Oravanpyörän täyteinen 2016!

Vaikka maailmalla vuosi 2016 vaikuttaa olleen erityisen huono - tuskin kukaan välttyi sosiaalisessa mediassa koko loppuvuoden kiertäneistä vitseistä karmaisevan surkeasta vuodesta - on meillä onneksi ollut loppujen lopuksi yllättävänkin hieno vuosi.

Tämä blogi on ollut pystyssä jo yli kahdeksan vuotta ja varsinaisia vuosikatsauksiakin löytyy jo viimeiseltä kuudelta vuodelta. Tuntuisi hurjalta lopettaa leikki tähän, vaikka hetken epäröinkin minkäänlaisen yhteenvedon tekemistä. Niinpä siis tässä vielä pieni katsahdus menneeseen vuoteen.

Tammikuussa fiilistelin meidän monikulttuurista Suomi-eloa. Helmikuussa suuntasin minilomalle Madridiin, jossa treffasin Sveitsissä asuvaa ystävää. Maaliskuussa suuntasimme samaisen ystävän ja appelsiininpuolikkaidemme kanssa viettämään pääsiäistä Englantiin toisen ystävän luo. Huhtikuussa kirjoittelin arabian kielen opiskelusta ja tekstistä tulikin koko blogin vuoden luetuin. 

Toukokuussa fiilistelin Helsingin keltaisia kaupunkipyöriä ja kesäkelejä sekä aloitin työmatkapyöräilyn. Kesäkuussa lomailimme viikon Montenegrossa. Heinäkuussa teimme päiväreissun Bengtskärin majakalle, mökkeilimme ja innostuin bujoilusta. Elokuussa fiilistelin lisää meidän Suomi-eloa ja oravanpyöräelämää, vietimme viikonlopun Savonlinnassa ja saimme Nicon siskon perheineen Israelista asti vierailulle.



Syyskuussa seikkailimme uusissa lähiöissä Helsingissä ja kävin elokuvissa kuusi kertaa saman viikon aikana. Lokakuussa kävimme Salossa ja Teijon kansallispuistossa, ihastelimme ruskaa Kaivarissa sekä pääsimme palaamaan entiseen kotikaupunkiin tallustelemaan tuttuja kujia Barcelonassa. Marraskuussa karkasimme kahdeksi viikoksi Meksikoon pimeyttä pakoon. Joulukuussa nautittiin luonnon kauneudesta Lauttasaaressa ja rauhoituttiin jouluksi, vaikkakin ilman ylimääräisiä lomia.

Vuosi 2016 oli tietyllä tavalla unelmien vuosi. Kirjoitin elokuussa siitä, kuinka monta vuotta sitten haaveilin hetkestä, "jolloin meillä olisi Nicon kanssa molemmilla vakituiset, mielenkiintoiset päivätyöt, säännöllinen palkka ja palkalliset lomat". Vuosi 2016 oli meille ensimmäinen tällainen vuosi. Saimme asua rauhallisen tasaista arkea koko vuoden samassa asunnossa (!) ja matkustella palkallisilla lomilla. Mitä luksusta! Varsinaista luksusta oli myös se, ettei meidän tarvinnut koko vuonna etsiä asuntoa (paitsi ehkä lomilla airbnbta) ja olla muuttamassa. 

Viimeisenä parina vuotena olen sortunut päivittelemään hiljentynyttä kirjoitustahtia, ja tahti näyttääkin vuonna 2016 hiljentyneen entisestään. Mietimme jo muutaman ystäväni kanssa, ovatko blogit nykyään ihan "out". Tuntuu, etten ainakaan itse enää jaksa (tai ehdi!) bloggailla entiseen malliin, saati sitten seurata muiden blogeja. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei tämä tuleva vuosi käy tämän blogin kohtaloksi.

Haluan joka tapauksessa toivottaa teille kaille ihanaa uutta vuotta! Kiitos teille, jotka jaksatte vielä käydä lueskelemassa ja kommentoimassa tätä blogia.

Minne meni vuosi 2015?

On vaikea uskoa, että vuosi 2015 rupee olemaan pulkassa. Tuntuu, että tämä kulunut vuosi on sujahtanut ohi ihan ennätysvauhtia, enkä ollenkaan ymmärrä minne aika on kadonnut. Ehkä tämä ihmettely on merkki iän karttumisesta.

Alkuvuodesta ihailtiin Helsinkiä stadionin tornista käsin sekä käppäiltiin Seurasaaressa.

Koko 2015 on ollut aika mainio vuosi joka tapauksessa, vaikka blogin kannalta tämä näyttää olleen täysi floppi. Siinä missä 2014 oli blogihistorian surkein (83 postausta) on tämä kulunut vuosi ollut vielä rutkasti surkeampi (37 postausta). Se vähän harmittaa, koska en ole tarkoituksella jättänyt blogia ihan heitteille. Niin vain on tapahtunut. Toisaalta, jos mietin rehellisesti mistä tämä johtuu, niin ei enää harmita ollenkaan. Nimittäin tuntuu aika hyvältä todeta, että koneen ääressä ei enää kulu iltaisin yhtä paljon aikaa kuin ennen ja tämä johtuu ihan puhtaasti siitä syystä, että meillä on ollut aiempaa vilkkaampi sosiaalinen elämä.

Pääsiäisenä päästiin mökille.

Tänä vuonna meidän elämään on tullut uusia ystäviä ja siteet vanhempiin ystäviin on vain vahvistuneet. En muista montaakaan viikkoa, etteikö oltaisi kokoonnuttu vähintään kerran ystävien kanssa pöydän ääreen illallistamaan.

Vuosi 2015 oli ihan ennätysmäinen mitä tulee perheen kanssa vietettyyn aikaan, on se vaan niin paljon mutkattomampaa kun asuu samassa maassa! Jostain syystä tänä vuonna perheen mökille ehdittiin vain kaksi kertaa, toivottavasti ensi vuonna asia korjaantuu ja mökkireissuja tulee edes muutama lisää. 

Toukokuussa käytiin Tukholmassa ja matkattiin Guatemalaan.

