maanalaista matkustusta

Juuri kun olin päässyt subtessa matkustelun makuun, niin ne päättivätkin lakkoilla. Taas vaihteeksi eilen  (torstaina) puolelta päivin alkoi siis 36 tunnin metrolakko. Buenos Airesissa on suhteellisen vähän metrolinjoja -vain kuusi kappaletta ja noin 47 km verran. Esimerkiksi Lontoossa linjoja on 13, yhteensä 400 km pituisen matkan ja New Yorkissa 24 linjaa ja 1400 km. Tosiasiassa molemmat kaupungit on kyllä Bairesia suurempiakin. Aiheesta oli juttua paikallisessa lehdessä ja oheen oli laitettu hieno interaktiivinen kartta. Tämän Etelä-Amerikan  Pariisin metroverkostoa kehitetään kuitenkin kovaa vauhtia ja uusia linjojakin taitaa olla rakenteilla -vaan hitaammin kuin Euroopan Pariisissa. Suomalaisiakin on osallisena, koska Pöyry on mukana metrolinjojen pidentämisprojektissa.

tässä ihmiset ihmettelee dvd-valikoimaa

Kuten varmaan kaikissa kolmannen maailman maissa, myös täällä myydään metroissa ja busseissa kaikenlaisia tavaroita. Yllätyin kuitenkin viikonloppuna nähdessäni naisen tiputtelevan kanssamatkustajieni polville piraatti-deeveedeitä. Myyjien tapana on siis tiputella ihmisten syliin kortteja/oppaita/henkilökortin suojataskuja/nenäliinoja yms. ja sitten palata takaisin keräten joko krääsänsä takaisin tai muutamia kolikoita. Lisäksi tietty musiikki ja ihan vaan kerjäys on valitettavaa peruskauraa. Yksi päivä metrovaunun keskikäytävää käveli paljain jaloin korkeintaan 4-vuotias surkean näköinen pikkupoika -rahaa kerjäten.

Eilen aamulla lähdin kotoa aika myöhään, joten 30 minuutin töihin kävelemisen sijaan päätin ottaa metron. Laiturille päästyäni metro odottikin suoraan edessä, mutta en tiennyt minne päin juosta, koska se oli oville asti tupaten täynnä. Onneksi sujahdin kuitenkin yhdestä ovesta sisään, koska jälkeeni samasta ovesta mahtuikin vielä ainakin kuusi aamukiirehtijää. Ruuhkapiikki alkaa täällä siinä vähän ennen puoli yhdeksää, jolloin mun pitäisi jo olla töissä. Jos siis olen ajoissa kello 8:30 töissä, vältän kaiken ruuhkan. Kävellessä tulee hiki pintaan, kun hiihtää ihmisvilinässä. Metrossakaan ei säästy hien pisaroilta, koska ilma ei vaihdu ja siellä ollaan kuin sillit purkissa -se muistuttaa aikalailla saunaa. Kävely on siis ehdottomasti parempi hikoilu-vaihtoehto.

Lauantai-ilta ja autio metroasema

Täällä on valtion päänaisella (Cristinalla) ja Buenos Airesin kaupunginjohtajalla (Macrilla) vähän pasmat sekaisin, mitä tulee yhteistyöhön. Cristina ja Macri on nääs eri puolueiden edustajia. Eli vihamiehiä. Kaikesta käydään nykyään taistelua. Helmikuussa valtion hallinnoima metro siirtyi kaupungin hallintaan. Samalla sekunnilla loppui liittovaltion poliisin petrollit metroissa ja turvallisuus koki kovan kolauksen. Tuli lakko. Kaupunginjohtajan piti nyt itse hoitaa metrojen vartiointi kun se kerran otti koko Bairesin metron hallintaansa. Valtion velvollisuus taata buenosairesilaisten turvallisuus loppui siihen. Mutta kaupungilla ei ole varaa laittaa turvallisuusmiehiä metroihin. Lakkoillaan. Että näin täällä. Metrolinjat lakkaakin toimimasta iltaisin jo kello 23, kuulemma muuan muassa turvallisuuskysymyksen vuoksi. Ja sen takia, ettei asunnottomat asettuisi metroihin "asumaan", kylmää pakoon. Mitenköhän tämä toimii NYCissä, jossa metrot on toiminnassa 24/7?

