Vkonloppu ennen kokeisiin opiskelun aloittamista..

Perjantaina loppui tunnit ja illalla meillä oli nyyttäri-meiningillä juhlat Verónican (Spanish & Italian-laitoksen proffa Argentiinasta) kunniaksi, jotka järkättiin yhden kanukin kodissa. Verónica on yksi pidetyimmistä proffista, jonka työsopimusta ei uusita enää syksyllä kielten laitosten säästösyistä.
Kaikki toi hirveästi ruokaa ja paikalla oli kymmeniä Verónican oppilaita, varmaan ainakin 40-50 koko illan aikana, mutta silti ruokaa jäi yli.
Tulin "ajoissa" kotiin puolenyön aikaan ja sitten katottiin naapurin kanssa vielä huippusuosittu Twilight-leffa, joka on mun mielestä ihan roskaa!

Lauantaina aamulla Laten kanssa lähdettiin klo 8:10 bussilla kohti Torontoa moikkaamaan viime syksyn kaveria ja vielä otettiin yhteyttä meijän Kuubassa tapaamiin tuttuihin, joita ei oltu nähty joulun jälkeen. Oli pitkä viikonloppu ja vietettiin ihanat kaksi päivää Torontossa. Se on vaan niin upea kaupunki. Mitä enemmän aikaa siellä vietän, sitä enemmän haluan siellä olla. Eipä olis ollut niin huono idea vaikka etsiä sieltä kesätöitä ja jäädä Torontoon hetkeksi asumaan. (olen kyllä tulossa Suomeen 2 vkon sisällä, joten no hätä!)
Oltiin yötä kaverin luona suht "suomalaisessa" kodissa, Marimekko yms tyyliin sisustettu, joten pehmeä lasku Suomeen on lähtenyt käyntiin..

Illalla oltiin keskustassa fiilistelemässä Montreal Canadiens - Toronto Maple Leafs lätkämatsia, jota olis tietty ollut huippu päästä kattomaan paikan päälle, mutta ei ollut mitään mahiksia saada lippuja. Käytiin hallillakin kääntymässä ja jengi möi lippuja viime hetkellä kadulla, juuri ennen matsin alkua vaivaiset 400 dollaria kipale. No thanks!
Tavattiin Toronto-kaverit ja uusia tuttuja ja tutustuttiin ensimmäistä kertaa Toronton yöelämään. Kallista!

Sunnuntaina olikin pitkästä aikaa ihana, aurinkoisen keväinen sää, joten käveltiin keskustaan ja otettiin ilo irti lämpimästä ilmasta. Käytiin taas Kensington marketilla, joka on ehdottomasti mun top 1 lempipaikka Torontossa. Siellä oli enemmän ihmisiä kun kertaakaan aiemmin, kun olen siellä käynyt. Syötiin myöhäinen brunssi ja iltapäivä vietettiin puistossa piknikillä keskustan ulkopuolella tuhansien muiden ihmisten kanssa. Pelailtiin fudista ja loppuvaiheessa pistettiin vielä tanssiksi parkkipaikalla, johon ohikulkijat liittyi mukaan.
Oli aivan loistava ja ikimuistoinen viikonloppu ihanien ihmisten seurassa.
Illalla klo 21:00 lähti bussi takaisin Kingstoniin ja kotona oltiin puolenyön aikaan.

Maanantaipäivä taas satoi, satoi ja satoi, mutta onneksi kului kirjastossa opiskellessa ja illalla meillä oli työpaikan viimeinen social -eli vähän kun kevätjuhlat, jotka vietettiin keskustassa Joy's supper clubissa semi-formalin merkeissä.
Nyt on vielä viimeinen urakka edessä ennen kesälaitumille pääsyä.
Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan olen varmasti unten mailla omassa sängyssä Maunulassa. :)

Uusi Vuosi New Yorkissa

Kuubasta kun päästiin takaisin Torontoon, niin nukuttiin pari tuntia lentokentällä koneen saavuttua klo 2 aamuyöllä. Päivä heiluttiin kylmässä Torontossa ja aloitettiin jo shoppailu talvialennusmyynneissä samalla kun odoteltiin bussinlähtöä. Käytiin myös internetkahvilassa 2 x 1h, sillä pitihän meidän päivittää tietomme maailman (ja facebookin) tapahtumista viimisen viikon ajalta.