Toukokuussa ehdin olla viiden eri maan kamaralla, vaikka harmikseni paluu Barcelonaan jouduttiinkin perumaan. Mukaan mahtui silti viikonloppu Tukholmassa sekä välilaskut Lontoossa ja Miamissa matkalla Guatemalaan. Guatemalan reissu oli aivan mahtava kokemus ja taas jäi sellainen tunne, että sinne kyllä varmasti palaan vielä joskus.

Kesällä käppäiltiin Suomenlinnan mukulakiviä pitkin.

Onneksi kesällä ehdittiin nauttia kotimaasta, Suomenlinnassa tuli käytyä useampaankin kertaan, joista upeimpana mieleen jää tietenkin pikkuveljen häät elokuun kesäpäivänä.

Syksy otettiin vastaan uudessa kodissa ja vuosi kului arabiaa opiskellen.

Vielä toukokuussa näytti siltä, että voidaan vihdoinkin relata. Molemmilla mielekkäät työt ja mielekäs asunto. Eipäs mennyt kuin viikko, kun vuokraisäntä ilmoitti, ettei vuokrasopimusta uusita. Iso osa heinäkuusta menikin siis uutta asuntoa etsiessä - käytiin katsomassa yhteensä yli 20 kämppää - ja loppukesästä muutettiin uuteen osoitteeseen, vain neljän korttelin päähän edellisestä.

Syksyn piriste olikin marraskuun karkumatkat Suomesta useampaankin otteeseen: ensin Lontoon sateeseen ja sitten Argentiinan aurinkoon. Nico oli pikkasen onnekkaampi ja kävi myös Islannissa ja Amsterdamissa. 

Onneksi sateisesta Lontoostakin voi saada kivoja kuvia, mutta sateen jälkeen on kiva rentoutua palmun alla!

Vuoden 2015 tuli tallusteltua vain kuuden eri maan kamaralla. Lentokoneen nousuja tuli tänä vuonna plakkariin yhteensä 14 ja luettuja kirjoja muutama enemmän. Fafasin falafel-halloumi-pitaleipiä ja Korjaamon sushia tuli sen sijaan syötyä enemmän kuin laki sallii.

Viime vuoden vuosikatsauksessa toivoin, että "ensi vuonna saadaan stressata vähemmän kämpän, työpaikkojen ja asuinmaan suhteen." Tämä meni melkein putkeen, työpaikkaa stressattiin vain toisen kohdella, kämpästäkin stressattiin vähän, mutta tänä vuonna ei sentään ollut tarpeen stressata asuinmaan suhteen. Suomessa ollaan edelleen ja kaikki merkit viittaa siihen, että vuoden päästäkin jatketaan täällä pohjolassa.

Toivotaan, että vuodesta 2016 tulee kaikin puolin entistä aurinkoisempi, oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Tällä viikolla...

Opin maanantaina arabian tunnilla, että burtuqaal tarkoittaa arabiaksi appelsiinia. Sana muistuttaa kovasti Portugalia siitä syystä, että kyseisestä maasta ne ensimmäiset makeat appelsiinit tuotiin. Vastaavat hauskat oivaillukset lisää kivasti opiskelumotivaatiota. Arabian opinnoista mulla on ollut tarkoitus kirjoitella enemmänkin, sitten joku toinen päivä.

Tiistaina Nico yllätti kivasti ja toi kaupasta mukanaan laskiaspullat. En muista koska olisin viimeksi näitä pullia laskiaiseina syönyt. Oletteko muuten muut kiinnittäneet huomiota kuinka paljon erilaisia kausiruokia meillä Suomessa onkaan? Olen vasta tajunnut tämän erikoisuuden nyt Suomeen takaisin muutettua. On jouluruuat, Runebergin tortut, laskiaispullat, tippaleivät yms. Ei tule ihan heti mieleen vastaavaa muualta maailmalta. 

Keskiviikkona töistä tullessa mieltä lämmitti eteisessä odottava postikortti. Kortti oli vissiin postitettu tammikuun lopussa, mikäli tulkitsin oikein epäselvää postileimaa. Matkalla mukaan oli tarttunut joku macaronia muistuttava tarra. 

Torstaina saatiin vieraita yökylään, sillä hiihtolomaileva pikkusisko ja Messi tulivat meitä moikkaamaan. Messi on niin kiinni siskossa, että hän hätääntyy aika nopeasti, jos ei kaveria ole näkyvissä. Jostain syystä Messillä on karmea tarve toimia vahtikoirana ja kerrostalossa mikä tahansa pieni ääni saa hänet tuhisemaan. Niinpä täällä ei hirmusesti nukuttu perjantain vastaisenä yönä ja jatkossa taitaakin Messi nukkua yönsä muualla.

Perjantaina tajuttiin, että ollaan oltu argentiinon kanssa yhdessä jo neljä vuotta. Meillä ei ole ollut tapana juhlia mitenkään erityisesti merkkipäiviä, mutta päätettiin sitten nauttia herkulliset sushit perjantain ja merkkipäivän kunniaksi. Työkaveri vinkkasi sushi & wine -paikasta ja sitten kun huomasin, että suht läheltä meitä löytyykin yksi heidän piste, niin suuntasimme Korjaamolle illalliselle ihka ensimmäistä kertaa. Täytyy sanoa, että nää oli ehdottomasti kaikkein maukkaimmat sushit, mitä ollaan Helsingissä maistettu. Ja hintakin oli olosuhteet huomioon ottaen (Suomi!) ihan normitasoa.

Lauantaina sukellettiin argentiinalaisiin tunnelmiin, sillä Nicon on jo onnistunut löytää muutama muu Helsingissä asuva maanmies. Heidän tietojensa mukaan täältä löytyy argentiinalaisia chorizoja valmistama argentiinalainen, jolta he pojat olivat tehneet tilauksen hyvissä ajoin. Niinpä vietettiin lauantaita argentiinalaisessa seurassa argentiinalaista radiota kuunnellen sekä argentiinalaisia hotdogeja ja argentiinalaista jäätelöä nauttien. Nam. 

Sunnuntain kunniaksi päädyttiinkin sitten tekemään vuoden ensimmäinen lentolippuhankinta, minnepä muualle kuin Barcelonaan. Reissu koittaa vasta toukokuussa, mutta aika lentää niin siivillä, että eiköhän se ihan kohta ole käsillä! 

