rokkaa

Juu-u. Maanantain illallinen koostui näistä:

Miten hyvältä voi Jalostajan hernekeitto maistua? Toin huhtikuussa Suomesta kaksi tölkkiä mukanani ja tänään päätin korkata ensimmäisen. Muutama Ruispalakin löytyy vielä pakkasesta.

Meitä on töissä tällä hetkellä 9 ihmistä ja 3 lopettaa kesäkuun alussa. Sen takia pomo yrittää nyt kuumeisesti etsiä lisää työvoimaa. Hän kertoi mulle viikonloppuna haastatelleensa viime viikolla jotain suomalaista tyttöä. Kuulemma tarkoituksena olis löytää joku suomalainen mun tilalle ja joku itä-eurooppalainen romanialaisen Teon tilalle. Haha. Ilmeisesti olen siis ihan hyvin edustanut suomalaista työnteko-kulttuuria täällä Skoteissa. -Vaikka aina jaksan selittää miten hyvin Suomessa maksetaan palkkaa, etenkin ilta- ja vkonloppulisiä. Sellaisista ei täällä kellään ole hajuakaan. What, Sundays are double paid? Uskaltauduin myös kertomaan pomolleni viime lokakuisesta sähellyksestäni työhaastatteluun mennessä. Hän ei edes muistanut minun saapuneen myöhässä.. onneksi lopulta päädyin kuitenkin menemään haastatteluun. 

En ole vielä saanut mitään koulujuttuja tehtyä sitten toissaviikon. Sen sijaan, olen saanut muutaman työhakemuksen lähetettyä. Aika saavutus. Tällä hetkellä näyttää siltä, että otan opinnoista välivuoden ja haen vasta ensi vuonna maisteriohjelmaan jonnekin, jotakin opiskelemaan. 

Olen viime viikkojen ja kuukausien haaveillut jostain matkasta jonnekin. Edellisestä on aivan liian pitkä aika. Kesälle voisi olla suunnitteilla parikin "diituuria". Kunhan raha kasvaisi puissa ja lentoliput olisivat ilmaisia. 

P.S. Luin viime viikolla kaverin fb statuksesta tälläisen hauskan lausahduksen: "They should have captured Bin Laden alive and made him continually go through airport security for the rest of his life." Todellakin!

koulutöitä

Olen jatkanut ala-aste -linjalla tälläkin viikolla, joskin eri ala-asteella ja eri oppilaita opettamassa. Tällä kertaa Itä-Helsingissä. Tiistaina oli kyllä sellainen nelosluokka, että oksat pois. Muutama oppilas itki päivän aikana, mutta onneksi ei mitään vakavampaa sattunut. Mihin on lasten kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan kadonnut? En voi kuin nostaa hattua ala-asteen maikoille ja ihmetellä, että joku vapaaehtoisesti rupeaa siihen ammattiin. Torstaina ja perjantaina olin vielä yhden kutosluokan sijaisena. Noin 20 oppilaan luokalla oli ainakin 50 % ulkomaalaistaustaisia. Oli lapsia mm. Bosniasta, Serbiasta, Kroatiasta, Somaliasta ja tietenkin Suomen naapurimaista. He olivat innoissaan kuullessaan mun käyneen kolmessa ensimmäisessä, harva kun Suomessa kuitenkaan tietää mitään Balkanin alueesta. Omista ala-asteajoista on vielä sen verran vähän aikaa, että hyvin muistuu mieleen kaikki kommervenkit, joita sijaisen saapuessa tehtailtiin. On hyvin todennäköistä, että tähän loppui mun opettajanura. Ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.

Viime viikolla aloitin varovasti esseeurakan "purkamista". Koko perjantain saldo oli 160 sanaa esseeseen, jonka aihe on: To what extent does Marcos López's photography offer a critique of its times and how? López on argentiinalainen valokuvaaja, jolla on ilmeisesti 2000-luvulla ollut näyttely Suomessa asti. Hänen valokuvansa ovat aika erikoisia, kaikki lavastettuja, jopa "fiksattuja" ja päällemaalattuja. Hänen taiteensa on joskus sanottu parhaiten kuvaavan aikoja, jolloin korruptoitunut Carlos Menem (olen aiemmin kirjoitellut Menemistä mm. täällä) oli Argentiinan presidentti (1989-1999). López kuvaa Argentiinan ja Etelä-Amerikan todellisuutta ja Jenkkien imperialismia ironisella tavalla. Hän haastaa perinteiset valokuvat, sillä hänen työnsä ovat kaikkea muuta kuin spontaaneja "tilannekuvia".
Tässä muutama esimerkki hänen töistään:

"Todo por dos pesos" -Kaiken saa kahdella pesolla. Menem aikoinaan myi yritykset ja maat ulkomaalaisille halvalla. Hänen usein sanotaan myyneen koko Argentiina pilkkahintaan.

Presidentin "Casa Rosada" näkyy taustalla. Tässäkö pestään ja siivotaan pressan likaisten töiden jäljet piiloon?

"Bienestar" supermarketti Santa Fen provinssissa. Kulunut "hyvinvointi" kyltti kuvaa hyvin Argentiinan hyvinvoinnin olevan mennyttä.

Lisää kuvia ja artikkeleitakin löytyy hänen omilta sivuiltaan (myös englanniksi).

Essee on tarkoitus palauttaa maanantaina, vielä n. 1500 sanaa kirjoitettavana kun 2500 on tavoite. Loma Suomessa lähenee loppujaan sillä tiistaiaamuna lennän takaisin Skotlantiin. Sitä ennen on kyllä vielä hurjasti tekemistä ja sunnuntaina menen moneksi tunniksi töihin vaalilautakunnan jäsenenä ja illalla tottakai ääniä laskemaan. Tulee jännä päivä.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

kevättä odotellessa

Lähes viikon verran olen ehtinyt Helsingissä lomaillen palloilla. Onpas taas mukavaa olla kotona, vaikka lumi ei lähtenytkään ennen mun Suomeen tuloa. Aina tuntuu yhtä oudolta ja kotoisalta saapua Helsinki-Vantaalle. Nyt sieltä on vanha Roberts lähtenyt (vaiko vaan muuttanut?), joten en tiedä missä parin viikon päästä juodaan lähtökahvit, joita ystäväni A hyvin kuvaili yhdessä postauksessaan. 

Olen ehtinyt tavata kavereita, käydä kuuntelemassa vaalikeskusteluja, käydä katsomassa siskon käsispelejä, plärätä vanhoja laatikoita ja papereita ja jopa tehdä vähän töitäkin. Olin tänään tunnin varoitusajalla 5h lähikouluni ala-asteella sijaisena 1-2 sekotusluokalle. Hui hui. En  enää kolmannen luokan jälkeen ole halunnut isona opettajaksi ja tänään se tuli uudestaan todistettua. Ihan kivastihan se päivä meni, mutta onneksi ekat pari tuntia luokassa oli myös kouluavustaja, jonka avulla löysin mm. oikean luokan, sijaiskansion ja koulukirjat.

Jossain välissä luokkaan ilmestyi pieni somalialainen poika, joka oli kuulemma heitetty ulos kv-luokalta täksi päiväksi huonon käytöksen vuoksi. Ilmeisesti "rangaistukseksi" oppilaita kierrätetään ja tänään hän osallistui meidän tunnille. Välissä selittelin hänelle englanniksi omia ohjeita samalla kun yritin opettaa muille valkovuokoista. Välillä teki mieli tempaista kurittomia kakaroita, mutta he kyllä osaavat kurituksen itsekin. Yksi liukastui ja väänsi nilkkansa käytävällä (muistakaa, että juokseminen on kiellettyä) ja toinen tippui tuolilta ja melkein mursi kallonsa. Actionia siis riittää. Ihan mielenkiintoista on tutustua ala-asteen opettajien maailmaan, mutta lohduttavaa on, että se kestää vain muutaman päivän ja siitä saa pikkasen rahaa.

Tämä ironinen kyltti löytyy Ruoholahdesta. Eipä paljon naurata.

