Matkamessuista ja blogipöhinästä

Viime päivinä on joka puolelta tullut sellaista Matkamessu-hypetystä, että oksat pois. En oikein ole messutyyppiä sitten ollenkaan. Se karsea ihmismäärä vaan ahdistaa ja esitteiden kerääminen on turhauttavaa. Mulle ainakin käy aina niin, että sitten ne lippuset ja lappuset päätyy johonkin olohuoneen nurkkaan, unohtuu ja lopulta joskus siivouspäivänä lentää suoraan roskiin. 

Päädyin monen sattuman kautta kuitenkin kokeilemaan, josko saisin näille Pohjoismaiden suurimmille matkamessuille bloggaajapassin. Ja sainhan minä. En oikein edes tiedä miksi sitä hain - uteliaisuuttani kai ja ehkä siksi, että pääsisin ilmaiseksi tsekkaamaan messut monen vuoden jälkeen. Ei ne kuitenkaan olleet siitä miksikään muuttuneet. Enkä muuten varmasti olisi maksanut niistä sitä 18 euron sisäänpääsymaksua. Joka tapauksessa, ensimmäistä kertaa tämän blogin kuusi- ja puolivuotisessa historiassa sain jotain ilmaiseksi blogin ansiosta. Saavutus kai sekin.

Ensimmäisen messupäivän iltana osallistuin ihkaensimmäiseen ns. viralliseen bloggaajatapahtumaan (epävirallisia blogin kautta järjestettyjä tapaamisia on kyllä pidetty). Tilaisuus oli sanan kaikessa merkityksessä aika random ja mietin kyllä moneen kertaan menenkö ollenkaan paikalle. Tuntui erikoiselta mennä tilaisuuteen, jossa tiesi olevan kymmeniä muita bloggaajia, lähinnä tuntemattomia tai vain blogien kautta tuttuja. Onneksi paikalla oli kuitenkin mukavia tyyppejä, enkä sitä nyt ollenkaan etukäteen epäillytkään. Muutama etukäteen oikeasti tuttu naama paikalla kuitenkin oli, nimittäin sekä Kea että Satu kävivät vuorollaan edellisessä kotikaupungissani ja treffattiin siis jo viime vuonna Barcelonassa. Oli lopulta tosi hauska tavata monia muitakin ns. "nettituttuja" livenä. Tapasinpa vihdoin myös ne kaikki kolme kaimaani, joiden blogeja ja seikkailuja olen seurannut jo useamman vuoden ajan.

minullekin (eikä vain ulkkareille) eksoottinen jääporoveistos sekä vihdoin Eva & Manu livenä

Bloggaajapassilla olisin päässyt messuilemaan jo ammattilaispäiville, mutta en sitten työkiireiltäni sinne asti ehtinyt. Niinpä päädyin menemään paikalle vain lauantaina ystävän kanssa. Mikäs siinä käytäviä seilatessa ja kuulumisia vaihtaessa. Yhden luennonkin päädyin kuuntelemaan, "10 vinkkiä täydellisen matkakuvan ottamiseen". Ei sekään kovin jännittävä ollut. Teillekin tiedoksi, että kameran linssi tosiaan kannattaa pitää puhtaana (ja puhdistaa), jos haluaa ottaa hyviä kuvia. Hurja salaisuus!

Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen tuli niin karmea nälkä ja ahdistus, että päätettiin suunnata kotiin. Sitä ennen oltiin jo pienellä porukalla paettu ihmisvilinää yhden bussin takaosaan ajatuksia vaihtamaan ja silmiä lepuuttamaan. Silti tuntui, että kotiin oli päästävä ja messupäivä oli tullut loppuunsa. Onneksi kuitenkin keksin vielä käydä pikaisesti Argentiinan osastolla. Lähinnä ajattelin, että voisin käydä katsomassa minkä näköistä  heppua siellä on maata edustamassa. Yllätys oli suuri, kun löysinkin tiskiltä muutaman purkin dulce de lecheä, paikallisten karamellilevitettä, jota on kaikessa makeassa keksissä, viinerissä ja kakussa. Muovilusikalla sai maistiaisen Argentiinasta kuka vaan messuvierailija. Tiskin takaa ei löytynytkään kaukaa tulleita, vaan suomalaisen matkatoimiston väkeä. Hellyyttävä tyyppi, koska ymmärsi että tiesin mistä puhuin kyseltyäni argentiinalaisten herkkujen perään ja niiden kyseisten purkkien alkuperää. Ymmärsi myös ilostuttaa meidän messupäivää omilla purnukoilla, jotka saatiin kotiin tuotavaksi. Oli siinä kotiväkikin mielissään. Melkein koko purnukka päätyi seuraavana päivänä isän synttärikakkuun.

Finnair ja Aurinkomatkat olivat keksineet aika hauskan valokuvausboothin omalle ständilleen. Sieltä mekin löydettiin itsemme kuvauttamassa oikein porukalla. Valinnaksi osoittautui NYC, tottakai. Ymmärtääkö joku meidän viestin?

Ei ole ainakaan vielä kukaan ilmottanut, että olisin voittanut lennot.

Kaikkea tätä matkablogi-pöhinää sivusta seuranneena en voi kun vain todeta, että se ei ole minua varten. Blogini on alusta lähtien ollut lähinnä minulle ja perheelleni suunnattu päiväkirja, johon on vuosien varrella eksynyt monia muitakin ihmisiä tuomaan iloa kommenteillaan. On ollut huippua tavata ihmisiä eri puolilla maailmaa (Buenos Airesissa ja Barcelonassa) blogin kautta ja voida antaa vertaistukea tai vinkkejä ja apua blogin lukijoille. Se on se syy, minkä takia tätä blogia kirjoitan. En missään nimessä havittele suurempia lukijamääriä tai erinäisiä yhteistyökuvijoita, vaan toivon pystyväni jatkossakin kirjoittamaan itseäni ja lukijoitani kiinnostavista aiheista, oli se sitten arjesta Suomessa tai muualla. Ettekä varmaankaan pääse pälkähästä ainaisten Argentiina-juttujen suhteenkaan. Tämä on varmasti osa syy, minkä takia en koe, että saisin Pohjoismaiden suurimmista Matkamessuista jotain irti - jotain muuta kuin ilmaisen purkin dulce de lecheä. 

Kysymyksiä ja vastauksia

Sekä Nelli, että kaimani Kanadasta heittivät kysymyshaastetta tänne Barcelonan suunnalle. Kiitos molemmille! Olen tällä kertaa oikein tylsä ja jätän faktat välistä, sillä päätin keskittyä näihin 22 kysymykseen, koska näissäkin on jo miettimistä.

1. Mielestäsi paras asia Suomessa/suomalaisessa kulttuurissa? 

Ensimmäisenä tulee heti mieleen sellainen perus rehellisyys. Ihmisiin voi yleensä luottaa, eikä koko ajan tarvitse olla miettimässä, että viilaako toi nyt mua linssiin ihan kuusnolla. Ja tähän samaan kastiin menee tietenkin se, että ihmiset noin peruspiirteittäin tarkoittavat sitä, mitä sanovat. Ei tarvitse yrittää lukea rivien välistä ja kaunistella turhaan keskusteluja. Konkreettisena asiana parasta on mökki, järvi ja sauna.