Illalla vasta klo 21:30 lähti vanha, tuttu (Skotlannin ajoilta) Megabus kohti New Yorkia. Rajalla jumitettiin lähes kaksi tuntia, koska meidän piti jonottaa ulkona matkatavaroiden kanssa vuoroa rajavirkailijalle, jonka kanssa sitten keskusteltiin tutut litaniat; minne olet menossa? miksi? kuinka pitkäksi aikaa? kenen kanssa? mistä olet tulossa? osaatko lukea englantia vai haluatko viisumipaperin suomeksi? ai missä opiskelet? mitä opiskelet? mitä mieltä olet Kanadan politiikasta? ai miten niin ei ole mielipidettä? no kerro mielipiteesi! oletko alunperin puolalainen? onko perheesi sitten Puolasta? miksi sinulla on puolalainen sukunimi?
-Sitä vaan kysyy itseltään, että miksi ihmeessä kukaan ylipäätään haluaa matkustaa Yhdysvaltoihin?!????

Sunnuntaiaamuna bussin piti olla perillä klo 7:00 New Yorkin Penn Stationilla, jossa Laten perhetutun oli tarkoitus meidät treffata. Klo 7:15 heräsin usvaiseen vuorimaisemaan ja totesin, että ei kyllä olla lähelläkään NYCiä. Bussi mateli ärsyttävän hitaasti, eikä kännykässä edes ollut kenttää -niin metsässä oltiin vielä. Loppujen lopulta saavuttiin NYCiin 9:30, 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä. Pienten etsintöjen jälkeen löydettiin myös Patricia, joka toimi meidän oppaana muutamana päivänä.
Ensin otettiin taksi hostellille ja ajateltiin, että kyseessä ei voinut olla meidän halpa hostelli, sillä aula ja respa näytti aivan liian fancyltä! Tarkistettuamme osoitteen ja varauksen respan tädin kanssa totesimme kuitenkin olevamme oikeassa paikassa; Broadway hostellissa, 101st & Broadway. Jätettiin kamat laukkuhuoneeseen ja jatkettiin matkaa oikeaan, amerikkalaiseen dineriin, jossa syötiin oikeat, amerikkalaiset muna-pekoni-toasti-aamupalat. Nam ja yök!

Sitten tehtiin Patin kanssa sotasuunnitelma, joka onkin jo tottunut NYC-opas kaikille sukulaisille ja tuttaville. Otettiin metro alas Columbus Circlelille, jossa käytiin tsekkaamassa Time Warner Buildingin aula ja kellarissa sijaitseva aivan upea ja houkutteleva ruokakauppa. Niillä nurkilla nähtiin kans ensimmäinen Trump talo, joita on NYC täys. Sitten käveltiin Central Parkin viertä 5th Avenuelle. Poikettiin Plaza hotellin aula tsekkaamassa, missä Yksin Kotona 2 leffa on kuvattu. Jatkettiin matkaa siitä Goodmanin ja Tiffanyn kautta Trump Toweriin, josta tsekkailtiin kaupungin hälinää. Sitten mentiin St. Patricks Cathedralissa käymään, nähtiin Rockefeller Center ja sen edessä seisova kuuluisa joulukuusi, käveltiin Jewelry Districtin läpi New York Public Libraryyn, joka on jo nähtävyys sinänsä -todella hieno rakennus, jonne voi vapaasti mennä ihailemaan paikkoja tai vaikka lukemaan kirjoja. Matka jatkui Grand Central Stationille, joka on myös aivan upean näköinen sisältä. Tsekattiin vielä Chrysler Buildingin aula ja joulukoristelut, mutta harmi vaan, siellä ei enää nykyään pääse ylös asti kattelemaan maisemia.