(puisessa) metrovaunussa on tunnelmaa

Tässä siis linja A:n 99-vuotias puumetro!

(ft. gauchito)

Valitettavasti videolle ei sattunut yhtään valojen välkettä. Siinä meni kummitususkottavuus.

Mä olen kuitenkin aina fanittanut metroja, koska niiden avulla on huomattavasti helpompi suunnistaa uudessa kaupungissa. Bussilla matkustaminen on paljon stressaavampaa, koska et ikinä oikein tarkkaan tiedä missä sun pitää jäädä pois. Parasta Buenos Airesin metrossa on se, että metromatkan hinta (ja muu julkinen liikenne) on halpaa! Se taitaa olla enää ainoa asia mikä täällä on reilusti halvempaa kuin Suomessa (täällä valtio tukee lippujen hintoja). Yksi matka on nykyään 2,50 pesoa, eli noin 0,40 euroa, hinnan tuplaannuttua vuoden alusta.

Ja metrotunnelissa voi tulla vastaan jopa argentiinalaisten kansallisihme,
iki-ihana Mafalda mahtavalla huumorillaan!

Onkohan Jumala patentoinut tämän idean pyöreästä hullujenhuoneesta?

"Katso, tässä on maailma, näetkö?" - "Tiedätkö miksi tämä maailma on hieno, eh?" - 

"Koska tämä on pienoismalli, alkuperäinen on täys katastrofi!"

P.S. Hyvä Leijonat! 

P.P.S. Sunnuntaina vihdoin syntyi pieni, söpö tyttö. Mustakin tuli tavallaan "täti". :)

P.P.P.S. Metrolakkoilu taitaakin jatkua vielä huomisen ja ensi viikolle uhkaillaan uutta lakkoa. Kaaos kaupungissa jatkukoon.

hay tantos lunes que los viernes están armando un sindicato

tämän Arjonan ihanan quinto piso -biisin sanat sopivat hyvin tähän päivään, nimittäin maanantaihin. Miksi välillä tulee sellanen fiilis, että aina on maanantai ja liian harvoin perjantai!?! "On niin monia maanantai -päiviä, että perjantait ovat perustamassa ammattiliittoa". Se kuulostaa paremmalta espanjaksi, mutta ehkä tosta ymmärtää sanoman.. Kukaan ei voi väittää, etteikö miehen sanoitukset olis hyviä. Mun mielestä ne on ihan huippuja. Tänään tämä sattui tulemaan ipodin kuulokkeista aamulla töihin mennessä. Suosittelen kuuntelemaan "viidennen kerroksen" biisiä, vaikket espanjaa hyvin ymmärtäisikään. 

Ricardo Arjona - Quinto Piso

Pitkästä aikaa myös vähän Mafaldan mietteitä..

"huomenta, 

joko kaikki maanpäälliset vääryydet on poistettu?"

"ai ei?"

"herättäkää minut lounaalle sitten"

Joskus vain tekisi mieli tehdä Mafaldat!

Sain joululahjaksi tosi hienon pöytämallisen Mafalda kalenterin, josta löytyy oma sarjakuva joka päivälle.. joten enköhän jatkossakin jaa teille näitä juttuja.

olipahan vaalipäivä

Sunnuntaini alkoi jo aikaisin aamulla kun vaalipisteellä piti olla heti klo 8 jälkeen. Ihme kyllä, ennen äänestyspaikan avaamista ihmisiä odotti ovien ulkopuolella innokkaina ja malttamattomina. Meidän äänestyspaikalla ihmisiä riitti ennätysmäärin ja äänestysprosentti taisi olla jotain 75 % luokkaa. Yhtään Aku Ankkaa ei lappusista löytynyt.
Välillä kävin itse äänestämässä omalla äänestyspaikalla ja sitten kotona juomassa veljen synttärikahvit ja moikkaamassa sukulaisia. Keskustelunaiheena oli tietenkin päivän jännitysteema. Kuten yksi kavereistani FBssä illalla julisti: "Kauhuelokuva: Tulosilta".
Ääniä laskiessa yksi surffaili puhelimella netissä ja päivitti ääntenlaskennan tuloksia ja uutisia meille muille ääntenlaskijoille. Muistui mieleen Euroviisuajat muutama vuosi sitten kun katseltiin kotona miten Lordin pistemäärä vaan kasvoi kasvamistaan.. "ei voi olla totta". Yhtä uskomattomalta tuntui eilen kuunnella Persujen "johtoasemaa". Onneksi "loppu hyvin, kaikki hyvin" tai ainakin hieman paremmin kun tulokset välillä antoivat ymmärtää.