Mi Argentina querida

Tänään 11. tammikuuta kymmenen vuotta sitten lähdin Argentiinaan ensimmäisen kerran. Lähdin silloin vaihto-oppilaaksi lukiolaisena, enkä vielä lentokoneeseen noustessani tiennyt missä päin maata tulisin kuusi kuukautta asumaan. Pakkaaminen oli sen vuoksi hieman haastavaa, nimittäin maa on yli 4000 kilometriä pitkä ja sieltä löytyy kaikkea viidakosta ja arosta jäätiköihin. Onnekseni en kuitenkaan joutunut viidakkoon tai jäätikölle, päädyin nimittäin lopulta heti ensimmäisenä Argentiinan päivänäni kauniiseen Mendozan provinssiin Chilen rajan lähettyville. Mendozaan, missä aurinkoisia päiviä riittää ympäri vuoden - host-setäni mukaan hotellien iskulause on "jos ei paista, saat rahat takaisin", eikä koulukaverini tullut kouluun sateisena päivänä ollenkaan.*

Ensimmäisten viikkojen aikana kahden vanhemman host-siskon kanssa.

Päädyin pieneen San Martín nimiseen kaupunkiin 40 kilometriä Mendozan kaupungista. Olin ollut maassa jo pari kuukautta kunnes yksi päivä tajusin, että lumihuippuiset Andit näkyvätkin meidän kotikadulta. Sain elämääni kolme siskoa lisää sekä kokonaisen perheen täteineen, serkkuineen ja isovanhempineen. Opin kieltä, kulttuuria ja elämää pienessä maaseudun kaupungissa Andien juurella ja keskellä viiniköynnöksiä. Koulussa opiskelimme mm. viinin valmistamisen prosesseista ja vierailimme viinitilalla tutkimassa asiaa tarkemmin.

Välillä mietin miten merkittävä tuo vaihto-oppilasaika onkaan elämässäni ollut. Epäilen, että olisin välttämättä päätynyt Skotlantiin opiskelemaan tai löytänyt kansainvälisten suhteiden pariin ilman Argentiinan vaihtoa, siellä tapaamiani ihmisiä ja sattumuksia. Moni työpaikka olisi jäänyt saamatta ilman espanjan kielen taitoa. Elämä on monen sattuman summa ja pienikin juttu voi saada aikaan suuria asioita.

Rypäleitä matkalla puristuksiin ja viiniksi.

Kun kuuden kuukauden vaihdon jälkeen oli aika lähteä kotiin, olin asunut Argentiinassa näkemättä yhtäkään ihmistä tanssimassa tangoa tai kokematta yhtäkään jalkapallomatsia. Onneksi asia korjaantui seuraavilla reissuilla. Minun ja Argentiinan tarina on ollut pitkä ja matkan varrella on sattunut kaikenlaista. Kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt asumaan Argentiinassa kolmeen otteeseen - neljässä eri kaupungissa - ja käynyt siellä jo neljä kertaa lomalla. Silti monet paikat ovat vielä näkemättä. 

Cerro de la Gloria, Mendoza v. 2005 (löytyy 5 peson setelistä)

Lukiovaihtoon lähteminen on yksi elämäni parhaita päätöksiä, ja se on jättänyt jälkensä minuun lopullisesti. Eikä Argentiina iloineen, suruineen, ärsytyksineen ja ihmeellisyyksineen tule koskaan lähtemään sydämestäni. Siellä tulee aina olemaan yksi kodeistani, tai oikeastaan jo kaksi sellaista eri puolilla maata. Sillä monta vuotta lukiovaihdon jälkeen elämä jälleen yllätti. Argentiina tuli pysyvästi takaisin arkeeni tavattuani Nicon pienessä skotlantilaisessa kaupungissa. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina.

* Koulukaverini María oli koko syyslukukauden aikana koulusta pois tasan kerran, koska Maria tuli päivittäin kouluun pyörällä ja sinä päivänä ulkona tuli vettä - ei kai kukaan voi sadesäällä pyöräillä!

Ristiriitojen vuosi 2014

En oikein tiedä mitä ajatella tästä kuluneesta vuodesta. Toisaalta en malta odottaa, että se olisi jo ohi. Sitten taas tunnen huonoa omaatuntoa ajatellessani niin kun pitäisi osata elää hetkessä eikä vain aina haikailla paremmasta huomisesta. 

Meidän alkuvuosi sujui oikeastaan mitä parhaimmissa merkeissä Nicon perheen luona Argentiinassa. Muttei sekään ihan stressitön ollut ja kai näin jälkeenpäin ajatellen viittasi tulevaan. Koko vuosi tuntui olevan yhtä stressiä stressin perään. Ensin stressattiin uutta kämppää Barcelonassa, sitten työpaikkaa, sitten mun maksamattomia palkkoja, sitten taas työpaikkaa, sitten hääjuhlia - vaikka niistä yllättävän lievällä stressillä selvittiinkin, sitten taas työpaikkaa ja myöskin asuinmaata, taas maksamattomia palkkoja (tällä kertaa Nicon) ja uutta työtä, suomalaista oleskelulupaa, kämpän etsintää Helsingissä yms. Tuntuu, että koko vuosi meni yhdessä sumussa, aina jotain stressatessa. Eikä oikeastaan voi sanoa, että stressattiin mitään ihan turhia asioita. Poikkeuksena tästä vain nämä vuoden viimeiset kolme kuukautta, jolloin pahin stressi onneksi helpotti.

Toistaalta tuntuu typerältä valittaa, onhan meillä tällä hetkellä asiat todella hyvin. Toivon silti että ensi vuonna saadaan stressata vähemmän kämpän, työpaikkojen ja asuinmaan suhteen. Ideaalitilanteessa ensi vuonna ei tarttis muuttaa minnekään. En meinaan halua muuttaa tästä meidän nykyisestä kämpästä yhtään minnekään.