Tässä kuva NYCin kirjaston aulasta.

Tässä näkymää Trump Towerista.

Kierroksen jälkeen oltiin todella väsyneitä ja päätettiin lähteä hostellille siistiytymään iltaa varten. Muutama tunti myöhemmin oltiin taas metrossa ja tavattiin Patricia miehensä kanssa Times Squaren lähellä yhdessä italialaisessa ravintolassa, josta jatkettiin suoraan Laten kanssa kadun toisella puolella olevaan teatteriin; Chicago-musikaaliin. Ulkona oli hirveä jono vielä 10min ennen esityksen alkua, mutta seurattiin vaan tottunutta argentiinalais-nykkiläistä Patriciaa, joka vei meidät "nykkiläisittäin" (vaiko argentiinalaisittain) suoraan jonon ohi sisään. Onneksi niin, koska muuten oltaisiin varmaan missattu esityksen alku. Oli kyllä upea esitys!

Maanantaina tavattiin pari kaveria Kanadan ajoilta ja käytiin taas dainerissa aamupalalla. Käppäiltiin keskustassa ja kierreltiin turistikauppoja, ja vähän muitakin kauppoja samalla kun tie vei YK:n päämajalle. Matkalla löydettiin myös Pfizerin päätoimisto, joka sijaitsee aivan YK:n päämajan nurkilla. Turvallisuus on siis varmasti huipussaan, sillä YKta ympäröi kymmenet NYPD poliisiautot.

Äidille: Pfizer World Headquarters

YK:n päämaja.

UNHQ=YK:n päämaja sai meidät aivan humalluksiin. Oltiin kuin pienet lapset karkki- ja lelukaupassa.

YK:lla on päämajassa oma posti, josta nämä postimerkit toimivat (ei muualta).

Päätettiin, että joku päivä kävellään sisään siitä oikeasta ovesta, eikä siitä "visitors/tourists"-ovesta.


Sopiva jatke!?!

Sen lisäksi, että hengailtiin aulassa, katseltiin valokuvanäyttelyitä lapsisotilaista ja Gazasta, sekä pyörittiin YK:n kirjakaupassa ja matkamuistomyymälässä ja käytiin YK:n kahvilassa, niin käytiin myös opastetulla kierroksella. Turvallisuusneuvosto ja muita tärkeitä osia päämajasta ovat juuri tällä hetkellä kiinni, koska niitä ehostetaan parhaillaan, joten päästiin sitten tutustumaan yleiskokouksen (General Assemblyn) kokoustilaan.

YK:ssa meni monta tuntia, mutta sen jälkeen jatkettiin vielä kierroksia kaupoissa ja käytiin syömässä ennen kuin päädyttiin hostelliin kirjottelemaan kortteja ja koisu vei.

Tiistaina aamupalan jälkeen tavattiin taas Patricia, tällä kertaa Ground Zerolla, eli paikalla, jossa vielä 2001 oli WTCn tornit. Käytiin World Financial Centressä ihastelemassa joulukoristeita ja jatkettiin matkaa kirkkoon, joka olin aivan kaksoistornien läheisyydessä, mutta silti säilyi koskemattomana, vaikka kaikki muut rakennukset saivat kolhuja. Kirkko on täynnä tavaroita ja kuvia, jotka muistuttavat 9/11:stä. Siellä vapaaehtoiset nukkuivat ja hoitivat mm. palomiehiä kriisiaikana.
Niiltä kulmilta otettiin taksi Financial Districtin kautta Seaport Historic Districtille (muistutti kovasta San Franciscoa), jossa käytiin pyörimässä pienessä kauppakeskuksessa ja ihmeteltiin maisemia Brooklyniin. Sieltä napattiin taas taksi Chinatowniin, käppäiltiin Little Italyn ja Sohon läpi Greenwich Villageen, jossa mentiin ihanaan, pieneen italialaiseen kahvilaan kahvi-kakulle. Sen jälkeen käveltiin Washington Square Parkin läpi, hypättiin taas taksiin (matkalla ohitettiin Flat Iron Building) ja käytiin vielä tsekkaamassa yksi hieno hotelli ja kirkko (joiden nimiä en muista enää) ennen kuin päädyttiin Nordeapankin NYCin konttoriin käymään.