Naamakirjassakin pyörinyt lausahdus Winston Churchillin mukaan "The best argument against democracy is a 5 minute conversation with the average voter" on kyllä niin osuva.

Voin vain todeta, että onneksi jo asun ulkomailla.

Loppuun vähän Mafaldaa:

"Erittäin terveitä nuo uudet tuulet, jotka puhaltavat, mutta harmi tuo kirottu naftaliinin haju!"

Uusia tuulia Suomen politiikkaan on nyt saatu.

para qué cuernos cambiamos de año?

Ovatko nälkä ja köyhyys hävinneet maailmasta? Onko ydinaseet tuhottu? Niinkö? Ööö, no tota, enpä usko tyttö.
No minkä hemmetin takia vaihdamme vuotta?

ajatuksia lapsuudesta..

Vastaus La Vida Locasta tulleeseen haasteeseen..

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?
            -Ensin opettaja, jossain vaiheessa halusin olla arkeologi, jotta pääsisin tutkimaan muumioita ja pyramideja Egyptissä ja myöhemmin halusin olla rikostutkija.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
            -Alfred J. Kvaak ja Tao Tao panda, ehdottomasti. En ikinä oikein välittänyt sarjakuvista, paitsi nyt vanhempana Mafaldan viisauksista.

"Isä, mikä se? Mitä toit?"
"Ai, monumentin tämänhetkisestä maailmantilanteesta?"

3. Lempileikkejäsi?
            -Barbit ja Baby Born –nukke, 10 tikkua laudalla ja tervapata!

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
            -Kävin satujumpassa, joskus kesällä tennis-kurssin, ehkä kerran luistelukoulussa ja n. vuoden verran harrastin ratsastusta. Urheilu ei ollut lempijuttuja, mutta sen sijaan vaeltelin metsissä rinkka selässä.

syyskuussa Mafaldan kanssa Buenos Airesissa

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
            -Kirka! :D Myöhemmin Spice Girls ja Hanson.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?
            -Varmasti kesällä -95 ukin mökillä, kun sukulaiset tulivat sinne ja meillä oli koko heinäkuun ollut kaksi lammasta (Saara & Salli) ”lainassa” järven toisella puolella olevalta lammasfarmilta.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
            -En muista mitään ylitse muiden saamaani lahjaa, pidän kaikista. Viime viikolla sain kotoa Suomesta ihanan yllätyksen, joka odotti kotona rankan työpäivän jälkeen.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
            -Pienenä suunnittelin olevani Stockalla töissä, tarraosastolla nimenomaan. ;) enkä ole vielä reilannut Euroopan halki (vaan pikkasen Itä-Euroopassa), vaikka suunnitelmissa oli nuorempana. Mutta unelmani "opiskelemaan ulkomaille" on toteutunut, voisi jopa sanoa, että "triplaten". 

Haaste menee eteenpäin Annalle, Lauralle ja Nooralle.

keltainen toukokuu, miks et sä jo tuu?

Viikko on kulunut sutjakkaasti. Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Oon käynyt rannalla juoksemassa ja ravannut koulun ja kodin väliä. Syönyt paljon salaattia, kasviksista ja hedelmistä tehtyä. Uusi villitys on vadelma-päärynä-banaani-omena salaatti. Kolmannen vuoden loppu lähenee, mutta työmäärä ei näytä vähenevän. Vieläkin on ne kolme esseetä tekemättä.. ups.

Kävin viime viikolla katsomassa yli-romanttisen leffan "Dear John". Aivan ihana! Muutaman yllättävänkin käänteen leffa pitää sisällään, joten kaikki ei ole niin ennalta-arvattavissa. Suosittelen.

Tässä vielä lopuksi yksi sarjis mun ihanasta Madalfa-päivyristä (espanjaksi). Sopii hyvin mun tämän hetkisen Lähi-idän politiikan kurssin teemaan. Tällä viikolla kun käsiteltiin Palestiinaa (kuvaa klikkaamalla se suurenee ja tekstin näkee paremmin!).