Tammikuu

Vuosi vaihtui Argentiinassa Nicon perheen luona, missä vietimmekin lähes koko tammikuun. Pääsimme telttailemaan rantakylään, viettämään laatuaikaa Nicon kotikaupungissa sekä myös tapaamaan perhettä ja ystäviä Buenos Airesiin.

Helmi-maaliskuu

Helmi-maaliskuu Barcelonassa sujui nopeasti. Löysimme uuden asuinalueen myötä paljon uusia paikkoja ja lähiöitä Barcelonasta. Nautin paljon päiväkävelyistä ja kulutin aikaa muun muassa kirjoja lukemalla. Töiden etsinnässä ei oikein tärpännyt.

Huhtikuu

Huhtikuun puolivälissä teimme yllätysvisiitin Suomeen sopivasti pääsiäiseksi. Lennot ostettiin pääsiäisviikolla pari päivää ennen reissua ja toivottiin, että perhe on kotona eikä ehtinyt karata minnekään. Viikonloppu sujuikin lopulta mökkimaisemissa kevättä haistellessa. Irtiotto tuli tarpeeseen.

Toukokuu

Toukokuun kohokohta oli parin viikon Italian reissu. Loppujen lopulta road trippinä toteutetulla matkalla nähtiin yhteensä 16 erilaista kaupunkia Gardajärven maisemista Cinque Terreen, Pisaan ja Firenzeen. Tämäkin matka tuli vähän extempore ja ilman sen suurempia suunnitelmia, mutta hieno reissu se oli joka tapauksessa.

Kesä-heinäkuu

Kesän alku sujui Barcelonassa, lämpimiä saatiin odotella, muttei se menoa haitannut. Rantaloikoilut jäi muutenkin aika vähäisiksi koko vuonna. Sen sijaan nautittiin meidän parvekkeelle hommaamista ulkohuonekaluista ja fiilisteltiin jalkapallon MM-kisoja. Suunniteltiin omia hääjuhlia ja saatiin vieraita Suomesta, Saksasta ja Argentiinasta.

Heinä-elokuu

Mun mielestä kesän kohokohta oli kuitenkin monen viikon loma Suomessa. Sain pitkästä aikaa nauttia mökkeilystä ja Suomen luonnosta. Suomen kesä näytti parastaan meidän ulkkarivieraille ja Nicon perheelle, joista osa tuli ensimmäistä kertaa Suomeen. Käytiin Nicon ja Nicon äidin kanssa pikavisiitillä Tallinnassa, juhlittiin kesähäitä maalla ja Ahvenanmaalla sekä vietettiin paljon aikaa perheen ja kavereiden kanssa.

Elokuu

Elokuun puolivälissä lensin takaisin Barcelonaan, teimme päätöksen Suomeen muutosta, hyvästeltiin kaupunkia Nicon äidin kanssa ja pakattiin kamat kasaan muuttoa varten. Barcelonan hyvästely jäi kuitenkin aika lyhyeksi Nicon sairastelun ja äkillisen muuttopäätöksen vuoksi.

Syyskuu

Syksyn alku oli leuto ja Suomi otti meidät vastaan oikein aurinkoisin syyskelein. Fiilisteltiin ihan kybällä kaunista, puhtaan tuoksuista luontoa ja otettiin kaikki ilo irti metsän laidalla asumisesta. Stressiä tuotti Nicon oleskeluluvan haku sekä töiden ja kämpän etsintä. Onneksi kuun lopussa kämppä löytyi ja päästiin pian muuttamaan.

Marras-joulukuu

Syksy sujuikin yllättävän nopeasti. Pahimmat stressit oli ohi ja päästiin vihdoinkin nauttimaan arjesta, yhteisistä aamupalahetkistä, työpäivistä ja kavereiden näkemisestä. 

Matkailun suhteen vuosi 2014 oli aika surkea, nimittäin tänä vuonna seisottiin vain viiden eri maan kamaralla, vaikka toisaalta kylläkin tallusteltiin yli 25 eri kaupungissa ja asuttiin kahdessa eri maassa. Lentokoneen nousuja tuli plakkariin vain yhdeksän (viime vuonna 29). Keväällä ja kesällä luin ennätysmäärän kirjoja - koko vuonna kokonaiset 19 ja syksyn aikana käytiin ennätysmäärä leffassa, yhteensä viisi kertaa. Tämä kulunut vuosi oli myös tämän blogin hiljaisin vuosi, tekstejä tuli kaikkein vähiten koko blogin historiassa. Vuoden soundtrack oli Of Monsters and men -bändin My head is an animal -levy. Se on soinut meillä kotona tänä vuonna ehdottomasti eniten. Ja soi varmasti vielä ensikin vuonna.

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille lukijoille - suurkiitos, että jaksatte vielä pysyä mun mukana!

Sekakulttuurisen parisuhteen ja ulkosuomalaisuuden haasteita

Olen aina ollut vannoutunutta "minähän en miehen perässä minnekään lähde" -tyyppiä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Lähdinpä kuitenkin, ainakin melkein, kun pari vuotta sitten pakkasin laukun ja karkasin karkauspäivänä Argentiinaan. Paitsi, että tein sen omilla ehdoillani ja siinä missä suunnistin tuonne etelään miehen perässä, sai hän kuitenkin vastapainoksi muuttaa Buenos Airesiin minun perässäni. Ja sitten hän vielä seurasi minua Barcelonaan, jonne halusin ehdottomasti tulla tekemään maisteria. Oltiinhan me tottakai etukäteen yhdessä suunniteltu tätä kaupunkia kummallekin sopivaksi asuinpaikaksi, mutta mun maisteriopinnot tässä Katalonian pääkaupungissa sai aikaan sen, ettei hän oikeastaan muualta siinä vaiheessa enää töitä hakenut. 

Maisterin jälkeen olen elänyt lähes viimeiset kymmenen kuukautta jo toinen jalka jossain muualla kun täällä. En tiedä missä, mutta joka tapauksessa jo hieman Barcelonasta poissa. Me ei viime heinäkuussa oltu varmoja eletäänkö tässä kaupungissa vielä lokakuussa. Lokakuussa oltiin jo melkein muuttamassa Hollantiin ja sitten Suomeen. Joulukuussa ei oltu varmoja minne muutetaan tammikuussa Argentiinan lomalta palatessa. Ja siitä lähtien sama epävarmuus on elänyt ja jatkunut ihan koko ajan. Tätä nykyistä kämppää etsiessä ei oltu varmoja tuleeko tästä meidän koti kuukaudeksi, kahdeksi vaiko pidemmäksi aikaa. 