Sitten jatkettiin Laten kanssa kahdestaan matkaa maailman suurimpaan tavarataloon, Macysiin. Siellä pyöriessä meni aikaa, sillä oli tietysti hurjat alennusmyynnit käynnissä. Illalla oli tarkoitus tavata perhettä, joka lensi samana iltana NYCiin, mutta kännyköistä loppu akut, eikä saatu yhteyttä toisiimme ja mentiin vielä ristiin, joten tavattiin vasta keskivkona aamulla neljän kuukauden jälkeen.

Uuden vuoden aattona pyörittiin taas ympäri NYCiä, shoppailtiin lisää -otettiin kaikki irti alhaisesta dollarin kurssista ja illalla mentiin ihanaan italialaisravintolaan kunnon uuden vuoden illalliselle. Ruokailu meni menun mukaan, joten mahat täyttyivät nopeasti, eikä monikaan tainnut enää jaksaa edes jälkiruokaa. Sen jälkeen oltiin aivan uuvuksissa ja lähdettiin kylmässä taapertamaan kohti South Ferryä. Laten kanssa otettiin lautta edestakas Manhattanilta ensin Staten Islandille ja sitten takaisin Manhattanille. Takasintulomatkalla kello löi puolenyön ja nähtiin mahtavat ilotulitukset. Ne kestikin lähes 10min. Mielestäni olivat paljon hienommat kun kaksi vuotta aiemmin Sydneyssä näkemäni ilotulitukset, vaikka Sydneyn puitteet olikin paremmat.

Koko matkan ajan meitä Laten kanssa on luultu siskoksiksi ja ollaan satavarmoja, että se johtuu vaan siitä, kun molemmilla on vaaleansävyiset hiukset. Lautalla työntekijä tuli kyselemään, että tiedättekö varmasti minne olette menossa ja pysykää yhdessä yms. Kun päästiin rantaan ja juostiin metroon, niin poliisit vielä pysäyttivät ja tarkistivat, että tiedetään, minne ollaan menossa. Tuli vaan mieleen, että näytetäänkö me niin tyhmiltä vai onko se blondi-stereotypiat, jotka tekevät työnsä?!?

Torstaina käppäiltiin taas 5th Avenuella ja sitten otettiin Roosevelt Island tramway (ns gondolihissi) Roosevelt Islandille, jossa tavattiin serkku. Serkun hienolta kattoterassilta näki Manhattanin illanpimetessä, mutta ulkona viimassa ei voinut seistä 5min pidempään. Otettiinkin pian tramway takaisin Manhattanille ja mentiin intialaiseen ravintolaan syömään huippuhyvää ruokaa.

Perjantaina lähdettiin perheen kanssa vuokra-autolla ajamaan kohti Kanadaa. Matkalla poikettiin jättikokoiseen outlettiin Nykin ulkopuolella ja sitten ihailtiin vaan maisemia. Rajamuodollisuudet Kanadaan mennessä sujui onneksi ihan mutkattomasti ja illalla oltiin jo Torontossa (matka Nykin autovuokraamolta Toronton hotelliin kesti n. 12h yhteensä). Lauantaina seikkailtiin Torontossa, sunnuntaina käytiin Niagaralla ja illaksi ajettiin Kingstoniin. Tuntui hyvältä päästä "kotiin" ja "omaan sänkyyn" yli kahden viikon reissaamisen jälkeen.

