hiekkainen niemimaa houkuttelee noin 800 000 - 1 000 000 pingua pesimään alueelle vuosittain syyskuusta huhtikuuhun. Vastaavaa ei taida muualta maailmasta löytyä. Punta Tombo on siitä ainutlaatuinen, että alueella pääsee todella läheltä seuraamaan pingviinien eloa heitä kuitenkaan häiritsemättä. Me taidettiin olla alueella sen verran ajoissa (lokakuun lopussa), että söpöjä, pikkupinguja ei vielä ollut munista ehtinyt kuoriutua. Pikkuisten pesistä lähtöä pääsisi ihailemaan tammikuussa.

Pingviinien seuraaminen luonnonoloissa on kyllä ehdottomasti ollut yksi mun unelmien täyttymys. Ne kirahvit ja elefantit onkin sitten vielä toistaiseksi näkemättä eläintarhojen ulkopuolella. 

Mi Argentina querida

Tänään 11. tammikuuta kymmenen vuotta sitten lähdin Argentiinaan ensimmäisen kerran. Lähdin silloin vaihto-oppilaaksi lukiolaisena, enkä vielä lentokoneeseen noustessani tiennyt missä päin maata tulisin kuusi kuukautta asumaan. Pakkaaminen oli sen vuoksi hieman haastavaa, nimittäin maa on yli 4000 kilometriä pitkä ja sieltä löytyy kaikkea viidakosta ja arosta jäätiköihin. Onnekseni en kuitenkaan joutunut viidakkoon tai jäätikölle, päädyin nimittäin lopulta heti ensimmäisenä Argentiinan päivänäni kauniiseen Mendozan provinssiin Chilen rajan lähettyville. Mendozaan, missä aurinkoisia päiviä riittää ympäri vuoden - host-setäni mukaan hotellien iskulause on "jos ei paista, saat rahat takaisin", eikä koulukaverini tullut kouluun sateisena päivänä ollenkaan.*

Ensimmäisten viikkojen aikana kahden vanhemman host-siskon kanssa.

Päädyin pieneen San Martín nimiseen kaupunkiin 40 kilometriä Mendozan kaupungista. Olin ollut maassa jo pari kuukautta kunnes yksi päivä tajusin, että lumihuippuiset Andit näkyvätkin meidän kotikadulta. Sain elämääni kolme siskoa lisää sekä kokonaisen perheen täteineen, serkkuineen ja isovanhempineen. Opin kieltä, kulttuuria ja elämää pienessä maaseudun kaupungissa Andien juurella ja keskellä viiniköynnöksiä. Koulussa opiskelimme mm. viinin valmistamisen prosesseista ja vierailimme viinitilalla tutkimassa asiaa tarkemmin.

Välillä mietin miten merkittävä tuo vaihto-oppilasaika onkaan elämässäni ollut. Epäilen, että olisin välttämättä päätynyt Skotlantiin opiskelemaan tai löytänyt kansainvälisten suhteiden pariin ilman Argentiinan vaihtoa, siellä tapaamiani ihmisiä ja sattumuksia. Moni työpaikka olisi jäänyt saamatta ilman espanjan kielen taitoa. Elämä on monen sattuman summa ja pienikin juttu voi saada aikaan suuria asioita.

Rypäleitä matkalla puristuksiin ja viiniksi.

Kun kuuden kuukauden vaihdon jälkeen oli aika lähteä kotiin, olin asunut Argentiinassa näkemättä yhtäkään ihmistä tanssimassa tangoa tai kokematta yhtäkään jalkapallomatsia. Onneksi asia korjaantui seuraavilla reissuilla. Minun ja Argentiinan tarina on ollut pitkä ja matkan varrella on sattunut kaikenlaista. Kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt asumaan Argentiinassa kolmeen otteeseen - neljässä eri kaupungissa - ja käynyt siellä jo neljä kertaa lomalla. Silti monet paikat ovat vielä näkemättä. 

Cerro de la Gloria, Mendoza v. 2005 (löytyy 5 peson setelistä)

Lukiovaihtoon lähteminen on yksi elämäni parhaita päätöksiä, ja se on jättänyt jälkensä minuun lopullisesti. Eikä Argentiina iloineen, suruineen, ärsytyksineen ja ihmeellisyyksineen tule koskaan lähtemään sydämestäni. Siellä tulee aina olemaan yksi kodeistani, tai oikeastaan jo kaksi sellaista eri puolilla maata. Sillä monta vuotta lukiovaihdon jälkeen elämä jälleen yllätti. Argentiina tuli pysyvästi takaisin arkeeni tavattuani Nicon pienessä skotlantilaisessa kaupungissa. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina.

* Koulukaverini María oli koko syyslukukauden aikana koulusta pois tasan kerran, koska Maria tuli päivittäin kouluun pyörällä ja sinä päivänä ulkona tuli vettä - ei kai kukaan voi sadesäällä pyöräillä!

Japanissa keskellä Buenos Airesia

Joululomalla oli hyvää aikaa käydä valokuva-arkistoja läpi ja tehdä lisää tilaa koneen kovalevylle, joka harvase päivä ilmoittaa vähiin käyvästä muistitilasta. Onneksi asia on vielä toistaiseksi aika yksinkertaisesti korjattavissa. Niin paljon on tallennettuina turhia läpikäymättömiä kuvia ja liian suurikokoisia videoita.

Tajusin etten ikinä esitellyt Buenos Airesin Japanilaista Puutarhaa, olin jo itsekin ehtinyt unohtaa koko paikan olemassaolon. Kävimme siellä keskellä talvea yksi elokuinen lauantai lähdettyämme porukalla happihyppelylle Nicon veljen appivanhempien kämpiltä Recoletan lähiössä kun vielä asuimme Buenos Airesissa.

Tämä kahden hehtaarin kokoinen puisto keskellä miljoonakaupunkia on ilmeisesti ainut laatuaan ja yksi suurimmista japanilaisista puutarhoista Japanin ulkopuolella. Yllättävän suuri ja vehreä se olikin, ottaen huomioon että kävimme siellä keskellä talvea. Puistoa ylläpidetään argentiinalaisjapanilaisen kulttuuriseuran toimesta. 

Vesilammikko oli täynnä jättimäisiä kaloja ja erinäköisten siltojen avulla puistossa pystyi poikkelehtimaan ympäriinsä.

Enpäs ole tainnut muualla koskaan nähdäkään näin hienoa kirsikkapuuta loistossaan!

Alueelta löytyvä kasvisto on pääosin japanilaista, mutta muutama eteläamerikkalainenkin puska taitaa joukosta löytyä. Ilmeisesti puutarha ei ole pelkkä puisto, vaan myös japanilainen kulttuurikeskus noin muuten. Ehkä ravintolasta saa japanilaista ruokaa ja kaupasta ainakin erinäköisiä japanilaisten kasvien siemeniä. Lisäksi puutarhan alueelta löytyy buddhalainen temppeli.

En ole käynyt vastaavissa japanilaisissa puutarhoissa muualla maailmassa, joten en osaa tätä verrata mihinkään, mutta aika hieno keidas joka tapauksessa - ottaen huomioon että se on sijoitettu miljoonakaupungin keskustan betoniviidakon keskelle. Puisto voisi toimia loistavana hengähdyspaikkana keskellä kirkasta kesäpäivää. Tai ehkä pikemminkin kevättä. Sillon voisi kasvitkin olla parhaimmassa loistossaan.