Nico on ollut töissä samassa puljussa siitä lähtien kun me tänne kaupunkiin muutettiin, mutta kuitenkin etsinyt uusia vaihtoehtoja jo useampien kuukausien ajan. Viimiset pari kuukautta ollaan molemmat etsitty töitä vähän joka puolelta. Kumpikaan ei välttämättä haluaisi lähteä pois Barcelonasta, mutta toisaalta täältä ei välttämättä tällä hetkellä löydy niitä parhaita mahdollisuuksia meille molemmille. En osaa sanoa, mikä paikka maan päällä olisi siinä mielessä ihanteellinen, että molemmille löytyisi mielenkiintoisia haasteita. Asiaa ei tietenkään yhtään auta se, että minne vaan muutettaisiin, edessä olisi viisumibyrokratiaa. Vaikka kuinka leikiteltäisiin ajatuksella Suomeen muutosta, mutkittaa sitä käytännössä kuitenkin herran eteläamerikkalainen passi. Toisaalta, asiat voisi olla huonomminkin, jos argentiinalaisen passin sijaan hänellä olisikin taskussaan vaikka venezuelalainen tai kolumbialainen passi. Eli ei ne asiat niin huonosti onneksi kuitenkaan ole. Myös tämän takia Barcelonaan "jääminen" on jollain tavalla helppo vaihtoehto, kumpikaan ei tarvitse uusia työviisumeita.

Joka tapauksessa, tällä viikolla Nico allekirjoitti uuden työsopimuksen täällä Barcelonassa, mikä edes vähän rauhoittaa meidän tilannetta. Toistaiseksi elämä jatkuu täällä, eikä muutto muualle ole enää niin nurkan takana. Mua ei ole vielä työrintamalla onnistanut, mutta ehkä senkin päivän aika koittaa. Toivoisin kovasti, että löytäisin täältä Barcelonasta jotain mielekästä tekemistä, sillä en kuitenkaan enää osaa kuvitella mitään kaukosuhteilua meidän välille. Ne ajat on toivottavasti jo takanapäin. 

Vaikka vielä muutama viikko sitten olin erittäin innostunut mahdollisesta paluumuutosta Suomeen, ei minua yhtään haittaa jatkossa kutsua Barcelonaa kotikaupungikseni. En välttämättä koe tätä paikkaa ihanteellisena loppuelämäni unelmakotina, mutta ainakin toistaiseksi täällä on hyvä asua. En varsinaisesti haikaile Suomeen muutosta täällä ollessa ja eläessä, vaan lähinnä Suomessa käydessä. Skotlannissa asuva ystäväni kirjoitti minulle viime viikolla osuvasti "i would choose Finland over Spain to be honest, I mean where would you rather have your children grow up?". Olisi painajaismaista, jos meille joskus siunaantuisia lapsia ja he puhuisivat Espanjan espanjaa. Hehe. No, onneksi nämä asiat eivät ole vielä lähellekään ajankohtaisia ja Barcelonan auringossa on toistaiseksi oikein hyvä elää. Niin, ja ajatus tänne jäämisestä mieheni takia ei tunnu yhtään hullummalta, vaikken alunperin tänne hänen perässään tullutkaan. Silti on kai hyvä muistaa tuttu sanonta, never say never. Ja jos jollakulla on tarjota mulle jotain täydellistä työpaikkaa, niin laittakaapa sähköpostia, kiitos!

Mitä mun laukusta löytyy?

Jostain syystä muistin yhtäkkiä eilen Marikan jo lokakuussa lähettämän haasteen esitellä käsilaukun sisältöä. Ei siinä auttamut muu kuin kaivaa kamera esiin. Sori vaan, että toteutuksessa vierähti muutama kuukausi. 

Mulla on tainnut jo reilun vuoden ajan olla aika säännöllisesti käytössä tällainen ruskea näppärä olkalaukku, jonka saa helposti väen paljoudessa etupuolelle tai vaikka pyöräillessä "selkään". Sinne mahtuu kivasti meidän minijärkkäri ja tarvittaessa vielä vesipullokin. Ostin sen täältä Barcelonasta jostain umpimähkäisestä liikkeesta muistaakseni toissavuoden syksyllä ja nyt kyllä huomaa, että se alkaa olla vähän nuutunut. 

Mitä kaikkea kuljetankaan päivittäin mukana?

Lompakkona on nyt koko Barcelonan ajan toiminut jo vuonna 2009 NYCin Macy'silta ostettu Fossilin värikäs kukkaro, jossa on kätevästi pari korttipaikkaa toisella sivulla ja vetskaritasku toisella sivulla sisällä. Täällä Barcelonassa ei niitä kanta-asiakaskortteja ole sellasia määriä kun Suomessa, niin tolla pärjää aika näppärästi. Vaikka välillä sitä lähikaupan korttia saa kyllä kuittien välistä hakea.

Kaverilta saatu glitteriä sisältä käsidesi kulkee mukana. Se on jo melkein loppu, mutta saa aina kivat naurut aikaan kun hilettä löytyy joskus herraltakin naamasta. Se tuoksuu tosi hyvälle! Love-tekstin takaa löytyy pieni pinnien säilytyspurkki, joka on tosi kätevä. Ostin sen vissiin täältä Claire's-kaupasta. Eipä enää pinnit leviä pitkin laukun pohjaa. Muistitikku näyttää löytyvän myös, sekä tietenkin nenäliinoja ja epämääräisiä lippuja ja lappuja. Leffalippu, mainosflaijeri ja kuitteja.

Muistikirjana toimii tällä hetkellä Marimekon söpö, pinkki kirja. Joskus muistikirjan sijasta mukana kulkee kalenteri tai ehkä molemmat. Kuulareita löytyy yleensä useita ja kännykkää suojaa myöskin lahjaksi saatu Marimekon pussukka.