Maanantaina meillä alkoi jo koulu uudestaan. Kävin aamulla parilla luennolla, näytin pikkasen perheelle Queen'sin kampusta ja sitten mentiin tsekkaamaan Kingstonin keskusta -eli Princess street pienine kauppoineen. Ihme kyllä, Kingstonistakin löytyi ostettavaa..
Maanantaina ajettiin vielä 3h matka Montrealiin, jossa oltiin illalla klo 19 aikaan. Auton GPS ei tunnistanut ranskan kielisiä kadunnimiä, joten hotellin etsimisessä kesti pikkasen aikaa. Onneksi kuitenkin löydettiin perille suht helposti ja otettiin vielä metro keskustaan.

Tiistai meni Montrealia ihaillessa. Pääsin harjoittamaan ranskaa taas pitkästä aikaa, ja vaikka kanadalaisten aksentti onkin aika erilainen, niin siitä on onneksi helppo saada selvää. Oli turkasen kylmä pakkasilma, joten aikaa vietettiin sisällä kauppakeskuksessa mahdollisimman paljon.

Keskivkona oli aika sanoa "adios" perheelle, joka jatkoi matkaa takasin New Yorkiin kun itse otin bussin takaisin Kingstoniin.
Matkustus ja loma oli ohi ja ihme kyllä tuntui hyvältä palata taas opintojen pariin.

ToRoNTo Nuit Blanche

Lauantaina lähdettiin viiden vaihtarin kesken ajamaan kohti Torontoa. Kesti hetken, ennen kuin löydettiin Kingstonista ulos -vaikka ei uskois, kun tää on niin pieni paikka- ja oikealle motarille. Meitä oli kaks norjalaista, kaks suomalaista ja yks skotti.
Matka vuokra-autossa taittui suht mutkattomasti, norjalaiset hoiti meijät siististi Torontoon ja saatiin jätettyä auto parkkihalliin. Ei maksettu kun 17 dollarin (siis ~12 erkkiä) parkkimaksu, 21h Toronton keskustassa, China Townissa. Tuntui halvalta verrattuna esim Helsingin hulluihin parkkimaksuihin!

Päädyttiin kahvittelemaan Kensington Market-kortteliin, jossa kulttuurit kohtaavat. Join strawberry-mocha kahvin. Jotain ennenkokematonta ja -näkemätöntä. Todella makeaa, mutta hyvää! Nam.
Sen jälkeen vähän hajotettiin porukkaa ja mentiin Laten kanssa käymään Eaton Center-kauppakeskuksessa muutamassa kaupassa. Löysin itselleni syksy-talvi-siirtymäaika takin suht halvalla. Jee!

Illalla mentiin kaikki yhdessä japanilaiseen ravintolaan syömään sushia. Täytyy myöntää, että vähän nyrpeänä otin vastaan norjalaisten ehdotuksen mennä sushittelemaan päivälliseksi, mutta ruoka oli uskomattoman hyvää! Ja halpaa. Ostettiin kaksi isoa annosta erilaisia susheja, joita oli yhteensä 40kpl ja jaettiin ne viiteen pekkaan. Paljon lohta ja avokadoa yms. Uskomattoman makusta. En tiennyt, että sushi voi olla niin taivaallisen hyvää. Nyt tiedän! :)

Sushi-ravintolasta jatkettiin Red Roomiin chillailemaan, joka oli meille tuttu paikka jo kahden viikon takaa.. Siellä käytiin läpi Toronto Nuit Blanche (Valkoinen Yö) vihkonen ja ruksattiin kartasta kaikki erikoisuudet, joka haluttii nähdä. Kyseessä oli siis auringonlaskusta auringonnousuun kestävä ns. taiteiden yö, joka oli merkitty alkavan lauantaina klo 6:52 pm. Ympäri Toronton keskustaa oli yli 100 juttua meneillään koko yön.
Oltiin vähän kunnianhimoisia, eikä kyllä nähty läheskään kaikkia kartalta ruksattuja juttuja. Oltiin päätetty kävellä välimatkat, eikä käyttää metroa, joten aikaa kului pitkiä välimatkoja kävellessä.

Ensimmäinen taideteos, joka sattui meijän matkalle oli "vesiputous", joka oli tehty tyhjistä muovipulloista ja siihen kohdistetut siniset spotit sai sen muistuttamaan oikeaa vesiputousta, tarpeeksi kaukaa katsottua.

