Eurotuur - Berliini

Heinäkuun eurotuurimme kolmas kohdekaupunki oli Berliini. Kun vihdoin olimme saapuneet sinne jäädäksemme tutustumaan itse kaupunkiin, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpömittarikin oli lähtenyt nousuun. N kaverit, jotka matkasivat meidän mukana ensimmäiset päivät Prahassa olivat päättäneet tehdä extempore-retken Berliiniin ja olivat matkaseuranamme valloittamassa Saksan pääkaupunkia.

Mate-hetki Berliinin katedraalin edessä.

Kun googleen kirjoittaa Berliini, on neljäs tulos ote pienestä matkaoppaasta, jonka mukaan "Berliini ei ole erityisen kaunis kaupunki. Se on maan tasalle pommitettu ja kahtia revitty kaupunki, joka kuitenkin on noussut jaloilleen". Pitää täysin paikkaansa. Olin vähän pettynyt kaupungin suhteen, sillä vaikka olen Berliinissä käynyt joskus vuonna 1996 tai '97 (vai molempina?) ei mieleen ollut jäänyt muuta kuin manner-Euroopan suurin tavaratalo KaDeWe, jossa tälläkin kertaa pikaisesti vierailtiin, vain löytääksemme suuren Iittala-osaston.

moderni ja vanha torni

En ole pitkään aikaan vieraillut maassa, jonka kieltä en osaisi yhtään. Tsekeissä englannin kielen osaamattomuuden vielä ymmärsi, eikä se tuottanut ongelmaa, mutta saksalaisille en osannut antaa kielitaidottomuutta anteeksi ja englannin osaamattomuus rupesi moneen kertaan käymään hermoille. Lisäksi mun hermoja kiristi vessojen epäsiisteys. Ehkä mulla vain oli todella huono tuuri niiden kanssa, mutta ensimmäisenä päivänä kaikista vessoista puuttui joko vessapaperia tai saippuaa, tai haju oli niin hurja, ettei sisään uskaltanut mennä. Tai ne oli vain täynnä kärpäsiä!

Yövyttiin toukokuussa avatussa PangeaPeople Hostellissa, ihan Berliinin keskustassa, vain pari korttelia TV-tornista. Hostelli oli todella hotellimainen, jättikokoinen rakennus eikä erityisen kodikas. Lisäksi huomasin juuri viime viikolla visalaskun tipahdettua postiluukusta, että he ovat laskuttaneet jotkut ylimääräiset 40e mun kortilta pari päivää meidän Berliinistä lähdön jälkeen. En suosittele!

las chicas

Meidän porukan mielikuvaa Berliinistä pahensi myös jo mainitsemani Sandemansin ilmainen kävelykierros. Oppaat (ainakin espanjalaiset) oli niin töykeitä ja snobeja, että luulin heidän jo unohtaneen tekevänsä kierrokset tippipolitiikalla. Heti alusta asti meitä kohdeltiin kaltoin, koska oltiin muka liian iso porukka (6 henkeä) mennäksemme samalle kierrokselle. Kuljettiin kuitenkin lopulta koko kierros, 4 tuntia, kuunnellen arroganttia Jacoboa ja osa porukasta espanjalaista tíaa. Ja opattiin monia uusia, mielenkiintoisia juttuja.

Vuonna 2006 valmistunut juutalaisten muistomerkki teki ehdottomasti muhun vaikutuksen. Noin kahden hehtaarin alueella sijaitsevat 2711 kivipalkkia muodostavat labyrintin, jonka läpi kulkeminen sai ihmeellisiä mietteitä pulpahtelemaan päähän. Jotenkin äänet kaikuvat niin, että tuntuu, että joka kiven takana olisi ihmisiä, mutta et siltikään näe ketään. Se oli todella jännä kokemus!

Osa kivipalkeista oli super korkeita!

Moni ei tiedä, että Berliinin muuri oli oikeasti tuplamuuri, joka teki ympyrän sulkeakseen "länsimaallisen Berliinin" sisäänsä. Ei mekään tiedetty ennen kaupunkikierrosta. Tuplamuurin muodostivat kaksi muuria, joiden välissä oli 100 metriä "kuoleman aluetta", jossa yleensä yhden muurin ylittäjät tulivat ammutuiksi.

Tässä näkyy pala molempaa muuria ja niiden välissä vartiotorni.

Berliinissä on myös paljon historiaa ja joka paikassa toinen maailmansota, juutalaiset ja holokausti tulee vastaan. Jo parin päivän visiitillä tuli sellainen fiilis, että ne asiat rupesivat tulemaan korvista ulos. Uskon, että berliiniläiset ovat otsaan asti täynnä kaikkea holokaustiin liittyvää. Minä ainakin olisin.

N, minä ja host-siskot parlamentin edessä.

Oli Berliinissä silti kauniitakin paikkoja, kaupungin kohtaloksi koitui varmasti se, että oltiin juuri tultu niin vallattoman hienosta Tsekin pääkaupungista, jonka vieressä mikä tahansa paikka kalpenee. Olen myös monesti kuullut, että Berliini on loistava shoppailukaupunki. Tällä kertaa emme käyneet kuin muutamassa turistikaupassa, joten shoppailupuolesta en osaa sanoa mitään. Ehkä joskus palaan Berliiniin ja annan kaupungille uuden mahdollisuuden!