Mustavalkoisesta Accessorizen pussista löytyy pari särkylääkettä, laastareita ja aurinkolasit. Purkkaa tai pastilleja löytyy myös aina. Valkoisesta pyöreästä kotelosta löytyy kuulokkeet, johdot ei mee enää solmuun laukun pohjalla, kun niille on oma suojakotelo. Löysin sen joulun alla paikallisesta Naturasta. Avaimissa keikkuu Minni, joka muistuttaa Disney-ajoilta. Laukusta löytyy myös tietenkin puhelin ja sitten metrokortti, jota suojaa hienot, Britten YK-nuorten kuoret. Barcelonassa ollaan muuten vielä siinä mielessä aika jäljessä, että täällä on käytössä pahviset julkisen liikenteen liput. Niitä on kertynyt tuonne pullukkaan suojakoteloon varmaan muutama kymmen. En tiedä, miksi niitä pitää hillota niin monta, mutta ei ole jostain syystä tullut heitettyä niitä vanhoja pois. Oon muuten ihan mielettömän iloinen mun uusista puhelimen kuorista, jotka ostin itse asiassa jo ennen joulua, muttei ne ehtineet mukaan Suomen lomalla, joten tulivat vasta perässä tänne Barcelonaan.

Huulirasvaa löytyy myös. Tämä onkin ihan Argentiinasta asti raahattu (ostin tammikuussa varmuuden vuoksi pari pakettia) koska juuri tätä kyseistä Labelloa ei ainakaan Suomesta tai Espanjasta löydy. Jännä juttu muuten, että Argentiinassa nämä kulkee Nivean tuotenimellä.

Joskus laukusta saattaa löytyä myös vesipullo tai kirja. Lisäksi sieltä löytyy aina kangaskassi, yleensä tuo oranssi global.finlandin kassi. Nykyään lähes aina kaikki ostokset, oli sitten kyseessä ruoka-, vaate- tai jokin muu kauppa kulkee mun kangaskassissa, en nimittäin enää kestä kotoa löytyvää ja niin helposti kasvavaa muovikassivuorta. Tässä kaupungissa tosiaan tarttee harvemmin sateenvarjoa mukana kanniskella, ja hyvä niin. 

Kuka innostuu esittelemään omaa laukkuaan ja sen sisältöä? Haastan ainakin Even, Marin, Riian, Annikan ja Annikan, sikäli mikäli he eivät tätä vielä ole toteuttaneet.

Kysymyksiä ja vastauksia

Sekä Nelli, että kaimani Kanadasta heittivät kysymyshaastetta tänne Barcelonan suunnalle. Kiitos molemmille! Olen tällä kertaa oikein tylsä ja jätän faktat välistä, sillä päätin keskittyä näihin 22 kysymykseen, koska näissäkin on jo miettimistä.

1. Mielestäsi paras asia Suomessa/suomalaisessa kulttuurissa? 

Ensimmäisenä tulee heti mieleen sellainen perus rehellisyys. Ihmisiin voi yleensä luottaa, eikä koko ajan tarvitse olla miettimässä, että viilaako toi nyt mua linssiin ihan kuusnolla. Ja tähän samaan kastiin menee tietenkin se, että ihmiset noin peruspiirteittäin tarkoittavat sitä, mitä sanovat. Ei tarvitse yrittää lukea rivien välistä ja kaunistella turhaan keskusteluja. Konkreettisena asiana parasta on mökki, järvi ja sauna.

2. Mikä on lempiyksityiskohtasi kodissasi? Kuvankin voi laittaa!

Tässä uudessa kämpässä se taitaa olla mun "maailma-alttari". Hehe. En viitsinyt ruveta naulomaan seiniä pilalle, joten nuppineulamaailma sai jäädä lipaston päälle ja sen eteen asettuivat sopivasti lahjaksi saadut Kivi-lyhdyt. Yläpuolelta löytyy vielä buenosairesilaisesta kahvilasta mukaan lähtenyt maailma-juliste. Tämä alttari ja mun pallovalot!

3. Minkälaisen tatuoinnin ottaisit?

En voisi kuvitella ottavani tatuointia, mutta joskus nuorempana muistan miettineeni, että jos joku tatuointi pitäisi valita, niin se olisi varmaan joku mielikuvituksettoman siro perhonen, ja yksivärisenä ehdottomasti. 

4. Mikä on ihanin asia, joka sinulle on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana?

Ehdottomasti se, että päästiin viettämään joulua Suomeen mun perheen kanssa ja vuodenvaihdetta Argentiinaan Nicon perheen kanssa. Ja myös se, että onnistuin toteuttamaan lähes kymmenvuotisen haaveen matkustaa Guatemalaan. 

5. Minkälaisen interreili-reitin tekisit?

Olen haaveillut interreilistä jo yli 10 vuotta, mutten ole vieläkään saanut sitä toteutettua. Voisin kuvitella, että nyt jos pitäisi reittiä suunnitella, niin suuntaisin lähinnä ihan uusiin maisemiin. Sopiva reitti voisi kulkea Puolan, Slovakian ja Unkarin kautta, vieden sitten jo tutumpien Kroatian, Bosnian ja Italian läpi Keski-Eurooppaan. Jos aika ja raha ei olisi esteenä, niin kävisin tietenkin läpi kaikki Euroopan maat! Haluaisin käydä läpi kaikki italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset pikkukylät.

6. Mihin olet erityisen tyytyväinen itsessäsi?

Tämä on aika paha. Voisi kai sanoa, että olen tyytyväinen itsessäni siihen, että olen uskaltanut ja pystynyt saavuttamaan unelmat ulkomailla opiskelemisen ja asumisen suhteen. Olen kasvanut siitä pienestä ujosta tytöstä ulos ja uskaltanut lähteä maailmalle. 

7. Nimeätkö koskaan mitään esineitäsi?
En taida nimetä esineitä, en ainakaan muista että olisin koskaan niin tehnyt.

8. Mikä on paras/mielenkiintoisin museo, jossa olet käynyt?

En yleensä kovin perusta museoista, varsinkaan taidemuseoista. Mielenkiintoisimpia on olleet sotamuseo Prahassa, johon päädyimme englantia osaamattoman taksikuskin suosituksella, koska se löytyi hostellimme naapurista sekä Argentiinan Córdobassa diktatuurin ajasta kertova Museo de la Memoria. 