Sen jälkeen suunnistettiin keskustaan Eaton Square:lle, jossa heilui mies puutornissa spottivalon kanssa ja osoitti randomisti väkijoukkoon. Taideteoksen nimi oli "15 seconds of fame" ja tottakai meijän porukka sai osansa kuuluisuudesta ja pistettiin sekopäätanssiksi.. äkkiä meijän ympärillä oli kameramiehiä ja salamat välkkyi. Puuttui enää punainen matto!

Keskusta oli täynnä ihmisiä. Asfalttiin oli myös maalattu taideteoksia. Kaupungin talon ikkunoissa oli hieno valoshow.


Välillä käytiin Tim Hortons'issa (kanadalaisten oma, halpa, Starbucks-versio) kahvilla ja lämmittelemässä.. ulkona oli aika kylmä! Olisi pitänyt olla lapaset kädessä.

Toronton taidekoululla oli rakennuksen seinään heijastettu hevosen varjo. Ihmiset sai mennä kuntopyörää ajamaan ja sitä polkiessa hevosen varjo lähti seinällä laukkaamaan, mitä kovempaa polki, sitä kovempaa hevonen laukkasi ja oma varjo näkyi ratsastajana.

Kolmen aikaan lähdettiin vähän eri suuntiin, koska Laten kanssa haluttiin mennä zone C-alueelle, joka oli paljon kauempana. En edes tajunnut, miten kaukana. Jouduttiin kävelemään lähemmäs tunti länteen downtownista. Meillä ei tietenkään ollut edes kunnon karttaa ja kello lähestyi jo aamuneljää, kunnes vihdoin löydettiin Lamport Stadium ja Yoko Onon Imagine Peace -installaatio.

Yhden kadun puihin oli tuhannet ihmiset kiinnittäneet pieniä valkoisia paperinpalasia, joihin he olivat kirjottaneet omia toiveitaan. I wish... saimme sieltä omat Imagine Peace-rintaneulat muistoksi. Läheiseltä parkkipaikalta kuului erikoisia ääniä, joten menimme lähemmäs katsomaan, mitä ihmettä siellä tapahtui ja kyseessä oli joku erikoinen stressin-/vihanpurku menetelmä. Aidatun alueen sisällä oli muutama ihminen turvakenkien ja -hattujen ja isojen moukareiden kanssa tuhoamassa erinäköistä toimisto- ja taloustavaraa.. mm. tietokoneen ruutu, lehtikori, toimistotuoli yms mitä kuvitella saattaa. Ihmiset aidan takana hurrasivat ja yllyttivät näitä sitten rikkomaan tavaraa.. sekoa?!? -jonkun näkemys modernista taiteesta.

Kun kello läheni viittä, päätimme suunnistaa takaisin parkkihalliin auton luo. Matkalla ei tietenkään näkynyt yhtään tieautoa (street car), joksi Toronton ratikoita kutsutaan, vaan jouduimme kävelemään koko matkan takaisin. Välissä poikkesimme kyllä Mäkkäriin teelle, koska oli niin kylmä. Aamukuudelta vihdoin löysimme takaisin parkkihalliin ja auton luo. Takapenkillä sitten pantiin koisuvei ja nukuttiin reilu 3 tuntia.

Sunnuntai-aamuna kello 10 aikaan lähdettiin Kensington Marketille aamupalalle ja käppäiltiin vielä vähän ympäriinsä, kunnes lähdettiin ajamaan takas Kingstoniin päin.
Oli meidän suomalaisten vuoro olla ratin takana ja Late veti ekan puolet matkasta Omena-farmille asti. Tienvieressä oli aivan jättimäinen omena, joka oli merkki levähdyspaikasta. Sieltä löysimme kyltin jopa ihkaoikeaan kotiimme. Helsinki 6458km.
Maistoimme "kuuluisaa" omenapiirakkaa, joka ei kyllä ollut oikein mistään kotoisin, mutta silti syötävää.
En ymmärrä miksi suurinosa tienvarsi-kuppiloista aina tarjoaa ihan kökköruokaa. Jos kerran laittaa keskelle ei mitään ruokapaikan matkaajille, niin eikä sitten voisi edes tarjota kunnon syötävää ja juotavaa. Kaakao oli aivan järkyttävää.