2. Mikä on lempiyksityiskohtasi kodissasi? Kuvankin voi laittaa!

Tässä uudessa kämpässä se taitaa olla mun "maailma-alttari". Hehe. En viitsinyt ruveta naulomaan seiniä pilalle, joten nuppineulamaailma sai jäädä lipaston päälle ja sen eteen asettuivat sopivasti lahjaksi saadut Kivi-lyhdyt. Yläpuolelta löytyy vielä buenosairesilaisesta kahvilasta mukaan lähtenyt maailma-juliste. Tämä alttari ja mun pallovalot!

3. Minkälaisen tatuoinnin ottaisit?

En voisi kuvitella ottavani tatuointia, mutta joskus nuorempana muistan miettineeni, että jos joku tatuointi pitäisi valita, niin se olisi varmaan joku mielikuvituksettoman siro perhonen, ja yksivärisenä ehdottomasti. 

4. Mikä on ihanin asia, joka sinulle on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana?

Ehdottomasti se, että päästiin viettämään joulua Suomeen mun perheen kanssa ja vuodenvaihdetta Argentiinaan Nicon perheen kanssa. Ja myös se, että onnistuin toteuttamaan lähes kymmenvuotisen haaveen matkustaa Guatemalaan. 

5. Minkälaisen interreili-reitin tekisit?

Olen haaveillut interreilistä jo yli 10 vuotta, mutten ole vieläkään saanut sitä toteutettua. Voisin kuvitella, että nyt jos pitäisi reittiä suunnitella, niin suuntaisin lähinnä ihan uusiin maisemiin. Sopiva reitti voisi kulkea Puolan, Slovakian ja Unkarin kautta, vieden sitten jo tutumpien Kroatian, Bosnian ja Italian läpi Keski-Eurooppaan. Jos aika ja raha ei olisi esteenä, niin kävisin tietenkin läpi kaikki Euroopan maat! Haluaisin käydä läpi kaikki italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset pikkukylät.

6. Mihin olet erityisen tyytyväinen itsessäsi?

Tämä on aika paha. Voisi kai sanoa, että olen tyytyväinen itsessäni siihen, että olen uskaltanut ja pystynyt saavuttamaan unelmat ulkomailla opiskelemisen ja asumisen suhteen. Olen kasvanut siitä pienestä ujosta tytöstä ulos ja uskaltanut lähteä maailmalle. 

7. Nimeätkö koskaan mitään esineitäsi?
En taida nimetä esineitä, en ainakaan muista että olisin koskaan niin tehnyt.

8. Mikä on paras/mielenkiintoisin museo, jossa olet käynyt?

En yleensä kovin perusta museoista, varsinkaan taidemuseoista. Mielenkiintoisimpia on olleet sotamuseo Prahassa, johon päädyimme englantia osaamattoman taksikuskin suosituksella, koska se löytyi hostellimme naapurista sekä Argentiinan Córdobassa diktatuurin ajasta kertova Museo de la Memoria. 

Museo de la Memoria, Córdoba, Argentina

9. Minkä maan ilmasto on mielestäsi ihanteellisin? 

En ole kai vielä löytänyt sitä ilmastollisesti ihanteellisinta maata. Täällä Barcelonassa (sanon BCN, koska ilmasto vaihtelee aika paljon Espanjan sisällä) on suht ihanteellinen ilmasto, mutta ajoittain vähän liiankin tuulista. Olisi kiva asua maassa, jossa 20 astetta olisi keskilämpötila vuoden ympäri, mutta sitten ikävöisin liikaa talvea. En myöskään oikein kestä korkeita kosteusprosentteja. Suomen ilmasto olisi täydellinen, jos talvi kestäisi maksimissaan kaksi kuukautta. Mistä sellaisen paikan löytää?

10. Mikä on lempiravintolasi ja mitä siellä yleensä tilaat?

Tällä hetkellä yksi lempiravintoloistani on ehdottomasti syyrialainen Ugarit, joita löytyy Barcelonasta useampiakin. Siellä tilataan melkein aina tabboulehta, sekä sellainen combo-lautanen, jonka mukana tulee vähän falafelia, vähän lihaa pitaleivän välissä, hummusta sekä jotain munakoiso-sosetta. 

11. Jos joutuisit kuvittelemaan itsesi 70-vuotiaana, niin minkälainen mummo olisit?

Haluaisin olla pullantuoksuinen mummo, joka neuloisi mahdollisille lapsenlapsille villasukkia sekä silloin tällöin matkustelisi maailmalla. Ja leipoisi karjalanpiirakoita!

12. Jos sinulle tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä turistimatkalle Pohjois-Koreaan, lähtisitkö, ja miksi/miksi et?

Lähtisin ehdottomasti, miksi ei? Olisi mielenkiintoista nähdä miltä siellä todellisuudessa näyttää, vaikka toisaalta tiedostan, ettei turisteille kovinkaan todellista todellisuutta varmaan näytettäisi. Yrittäisin ottaa paljon kuvia ja raportoisin matkasta sitten jälkikäteen joka suuntaan. 

Ilmastollisesti ihanteellisesta maasta löytyisi ehdottomasti palmuja!

13. Typerin tai ärsyttävin asia nykyisessä asuinmaassasi?

Tää on aika vaikea kysymys. Heti ensin tuli kyllä mieleen katalaani täällä Barcelonassa, vaikkei se koko maata koskekaan. Joskus tuntuu, että ylimääräinen kieli mutkistuttaa asioita ihan turhaan ja sitä ilman pärjäisi hyvin. Varsinkin kun joillain ihmisillä kieleen liittyy niin vahvasti kulttuuripoliittinen merkitys, mikä on tietenkin ihan luonnollista maan historian huomioon ottaen. Ei se yleensä arkeen vaikuta, mutta satunnaisesti silloin tällöin sen olemassaolo ärsyttää. Ja on muuten jännä, että se on niin lähellä espanjaa, että paikalliset saattavat kirjoittaa ja puhua espanjaa väärin nimenomaan katalaanin takia. Usein sanat, jotka kirjoitetaan b-kirjaimella espanjaksi katalaaniksi niissä on v, esimerkiksi nyt "grabar" (nauhoittaa) vrs. "gravar". Ja koska ne lausuttaessa kuulostaa ihan samalta, menee ne helposti sekaisin. 

14. Jos et voisi asua nykyisessä maassasi etkä Suomessa, minne muuttaisit?

Australia ja Kanada voisivat molemmat olla listan kärjessä, jos ne ei olisi niin karmean kaukana kaikesta muusta, erityisesti sekä Suomesta että Argentiinasta.

15. Voisitko kuvitella olevasi kotiäiti?

En usko, että voisin.. en ainakaan tällä hetkellä. Voisin kuvitella tulevani hulluksi kotiäitinä. Tarvitsen jonkun rutiinin, että saan asioita tehtyä. Olen aina suunnitellut luovani oman työuran, joten en voisi ainakaan tällä hetkellä kuvitella jääväni kotiäidiksi, tekemättä töitä kodin ulkopuolella.