Museo de la Memoria, Córdoba, Argentina

9. Minkä maan ilmasto on mielestäsi ihanteellisin? 

En ole kai vielä löytänyt sitä ilmastollisesti ihanteellisinta maata. Täällä Barcelonassa (sanon BCN, koska ilmasto vaihtelee aika paljon Espanjan sisällä) on suht ihanteellinen ilmasto, mutta ajoittain vähän liiankin tuulista. Olisi kiva asua maassa, jossa 20 astetta olisi keskilämpötila vuoden ympäri, mutta sitten ikävöisin liikaa talvea. En myöskään oikein kestä korkeita kosteusprosentteja. Suomen ilmasto olisi täydellinen, jos talvi kestäisi maksimissaan kaksi kuukautta. Mistä sellaisen paikan löytää?

10. Mikä on lempiravintolasi ja mitä siellä yleensä tilaat?

Tällä hetkellä yksi lempiravintoloistani on ehdottomasti syyrialainen Ugarit, joita löytyy Barcelonasta useampiakin. Siellä tilataan melkein aina tabboulehta, sekä sellainen combo-lautanen, jonka mukana tulee vähän falafelia, vähän lihaa pitaleivän välissä, hummusta sekä jotain munakoiso-sosetta. 

11. Jos joutuisit kuvittelemaan itsesi 70-vuotiaana, niin minkälainen mummo olisit?

Haluaisin olla pullantuoksuinen mummo, joka neuloisi mahdollisille lapsenlapsille villasukkia sekä silloin tällöin matkustelisi maailmalla. Ja leipoisi karjalanpiirakoita!

12. Jos sinulle tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä turistimatkalle Pohjois-Koreaan, lähtisitkö, ja miksi/miksi et?

Lähtisin ehdottomasti, miksi ei? Olisi mielenkiintoista nähdä miltä siellä todellisuudessa näyttää, vaikka toisaalta tiedostan, ettei turisteille kovinkaan todellista todellisuutta varmaan näytettäisi. Yrittäisin ottaa paljon kuvia ja raportoisin matkasta sitten jälkikäteen joka suuntaan. 

Ilmastollisesti ihanteellisesta maasta löytyisi ehdottomasti palmuja!

13. Typerin tai ärsyttävin asia nykyisessä asuinmaassasi?

Tää on aika vaikea kysymys. Heti ensin tuli kyllä mieleen katalaani täällä Barcelonassa, vaikkei se koko maata koskekaan. Joskus tuntuu, että ylimääräinen kieli mutkistuttaa asioita ihan turhaan ja sitä ilman pärjäisi hyvin. Varsinkin kun joillain ihmisillä kieleen liittyy niin vahvasti kulttuuripoliittinen merkitys, mikä on tietenkin ihan luonnollista maan historian huomioon ottaen. Ei se yleensä arkeen vaikuta, mutta satunnaisesti silloin tällöin sen olemassaolo ärsyttää. Ja on muuten jännä, että se on niin lähellä espanjaa, että paikalliset saattavat kirjoittaa ja puhua espanjaa väärin nimenomaan katalaanin takia. Usein sanat, jotka kirjoitetaan b-kirjaimella espanjaksi katalaaniksi niissä on v, esimerkiksi nyt "grabar" (nauhoittaa) vrs. "gravar". Ja koska ne lausuttaessa kuulostaa ihan samalta, menee ne helposti sekaisin. 

14. Jos et voisi asua nykyisessä maassasi etkä Suomessa, minne muuttaisit?

Australia ja Kanada voisivat molemmat olla listan kärjessä, jos ne ei olisi niin karmean kaukana kaikesta muusta, erityisesti sekä Suomesta että Argentiinasta.

15. Voisitko kuvitella olevasi kotiäiti?

En usko, että voisin.. en ainakaan tällä hetkellä. Voisin kuvitella tulevani hulluksi kotiäitinä. Tarvitsen jonkun rutiinin, että saan asioita tehtyä. Olen aina suunnitellut luovani oman työuran, joten en voisi ainakaan tällä hetkellä kuvitella jääväni kotiäidiksi, tekemättä töitä kodin ulkopuolella.

16. Jos sinusta tehtäisiin reality-sarja, mitä se käsittelisi ja mikä olisi sen nimi?

Se voisi käsitellä maailman eri kaupunkien kahviloita, joissa istuskelisin siemailemassa kahvikupposta samalla kun haastattelisin paikallisia maan arjesta. Nimeksi voitaisiin laittaa vaikka "Kahvilla maailmalla". Heh. 

Brunch & Cake -brunssipaikka Barcelonassa.

17. Onko sinulle vaikeampaa höpsötellä vai olla vakava?

Kuvittelisin, että molemmat luonnistuu. Toisaalta joskus tulee höpsöteltyä myös vakavammassa tilanteessa.

18. Jos saisit muuttaa yhden asian ulkoisessa olemuksessasi, niin mikä se olisi vai muuttaisitko mitään?

Olisi kiva omistaa kapeammat pohkeet, jotta olisi helpompi ostaa housuja. Usein vyötäröltä sopiva koko jää pohkeista kiinni tai sitten pohkeistä läpi menevät housut ovat liian suuret vyötäröltä. En kai sovi muottiin. Mutta olen oppinut olemaan sinut ulkonäköni kanssa, joten en nyt lähtisi varsinaisesti mitään muuttamaan.

19. Viettäisitkö mieluummin päivän käärmeitä kuhisevassa viidakossa vai meressä alueella, jossa on nähty haita?

En voi sietää käärmeitä, joten valitsisin meren. Varsinkin, jos siellä olisi mahdollista hillua jonkinlaisessa paatissa, eikä uida meressä haiden seassa. 

20. Mitä kieliä puhut?

Suomen lisäksi sujuvasti englantia ja espanjaa. Ranskan ja ruotsin kanssa olen jo vähän hakusessa, ymmärrys toimii, mutta sanoja joutuu hakemaan niin paljon, ettei tavallinen keskustelu ehkä kovin pitkälle kantaisi. Olen opiskellut myös Brasilian portugalia ja klassista arabiaa, mutta en kyllä voi sanoa puhuvani kumpaakaan kieltä muutamaa lausetta enempää. Keskustelu ei sujuisi. 