Farmilla oli myös muutama hanhi ja laamoja, joita jäimme ihastelemaan.
Matka jatkui siitä vielä reilun tunnin verran, kunnes pääsimme Kingstoniin..
Ajoin onneksi ihan hyvin ja päästiin turvallisesti perille illalla kuuden jälkeen. Väsymys painoi päälle ja pikkanen vilustuminen taisi tulla tuliaisena Torontosta.
Menin nukkumaan jo yhdeksältä, eikä siis opiskelusta tullut enää mitään.


Autonvuokraus ja bensat kustansi meille 46 dollaria (30 euroa) per nenä, mikä ei ole mitään verrattuna 80 dollariin, jonka saa pulittaa edestakaisesta bussimatkasta.

ToRoNTo weekend

Perjantaina luentojen jälkeen lähti Coach Canada kampukselta Torontoon, täynnä opiskelijoita. Matka kesti reilut 3 tuntia ja viiden aikaan pilkotti CN Tower rakennusten takaa. Bussi jätti meidät keskelle Torontoa, mutta ei ainakaan bussiasemalle. Ei ollut hajuakaan missä oltiin.

Onneksi vanha kielikurssikaveri (Ranskan rivieralta 2004) opiskelee nykyään Toronton yliopistossa ja tunnisti kadun, jolle oltiin päädytty, puhelimessa sitä kuvaillessa. Häneltä saatiin ohjeet, miten päästiin yliopiston kampukselle ja löydettiin asuntolalle, jossa saatiin yöpyä. Nähtiin siis neljän vuoden jälkeen, koska sattumalta kontakti löytyi taas.. Hallelujah Facebook! :) ei tarvinnut maksaa yöpymisestä, saati sitten etsiä hostellia, jotka taisi Torontossa kaikki olla ihan täynnä.

Perjantaina nähtiin pikkasen Toronton yliopiston kampusta ja upeita opiskelijoiden asuntoloita, joiden vieressä myös tämä meidän kämppä kalpenee! -saati sitten viime vuoden Aberdeen-vankila Skotlannissa. Käytiin syömässä Nirvana-kahvilassa, joka oli yksi (varmaan) sadoista söpön kotoisista kahvila-baareista Torontossa. Humusta ja pitaa! Nam! Täällä saa lähes joka paikasta humusta ja sitä olenkin syönyt nyt kolmen viikon aikana enemmän kun sitten Isrealin aikojen. Illalla tutustuttiin vähän muihin opiskelijanuoriin ja Toronton yöelämään.. mutta ei valitettavasti päästy Supermarket'iin, koska kaikki porukasta ei vielä olleet 19-vuotiaita. :)

Lauantaina mentiin aamukahville Kensington marketeille. Siellä on monet kulttuurit edustettuina ja löysin lisää argentiinalaista yerbaa mateta varten kauppojen suurista valikoimista. Monista putiikeista löytyi myös Wasan näkkäreitä ja jopa Vaasan & Vaasan suomalaista hapankorppua (oli pakko ostaa paketti)! Paketissa luki vain hapankorppujen sijasta Finn Crisp.

Tässä söpö kasvi-auto Kensington marketeilta..



Kensington marketilta jatkettiin matkaa Chinatowniin. Siellä tunsi olevansa Kiinassa, eikä ympärillä paljon muita länsimaalaisia kyllä näkynyt. Jopa Canada Trust-pankin julkisivu oli muokattu kiinalaiseksi ja nimi käännetty seinälle kiinalaisin merkein!
Laten kanssa kaupungissa ympäriinsä käppäiltiin ja päädyttiin isoon Eaton Center kauppakeskukseen. Vihdoin näin, mitä tarkoittaa Abercrombie & Fitch kun niitä vaatteita Jamee ja mm. skottikämppikset viime vuonna niin ylistivät. Toronton kaupungintalon edessä oli isot meksikolaisten festivaalit. Taisi olla joku niiden juhlapäivä, koska siellä esiintyi perinteisiä meksikolaisia artisteja, kansansävelmiä soittaen ja tanssien. Paljon lapsia oli puettu kansallisvaatteisiin tai muuten vaan Meksikon väreihin.