16. Jos sinusta tehtäisiin reality-sarja, mitä se käsittelisi ja mikä olisi sen nimi?

Se voisi käsitellä maailman eri kaupunkien kahviloita, joissa istuskelisin siemailemassa kahvikupposta samalla kun haastattelisin paikallisia maan arjesta. Nimeksi voitaisiin laittaa vaikka "Kahvilla maailmalla". Heh. 

Brunch & Cake -brunssipaikka Barcelonassa.

17. Onko sinulle vaikeampaa höpsötellä vai olla vakava?

Kuvittelisin, että molemmat luonnistuu. Toisaalta joskus tulee höpsöteltyä myös vakavammassa tilanteessa.

18. Jos saisit muuttaa yhden asian ulkoisessa olemuksessasi, niin mikä se olisi vai muuttaisitko mitään?

Olisi kiva omistaa kapeammat pohkeet, jotta olisi helpompi ostaa housuja. Usein vyötäröltä sopiva koko jää pohkeista kiinni tai sitten pohkeistä läpi menevät housut ovat liian suuret vyötäröltä. En kai sovi muottiin. Mutta olen oppinut olemaan sinut ulkonäköni kanssa, joten en nyt lähtisi varsinaisesti mitään muuttamaan.

19. Viettäisitkö mieluummin päivän käärmeitä kuhisevassa viidakossa vai meressä alueella, jossa on nähty haita?

En voi sietää käärmeitä, joten valitsisin meren. Varsinkin, jos siellä olisi mahdollista hillua jonkinlaisessa paatissa, eikä uida meressä haiden seassa. 

20. Mitä kieliä puhut?

Suomen lisäksi sujuvasti englantia ja espanjaa. Ranskan ja ruotsin kanssa olen jo vähän hakusessa, ymmärrys toimii, mutta sanoja joutuu hakemaan niin paljon, ettei tavallinen keskustelu ehkä kovin pitkälle kantaisi. Olen opiskellut myös Brasilian portugalia ja klassista arabiaa, mutta en kyllä voi sanoa puhuvani kumpaakaan kieltä muutamaa lausetta enempää. Keskustelu ei sujuisi. 

21. Jatkokysymys: Toivoisitko, että osaisit enemmän kieliä?

Haluaisin petrata ranskan taitoja ja oppiaa puhumaan arabiaa. En koe tätä jälkimmäistä ainakaan kovin realistiseksi tällä hetkellä, mutta ehkä vielä joku päivä. Haluaisin osata paljon enemmän kieliä, mutta nämä nyt ehkä ensimmäisinä. Jos joskus päädyn asumaan johonkin maahan, jonka kieltä en vielä osaa, niin yrittäisin varmasti opiskella sitä.

22. Mikä biisi soi taustalla, jos kuuntelet musiikkia just nyt?

Just nyt soi Of Monsters and Menin Dirty Paws. Tuun ehkä vähän jälkijunassa, mutta löysin bändin vasta viime viikolla kun katsottiin Nälkäpeli 2 ja etsin loppubiisin bändin. Sen jälkeen olen kuunnellut bändin levyä repeatillä koko viikon. Olen ihan fiiliksissä koko "My Head is an Animal" -levystä. Ja leffakin oli hyvä!

Oi Meri, ja oi Barcelona.

Kiitos tytöille mielenkiintoisista ja haastavista kysymyksistä. Tämä haaste on tainnut kiertää jo useassa lukemassani blogissa, joten en nyt laita sitä eteenpäin. Sen sijaan haastan ystäväni Lauran raportoimaan pikimmiten hänen Pakistanin seikkailustaan ja pakistanilaisista häistä!

11 osa 2

Tässä jatkoa edelliselle tunnustuskierrokselle, eli vastauksia Liisan, Riian ja Jaanan kysymyksiin.

Jos saisit valita vapaasti, missä haluaisit asua ja miksi?
* Asuisin varmasti jossain ympäri vuoden suht lämpimänä pysyvässä pienessä suurkaupungissa. En haluaisi asua maalla keskellä ei mitään, mutta jättiläismäisessä miljoonakaupungissa tulisin varmasti hulluksi. Barcelona ei tällä hetkellä ole mielestäni ollenkaan huono vaihtoehto.

Ystävystytkö helposti uusien ihmisten kanssa?
* Riippuu hirmusesti tilanteesta. Joskus ystävystyn tosi helposti ja välillä vaan en jaksa sosialisoida tai uusien ihmisten kanssa ei klikkaa. Silloin en yleensä jaksa väkisin yrittää. Lauran kanssa kun tavattiin ekana vuonna yliopistolla tiedettiin viimeistään ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, että oltiin täysin samalla aaltopituudella ja ystävystyttiin supernopeasti.

Mikä oli lempisatusi pienenä?
* Meillä luettiin Hanhiemon Satuaarre kannesta kanteen kymmeniä kertoja. Mun lempparisatuja taisi olla muun muassa Pikku pikku muija ja Kolme typerystä. Yksi typerys yritti saada lehmää talonsa katolle syömään siellä kasvanutta heinää ja toinen laittoi housut lipaston nuppeihin ja yritti hypätä niihin suoraan sisään. Kirja oli täynnä viihdyttäviä satuja.

Mikä on lempikarkkisi?
* Yksi kaikkien aikojen parhaista karkeista on Aarrearkku-pussin punaiset autot. Lisäksi punssinappeja lähtee aina mukaan irtokarkkilaareista, sekä kinuskibanaaniufoja ja sellaisia kovia vadelma-salmiakkikarkkeja. Nyt tuleekin jo vesi kielelle..

Jos sinun pitäisi opetella jokin uusi kieli, mikä se olisi?
* Haluaisin jatkaa arabian kielen opintoja joskus lähitulevaisuudessa ja osata puhua jonkinlaista versiota arabiasta sujuvasti.

Millaisia blogeja tykkäät lukea?
* Luen aika paljon ulkosuomalaisten blogeja, joissa on mielenkiintoisia juttuja arjesta, kulttuurieroista, ruuasta ja vaikka mistä. Sopivasti kirjoitusta ja kuvia tasapainossa. En kestä lukea sellaisia blogeja, jotka on täynnä päivänasu-kuvia tai muutenkin rajoittuneita johonkin tiettyyn aiheeseen. Monipuolisuus on mun mielestä hyvä juttu.

Mitkä viisi asiaa edustavat suomalaisuutta sinulle?
* Heti ensimmäisenä tulee mieleen lätkän MM-kisat ja linnan itsenäisyyspäiväjuhlat. Marimekko, mökki, sauna ja laituri järven rannassa. Ja HooKoon sininen.

Oletko ikinä käynyt tai haluaisitko käydä Venäjällä?
* Olen käynyt pienenä Sortavalassa, Karjalassa ja vähän isompana pikaisesti Moskovassa ja Pietarissa. Viimeisimmät kokemukset ei olleet ihan parhaimpia, joten en heti lähtisi takaisin Venäjälle, ellei oppaana olisi joku paikallinen kaveri, joka tuntisi paikat ja taitaisi venäjän kielen.