21. Jatkokysymys: Toivoisitko, että osaisit enemmän kieliä?

Haluaisin petrata ranskan taitoja ja oppiaa puhumaan arabiaa. En koe tätä jälkimmäistä ainakaan kovin realistiseksi tällä hetkellä, mutta ehkä vielä joku päivä. Haluaisin osata paljon enemmän kieliä, mutta nämä nyt ehkä ensimmäisinä. Jos joskus päädyn asumaan johonkin maahan, jonka kieltä en vielä osaa, niin yrittäisin varmasti opiskella sitä.

22. Mikä biisi soi taustalla, jos kuuntelet musiikkia just nyt?

Just nyt soi Of Monsters and Menin Dirty Paws. Tuun ehkä vähän jälkijunassa, mutta löysin bändin vasta viime viikolla kun katsottiin Nälkäpeli 2 ja etsin loppubiisin bändin. Sen jälkeen olen kuunnellut bändin levyä repeatillä koko viikon. Olen ihan fiiliksissä koko "My Head is an Animal" -levystä. Ja leffakin oli hyvä!

Oi Meri, ja oi Barcelona.

Kiitos tytöille mielenkiintoisista ja haastavista kysymyksistä. Tämä haaste on tainnut kiertää jo useassa lukemassani blogissa, joten en nyt laita sitä eteenpäin. Sen sijaan haastan ystäväni Lauran raportoimaan pikimmiten hänen Pakistanin seikkailustaan ja pakistanilaisista häistä!

Helmikuu se taakse jäi

Söin viime viikolla yllättävän monta kertaa ulkona. Maanantaina nimittäin vietettiin yhden Nicon hollantilaisen työkaverin läksiäisiä, jonka kunniaksi suunnattiin Borniin baskiravintolaan. Päätin kerrankin tilata jotain erilaista, joten söin ankkaa omenan kera. Oli hyvää! Jos siis etsii laadukasta baskiruokaa keskustasta, kannattaa suunnata Sagardiin. Herkullista, vaikka hieman hintavaa.

Barcelonan metro lopettaa arkisin (su-to) kulkemisen jo puolen yön aikaan, mikä on aika hassua ottaen huomioon näiden paikallisten myöhäisen ruokakulttuurin. Niin meilläkin meni ilta pitkäksi ravintolassa, joten metrolla ei enää kotiin päässyt. Onneksi joku keksi muistuttaa meille Bicing -palvelun olemassaolosta ja niinpä me pyöräiltiin täysin tyhjiä ja sokkeloisia keskustan katuja pitkin kotiin. Lempeä helmikuinen yö ja me pyörien selässä autioilla Barcelonan kaduilla. Siinä oli taikaa. Tuli niin vapauttava fiilis ja muistin kuinka rakastankaan tätä kaupunkia.

Barcelona oli muuten viime viikolla parrasvaloissa World Mobile Congressin vuoksi. Tapahtuman ansiosta yksi Kanadan vaihtariaikojen kaveri Pariisista suuntasi tänne ja koettiin miellyttävä jälleennäkeminen vajaan viiden vuoden jälkeen. Kuulumiset vaihtui paella-lautasten äärellä. Kiitos facebookin, joka mahdollistaa tälläiset yllätykset ja jälleennäkemiset. Niinpä torstainakin päädyttiin kävelemään hämäriä keskustan katuja pitkin, vaikkei vielä myöhäinen ilta ollutkaan.

Perjantai-iltana suunnattiin Razzmatazz -klubille Poblenouhin. Olin luvannut lähteä Nicon seuraksi Transatlanticin keikalle, sikäli mikäli hän ei ketään muuta seurakseen löytäisi. Hämärä klubi liian täynnä ihmisiä ja liian vähän happea saa mut kuitenkin yleensä voimaan pahoin ja niin tälläkin kertaa. En ymmärrä kuinka ihmiset kestää hillua tuollaisissa paikoissa, koska itseäni yleensä rupeaa pyörryttämään heti kättelyssä. Onneksi ulko-ovi ja raikas ilma oli lähellä, joten vietinkin sitten lähes koko keikan oven laidalla. 

Tässä kohtaa ei vielä ollut hapen puutetta kun suurin osa ihmisistä oli ulkopuolella.

Sunnuntaina suunnattiin tutustumaan vanhaan Hospital Sant Pau -kylään. En siis tiennyt mitä odottaa, mutta kun huomasin että kivan näköisessä rakennuksessa on avoimet ovet, niin sinnehän me suunnattiin. Kyseessä onkin L'Hospital de la Santa Creu i Sant Pau (Hospital of the Holy Cross and Saint Paul) joka on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1997. Se toimi sairaalana aina vuoteen 2009 asti, jolloin kunnostustyöt aloitettiin. Tästä sairaalasta lisää myöhemmin.

Oli hieman pilvinen päivä.

Joku ehkä muistaa, että viime vuonna näihin aikoihin kirjoittelin häämatkailusta. Näyttää siltä, että joka vuosi joku kaveri menee naimisiin mitä eksoottisemmassa kohteessa, minkä vuoksi päästään matkustamaan ties minne. Kesällä 2011 se oli Potsdam Saksassa, heinäkuussa 2012 Quito Ecuadorissa ja kesäkuussa 2013 Istanbul. Kuvittelin vielä viikonlopulle asti, että kesän 2014 jännittävä hääkohde on Ahvenanmaa, jossa päästään elokuussa viettämään hyvän ystäväni häitä. Mutta kuinka ollakaan, lauantaina Nicon sähköpostiin kolahti hääkutsu Intiaan kesän lopulle. Voi pojat, mikä tilaisuus matkustaa Intiaan ja intialaisiin häihin. Tätä ei osattu odottaa. Oletettavasti meidän tekisi aivan hirmusesti mieli lähteä elokuussa Intiaan, mutta toistaiseksi en tiedä tuleeko se järjestymään. Se jää nähtäväksi.