Eurotuur - Potsdam

Prahasta matkattiin 4,5 tuntia Eurolinesin bussilla Berliiniin. Matka maksoi vajaa 30 euroa, vaikka ostettiin liput netistä vain pari päivää ennen lähtöä. Voinkin lämpimästi suositella Eurolinesin busseja. En ole niillä aiemmin kulkenut, mutta reissaaminen sujui täysin mutkitta, ilmastointi ei ollut liian kovalla eikä tullut kuumakaan, langaton toimi vallan mainiosti ja penkit oli mukavat. Rajalla saksalainen rajaheppu tuli tsekkaamaan passit ja arvatkaa vaan kenen passi lähti miehen matkaan lisätarkistukseen.. herra N argentiinalainen passi, tottakai! (vaikka bussissa oli ainakin 4 muuta argentiinalaista -kaikki tyttöjä)

junassa matkalla Potsdamiin

Berliinistä jatkettiin suoraan junalla Potsdamiin, sillä siellä oli seuraavana päivänä N kolleegan, vietnamilaisen Hienin häät. Selviydyin puhelinsoitosta vanhan saksalaisukon kanssa, vaikka hän ei puhunut sanaakaan englantia enkä minä sanaakaan saksaa. Silti jotenkin ymmärsimme toisiamme ja hän oli meitä vastassa pensionaatissa, joka muistutti enemmänkin kerrostaloa, josta meille oli varattu kaksi kämppää kahdeksi yöksi. Ilmeisesti suurinosa muista asukkaista asui talossa pidempään, mikä koitui helpotukseksi kun lähdimme kyselemään naapureilta silitysrautaa lainaksi.

Kaikki sai muistoksi puisen viuhkan, jota oisin mielelläni viuhotellut enemmänkin.. mutta ulkona oli kylmä!

Hääseremonia oli Potsdamin kaupungintalolla ja sinne suunnistaessa tajusimme itseasiassa yöpyvämme kaupungin ulkopuolella.. ei ihme, että kaupunki vaikutti aavemaisen kuolleelta edellisenä päivänä. Koska olimme jo panneet merkille saksalaisten huonot englannin kielen taidot päätimme välttää kieliongelmat ja painuimme suoraan lähimpään ravintolaan, jossa ystävällinen tarjoilija soitti meille taksin. Itse vihkiminen oli saksaksi (morsian on asunut Saksassa suurimman osan elämästään), mutta yksi morsiusneidoista tulkkasi kaiken vietnamiksi. Ymmärryksemme koko seremoniasta jäi siis hyvin vähäiseksi. Hauskin hetki oli kun sulhaselta kysyttiin saksaksi halusiko hän ottaa morsiamensa vaimokseen, eikä hän heti tajunnut mistä oli kyse, sillä hän ei osannut sanaakaan saksaa.

hääväkeä

Itse häävastaanotto oli kauniissa Cecilienhof linnassa järven rannalla. Linnan on rakennuttanut 1900 luvun alussa keisari Vilhelm II. Paikka on tunnettu vuoden 1945 kuuluisasta Potsdamin konferenssista, jolloin Stalin, Churchill ja Truman jakoivat Euroopan keskenään kyseisessä linnassa pidetyssä kokouksessa. 

Heti vihkimisen jälkeen suuntasimme autokyydeillä Cecilienhofin puutarhaan, jossa meitä odotti kuohuvat juomat ja herkulliset canapét. Tarjolla oli kaikenlaista sushia ja kevätkääryleitä. Siinä vaiheessa vatsa huusi niin kovaa, että tarjoiluja santsattiin useaan kertaan.

Sääli, että ulkona oli uskomattoman kylmä. Meillä oli pari tuntia aikaa tutustua ympäristöön ennen kuin illallinen alkoi. Kylmyyden takia päätettiin kierrellä puistossa ja järvellä mahdollisimman vähän ja mennä sen sijaan oppimaan lisää historiaa linnan museoon.. audiotour kesti ainakin tunnin ja loppuvaiheessa rupesi jo nukuttamaan tarinat Cecilian merimieltymyksistä ja prinssi Vilhelmin lempikirjoista.

Osa linnan puutarhaa.

Häiden ruuat oli ihan parhaita. Syötiin alkupalaksi lammasta, pääruuaksi ankkaa ja jälkkäriksi oli crème brûléetä, semi jäätynyttä omenatiramisua ja mansikoita kerman kera. Siis kaikkia noita yhdessä. Nam!

Hääkakussa oli vaivaiset neljä kerrosta, kaikki eri makuisia! Oli passionhedelmä-persikka, mansikka-amaretto, valkosuklaa ja ananas-chili. Ensimmäinen oli ehdottomasti mun lemppari.

Häät ei varmaan olleet mitenkään erityisen vietnamilaiset tai erityisen saksalaiset. Kaikki vaikutti aika normaalilta. Ainoa ero oli ehkä siinä, että vastavihityt eivät tanssineet häävalssia vaan ns. koreografin hitaaseen vietnamilaiseen biisiin. Morsian, sulhanen ja ainakin osa vanhemmista vaihtoivat vaatteet illalliselle, joten morsiamellakin oli tavallaan kaksi eri hääpukua. Yksi morsiusneito veti muutaman leikin ja siihen kaikkien tuntemaan "pitää kiertää tuoleja kunnes musiikki soi ja yksi jää ilman istuinta"-leikkiin jouduin itsekin mukaan. Jäin valitettavasti toiseksi. Kaiken kaikkiaan häävieraita oli ehkä n. 70 ja edustettuina oli monia eri kansallisuuksia.

Ehkä koko häiden hauskin yllätys oli sulhasen (ja bestmanin) kiltti! Ilmeisesti kiltti tuli yllätyksenä kaikille häävieraille (jopa vanhemmille), en ole varma tiesikö morsiankaan asiasta etukäteen. Hien on opiskellut vuosia Skotlannissa ja päätti tehdä jotain erikoista.. linnan ohi kävelevät turistit vähän ihmettelivät näitä vietnamilaisia häitä, jossa sulhasella oli skottiruutukiltti päällä.