Jos sinun pitäisi osallistua johonkin tosi tv-ohjelmaan, mihin formaattiin ilmoittautuisit mukaan?
* Lähtisin mukaan johonkin matkailuohjelmaan, kuten vaikka Amazing Raceen.

Mihin hyväntekeväisyyteen lahjoittaisit mieluiten?
* Lahjoittaisin varmasti ensimmäisenä johonkin lasten tai naisten kanssa työskentelevään hyväntekeväisyysjärjestöön, esimerkiksi lapsisotilaiden tai sotauhrien hyväksi.

Paras ulkomaanreissu?
* On tosi vaikea valita yhtä reissua ylitse muiden, mutta yksi parhaista oli kyllä argentiinalaisen englannin instituutin kanssa Länsi-Yhdysvalloissa heinäkuussa 2005 tehty kierros. Matkustettiin bussilla Los Angeles, San Diego, Phoenix, Grand Canyon, Bruce Canyon, Las Vegas, San Francisco ja muita pieniä paikkoja parin viikon aikana. Ei tarvinnut välittää hotelleista, hostelleista tai matkasuunnitelmista. Ihailtiin vaan maisemia ja pidettiin hauskaa. Se oli täysin valmiiksi suunniteltu reissu ja hyvä niin, vaikka pidän kyllä myös spontaanimmasta matkustelusta.

Mikä on mielestäsi kaunein paikka maailmassa?
* Kauhean vaikeaa olisi valita vain yksi paikka. Iguazun putoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla on aivan mahtavat. Myös Luoteis-Skotlannista löytyy upeita maisemia.

Mitä suunnittelet tekeväsi tulevana kesänä?
* Tulen viettämään suurimman osan kesästä maisterin lopputyötä kirjoittaen. Sen lisäksi meinaan viettää muutaman kaverin häitä Suomessa ja Turkissa, vierailla kaverin luona Brysselissä sekä toivottavasti käydä moikkaamassa kaveria Kreikan auringossa.

Maa, jossa olet käynyt, ja jota suosittelisit ystävillesi matkakohteeksi?
* Suosittelisin kaikille Argentiinaa, koska sieltä löytyy niin monipuolisesti kaikkea sademetsästä, vuoristoon ja jäätiköihin. En myöskään tunne ketään, joka ei olisi tykännyt Barcelonasta (vaikkei tämä oma maansa olekaan), joten tännekin kannattaa lähteä lomalle. Ja Kanadaan, ehdottomasti.

Mitä asioita kaipaat tällä hetkellä?
* Kaipaan tavallisia hetkiä perheen kanssa kotona ja mökillä, ruokahetkiä ja luppoaikaa Nicon perheen kanssa sekä tavallista hengausta kaikkien tällä hetkellä kaukana olevien kavereiden kanssa.

Mikä on mottosi?
* Kaikella on merkityksensä. Everything happens for a reason. Jos joku ei mene putkeen, sen ei ollut tarkoitus mennä putkeen. Vastaan tulee jotain parempaa.

Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
* Aloitin kirjoittamaan perheelleni ja kavereille lähdettyäni yliopistovaihtoon Kanadaan. Ja sille blogitielle jäin.

Tätä haastetta ja numero 11 mielessä pyöritellessä tuli heti mieleen tämä skottilainen video. Ehkä olen sen jo aiemmin täällä julkaissutkin, mutta ei se haittaa. Vaikka olen nähnyt tämän videon kymmeniä kertoja, jaksan vieläkin nauraa sille ihan kybällä!

Jatkoa kysymyksille ja vastauksille seuraa myöhemmin.. 

mietteitä bloggailusta

Syksyllä sain blogin kautta yhteydenoton ja pyynnön osallistua ulkosuomalaisten bloggaamista koskevaan kyselyyn. Kysely oli kasvatustieteen gradua varten. Olin aika otettu tästä, kuulua nyt ulkosuomalaisiin bloggaajiin. Haha. Rupesinkin sitten miettimään tämän blogin elämän kaarta, jota on jo yli neljä ja puoli vuotta takana. Ihan uskomatonta. Ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen olin seurannut jo jonkun aikaa muutaman kaverin (Annan ja Lauran) blogeja. En olisi silloin blogia aloittaessa ikinä uskonut, että vielä monta vuotta myöhemmin kirjoittaisin omaa blogia, saati sitten tätä samaa blogia. Tämä on vaan jotenkin vienyt mennessään.

Päätin aloittaa blogin kirjoittelun kun olin lähtenyt yliopistovaihtoon Kanadaan syksyllä 2008. Jo edellisen vuoden olin opiskellut ulkomailla Skotlannissa, mutta jotenkin tuntui että olin todella lähellä kotia ja pääsinkin helposti lomilla Suomeen. Blogia seurasi silloin aluksi lähinnä oma perhe ja kavereita. Tällä hetkellä lukijoiden joukossa on varmasti paljon enemmän tuntemattomia. En voi uskoa, että rekisteröityjä lukijoita on jo yli 70. Muistan kun niitä oli alle kymmenen. Lisäksi sivunäyttöjä on päivittäin kaikkea 50 ja 300 välillä. Aika hurjaa.

Tätä myötä blogin kirjoitustyyli on muuttunut aika paljon. Aluksi se oli paljon päiväkirjamaisempaa. Muutos ei taida olla vain tämän blogin piirre, ehkä ennemminkin yleisesti muutos bloggauskulttuurissa. Lisäksi kuvista on tullut yhä tärkeimpiä, ennen niitä oli aika paljon vähemmän. On aika hassua, kuinka blogin myötä tulee ikuistettua kameralle vaikka mitä ihmeettömiä, arkisiakin juttuja, joita ei muuten tulisi kuvattua. Siinä on ehdottomasti hyvät puolensa, koska luulen, että sen myötä niitä pieniäkin juttuja tulee arvostettua enemmän. Sitä oikeesti pysähtyy muutamaksi sekunniksi ikuistamaan normaalia kahvi- ja kakkuhetkeä ennen kuin vetää kakun ja kahvin kitusiinsa. Eikä tämäkään ole vaan blogikulttuurin juttu, koska nykyään kuvia jaetaan vaikka mistä ihmeettömästäkin asiasta instagramin sun muiden kautta. Toisaalta jonkun mielestä asioista nauttiminen jää, jos pitää joka asia tallentaa kameralle. En ole ihan samaa mieltä, koska huomaan, että blogia varten tulee katsottua joitain perusjuttuja ihan eri näkökulmasta kameran linssin kautta.

Naureskelin tässä itsekseni, koska ehkä vielä pari vuotta sitten sitä suunniteltiin hauskoja kuvia otettaessa, että "tässä on uusi facebookin profiilikuva" tai tästä tulee mun uusi FB status. Nyt sitä tulee mietittyä, että "tää olis loistava juttu blogiin". Yleensä mulla tulee hirmusesti ideoita mieleen suihkussa ollessa. Sitten ne pitäis vaan muistaa vielä koneen äärelle päästyä.