Tässä Toronton uusi kaupungintalo


Löysimme iltapäivällä pitkän etsinnän jälkeen St. Lawrence marketin, joka oli täynnä vihannes- ja hedelmäkojuja. Niiltä kulmilta Toronton kaupunki on saanut alkunsa.


Matka jatkui Hockey Hall of Famelle, jonne emme maksaneet sisäänpääsymaksua, vaan ihastelimme ulkokuoria. Sieltä löytyi seinä täynnä kiekkoja..


Kiekkojen joukosta bongasimme myös muutaman vanhan suomalaisen jääkiekon!


Takasinpäin kävellessä bongasimme kadulla muutamia kerjäläisiä, joita tietysti kaikista suurkaupungeista löytyy. Yksi erikoinen tapaus jäi kuitenkin mieleen, koska kadunkulmassa istui nuorehko, meidän ikäinen poika, jonka kerjäläis-pahvissa luki: "Dumbledore (viitaten siis Harry Potterin rehtoriin) turned me into a Hobo, need money for wizzard training". Kuinka omaperäistä. :)

Iltapäivällä tapasimme taas hostimme, jonka kanssa käytiin yliopistolla nopeasti katsomassa pätkä opiskelijoiden tekemästä "elävästä" luku-näytelmästä, jonka aiheena oli Pariisin vuoden 1968. Periaatteessa nuoret luki tapahtumat paperilta täysillä tarinaan eläyten; osa päiväkirjamaisista merkinnöistä ja osaa historiallisesti tapahtumista kertoen. Mielenkiintoinen esitys!
Yliopistolta jatkoimme Green Garden -nimiseen kuppilaan, jossa tavattiin muita Toronton yliopiston opiskelijoita.. ja illalla mentiin vielä Lee's Palace-klubille, jossa esiintyi joukko kanadalaisia, meksikolaisia ja kuubalaisia artisteja. Mieleen jäi erityisesti nuori kuubalainen naisräppäri Telmary (youtubesta löytyy video tästä). Letkeän espanjan kielisen räpin taustalla soi salsa-rytmit. Oli todella erikoinen yhdistelmä lattarirytmejä ja räppiä.. :) kuulosti upealta!

Sunnuntaina lähdettiin Laten kanssa Starbucksin kautta aamulla klo 9:30 bussilla kohti Niagara Fallsseja. Kahden bussimatkan jälkeen, noin 2h jälkeen pääsimme vihdoin putouksille. Siellä oli kaksi isoa vesiputousta;

tämä Jenkkien puolella sijaitseva


ja sitten tämä Kanadan puolella sijaitseva "the Horseshow Falls" niminen, hevosenkengän-mallinen putous


Koko putouksilta vei hohdokkuuden niitä ympäröivä pieni Vegas-mallinen keskusta, joka oli täynnä neonvaloja, hotelleja, ravintoloita ja mitä erikoisimpia viihdykkeitä. Sieltä löytyi mm. kasino, Guinness World records museo, Maailman rikollisten vahakabinetti, rocki-starojen vahakabinetti, erilaisia kummitustaloja ja Rain Forest Café. Kävimme Frankensteinin talon kummitusreitillä, jolla oli oikeita näyttelijöitä leikissä mukana. Emme tietenkään päässeet sitä läpi ilman kiljahduksia..



Kotiin Kingstoniin pääsimme sunnuntaina illalla vasta klo 23 jälkeen. Pitkän bussimatkan jälkeen kaaduin heti sänkyyn.

Tässä vielä videokuvaa molemmista putouksista: