Walking in the winter wonderland

Toivottavasti kenelläkään ei rupea joululaulut soimaan päässä tuon otsikon takia. Eilen muuten löysin itseni hyräilemästä "kulkusia" kesken kokkailun. Tämä talvinen keli ei vaan auta pääsemään kevään makuun, vaikka oikein kaunis keli onkin. Kuluneen viikon aikana olen kyllä useaan kertaan löytänyt itseni kiroilemasta tätä kylmyyttä. Minua ei ole luotu tällaiseen keliin.. valittaessani jäätävästä kelistä Nico kysyi, että enkös ole koko ikäni elänyt tällaisia talvia. No en kyllä muista. En ainakaan viimeisten kuuden vuoden aikana. Ei ole enää hauskaa kun bussipysäkiltä kotiin kävellessä tuntuu, että nenä irtoaa. Parina päivänä on nenä ollut niin jäässä, että melkein on kyyneleet valuneet pitkin poskia. Yhtenä jos toisenakin päivänä olen kärsinyt jäätyneistä varpaista siinä määrin, että kipu on jo haitannut kävelyä. Ehkä tämä kaikki on vaan varustelukysymys. En kai osaa pukeutua.. vaikka päällä on sukkahousut, tuplasukat, hattu, hanskat, huppu ja ylävartalossa noin neljä vaatekerrosta.. mutta se siitä. Ensi viikolla pitäisi jo kelin lauhtua. Can't wait!

Meillä on tänä viikonloppuna ollut lainakoira, pikku Pepe kuvassa oikealla.

Matkalla äänestämään päätin ikuistaa kauniin talvimaiseman vuodelta 2012.

Näkymä etupihalle.

Näkymä takapihalle.

Oscar ja Rolle valmiina äänestysreissulle.

Tällä hetkellä katselen telkkarista Lonely Planetin hullua jenkkiä ja haaveilen Kolumbian arosta. Oy Colombia, algún día. Nyt jännitys tiivistyy kun kohta alkaa vaalivalvojaiset.. mitähän tästä seuraa? 

ja lisää vaaleja

Torstaina koko päivä meni vaalityöskentelyssä yhdellä koululla tässä lähellä, alle 5min matkan päässä. Meidän piti olla paikalla järjestämässä äänestyspaikkaa jo klo 6:15 aamulla ja työskennellä iltaan asti, kunnes äänestyspaikka meni klo 22:00 kiinni. Kyseessä oli Skotlannin parlamenttivaalit. Onneksi tajusin kaverin vinkistä hakea vaaleihin töihin.. se taisi tapahtua jo viime vuoden puolella. Helmikuussa, käytyäni siellä valmennuksessa, olin ihan paniikissa ja epäilin selviäisinkö tehtävästä. He saivat sen kuulostamaan niin monimutkaiselta kaikkien eri lippusten ja lappusten ja numeroiden ja numerolistojen takia. Epäselvyyttä lisäsi tietenkin se, etten koskaan aiemmin ollut nähnyt miten vaalit toimivat Skotlannissa. Äänestyslappuihin laitetaan ruksi oman valinnan kohdalle ja tällä kertaa äänestyslappusia oli kolme, kaikki erivärisiä. Ihmisten piti palauttaa kaikki kolme lappua eri laatikoihin, joissa oli tietenkin värikoodit. Voi niitä muutamaa värisokeaa.. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että kaikki äänestäjät eivät olleet oikeutettuja äänestämään kaikilla kolmella lappusella.