Nico ei kyllästy kommentoimaan, kuinka hän "menettää mut blogisfääriin" silloin tällöin kun eksyn lueskelemaan blogeja ja keskityn kirjoittamaan omaani. Hän ei myöskään unohda kommentoida tarpeen tullen, kuinka suomalaisilla on ihan oma blogikommuuni. En usko, että tämä on vain suomalaisten juttu, mutta on aika jännä huomata kuinka saman tyylisten suomalaisten blogien ympärille on kuitenkin muodostunut jonkinlainen "kommuuni". Meitä, ulkomailla tai Suomessa asuvia kansainvälisiä nuoria naisia tuntuu putkahtavan blogimaailmaan koko ajan lisää ja nautin ihan hirmusesti ihmisten elämästä lukiessa uusista asioista ja paikoista oppimisesta. On jännä lukea ihmisten elämän tarinoista ja miten eri asiat on kuljetelleet meitä maailmalle. Kiva juttu on myöskin se, että nykyään ihmiset kommentoivat paljon rohkeammin kuin ennen. Bloggailu ei ole enää niin yksitoikkosta kun usein saa mukavia kommentteja ja apua vaikka sitten hammas- tai ötökkäongelmiin.

Tällaista pohdintaa tänään. Kiitos kaikille teille rekisteröidyille ja rekisteröitymättömille lukijoille, sekä kaikille jotka jaksatte aina ilostuttaa mun päiviä kommentoimalla mun juttuja!

Kuvat ovat otoksia Buenos Airesin kaduilta viime elokuulta. Harmikseni minulle ei ikinä selvinnyt mistä oli kyse, mutta siniseksi oli väritetty ainakin Perun, Kanadan (puuttuu kuvista) ja Saudi Arabian liput mainoskehikkoihin.

11

Tunnustuksia.

* En ikinä koulussa pitänyt historiasta tai yhteiskuntaopista. Sen sijaan luin pitkän matikan, pitkän fyssan, kävin vähän ylimääräisiä kursseja psykaa, mantsaa, kieliä, musiikkia ja liikuntaa. Yliopistossa olenkin sitten päässyt kertaamaan 1900-luvun historiaa useaan kertaan.

* Olen yleensä tehnyt asiat aikalailla oman kaavan mukaan. Aloitin ala-asteen vuotta aiemmin, kun olin juuri täyttänyt kuusi vuotta. Lähdin lukiovaihtoon kuudeksi kuukaudeksi juuri ennen abivuoden kevään kirjoituksia. Tein Skotlannissa yliopistossa periaatteessa kaksi vaihtoa ja valmistuin silti normaalisti neljässä vuodessa. Poikkeuksia. Mitähän sitä vielä keksisi?

* Olin yläasteella musiikkiluokalla ja lauloin koko yläasteen ja lukion ajan koulun kuorossa -muuta vaihtoehtoa ei oikein musaluokkalaisella ollut- vaikken oikeesti osaa edes laulaa. Lisäksi meidän musamaikka antoi aina kymppejä, koska osasin kaikkien laulujen sanat ulkoa. Hän luuli, että harjottelin niitä kotona, mutta mulle ne vaan jäi päähän heti ensimmäisillä laulukerroilla.

* Voisin elää kahvilla, suklaalla, vuohenjuustolla ja avokaadolla. Ainakin ne on kaikki ihan ehdottomasti mun lemppareita, enkä varmaan ikinä kyllästy syömään niitä.

* Oon aika laiska käymään suihkussa, enkä tosiaankaan nauti siitä puuhasta, että hiuksia pitäis pestä. En ole oikeen ikinä ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka jää seisomaan kymmeniksi minuuteiksi kuumaan suihkuun. Mulla tulee sellanen tunne, että rupee hikoiluttamaan (joo, suihkussa!) ja ahdistamaan se kuumuus ja etenkin kuuman höyryn täyttämä kylpyhuone.

* Elän siinä toivossa, että joku päivä tilaisuuden tullen mun ei tekisi mieli jätskiä tai suklaata. Niin, että vois joskus kieltäytyä tai todeta vaan itselleen, että eipä teekään mieli, vaikka tuossa sitä olis. Mun mahaan nimittäin mahtuu aina jätskiä ja suklaata.

* Mun viimeinen viisaudenhammas on alkanut ilmoittelemaan olemassaolostaan ja parina viime viikkona ajoittain koko vasen poski on ollut kipeä. Vähän ahdistaa, että pitäis mennä espanjalaiseen hammaslääkäriin. Eikä espanjalaisissa hammaslääkäreissä välttämättä mitään vikaa ole, mutta kun ne ei ole suomalaisia. Mulla ei vaan tällä hetkellä ole varaa (tai aikaa) lentää Suomeen viisurileikkaukseen. Eikä siinä varmaan olisi mitään järkeäkään. Hjälp!

* Nauroin eilen Ramblalla metrolle kävellessä kun turisteilla oli sandaalit ja hameet päällä. Asteita piti  kai säätiedotuksen mukaan parhaimmillaan olla sellaset 18 ja aurinkoa, mutta täällä tuuli ihan turkasesti. Mulla oli lyhyt villankangastakki, paksu kaulahuivi ja farkut ja olin jäässä. Muistelin sitten elokuuta 2007 kun palelin minäkin hameessa ja topissa Pariisin "kesässä" sillä olin lähtenyt kesälomalle, enkä hyväksynyt muuta kun kesävaatteita matkalaukkuun mukaan.

* Innostun ja hämmennyn kadulla argentiinalaista espanjaa kuullessa lähes yhtä paljon kun sillon harvoin kun satun kuulemaan suomea. Saatan vielä yllättyä ja innostua argentiinalaisista tarjoilijoistakin vaikka niitä tulee täällä aika usein vastaan. Tekisi mieli alkaa löperrellä heille turhia juttuja. Koska kyllähän suomalaisen tarjoilijan kanssa oltais heti kavereita. Täällä argentiinalaiset ei vaan ole yhtä innossaan maanmiehistään, saati sitten wannabe-maanmiehistään. Vaikka viime viikolla Buenas Migas -kahvilan porteña* tyttö vihdoin viikkojen palvelun jälkeen hymyili mulle ja kysyi oonko asunut Argentiinassa.

* Tässä aika lähellä meitä on sellanen wok-pikaruokaravintola (Carrer de Verdi), josta saa kaksi wok-ateriaa ja 16 pientä sushipalasta kätevästi 14 egellä mukaan. Tästä kombosta muodostuu ehkä vähän turhan usein meidän illallismenu, mutta se on vaan niiiin hyvää. Ja kun väsyneenä tulee yliopistolta kotiin ja toinen laittaa viestiä, että "tuonko wokit?" niin eihän siitä voi kieltäytyä! Ne muuten laittaa rullaan myös mangoa. Se vasta onkin makoisaa.. ja tottakai avokadoa.

* Ja vielä yksi. Jatketaan paavihuumorilla. Argentiinassa kuunnellaan paljon erikoista cumbia -musiikkia, joka ei ole ihan sama asia kolumbialaisten cumbiarytmien kanssa. Argentiinassa cumbia on joidenkin mielestä köyhien musiikkia ja toisten mielestä negrojen musiikkia, tai molempien. Vuonna 2005 sitä kuunneltiin paaaljon, koska reggaetonia ei vielä oikein ollut keksitty tai se ei ollut kulkenut Karibialta etelään asti, Gasolinaa enempää. Niin, ja se tunnustus on se, että nautin aikoinaan suunnattomasti tämän vulgaarin musiikin kuuntelusta, koska siitä ei Suomessa kukaan ymmärtänyt mitään ja sitä kuuli jokaisissa kissan ristiäisissä ja baareissa. Voi tsiisus kun itse rupesin ymmärtämään biisien sanoja ja nimiä. Yhdenkin biisin nimi on oikein loistokkaasti "Laura, sun stringit näkyy". Cumbiaa tanssittiin iloisesti joka viikonloppu aamuyöhön asti. Ja nyt näin juuri paavicumbian, enkä voi lakata nauramasta.. pahoittelut, että siinä ei ole englannin kielistä tekstitystä. Viesti ytimekkäästi tiivistettynä on kertosäkeessä, jossa lauletaan "brassi, brassi näytätpä katkeroituneelta, meilläpä on pancho ykkönen [Francisco-paavi] ja se on suurempi kun Pelé [brassi futaaja]". Luonnollisesti Messi ja Maradonakin on sanoituksissa otettu huomioon.

Tämä video kuvaa aika hyvin argentiinalaista televisiokulttuuria. Sori, nyt lopetan paavijutut vähäksi aikaa.

Tässä ensimmäinen osa haasteeseen, joka mulle lähetettiin ensin Liza in London -blogista ja sitten vielä My Secret Shore -blogista. Kiitos muistamisesta tytöt ja aurinkoiset terveiset Lontooseen ja Lissaboniin!

*buenosairesilainen

kuvatunnustuksia

Harvoin olen päivääkään syömättä karkkia tai suklaata. Asiaa ei yhtään helpota se, että Nico syö ainakin yhtän paljon suklaata kuin minä. Jos saan jonain päivänä hillitttyä itseni ruokakaupassa, saattaa hän illalla tulla kotiin suklaalevyn kanssa.

Mikään ei pienenä ollut ärsyttävämpää kuin se, että äiti halusi mennä nukkumaan, vaikka olisin itse keksinyt ainakin kymmenen parempaa suunnitelmaa mitä oltaisiin voitu tehdä. Nykyään mua ei saa sängystä ylös millään. Varsinkin viime aikoina olen kohdannut suuria hankaluuksia aamuisin ja mun on ollut lähes mahdoton nousta ylös ennen kello yhdeksää.

En ole mikään väkijoukko-fani. Ellei koko väkijoukko tosiaan ole kavereita ja tuttuja täynnä. Tästä syystä olen aina mielummin viettänyt iltaa kotona pienemmällä porukalla kuin lähtenyt suuriin kotibileisiin, jossa en tunne ihmisistä puoliakaan.

Tämä onkin ehkä jo tullut selväksi. Saan aina kuulla tästä, koska tykkään pysähtyä katukojuihin ja korttikauppoihin ihailemaan kaikenlaisia kortteja. Kivointa on lähettää niitä kavereille tai löytää muutama postiluukusta, mutta kyllä niitä seiniltäkin löytyy.

Ehkä vähän liioittelua. Meillä on kotona aina juotu hirmusesti kahvia. En silti myönnä riippuvuutta. Juon päivässä useita kuppeja kahveja ja kieltämättä epäilen usein satunnaisen päänsäryn johtuvan kahvivajeesta.

Mun silmäkulmat kostuu oikein herkästi ja se saattaa tiukan paikan tullen olla vähän noloakin. 

Tartten aina välillä omaa aikaa ja sellasta on ihan kiva saada kotonakin. Tällä hetkellä onneksi saan sitä aika paljon opiskelujen takia. Bairesissa asuessa olin neljän kuukauden aikana tasan kerran yksin kotona ja se oli ihan liian vähän.

Minussa asuu pieni idealisti, siitä huolimatta että usein olenkin aika kriittinen maailmaa kohtaa. Toivon, että jonain päivänä saisin tehdä työkseni jotain, jonka ansiosta maailma olisi edes vähän parempi paikka.

Kuvat.

Sain jo jokin aika sitten blogitunnustuksen ihanalta Pariisitar Riinalta, joka kirjoittelee mielenkiintoisia tarinoita  rakkauden kaupungista. Kiitos Riina!

Tarkoitus oli kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä ja laittaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle bloggarille. Ajattelin tällä kertaa toteuttaa nämä kahdeksan minua kuvaavaa random asiaa tällaisin kuvin.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin muutamalle seuraamalleni bloggaajalle, jos joku vielä innostuu kertomaan lisää itsestään - Tarinoita Maailmalta kaimalleni Kanadaan, Not All Who Wander Are Lostin Saanalle, mikäli lattarimatkailuiltaan ehtii, Saksasta käsin kirjoittavalle, puzzle piecesin Nanalle ja My Life Here and Theren Annalle Dubaihin.

blogimaailman tunnustuksia ja haasteita

Tajusin juuri, että olen älyttömän huono ottamaan vastaan blogimaailman haasteita ja tunnustuksia kunniakkaalla tavalla. Minulla on nimittäin tällä hetkellä kolme tällaista postausta rästissä. Voisin aloittaa yrittämällä kertoa seitsemän random faktaa itsestäni, koska kaimani Annika Tarinoita Maailmalta -blogista soi minulle one lovely blog awardin. Kiitos siitä! Olen seurannut Annikan elämää jo ainakin vuoden verran ja meillä on paljon muutakin yhteistä kun etunimi. Teimme molemmat kanditutkintomme Skotlannissa ja vietimme yliopistovaihtovuoden Kanadassa. Tällä hetkellä Annika kirjoittelee mielenkiintoisia tarinoita Kanadan Ottawasta.

Tässä tulee jotain faktoja..

1) Liityin 6-vuotiaana partioon ja nautin metsävaelluksista ja viikonloppuleireistä aina 17-vuotiaaksi saakka. Into hiipui pikkuhiljaa vartionjohtajuus-vaikeuksien jälkeen ja lukioaikainen vaihto-oppilasvuosi katkaisi partioharrastuksen kokonaan. Näin muutama yö sitten pikkasen "painajaismaisen" unen partioajoilta ja ihanat muistot purjehdusleireistä ja Kuusamon Karhunkierrosseikkailusta palasi mieleen. Solmut ovat jo aikoja sitten unohtuneet, mutta tulen osaan tehdä ilman palonestettä. :)

2) Olen ihan koukussa Game of Thrones -sarjaan. Yksi sateinen maaliskuun sunnuntai Nico ehdotti, että katsottaisiin sarjan ensimmäinen jakso. Se muuttui GoT-maratoniksi ja muutama tunti myöhemmin oltiin katsottu kokonaiset viisi jaksoa putkeen. Ensimmäinen tuotantokausi olikin katsottu alle viikossa ja nyt sunnuntai on viikon paras päivä kun tokan tuotantokauden jakso tulee saataville. En todellakaan ole mikään fantasiafani, en ole nähnyt edes niitä sormusten herran -leffoja tai katso vampyyrijuttuja, mutta tässä on jotain koukuttavaa.

3) En ole vieläkään keksinyt, missä maassa tai kaupungissa haluan isona asua. Viimeaikoina olen kuitenkin yrittänyt rajata maapalloa ja vaihtoehtoja pikkasen. Kaikista parasta olis, että asuinpaikka olisi sopivan lentomatkan päässä Suomesta. Sen verran lähellä, että viikonloppu visiitti kotiin olisi tarvittaessa mahdollinen.

4) Siitä lähtien kun aloitin yliopisto-opinnot, mulla on ollut hurja uutisaddiktio. Sen taisi sytyttää meidän proffa ensimmäisellä kansainvälisten suhteiden luennolla kun hän rupesi kyselemään mitä lehtiä luimme. Harva tunnusti lukevansa uutisia. Nykyään luen päivittäin ylen, hesarin, espanjalaisen el Paísin ja BBC Mundon uutisia. Muutaman kerran viikossa tsekkaan myös Al Jazeeran, The Economistin ja muutaman argentiinalaisen päivälehden uutiset.

5) Jostain syystä mun bravuuri jälkiruoka on mokkapalat. Siitä lähtien kun opin itse tekemään niitä, mikään ei ole enää pysäyttänyt mua syömästä mokkapaloja strösseleillä koristeltuina. Niitä pystyy leipomaan täällä Argentiinassakin ja nykyään joillekin argentiinalaisille mokkapalat kulkee nimellä postre finlandés (suomalainen jälkiruoka).

6) Laitan aina shampoot hiuksiin kahteen kertaan joka pesulla, koska luin joskus vuosia sitten, että niin olisi hyvä tehdä. Jos oikein muistan, niin kuulemma ensimmäinen kerta puhdistaa hiukset ja toinen hoitaa sitäkin enemmän. Ehkä väite on vaan mainoskikka, jotta shampoo kuluisi nopeammin -who knows!

7) Olen kerran hypännyt lentsikasta laskuvarjon kanssa. Se tapahtui syksyllä 2008 Kanadassa. En kirjoittanut siitä silloin blogissa, jottei äiti turhaan huolestuisi. Tandem-laskuvarjohyppy oli yksi makeimmista jutuista mitä olen ikinä tehnyt ja joku päivä meinaan varmasti hypätä uudestaan. Hyppy taisi olla 3km korkeudesta. Hyvä puoli laskuvarjohypyssä on se, ettei tarvitse itse ottaa sitä askelta tuntemattomaan vaan sut tuupataan menemään. Toisin kuin vaikka benjihypyssä, jota en voisi koskaan tehdä.

Luulen, että aika moni on jo kertonut random faktoja itsestään, mutta listaan tähän joitain mun lemppariblogeja, jos joku vaikka innostuu latelemaan lisää faktoja.. Hasta la Vista, *käännöskukkasia, Searhing for the greener side, My life here and there, taikuus

Loppukevennykseksi kuva, jonka otin täällä Bahíassa kadulla heti ekalla viikolla..

"ei ole rakkautta, jos telkkari on päällä" -So true!

blogisubstanssia

Sain viime viikolla kivan yllätyksen kun sekä La Vida Locan Sari, että Fríolandian Eveliina antoivat blogilleni "a blog with substance" -tunnustuksen. Ilahduttavaa huomata, että ainakin joidenkin ihmisten mielestä kirjoituksissani on substanssia. Palaute ja kommentit saavat minut aina hyvälle mielelle, sillä niistä huomaa, että jossain päin maailmaa on joku, joka näitä mun juttuja oikeesti lukee.

Yritän nyt kertoa itsestäni 8 satunnaista asiaa..

1) En ole pitkään aikaan (the O.C:n jälkeen) seurannut mitään sarjaa telkkarista. Viime viikkoina olen kuitenkin ruvennut katsomaan How I met your mother'in jaksoja Cuevanasta. Olen tähän asti katsonut eri jaksoja aika randomisti mm. seitsemänneltä ja neljänneltä tuotantokaudelta. Nyt ymmärrän paremmin miksi yksi hyvä kaverini kertoi jo muutama vuosi sitten, että HIMYMn inspiroimana hänen parisuhteessaan keskustellaan monista tärkeistä asioista.

2) Minulla on usein tapana leikitellä kielillä ja esimerkiksi kääntää suomesta ja englannista sanontoja espanjaksi.. tehdään sitä paljon gauchoni (joka ei välttämättä pidä tästä nimityksestä) kanssa. Vähän aikaa sitten sattui aika nolo juttu, kun sanoin espanjaksi "sí, lo sabe por duro" tarkoittaessani, että hän osaa jotain ulkoa. Sain hämmästyneen katseen ja naurut päälle. Koin valaistuksen saadessani tietää, että englannin sanonta ei ole "to know by hard" vaan "to know by heart". Olen viimeiset 15 vuotta elänyt siinä luulossa, että englanniksi osataan jotain kovan kautta, mutta nyt tiedän, että asiat osataankin sydämen kautta.

3) Olen vihdoinkin kahden kuukauden jälkeen ruvennut viihtymään työssäni. Ensimmäisinä viikkoina joka toinen päivä kotiin päästyäni rupesin tutkimaan aarresaaren sivuja ja miettimään muita vaihtoehtoja. Nyt olen onneksi saanut mielenkiintoisia työtehtäviä ja tutustunut paremmin työtovereihini.

4) Minulla on aivan järkyttävän huono itsekuri syömisen suhteen. On lähes mahdotonta, että olisin kokonaisen päivän syömättä yhtään suklaata. Kesäisin on lähes mahdotonta, että olisin päivääkään syömättä jäätelöä. Olen aina syönyt juuri sitä mitä mieli tekee, jos sitä vaan on ollut saatavilla.

5) Näen todella harvoin painajaisia. Ainoat muistikuvani painajaisten näkemisestä ovat lapsuudesta, jolloin näin ehkä kokonaiset kaksi ikävää unta jostain sarjamurhaajasta. Olen aina tykännyt katsella kauhuleffoja ja jännäreitä (enemmän kyllä nuorempana), mikä johtuu varmaan siitä että ne eivät ole ikinä tunkeutuneet yöuniini.

6) Olin toissapäivänä Meksikon kultturiviikon avajaisissa Caisassa. En ole vielä perehtynyt kulttuurivkon ohjelmaan sen tarkemmin, mutta huomasin, että ensi vkonloppuna järjestetään piñata-verstas, jossa opetellaan tekemään piñatoja. Se kuulostaa todella hauskalta! Suosittelen kaikille Caisassa näytteillä olevaa valokuvanäyttelyä "Los Muros Nos Hablan" (=muurit puhuvat meille). Se on ilmainen ja nopeasti nähty, mutta siellä on todella ihania, värikkäitä kuvia koristeellisista ovista ja ikkunoista kahdesta meksikolaisesta kylästä.

7) Olen suunnitellut ensi kevättä ja niin paljon kun pidänkin keväästä, siitä tulee omalla kohdallani varmaan syksy. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pakkaan kimpsut ja kampsut maaliskuussa ja suuntaan kohti hyviä tuulia.

8) Olin eilen perheeni kanssa hohtokeilaamassa ja muistin kuinka hauskaa keilaaminen voikaan olla. Se on vaan aika kallista huvia, mutta pitää silti yrittää päästä keilaamaan vähän useammin kuin kerran parissa vuodessa. Sain parhaat yhteispisteet vajaalta kahdelta kierrokselta, jotka ehdittiin tunnissa pelata. Se oli ehkä syynä keilausinnostukseen!

Annan tämän tunnustuksen eteenpäin kahdelle ihanalle kaverilleni, joiden blogia seuraan tarkkaan. Varsinkin nyt kun he ovat kaukana luotani.

Anna -My life here & there
Laura -My University Life

Tähän loppuun kuva viime viikolta, usvaisesta Helsingistä.

(blogi)maailma on pieni

Kaikki tietää, että maailma on pieni! Tajusin vaan tuossa juuri pari päivää sitten, että niin myös blogimaailma on erittäin pieni. Kun seuraa jonkun ihmisen blogia, niin ennemmin tai myöhemmin käy ilmi, jos yhteisiä tuttuja löytyy "oikeasta elämästä". Suomi on väkiluvultaan niin pieni maa, että myös ulkosuomalaisten piirit ovat erittäin pienet. Omiin läheisiin kavereiheni kuuluu paljon ulkomailla liikkuvia ja ulkomailla asuvia ihmisiä... niinpä tajusin

* viime tai ehkä jo toissakesänä, että Antonia in Wonderland on oikeastaan meidän mökkinaapuri. Meidän pikkusiskot on oikein hyviä kavereita. Harmi, että hän on juuri nyt päättänyt lopettaa mielenkiintoiset kirjoittelut Kreikasta.

* vissiin viime syksynä, että yksi Britannikan läheinen kaveri on myös mun tuttu, vaikken ole häntä muutamaan vuoteen nähnytkään.

* viime lauantaina töissä, että kolleegani, joka asui viime syksynä Meksikossa on Hasta la Vistan kaveri.

*viime syksynä ja uudestaan tällä vkolla, että Friolandian avomies on viime kesänä ollut ja on oikeastaan tälläkin hetkellä kolleegani.

Tämä lista ei varmastikaan lopu tähän, mutta tällä hetkellä loput kytkökset ovat vielä minulle tietämättömiä.

Kuvamuisto

Ystäväni aNNa haastoi minut etsimään vanhan kuvan koneen kätköistä seuraavanlaisin ohjein.
1- Avaa neljäs kansio, jossa säilytät kuviasi.
2- Valitse neljäs kuva ja julkaise se.
3- Selitä kuva.
4- Haasta neljä ihmistä.

Etsittyäni neljännen kuvakansion neljännen kuvan, löysin sieltä tälläisen:

Kuva on tammikuulta 2007. Olin juuri viettänyt joulun ja vuodenvaihteen Australiassa, New South Walesissa aussie-siskoni Jameen perheen luona. Tässä kuvassa ollaan ensimmäistä päivää visiitillä Melbournessa. Kuva on aika epätarkka ja taitaa olla "lennossa" otettu. Lennettiin Sydneystä tapaamaan Jameen kaveria Alexia, joka lensi Tasmaniasta ja näin ollen tavattiin "puoli matkassa". Melbournessa vietettiin yhteensä 4 päivää ja tavattiin samalla entinen suomalainen luokkatoverini, joka oli muuttanut sinne opiskelemaan. Yövyttiin jossain karseassa kolmen hengen huoneessa oksennukselle haisevassa hostellissa keskustassa, mutta onneksi vietettiin suurin osa ajasta ulkosalla. Meillä oli aivan huisin hauska reissu, enkä voi uskoa, että siitä on jo yli 4 vuotta. Tykästyin Melbourneen niin, että toivottavasti pääsen sinne joskus takaisin. 

stylish blogger

Wau. Sain Sarrrrilta jo aikoja, aikoja sitten tälläisen tunnustuksen. Koulukiireiden takia en ole ehtinyt sitä huomioimaan. Tarkoitus vissiin on kertoa itsestään 7 asiaa ja laittaa "palkinto" eteenpäin.

1) Musta tuntuu, että olen tulossa kipeeksi. Pari päivää on kurkku ollut pipi ja eilen rupesi nokka vuotamaan. Tartten rahaa, joten mun on pakko olla viikonloppuna työkelpoinen.

2) Eilen, keskiviikkona, vietettiin L:n kanssa post-dissertation relaxing dayta meillä. Oltiin verkkareissa koko päivä, katottiin pari leffaa -Tiikeri ja Lumi (La Tigre e la Neve), joka on aivan ihana! ja melkein kokonaan "Love and other drugs", joka ei tehnyt vaikutusta kumpaankaan -tehtiin hyvää salaattia, nukuttiin päikkärit, luettiin kirjoja ja leivottiin mokkapaloja. Nam.

3) Nyt kun lopputyö on ohi mulla ei ole enää tekosyitä lykätä ensi vuoden suunnittelua ja jatko-opiskeluiden miettimistä. Suunnitelmat eivät siis ole yhtään sen kirkkaammat kun viimeksikään.

4) Olen päättäväisesti hokenut, että lopputyön palauttamisen jälkeen minulla on aikaa käydä salilla. Tarkoitus olisi aloittaa perjantaina, mutta flunssan poikanen uhkaa nyt estää suunnitelmat.

5) Vietin ystävänpäivää tänä vuonna kotosalla, yksin. Päätin skipata luennot ja tulla bussiasemalta suoraan kotiin lepäämään. Onnekseni luennot olikin peruttu, sain tietää vasta jälkikäteen. Rankan Lontoon viikonlopun jäljiltä nukuin 3h päiväunet ja lähdin illalla muutaman CS:tä tutun kaverin kanssa illalliselle pubiin keskustaan. Skippasin leffa-suunnitelmat ja tulin aikasin kotiin nukkumaan.

6) Tein pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa tällästä salaattia, johon tungin kaikkea mahdollista. Siinä oli perunaa, kanaa, mustia ja vihreitä oliiveja, fetaa, tomaattia, kurkkua, maissia, avokadoa ja cashew-pähkinöitä. Eilen tehtiin samaa, mutta lisättiin mukaan vielä aurinkokuivattuja tomaatteja. Delicious!

7) Tänään skippasin aamun luennot, koska päätin, että uni on nyt tärkeämpää. Minun pitäisi mennä maksamaan vuokra, mutta kampuksella oleva Bank of Scotland on espanjan opettajani kotia vastapäätä, joten en viitsi sinne mennä. Pitää siis lähteä keskustaan pankkiin ja ostamaan jotain tabuja torjumaan tätä flunssaa.

Tämä tunnustus taitaa olla kiertänyt vaikka kuinka monessa blogissa, mutta laitan sen nyt eteenpäin näille:

My University Life

My Life Here and There

My Life in Ireland

In the Sixth Capital (joka voisi jatkaa tarinoita 4. pääkaupungista)

Destination Unfamiliar

Bristol Diaries

Back in the Game

Britannika

Mi año en Argentina