Meillä oli siellä koululla neljä eri "äänestysasemaa" (ja 3 hlöä per asema) yhdessä pienessä aulassa, joten riski äänestyslippujen joutumisesta vääriin äänestyslaatikoihin (väärälle "asemalle") oli tilanpuutteesta johtuen aika suuri. Täällä ei saa ihmisiltä kysyä henkkareita, joten oli välillä aikamoista yrittää saada heidän nimestä ja osoitteesta selvää. Ihmiset ovat rekisterissä nimenomaan osoitteen ja talonnumeron perusteella, ei suinkaan aakkosjärjestyksessä -kuten Suomessa. Jokaisen ihmisen äänestäjänumero merkitään äänestyslipukkeen numeron viereen listaan. Näin ollen periaatteessa kaikkien äänestäjien äänestäminen voitaisiin jäljittää. Meidän koululla kävi äänestämässä yksi mun viime vuoden politiikan proffa ja muutamia tuttuja opiskelijoita. Juuri mun "asemalla" oli listassa mun Lähi-Idän politiikan proffan nimi, mutta hän ei koskaan tullut äänestämään.. aika noloa! Meidän asemalla oli laitettu myös kaikki ensimmäisen vuoden asuntoloiden opiskelijat, jotka tuotiin kampukselta (5min matka) bussilasteittain äänestämään. Siinä vaiheessa pikkasen hyymy hyyty, kun jono rupesi kasvamaan. Kaiken kaikkiaan meidän vajaan 700 nimen listalta ehkä noin 240 kävi äänestämässä.

Kuvittelin etukäteen, että yli 16h päivä tulee olemaan aivan liian pitkä ja matelemaan etanan vauhtia. Loppujen lopuksi koko aamu ja päivä klo 19 asti meni suht sutjakkaasti ja vasta illalla seitsemältä rupesi väsymys painamaan päälle. Viimeiset kolme tuntia eivät meinanneet sujua ollenkaan. Onneksi mulla oli eväitä; varsinkin suklaata mukana. Välillä N kävi tuomassa tuoreen pesto-kana-patongin ja yksi työkaveri tarjos nescafeitaan. Hyvin siis päivästä selvittiin ja tekisin sen mielelläni uudestaan. Ihmiset olivat todella mukavia, työkaverit nimenomaan. Eikä se 170 punnan palkka yhtään haittaa, jahka se joskus tilille kilahtaa.

Hesarin mukaan Scottish National Party on kerännyt suurimman osan äänistä. Tuleekohan Skotlannista joskus itsenäinen?

olipahan vaalipäivä

Sunnuntaini alkoi jo aikaisin aamulla kun vaalipisteellä piti olla heti klo 8 jälkeen. Ihme kyllä, ennen äänestyspaikan avaamista ihmisiä odotti ovien ulkopuolella innokkaina ja malttamattomina. Meidän äänestyspaikalla ihmisiä riitti ennätysmäärin ja äänestysprosentti taisi olla jotain 75 % luokkaa. Yhtään Aku Ankkaa ei lappusista löytynyt.
Välillä kävin itse äänestämässä omalla äänestyspaikalla ja sitten kotona juomassa veljen synttärikahvit ja moikkaamassa sukulaisia. Keskustelunaiheena oli tietenkin päivän jännitysteema. Kuten yksi kavereistani FBssä illalla julisti: "Kauhuelokuva: Tulosilta".
Ääniä laskiessa yksi surffaili puhelimella netissä ja päivitti ääntenlaskennan tuloksia ja uutisia meille muille ääntenlaskijoille. Muistui mieleen Euroviisuajat muutama vuosi sitten kun katseltiin kotona miten Lordin pistemäärä vaan kasvoi kasvamistaan.. "ei voi olla totta". Yhtä uskomattomalta tuntui eilen kuunnella Persujen "johtoasemaa". Onneksi "loppu hyvin, kaikki hyvin" tai ainakin hieman paremmin kun tulokset välillä antoivat ymmärtää.

Naamakirjassakin pyörinyt lausahdus Winston Churchillin mukaan "The best argument against democracy is a 5 minute conversation with the average voter" on kyllä niin osuva.

Voin vain todeta, että onneksi jo asun ulkomailla.

Loppuun vähän Mafaldaa:

"Erittäin terveitä nuo uudet tuulet, jotka puhaltavat, mutta harmi tuo kirottu naftaliinin haju!"

Uusia tuulia Suomen politiikkaan on nyt saatu.