Mutta missä nurtsi?

skottimaisuuksia

Ennen kuvittelin olevani täysin tottunut skotti-aksenttiin ja ymmärtäväni sitä hyvin. Siis ennen kuin reilu kuukausi sitten aloitin työt paikallisen ostoskeskuksen ruokakojussa -jossa suurin osa asiakkaista on ihan tavallisia talliaisia, skottilaisia ja ennen kaikkea aberdeeniläisiä. Joku on joskus sanonut, että aberdeeniläisten aksentti on vaikea, mutta enpäs ole sitä aiemmin ajatellut, koska en hirveesti ole joutunut paikallisten kanssa tekemisiin. Aberdeen on yksi Brittien saarten "ulkomaalaistuneimmista" kaupungeista, mulle kerrottiin pari viikkoa sitten. Täällä on niin paljon ulkomaalaisia, joka puolelta maailmaa, että on vaikea löytää alkuperäinen aberdeeniläinen.

Viime viikkoina olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan ymmärtämiskykyjäni useaan otteeseen. Välillä joudun nolona jopa kolme kertaa kysymään, että "anteeksi, mitä haluat?". Muutaman kerran olen tyhmänä seissyt pari sekunttia paikallani ennen kuin viesti prosessoituu aivoissa, menee perille ja vihdoin tajuan minne päin sännätä. Useimmiten kyse on jostain todella yksinkertaisesta, kuten "can I have a latte, please?". Miten sen pystyy sanomaan epäselvästi? Kyllä näiltä onnistuu!

Olen töissä törmännyt erikoisiin sanastoon liittyviin juttuihin myös. Esimerkiksi sana juice. Niin, mehu. Mutta ei. Ajattelin ensimmäisinä viikkoina, että se on automaattisesti se hyllyssä oleva Tropicanan appelsiinimehu, josta puhutaan. Ei. Juice voi yhtä hyvin olla myös Coca-Cola, Sprite ja Irn-Bru (skottilaisten oma limu, vertaa Perussa Inca kola -maistuvat vähän purukumille).

Asiakkaat usein rahaa antaessaan sanovat samalla "that's perfect", joka ei mitenkään tarkoita, että kyseessä olisi tasaraha. Aluksi kuvittelin niin. 

Aye [ai] kurkusta sanottuna tarkoittaa "kyllä". Se on yllättävänkin yleinen ja normi tapa vastata. Sama kun meidän "joo".

Jotta kassatyöskentely tai "puntien opettelu" ei olisi liian helppoa, pitää ottaa huomioon vielä sellainen paikallinen normijuttu kun jokaisen pankin omat ja erilaiset setelit. Skotlannissa on siis neljä pääpankkia, jotka painavat rahaa. On Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland, Bank of England tottakai ja vielä Clydesdale Bank. Jokainen pankki tekee erilaisia seteleitä. Skotlannissa on käytössä siis neljä (!) erilaista (!!!) viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen punnan seteliä. "Alhaalla" Englannissa näitä kaikkia ei aina välttämättä hyväksytä, koska he eivät usein tunnista niitä. Sen takia turvallisinta on matkustaa Englannin punnilla. Skotlannissa minkään pankin setelit eivät ole "enemmän käytössä" tai "suosituimpia", vaan kaikkia näkyy päivittäin rahan kanssa asioidessa. Meillä töissä ei voi maksaa kortilla, joten kassatyöskentely hoituu vaan käteismaksulla. Välillä joudun vähän pyörittelemään seteleitä kädessä ja muutaman kerran olen jopa työtoverilta varmistanut, että onko kyseessä aito seteli kun se on näyttänyt vieraalta.

P.S. Mulla on nyt vihdoin kaiken taistelun ja odottelun jälkeen paikallinen sosiaaliturvatunnus ja mulle voidaan maksaa palkkaa. Mutta, jotta ei punnan kuvat liikaa kiiluisi silmissä, talteen kertyneet 100 ja risat työtuntia maksetaan osissa. Ilmeisesti verottaja puuttuu peliin, jos saan palkkaa enemmän kuin 20h/vkossa (palkanmaksupäivä on joka perjantai), koska olen opiskelija. Tästä johtuen varmaan vielä ensi vuonna odotellaan loka-marraskuun palkkoja. Jei. Pysyvät rahat ainakin tallessa.

"kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku"

Tänään olin taas koko päivän töissä, kuten joka lauantai. En vieläkään ole saanut sitä samperin brittiläistä sosiaaliturvatunnusta, joten en vieläkään ole saanut palkkaa. PRKL. En ymmärrä, mistä kiikastaa. Kuulemma paperit on jo toissa perjantaina postitetttu, minne lie päätyneet. 

Sain sovittua pomon kanssa, että teen jatkossa pikkasen vähemmän työtunteja viikossa. 20h/vko on liikaa mulle tällä hetkellä. En millään ehdi tehdä koulujuttuja. Pitkän työpäivän jälkeen on aivan mahdotonta saada jotain fiksua aikaseksi. Koskahan mut heitetään pihalle? Varmaan joka viikko pyydän jotain; joululomaa, vähemmän töitä yms. Pomo vaikutti kyllä ihan tyytyväiseltä, koska ilmeisesti hän joutuu muutenkin vähentämään ihmisten työtunteja. Jossain vaiheessa kuulin huhua, että tätä menoa koko lafka on helmikuussa konkurssissa. Muutama viikko sitten seinälle oli ilmestynyt lappu, jonka mukaan työtunteja ja ehkä jopa väkeä jouduttaisiin vähentämään. Tänään näin meidän seinällä ilmoituksen, jonka mukaan haetaan osa-aikasta. Ainakin yksi 40-tuntilainen on jo laitettu 20-tuntilaiseksi. Mikä logiikka? Mene ja tiedä.

Katsoin toissailtana FinTVn kautta suomalaisen Sooloilua-leffan. Multa on mennyt ihan ohi koko leffa, mutta ilmeisesti se on tullut ulos vuonna 2007 (lähde: Wikipedia). Otsikko on lainaus elokuvan mummelilta, kyseessä on hänen ainoa elämänohjeensa naisille. Logiikka piilee siinä, että pannukakun tekemällä saa jotain aikaseksi ja samalla hyvää syötävää. Kuulostaa täydelliseltä. Tällä hetkellä ei ole tarvetta pannukakun paistamiseen, mutta on hyvää pitää tuo mielessä pahan päivän varalle. Sooloilua oli hyvä ja "helppo" leffa, ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta sopiva. Jostain syystä en voi sietää Minttu Mustakalliota, mutta hänestä huolimatta tykkäsin elokuvasta. Tuntuu niin jännältä ja loistavan hyvältä katsoa jotain suomalaista ja samalla on nostalgista fiilistellä lumi-maisemia. Toivottavasti tulee valkoinen joulu! Vaikka ei sillä niin väliä, mulle riittää nyt että pääsen jouluksi kotiin.

Welcome to the UK..

Viimeiset pari viikkoa on kuluneet kovaa vauhtia. Väliin on mahtunut monta tuntia työntekoa, mulla on nyt jo lähes 60 h plakkarissa, mutta palkkaa ei vielä ole maksettu. Viimein keskiviikkona pääsin paikallisen Kelan National Insurence Number-hakua varten haastatteluun. Piti raportoida kaikki Britteihin tulemiset ja Briteistä menemiset viimeisten 3-4 vuoden ajalta, muunmuassa. Ilmoittaa entiset osoitteet ja muut härdellit. Tarvitsen siis tämän numeron, jotta mulle voidaan maksaa palkka. Kun olin löytänyt toimiston tajusin, että olin unohtanut työsopimuksen kotiin. Hyvä minä. Onneksi ukko oli kiltti ja homma hoitui joka tapauksessa. Heidän pitää vaan soittaa töihin ja varmistaa, että oikeasti olen siellä töissä. Ennen sen numeron sai heti haastattelun jälkeen käteen, mutta ilmeisesti juttu on nyt muuttunut ja pitää vielä odottaa viikko-pari (varmaan ainakin kolme!), jotta posti tuo mulle paikallisen sosiaaliturvatunnuksen. Hip hei. 

Meille on jo kaksi viikkoa pitänyt tulla lukkomies vaihtamaan ovien lukot. Ulko-oven avaamiseen tarvitsee avaimen, oli sitten sisä- tai ulkopuolella. Ei hyvä hätätilanteessa. Tämän takia lukot on tarkotus vaihtaa. Keskiviikkona lukkomies tuli paikalle. Eksyi pari kertaa, oli puoli tuntia myöhässä ja viimein kun hän saapui paikalle, kävi ilmi, että hänellä oli väärä lukko mukana! Odotellaan nyt sitten vielä varmaan muutama viikko lisää. Mikäs siinä.

BT oli ilmoittanut mun kämppikselle, että 10. marraskuuta tulee netti. Viikkoa myöhemmin tuli tekstiviesti, että se tuleekin vasta 15. marraskuuta. Pari päivää sitten satuin D:lle sanomaan, että "onneks meillä sentään pitäis jo 15. päivä olla netti kotona". Tähän D totesi, että "no, no, no, no.. on the 15th the guy is gonna come and install it". -"and so what happens then?" -"then we pray for a miracle". Osui ja upposi. Nimenomaan. Paras vaan totutella ajatukseen, että luultavasti menee muutama extra-viikko, vähintään. 

Onneksi mun kämppiksistä kumpikaan ei ole brittejä. Vois tulla pikkasen akward-olo, kun vuorotellen manaillaan, että millanen takapajula tämä on. Eikä siinä mitään, jos on takapajula ja vaikka ymmärtäisi sen, mutta kun täällä he eivät vaan itse tajua sitä. 

Onneksi ihana ystävä Suomesta oli kylässä viime viikonloppuna. Sain paljon ruisleipää, lakua ja suklaata. Nam. Kiitti H! ;) H:lla oli loistava tuuri säiden suhteen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ne 2,5 päivää kun H oli täällä. Käytiin Stonehavenissa ihailemassa ihania maisemia ja linnaa ja poikettiin taas maistamaan uppopaistettua Mars-patukkaa sen syntymäpaikassa.

Juuri sattui olemaan Halloween viikonloppu, lauantaina oli kaverin synttärit/Halloween/tuparit -bileet ja sunnuntaina meillä oli kavereiden kanssa järjestämät toiset Halloween-pippalot. Kuka tunnistaa mut kuvasta?

Ensi maanantaina mun pitää palauttaa yksi espanjan kirjallinen tehtävä. Tiistaina pitää palauttaa statistiikan essee, se on melkein tehty. Torstaina pitää palauttaa yksi toinen essee Rule of Law in Latin America -kurssille, sitä en ole vielä edes ehtinyt miettimään. Lauantain, sunnuntain ja tiistain olen töissä. Lauantaina on myös meidän tuparit..
tarvitsisin siis muutaman lisäpäivän viikkoon, kiitos!

Dissestä vielä sen verran, että kävin taas keskiviikkona moikkaamassa mun ohjaajaa (kolmatta kertaa) ja nyt näyttää siltä, että "koin valaistuksen" dissen suhteen. Homma näyttää selvältä, mutta paljon on töitä edessä. 10 000 sanaa pitää palauttaa helmikuussa. Kerron tästä lisää myöhemmin..
Mun ohjaaja on siis argentiinalainen nainen, mutta tähän asti olen pitänyt mun "Argentiina-linkin" häneltä pimennossa. Tuli sitten puhetta, että puhun espanjaa, koska siitä on hyötyä disse-materiaalin hankinnassa ja kerroin hänelle linkistä. Sen jälkeen vaihdettiinkin espanjaksi ja proffa selvästi innostui musta ja dissestä enemmän -en enää ole vaan "yksi muiden joukossa", toivottavasti. Networking it is..
nyt juoksen tapaamaan espanjan keskustelutuntien maikkaa ja yritän selvittää mitä tehdään, koska mun kurssit (ja työt) menee päällekkäin, enkä pääse enää tunneille..

Hyvää viikonloppua kaikille!

hiljaisuuteen on syy..

Mulla on vihdoin ihana kämppä!
Ihanassa kämpässä ei vain ole vielä internettiä.
Takapajula ja alikehittynyt maa tämä Britannia kun on, niin langattoman saamiseksi pitää ensin asentaa lankapuhelin (kyllä!) ja ehkä jossain vaiheessa nettikin saadaan asennettua. Siinä menee vaan sellaset 4 vkoa. Neljä viikkoa! PRKL.
Menin viime viikolla juttelemaan yhden internet ja puhelin operaattorin kanssa ja ystävällinen tyttö yritti olla auttavainen. Raukka, ei tiennyt kenen tielle osui. Olin juuri ollut töissä 7h ja puhki poikki. Meni hermot byrokratiaan ja sanoin hänelle suoraan, että "onpas tämä kyllä alikehittynyt maa!" Hän sitten varovasti kysyi, että mistä olen kotoisin. Oli pakko mainostaa, että Suomessa ei tarvita lankapuhelinta langattoman netin asentamiseen. Eikä Argentiinassakaan! Tyttö oli ihmeissään ja sieti ollakin.

Tällä viikolla olen tehnyt monta (7 joka päivä) tuntia töitä, tiistaina, perjantaina ja tänään lauantaina. Huomenna myös. Olen vihdoin uskaltautunut mennä tapaamaan mun disse advisoria (gradu ohjaajaa?) ja yrittänyt miettiä aihetta lisää.

Onneksi jouluun on vielä kaksi kuukautta aikaa! Ennen sitä pitäisi kirjoittaa disseä, neljä esseetä, pitää pari esitelmää ja miettiä jatko-opiskeluita. Apua.

Yritän kertoa uudesta kämpästä pian lisää, ehkä saan jotain kuviakin ladattua.

kun kaikki menee pieleen..

niin kaikki oikeesti menee pieleen.
Tänään oli ihan varmasti maanantai tai perjantai 13. tai jotain vastaavaa.

Sain ainakin jotain tehtyä kun vietin suurimman osan päivästä kirjastossa. Luin uutisia ja artikkeleita, yrittäen saada ideoita lopputyötä varten.
Olen ollut aika masiksessa kämpän suhteen jo monta päivää. Toivoa ei näy!

Missä olet Toivo?

Sen lisäksi koin vastoinkäymisiä paikallisen sosiaaliturvatunnuksen haussa, tänään kun sain vihdoin soitettua Job Centre -toimistoon. Tarvitsen numeron töitä varten ja idiootteja riitti puhelimen toisessa päässä. Sain haastatteluajan marraskuulle. Marraskuulle!

Aloitin puhelun esittelemällä itseni mm. "olen Suomesta ja olen juuri aloittanut työt täällä Briteissä, joten tarvitsen tämän sosiaaliturvatunnuksen". Nainen puhelimen toisessa päässä fiksuna kysyy, että "mistä olet kotoisin?". SUOMESTA. "Oletko aiemmin hakenut tätä?" EN. "Minkä takia haet nyt?" No, sen takia, että olen juuri aloittanut työt viime viikolla, kuten jo mainitsin. "Oletko oikeutettu tekemään töitä Briteissä?". No PRKL kyllä olen, kun olen suomalainen. En muistanut aivan täsmälleen kaverin postinumeroa (missä asun tällä hetkellä) ja se ei sitten täsmännyt katuosoitteeseen. Tästä hyvästä naikkonen käski tarkistaa osoitteen uudestaan ja soittaa myöhemmin uudelleen. Tässä vaiheessa olin tietenkin jo tavannut etunimen ja sukunimen ja antanut syntymäajan yms. Kuitenkin postinumeron muistivirheen seurauksena jouduin soittamaan kokonaan uudestaan ja selittämään alusta asti koko litanian uudelleen, toiselle naiselle. "olen Suomesta ja olen juuri viime viikolla aloittanut työt täällä Aberdeenissä". "Oletko siis aiemmin hakenut tätä sosiaaliturvatunnusta? Minkä takia haet sitä? Oletko oikeutettu työskentelemään Briteissä?" PRKL. Juuri kerroin kaiken. Taisivat olla älyttömän aivottomia ihmisiä puhelimen päässä, jotka vain toistivat paperista lukien kysymyksiä kysymysten perään.

Pari minuuttia puhelun jälkeen tajuan, että marraskuun 2. päivä tuskin sopiikaan mun aikatauluun, koska silloin minulla tulee olemaan koulua tiistaisin ja ehkä jopa töitäkin. PRKL.

Onneksi kaveri tuli lohduttamaan ja löytäessään mut HUBista allapäin. Pari minuuttia myöhemmin toinen kaveri ilmestyy paikalle ja perkuleen (yliopiston) automaatti, ATM, on juuri syönyt hänen luottokorttinsa. PRKL.
Muutama minuutti myöhemmin ollaan lähdössä ensimmäiseen Model United Nations kokoukseen...
ja kolmas meistä, joka oli vielä suht hyvällä tuulella ja kiroilematta, siihen asti, tajuaa, että on hävittänyt 3 vkoa vanhan upouuden Nokian kännykän, Suomen sim-kortin kanssa. PRKL.
Siitä alkoi hurja puhelimen metsästys. Käytiin läpi kampuksella eri luentosaleja, vessoja ja kahviloita kyselemässä puhelimen perään. Ei jälkeäkään.

Ei auttanut muu kuin käydä ostamassa pakastepizzaa, viiniä ja suklaata Tescosta.

Ei näin voi asiat mennä.

Ollaan varmaan niin hyviä kavereita, että kun yksi on allapäin, niin kaikki on syystä allapäin. Ainoa vaihtoehto on siis mennä nukkumaan ja toivoa, että huomenna kaikki olisi paremmin. Pakko olla!

TGFS ja epätoivo

TGFS on mun uuden työpaikan nimi. Siellä olen viettänyt lähes koko viikonlopun. Lauantaina mut pyydettiin klo 10 töihin, "pariksi tunniksi, ennen ruuhka-aikaa", mutta parin tunnin päästä pomo kysyi "haluatko jäädä klo 17 asti?". Ja niinhän mä sitten jäin. Tuli pitkä päivä ja olin ihan poikki 7 tunnin työpäivän jälkeen. Mulle selvisi, että yksi supervisori on "puoliksi chileläinen" -täällä se voi tarkoittaa mitä tahansa, joten sunnuntain tavoite oli selvittää lisää.
Kotimatkalla rupesin laskemaan mun siihenastisia tienistejä ja meinas tulla masennus. Täällä on niin surkeat palkat. Suomessa olisin varmasti jo tienannut tuplasti enemmän, ellen jopa triplasti, ottaen huomioon siellä matksettavat viikonloppulisät.

Sunnuntaina mun piti myös mennä "pariksi tunniksi" töihin, mutta supervisori ehdotti, että jäisin klo 15 asti. Neljän tunnin työpäivä oli ihan okei, mutta vain kolmen tunnin yöunien jälkeen ei niin bueno. Selvisi, että tämä T on oikeasti jopa asunut Chilessä jokusen 7 vuotta; Santiagossa, Viñassa ja Iquiquessä. Ilmeisesti hän puhuu sitten kunnon espanjaa myös. Ehkä ensi viikonloppuna selviää lisää..
Luulen, että mun vakkari-päiviksi luonnistuu nyt tiistait, lauantait ja sunnuntait, mutta toivottavasti saan venkslattua jotain Halloween viikolla kun H tulee Suomesta käymään.

En siis vieläkään ole löytänyt kämppää. Mulla piti nyt olla pari tosi hyvää ja varmaa vaihtoehtoa, mutta kumpikin kusi. Ja pahasti. Toista ruvetaankin remppaamaan ja voisin muuttaa marraskuun lopussa, no thanks ja toinen on mennyt jo, vaikka sitä ei edes pitänyt päästä katsomaan kun aikaisintaan huomenna. Olen kyllästynyt kuulemaan "I'm sorry about that"-lauseen.
Jäin siis vkonlopuksi tänne L:n luo, vaikka L on itse poissa.. en tiedä mitä kämppikset tykkää, mutta se on nyt ihan sama.

Olin eilen illalla kaverini N: luona ja tehtiin milanesas de pollo argentiinalaiseen tyyliin. Nam. Tein salaattia, johon laitoin perus vihannesten lisäksi omenaa; se herätti kummastusta ja sai nimekseen "suomalainen salaatti". Ruuan, jälkkärin, keskusteluiden ja leffojen tiimellyksessä kello juoksi kovaa vauhtia ja kun lopulta lähdin "kotiin" en onnistunutkaan pääsemään sisään, enkä viitsinyt herättää koko taloa keskellä yötä. Tuli pienoinen tenkkapoo ja epätoivoinen "en-voi-enää-kun-nauraa"-olo. Onneksi N oli vielä hereillä ja pääsin heidän olkkariin nukkumaan, "so, now you're officially homeless". Jees..

Tän päivän kämppä-vastoinkäymisten jälkeen oli taas pakko juosta Tescoon ostamaan Ben & Jerry'siä. Phish Food sen olla pitää. N ei ollut ikinä maistanut B&Jtä joten hän sai luvan tuhota puolet purnukasta. Onneksi Tesco pakastimineen ei pettänyt tällä kertaa..

Sunnuntai-illan viihdykettä.

brittiläinen työnhaku.. osa II

..tuottaa tulosta. Mulla on nyt työ! :) Puolvahingossa..
Keskivkona tuli soitto ja jäi vähän epäselväksi, minne mut haluttiin työhaastatteluun. Luulin ymmärtäneeni oikein, mutta myöhemmin kävi ilmi, että en sitten ollutkaan ymmärtänyt. Menin eilen väärään paikkaan haastatteluun ja kun lopulta löysin oikean paikan, olin reilu 10 min myöhässä. Melkein annoin jo periksi ja lähdin kotiin, mutta onneksi en. Sillä tänään olin jo ensimmäistä päivää töissä, aamulla vaan 3h.
Nyt multa puuttuu enää kämppä ja lopputyön aihe..
mulla ei vaan vielä ole edes paikallista pankkitilia ja siihen vissiin tarttee osoitteen ja todistuksen osoitteesta, joten palkansaannissa voi kestää. Huomenna kuitenkin menen jo uudestaan töihin.

Jotain olen siis tällä viikolla saanut aikaseksi!

Hyvää viikonloppua kaikille!

brittiläinen työnhaku..

...eroaa suomalaisesta! Yllätys, yllätys!

Meillä oli viime viikolla politiikan luennon sijasta Careers Talk. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä. Not! Ehkä yksi lannistavimmista ja turhimmista luennoista ikinä.
Mamma paasasi ja yritti kertoa minne politiikan ja kv-suhteiden opiskelijat ovat Aberdeenistä valmistuttuaan päätyneet. Kuulemma vuonna 2009 valmistuneista (Politics & IR) opiskelijoista 57% oli 6kk valmistumisen jälkeen työllistettyjä. Joku 30% meni jatko-opiskelemaan ja vain 7% oli työttömänä. Nii-in. Kavereiden kanssa mietittiin, että kuinkakohan moni näistä 57% oli Tescon (paikallinen S-market) kassaneitinä tai Pizza Hutin kuskina? Ei selvinnyt.

Briteissä CVhen ei kuulemma missään nimessä pidä laittaa valokuvaa, ei syntymäaikaa tai siviilisäätyä. Eikä ainakaan kansalaisuutta. Ei vahingossakaan. Mahdollisimman vähän mitään henk. koht. tietoja, joiden perusteella sua voitais sorsia. Parempi vielä, jos sukupuoli EI käy ilmi. Hah hah hah.

SEN SIJAAN..
täytyy "state the obvious" -kuten. "Ollessani vaihdossa Kanadassa kehitin sosiaalisia taitojani ja loin maailmanlaajuisen ystäväverkon" -tyyliin. Pitää kirjoittaa vaikka, että yliopistossa olen kehittänyt keskustelu-, esiintymis- ja ryhmätyöskentelytaitoja. Sellasia juttuja. Se on täällä normaalia ja ihanteellista.

Kaiken huippu oli matamin kysymys "kuinka moni teistä miettii maisterintutkintoon jatkamista?" Miettikääpä uudestaan. Muistakaa, että maisterin paperit ei automaattisesti takaa työtä valmistumisen jälkeen.
Mamma antoi neuvoja ja rohkaisi mm. jatkamaan "accounting" tai "retail" (kirjanpidon tai vähittäismyynnin?) -aloille, joille me kuulemma voimme hyvin jatkaa, vaikka ollaankin politiikan opiskelijoita. Jos vaikka haluttais kaupanalalle, niin ei kannata tehdä jatko-opiskeluja. Meni hermot! Jos haluaisin uran kaupanalalla, tuskin olisin opiskelemassa näitä aineita ja tätä tutkintoa yliopistossa.

Tämä Careers Talk taas avasi silmät siinä suhteessa, että täällä yliopiston perustutkinto on sellainen aika itsestäänselvä, yleissivistävä juttu. Ei oikeasti ole paljonkaan väliä mitä aineita opiskelet, sillä voit vielä päätyä mihin vaan. Ja niinhän se on.
Lopputulos oli, että "jos suunnittelet jatko-opintoja, tule juttelemaan meidän kanssa, niin mietitään kannattaako se". Yeah, right.

Tänään kävin keskustareissulla tiputtelemassa CVeitä eri paikkoihin ja ehkä huomenna jatkan vielä samalla linjalla, jospa jostain töitä irtoais..

"Joskus ajattelen, että minulla on maailman hirvein työ" -"Joo.. varmasti!"

kuvia viime viikolta

Tässä pikkasen kuvia ekalta viikolta töistä kun valmisteltiin lauantain Artecho-tapahtumaa sekä kuvia itse tapahtumasta.
Klikkaamalla kuvaa sen näkee suurempana.

Tää on tiistailta kun olin ensimmäistä päivää töissä ja jäin toimistolle auttamaan Gracias Córdoba -lipun tekemisessä. Heijastettiin kirjaimet ja logo lakanalle, jotta voitiin sitten piirtää ne siihen.



Tässä kuva perjantailta kun väritettiin lipun logo valmiiksi toimiston keittiön lattialla.

Näitä sprayattiin perjantaina ja liimattiin maahan alueelle, jossa Artecho järjestettiin.

Tässä kuva Buen Pastorilta, jossa oltiin koko lauantaipäivä. Takana näkyy pöydät, jonka päällä on meijän rakentamat talot.


Tässä muutamia valmistuvia ja jo valmiita taloja..





Tässä suuriosa lauantain techeroista. Takana valmis lippu, joka me yhdessä ohikulkijoiden kanssa väritettiin valmiiksi päivän aikana.

El Techo está en campaña

Perjantaina olin taas kieli- ja kulttuuritunnilla ja iltapäivällä menin töihin Techoon. Siellä on hullunmylly menossa, koska syyskuussa on hurja kansallinen kampanja käynnissä ja lauantaina oli ensimmäinen iso tapahtuma Córdoban keskustassa. Tekemistä riitti siis koko perjantaipäivän, -illan ja yön. Lähdettiin toimistolta vasta klo 1 jälkeen. Olin aivan puhki, joten en enää jaksanut lähteä "ulos" kavereiden kanssa. Oli mielenkiintosta mennä klo 2 nukkumaan kun meijän kortteli oikeesti pursus ihmisistä joka suuntaan, melu oli uskomaton. Kämpän ikkunat tärisi kovan musiikin johdosta ja olin varma, että ne menee sirpaleiksi.

Lauantaina nukuin pikkasen "pommiin" ja pääsin sängystä ylös vasta klo 12. Lähdin samantien keskustaan yhden Melin kämpille, jossa oli jo hirveä joukko ihmisiä puhaltamassa ilmapalloja. Kahdelta iltapäivällä rupesi tapahtumaan kun n. 40 paikallista taiteilijaa ja vähintään saman verran Techon vapaaehtosia kokoontu Buen Pastorille keskustassa. Tarkotus oli, että meidän aikasemmin viikolla rakentamat talot annetaan taiteilijoiden maalattaviksi ja sitten ne myydään myöhemmin huutokaupassa.

Tässä on kuva, joka antaa vähän osviittaa siitä millasia ne meijän rakentamat talot oli. Koko torstai mm. hakattiin nauloja ja leikittiin liiman kanssa, jotta saatiin 40 tällästä rakennettua. Itse lähdin joskus klo 23 aikaan kotiin, mutta kuulin, että vikat oli lähteneet vasta 2 aamulla.
Meijän taloissa ei ollut tollasia ikkunoita eikä ovea eikä kattona ollut viiden peson seteliä. :)

Vihdoin tuli taas lämmin ilma, lauantai oli siis super kuuma ja taiteilijoille oli kannettu pöydät keskelle keskustaa, jossa ne ihmisvilinässä maalaili näitä taloja. Meijän tehtävä oli vahtia, että niillä oli maalit ja juotavaa ja syötävää hollilla.
Lopputulos oli aivan upea, kaikilla taiteilijoilla oli oma visio, jota ne rupes heti toteuttamaan kun pääs paikan päälle.

Kunhan saan jostain hankittua valokuvia koko päivän tapahtumasta, niin laitan niitä näkyviin. Mulla ei valitettavasti ollut omaa kameraa mukana, koska lähdin mahdollisimman vähissä varusteissa sillä iltapäivällä mun piti mennä ekalle barrio-käynnille parin muun tytön kanssa. Kerron tästä myöhemmin lisää, samoin kun mun seuraavien 3kk funktiosta järjestössä.

Niiden parin tunnin aikana kun olin poissa tapahtuma-paikalta, lähes kaikki taiteilijat oli saanu talot valmiiksi. Osa ei ehtinyt valmistua ja taiteilijat vei ne mukanaan palauttaaksen sitten myöhemmin. Kun kello tuli jotain 18-19 iltapäivällä, niin paikka oli täynnä ohikulkijoita ja paikallisia, jotka tuli ihmettelemään taideteoksia ja meidän meininkejä. Lopuksi paikalle ilmestyi vielä sellanen paikallinen pelle-tanssi-ryhmä, jotka soitti rumpuja, villitsi väkijoukkoa ja tanssi ympäriinsä. Aivan uskomaton fiilis ja meininki keskellä Córdoban keskustaa.

Aikamme kun oltiin hypitty ja pompittu joka suuntaan, rupes ilta hämärtymään ja koko paikka piti siivota. Laitettiin kädet heilumaan sillä illalla oli tärkeä Argentiina-Brasilia (Etelä-Afrikan MM-karsinta) matsi, jota mentiin kattomaan yhden pojan kotiin. Meitä oli lopulta n. 25 techeroa (Techon vapaaehtosta) pienen kämpän olohuoneessa ja nää paikalliset on niin äänekkäitä, että olis melkein korvatulpat pitänyt olla.

Vaikka en todellakaan ollut ainoa, joka tapas muut ensimmäistä kertaa, meininkiä riitti. Argentiinalaiset on ihmisiä, jotka saattaa vaan yhtäkkiä ruveta huutamaan mitä tahansa. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, mutta jokainen maassa käynyt varmasti ymmärtää mitä tarkotan. Jokainen kaivo kuvettaan 5 peson verran (n. 1 erkki) ja muutama lähti ostamaan Quilmesiä (paikallista kaljaa) kiskalta. Argentiinassa, toisin kun Suomessa, ei tulis kuuloonkaan, että jokainen ostais omat kaljat/juomat vaan aina ostetaan porukalla ja pullo/lasi kiertää kavereiden kesken. Niin meilläkin kiersi Quilmes-pullot olohuoneessa.
Matsi alko huonosti kun Brasilia teki avausmaalin ja pääsi jopa 2-0 johtoon ekalla puoliajalla. Kerättiin toiset 5 pesoa jokaiselta ja pari tyyppiä lähti ostamaan prepizza-pohjia, juustoa ja tomaattisosetta, jotta saatiin pizzat tehtyä.

Lopulta Brasilia voitti 3-1. Telkkari suljettiin samantien. Ruvettiin syömään pizzaa ja tunnelma oli kaikkea muuta kun pettynyt tai lattea. Koko päivä auringossa oli varmasti vaikuttanut yhden jos toisenkin mielentilaan, sillä meininki oli vähän hervotonta ja läppä sen mukasta. Hauskaa oli, nauroin vedet silmissä. Jostain löyty kitara, soittajia riitti ja kaikki lauloi mukana. Osan biiseistä osasin minäkin -mikä herätti tietysti ihmetystä.

Kello tuli jo 1 aamuyöstä, joten oli aika lähteä Paris-baariin, minne päästiin klo 2 asti ilmaseksi. Siellä oli yhden techeron synttärit, joten kymmeniä vapaaehtosia kokoontu taas yhteen. Mulla rupes väsy painamaan kovasti silmiä ja tupankansavu saastutti ilmaa, joten klo 3 aikaan päätin lähteä kotiin. Muutama kaveri lähti samaa matkaa, joten ei tarvinnut omin neuvoin kulkea. Tultiin vielä mun kämpille juomaan mateta ja lopulta klo 5 pääsin nukkumaan.

Vkonloppu ennen kokeisiin opiskelun aloittamista..

Perjantaina loppui tunnit ja illalla meillä oli nyyttäri-meiningillä juhlat Verónican (Spanish & Italian-laitoksen proffa Argentiinasta) kunniaksi, jotka järkättiin yhden kanukin kodissa. Verónica on yksi pidetyimmistä proffista, jonka työsopimusta ei uusita enää syksyllä kielten laitosten säästösyistä.
Kaikki toi hirveästi ruokaa ja paikalla oli kymmeniä Verónican oppilaita, varmaan ainakin 40-50 koko illan aikana, mutta silti ruokaa jäi yli.
Tulin "ajoissa" kotiin puolenyön aikaan ja sitten katottiin naapurin kanssa vielä huippusuosittu Twilight-leffa, joka on mun mielestä ihan roskaa!

Lauantaina aamulla Laten kanssa lähdettiin klo 8:10 bussilla kohti Torontoa moikkaamaan viime syksyn kaveria ja vielä otettiin yhteyttä meijän Kuubassa tapaamiin tuttuihin, joita ei oltu nähty joulun jälkeen. Oli pitkä viikonloppu ja vietettiin ihanat kaksi päivää Torontossa. Se on vaan niin upea kaupunki. Mitä enemmän aikaa siellä vietän, sitä enemmän haluan siellä olla. Eipä olis ollut niin huono idea vaikka etsiä sieltä kesätöitä ja jäädä Torontoon hetkeksi asumaan. (olen kyllä tulossa Suomeen 2 vkon sisällä, joten no hätä!)
Oltiin yötä kaverin luona suht "suomalaisessa" kodissa, Marimekko yms tyyliin sisustettu, joten pehmeä lasku Suomeen on lähtenyt käyntiin..

Illalla oltiin keskustassa fiilistelemässä Montreal Canadiens - Toronto Maple Leafs lätkämatsia, jota olis tietty ollut huippu päästä kattomaan paikan päälle, mutta ei ollut mitään mahiksia saada lippuja. Käytiin hallillakin kääntymässä ja jengi möi lippuja viime hetkellä kadulla, juuri ennen matsin alkua vaivaiset 400 dollaria kipale. No thanks!
Tavattiin Toronto-kaverit ja uusia tuttuja ja tutustuttiin ensimmäistä kertaa Toronton yöelämään. Kallista!

Sunnuntaina olikin pitkästä aikaa ihana, aurinkoisen keväinen sää, joten käveltiin keskustaan ja otettiin ilo irti lämpimästä ilmasta. Käytiin taas Kensington marketilla, joka on ehdottomasti mun top 1 lempipaikka Torontossa. Siellä oli enemmän ihmisiä kun kertaakaan aiemmin, kun olen siellä käynyt. Syötiin myöhäinen brunssi ja iltapäivä vietettiin puistossa piknikillä keskustan ulkopuolella tuhansien muiden ihmisten kanssa. Pelailtiin fudista ja loppuvaiheessa pistettiin vielä tanssiksi parkkipaikalla, johon ohikulkijat liittyi mukaan.
Oli aivan loistava ja ikimuistoinen viikonloppu ihanien ihmisten seurassa.
Illalla klo 21:00 lähti bussi takaisin Kingstoniin ja kotona oltiin puolenyön aikaan.

Maanantaipäivä taas satoi, satoi ja satoi, mutta onneksi kului kirjastossa opiskellessa ja illalla meillä oli työpaikan viimeinen social -eli vähän kun kevätjuhlat, jotka vietettiin keskustassa Joy's supper clubissa semi-formalin merkeissä.
Nyt on vielä viimeinen urakka edessä ennen kesälaitumille pääsyä.
Tasan kahden viikon päästä tähän aikaan olen varmasti unten mailla omassa sängyssä Maunulassa. :)

Viikonloppu!

Perjantai-iltana pitkästä aikaa katsottiin kaverin kanssa leffaa ja loikoiltiin kotona Ben & Jerry'sin kanssa. Oscar palkittu Slumdog Millionaire oli todella hyvä, suosittelen sen katsomista, jos ette vielä ole sitä nähneet!
Onnistuin saamaan lisävuoron töihin lauantaiksi, joten olin taas töissä 12:30-15:30. Onnistuin myös taas leikkaamaan palan irti peukalosta, joten kädet alkaa olla nyt haavoja täynnä.

Illalla oltiin the Merchantissa kaverin kanssa, koska siellä soitti yksi bändi; Sonic Souls. Pojat on vikan vuoden opiskelijoita Queen'sista ja kitaristi on mun tuttu, niin oli kiva mennä kuuntelemaan heitä. Oltiin todella yllättyneitä poikien soittotaidoista ja jaksettiin kuunnella loppuun asti, kun he soittivat kaksi tunnin-pituista settiä. Kotimatkalla poikettiin meijän A&P -ruokakaupassa, joka on oikeesti auki 24h(!!!). Oltiin siis 1:30 aamuyöllä ruokakaupassa, eikä oltu kaupan ainoat asiakkaat, yllättävää kyllä.

Sunnuntai-aamu meni oikein letkeissä merkeissä, sillä naapuri, Thomas, sai loistavan idean valmistaa kunnon creppi-aamupala porukalla. Kymmenen aikaan sitten koputeltiin toistemme oviin ja kokoonnuttiin keittiöön paistamaan creppejä neljän kaveruksen voimin. Väliin laitettiin mm. nutellaa, mansikoita, banaania ja kermavaahtoa. Nam. Välissä juoksin yliopiston JDUC -keskukseen kampaajalle, jonne olin varannut ajan klo 11. Parturi on auki 7 päivää viikossa ja kuulemma sunnuntaisinkin riittää paljon asiakkaita yliopistolla!

Ulkona on taas aivan ihana aurinkoinen ilma, joten on varmaan pakko lähteä pienelle happihyppelylle. Loppu ilta menee sitten taas kirjallisuusanalyysejä vääntäessä.

Huomenna alkaa toisiksi viimeinen kouluviikko Kanadassa. Uskomatonta!

P.S. Jos rullaat sivua alas, voit lukea matkakertomuksen viime viikon NYC & Boston-reissusta.

Semi-Formalia ja joulumieltä

Perjantaina klo 6 illalla lähti sitten ensimmäinen keltainen koulubussi kampukselta, joka oli täynnä siististi pukeutuneita vaihtareita, ehkä muutama kanadalainenkin oli mukana. Semi-formal paikka oli vain reilun 5min bussimatkan päässä. Lippuja oli myyty huimat 150 ja 7 aikaan kaikki bussilastilliset oli perillä.

Nälkä oli kova, joten onneksi pääsimme pian aloittamaan illallisen. Alkupalaksi oli salaatti ja pääruuaksi itse olin valinnut lohen, kanan sijaan. Täällä ei usein lohta tule syötyä, joten oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi. Onneksi lohi ei tuottanut pettymystä vaan oli taivaallisen hyvää. Jälkkäriksi saimme jotain erikoista marjakakkua, sekin todella hyvää.

Ruuan jälkeen vaihtareiden joukosta palkittiin mm. paras pukeutuja, joka aina koulussa näyttää hyvältä -palkinto tuli Suomeen, Lasselle. Palkinnon sai myös eniten kanadalaistunut vaihtari -Suomeen tuli sekin, Sariannelle. Isänmaallisin oli italialainen Marco, pahin paparazzi, aina kameran kanssa oli skotti Alan ja parhaat tanssijan lahjat omaava oli tanskalainen Berg.
Syksyn tapahtumista, bileistä ja tunnelmista oli koottu slide show, joka näytettiin kans ruuan päätteeksi.

Yhden aikaan lähti ensimmäiset bussikuljetukset takasin kampukselle ja yksi kanadalainen Commerce komitean jäsen järkkäsi jatkot kotonaan tässä ihan meijän lähellä, joten jatkettiin sinne suurella porukalla. Itse tulin kotiin joskus puoli neljän maissa. Oli loistava ilta ja taas törmäsin moniin uusiin ihmisiin ja vaihtareihin, joita en ole aiemmin nähnyt.

Neljän tunnin yöunet menivät pipariksi, koska puoli 7 aikaan aamulla täällä tuli palohälytys. En vieläkään oikein tiedä, mistä tämä johtui, mutta jouduttiin lähes puoli tuntia seisomaan tossa tien toisella puolella ulkona -10 asteen pakkasessa yöpuvuissa. Kolme paloautoa tuli paikalla, mutta onneksi missään ei näkynyt jälkeäkään savusta.

Puoli 10 mulla alkoi työt koska olin avausvuorossa. Kolme tuntia meni onneksi nopeasti ja sen jälkeen tapasin pari kaveria keskustassa brunssilla. Sitten tulinkin kotiin, nukuin vähän päikkäreitä ja yritin tehdä koulujuttuja.

Kuudelta illalla lähdettiin keskustaan katsomaan Santa Paraatia, josta olin vahingossa kuullut edellisenä päivänä. Luulin, että kyseessä olisi joku korkeintaan 20min juttu, mutta koko leikissä menikin lähemmäs 2 tuntia. Ulkona oli karmea pakkanen, joten oltiin tietenkin ihan jäässä. Princess Street, joka on Kingstonin pääkatu, oli poikki ja molemmin puolin täynnä lapsiperheitä ja vaikka minkä ikäisiä ihmisiä.
Paikalla paraatissa edustamassa oli heti ensimmäisenä Queen'sin yliopisto; pari urheilujoukkuetta ja mm. Queen'sin bändi säkkipillineen, mutta mukana oli myös varmasti kaikki Kingstonin alueen yritykset ja yhdistykset, mm joku vanhojen vaatteiden pukeutumisen kerho, jossa mummot ja papat marssi kuviossa päällään vaatteet jostain satojen vuosien takaa. Mukana oli myös Kingstonin poliisi ja palokunta, vapaa palokunta, Lionsit, St. Lawrence College, Royal Military Academy, Harley Davidson kerho pyörineen, nuorten voimistelujoukkue, poikien crossi-pyörä kerho ja vaikka mitä muita.. Paloautojen palotikkailla oli lapsia istumassa ja vilkuttamassa yhdessä palomiesten kanssa.

Välissä piti käydä Starbucksista hakemassa ihanaa jouluista piparminttu mochaa ja vähän lämmitellä sisällä. Kaikki kaupat, jotka vielä oli auki, oli täynnä ihmisiä jotka ikkunoista ihaili paraatia. Ulkona oli niin kylmä!
tässä muutama kännykällä otettu kuva.

Tämä taisi olla K Rock radiokanavan joulutervehdys. Bändi soitti liikkuvan lavan päällä joulurockia.

Tässä oli kokonainen bussi koristeltu joulumielin. Huomaa edessä oleva poro! Bussin kaikki ikkunat ja kyljet oli täynnä joulukoristeita ja bussissa matkusti sisällä lapsia, jotka ihmetteli ikkunoissa.

Ihan viimeisenä oli tietysti joulupukki poroineen. Lapsilla oli joulupukin kirjeet mukana.
Paraatin jälkeen kokoonnuttiin Market Squarelle, jossa joulupukki ja joulumuori sytytti joulukuuseen jouluvalot. Sitä ennen joku heppu julisti tämän "3rd Annual Christmas tree lightning"iksi. Uusi perinne siis.. ;)

Täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän aikaa keskustassa vietän, niin sitä enemmän pidän tästä kaupungista. Tämä muistuttaa kovasti mm. Gilmore Girlsien Stars Hollowta. Paraatia veti ihan sen näkönen vanha parrakas ukko, mikä GG:ssä on Stars Hollown kaupunginjohtajana; Taylor.

Paraatin jälkeen tultiin kovaa vauhtia kotiin lämmittelemään. Kaksi tuntia ulkona oli aivan liikaa tässä pakkasessa. Meni muutama tunti siinä sulatellessa ja ruvettiin katsomaan ihanaa the Holiday leffaa, kun oli kunnon joulu spirit jo päällä. Ei kuitenkaan saatu leffaa katsottua loppuun, sillä oli pakko mennä nukkumaan.

Sunnuntaina meninkin sitten kirjastoon jo aamulla kello kymmeneksi opiskelemaan. Luin vähän Hobbesia politiikan teoriaa varten ja rupesin hahmottelemaan tämän viikon esseitä.
Viimeinen kouluviikko käynnissä.

ja taas on perjantai..

Viikko on mennyt aivan hujauksessa, mutta paljon on tullut tehtyäkin. Lunta on onneksi satanut, vaikka maa ei enää ole valkoinen. Täällä on välillä ollut vähän raaka tuuli, mutta lämpötila on ollut ihan sopiva; -1 ja -9 pakkasasteen välillä.

Keskiviikkona olin taas pitkästä aikaa töissä. Vuoro meni hurjan nopeasti ja onneksi barista-kaverina oli Katelyn, jonka kanssa tullaan hyvin juttuun ja yhteistyö ahtaissa tiloissa sujuu loistavasti. Ensimmäiset pari tuntia oli niin kiirettä, että ei ehditty edes kuulumisia vaihtaa, mutta onneksi vikan työtunnin aikana ehdittiin jopa jutella niitä näitä. Töihin on aina vähän hankala lähteä kun mieluummin jäis omaan, lämpöseen huoneeseen vaikka nukkumaan, mutta silti siellä on aina tosi mukava olla. Onneksi näin! :)

Keskiviikkona illalla oli yliopiston jalkapallo (soccer) liigan finaali, jossa pelasi Europe United, eurooppalaisia vaihtareita + yksi aussi. Oli todella hieno matsi, vastapuolen joukkue koostui urheilu-opiskelijoista (vissiin?!?), mutta silti eurooppalaiset osaa pelata fudista paremmin kun kanukit. Europe Unitedilla yleisöä riitti ja varmasti lähemmäs 30-40 muuta vaihtaria tai kanadalaista oli heitä kannustamassa.. ja jostain oli löytynyt EU lippu, joka liehui yleisön joukossa (+mun Suomen lippu tottakai!). Matsi meni rankkareille, joten jännitystä riitti, mutta onneks meijän italialainen maalivahti hoiti hommat ja pojat sai maaleja, niin voitettiin.
Siitä seurasi tietenkin hurjat bileet + että oli yhden ranskalaistytön synttärit, joita vietettiin kans täällä Harknessissa. Jatkettiin porukalla taas yliopiston Alfies-baariin, jossa tanssilattia täyttyi lähinnä vaihtareista ja muutamasta mukaan eksyneestä kanukista. :)

Torstaina (eilen) heräsin taas aikasin aamun luennolle, jonka jälkeen käytiin parin kaverin kanssa vuokraamassa auto ja lähdettiin ajamaan kohti Ottawaa. Tarkoituksena oli mennä etsimään sopivia mekkoja perjantaina varten ennen illan lätkämatsia. Käytiin keskustan ulkopuolella yhdessä kauppakeskuksessa, jossa tarjonta oli huonompi kun meillä Kingstonissa. Päätettiin jatkaa ihan Ottawan keskustaan asti, jossa mentiin toiseen kauppakeskukseen kauppoja kiertämään. Toivosta oli jo luovuttu ja päädyttiin syömään ennen kuin piti lähteä lätkämatsiin. Onneksi lopuksi käytiin kuitenkin vielä yhdessä tavaratalossa (ns. Sokos), jossa erilaisia mekkoja riitti vaikka kuinka paljon. Sieltä jopa minä löysin mieluisen ja istuvan mekon tarjoushintaan.

Ajettiin vähän harhaan ja jäätiin jumiin liikenteeseen matkalla Scotiabank Placelle, jossa illan lätkä pelattiin; Ottawa Senators vastaan Montreal Canadians. Quebec on niin lähellä, että hallissa näytti olevan ainakin yhtä paljon Montrealin kannattajia (ellei enemmän), kuin Ottawan kannattajia. Ei siis jouduttu tappeluun, vaikka kannustettiinkin vierasjoukkuetta. Päinvastoin! Meidän ympärillä oli suurinosa Montrealin kannattajia kans.
Missattiin ensimmäisen erän ekat 7 minuuttia ja jouduttiin kuuntelemaan autossa radiosta matsin selostusta. Löydettiin vain ranskankielinen selostus, joka kuulosti enemmän siansaksalta kun ranskalta.. quebecin ranska on vaan niin erikoista. Ei nähty ensimmäistä Ottawan maalia, mutta onneksi pari minuuttia sen jälkeen kun päästiin omille paikoille, niin Saku Koivu hoiti homman kotiin ja näytti mistä suomipoika (leijona) on tehty ja tasoitti pelin 1-1. Lopputulos oli 2-2, jonka jälkeen oli 5min maaliton lisäaika. Meidän onneksemme tämä johti rankkareihin ja Montreal voitti pelin 3-2. Tunnelma hallissa oli sanoin kuvaamaton ja saatiin todellakin rahoille vastinetta uskomattoman jännän pelin ansiosta. Harmi vaan, että sekä Koivu, että Ruutu epäonnistui omissa rankkareissaan.

*Tässä Montrealin maalivahti torjuttuaan Ruudun laukauksen ja telkkarissa näkyy Ruutu #73.

*Tässä Koivu aloituksessa, valkoinen paita #11.

*Senatorsin pelaajilla on ainakin kunnon sponsorit! Huomaa valotaulun teksti.. Pfizer on pistänyt kunnon rahat NHL-tukemiseen. Tuo Viagra ei varmasti jäänyt keltään huomaamatta, sillä se pysyi valotaulussa paljon pidempään kuin yksikään toinen mainos/kannuste-lause.

Vaikka siis koko halli oli täynnä (20 047 ihmistä!) sekä Ottawan, että Montrealin kannattajia, niin ainoat tappelut koettiin jäällä pelaajien keskuudessa. Katsomossa ei ollut mitään eristettyjä osioita, vaan kaikki istui sekasin, huolimatta siitä kumpaa joukkuetta kannusti. Meidän edessä oli kaksi Ottawan kannattajaa, jotka sinnikkäästi huusi Go Senators, vaikka kaikki heidän ympärillään huusivat, meidät mukaan lukien, Go Habs (Montreal) Go.
Vielä ottelun loputtua tunnelma oli katossa ja kaikki riemuitsivat hyvästä pelistä ja ennen kaikkea Montrealin voitosta. Meillä oli Suomen lippu mukana ja sen nähtyään ihmiset reagoi mm. "yey, Saku Koivu", "wow, Finland!" ja "Go Saku". Kanukit jopa tunnistaa siniristilipun.

*Tässä innokkaat Koivu fanit!

Kotimatkalla ajettiin taas kerran harhaan, mutta ilta meni joka tapauksessa myöhään, sillä jonotimme ensin auton kanssa ainakin puoli tuntia, jotta päästiin parkkikselta ulos. Perillä kotona oltiin vasta yöllä 2 aikaan, jonka jälkeen kaaduin suoraan sänkyyn.

Tänään aamulla (perjantaina) hämmästyin todella aamulla Hesarin sivulle mentyä.. tuttuun tapaan ajattelin lukea, mitä maailmalla on tapahtunut. Otsikot etusivulla olivat kuitenkin mm. seuraavanlaisia:
* Finnairin matkustaja synnytti Kazakstanin yllä
* Helsingin seudulla riehuu vauvabuumi
* Nokian insinööri kuoli syömiskilpailussa Intiassa
* Michael Jackson kääntyi muslimiksi ja sai enkelin nimen
* Dubaissa järjestettiin maailman suurimmat bileet
Nämä otsikot luettuani jouduin hetken miettimään
a) olenko todella Helsingin Sanomien virallisella nettisivulla?
b) onko tänään aprillipäivä?
c) mitä ihmettä?!?!

Päivän tähän asti koomisin juttu on kuitenkin mun mielestä se, että täällä Queen'sin yliopistolla on palkattu 11 opiskelijaa Conversation cop:seiksi. Aivan niin, keskustelupoliiseiksi! Täällä on syksyn aikana ollu muutamia rasistisia tapauksia ja mm. muslim society on ollut ilkivallan kohteena useita kertoja. Yliopisto on päättänyt puuttua asiaan niin, että nämä keskustelupoliisit kuljeskelevat ympäri kampusta ja kuuntelevat ihmisten keskusteluja ja saavat vielä palkkaa sitä! Jos joku käyttää uhkaavia/loukkaavia sanoja, niin keskustelupoliisin kuuluu huomauttaa opiskelijaa siitä. Meidän tuutori oli jo joutunut uhriksi, kun hän oli heittänyt kaverilleen lauseen "it's the gayest ringtone ever", johon kuuloetäisyydellä ollut keskustelupoliisi oli heti puuttunut. Kuulostaa uskomattomalta! Täältä löytyy Globe and Mail-lehden artikkeli asiasta.

Nyt pitää ruveta laittautumaan illan semi-formaliin, jonne bussi kuljetus lähtee reilun tunnin päästä.. kohta tulee kiire.

Hyvää viikonloppua ihmiset!

eihän sulla voi olla kylmä, sä oot Suomesta!!!

Kuka muu on kyllästynyt tähän lauseeseen? :)
Miksi ulkomaalaiset aina heittää suomalaisille tän saman kommentin kun tulee kylmät ilmat?
Eilen sain taas kuulla sen. Vaikka oon Suomesta, niin kyllä mulla silti tuntoaisti on tallella. :) Kanadalaiset yrittävät silti koko ajan pelotella Kingstonin kylmällä talvella. Kuulemma lämpötila normaalisti laskee aina -40 (celcius) asti. O-ou!

Tiistaina ensimmäinen työvuoro sujui hyvin. Meitä oli kaksi baristaa tekemässä kahveja ja smootheja. Onneksi oli sulkuvuoro ja suht hiljasta, niin pystyi rauhassa opettelemaan. Ihmiset vaikuttaa tosi mukavilta ja kukaan ei ainakaan stressaa mistään. Eilen (keskivkona) olin toista kertaa töissä ja meitä olikin kaksi uutta yksin kahvien kanssa, joista toinen ensimmäistä kertaa. Onneksi MOD (manager on duty) auttoi meitä välissä. Aluksi oli rauhallista, koska vain toinen kassa toimi, niin ei päässyt tilaukset kasaantumaan. Jostain kumman syystä viimeinen tunti olikin yhtä juoksua ja piti yrittää tehdä vähintään 2-3 juomaa samaan aikaan. Kello 20:00 on näköjään aika kun ihmiset haluavat ostaa smootheja.

Tänään paistaa aurinko! :) ja illaksi taas töihin..

daddy, on täällä opiskeltukin

Tämä kulunut viikko on mennyt hurjan nopeasti, lähinnä opiskellessa..

Maanantaina vuokrattiin auto ja ajettiin viiden vaihtarin kesken Ottawaan, Scotianbank Placeen katsomaan Coldplayta. Oli aivan mahtava keikka! Tulikin loppujen lopuksi aika kallis reissu, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Britti-pojat veti hurjan, valojentäyteisen keikan, joka oli täynnä energiaa. Lähinnä uusimman "Viva la Vida" -levyn biisejä, mutta myös vanhoja hyviä.

Tiistaina tein koulujuttuja ja tavattiin Laten kanssa yks kanadalainen tyttö, joka on kiinnostunut lähtemään ensi vuodeksi Aberdeeniin vaihtoon. Istuttiin Starbucksissa ja kerrottiin mahdollisimman nätisti juttuja Aberdeenistä, mikäs sen mukavampaa. Tuli vähän haikea olo jopa viime vuoden kommelluksia muistellessa. Meillä oli niin mahtava porukka Skotlannissa.

Koko tiistain satoi vettä, mutta päätin silti lähteä keskustaan hoitamaan pankkiasioita. Menin Canada Trustin toimistoon avaamaan paikallisen tilin, jotta joskus saan palkkaakin ensi viikolla alkavasta työstä. Homma hoitui yllättävän mutkattomasti ja jo alle 20 min sain paikallisen maksu- ja nostokortin mukaan.
Illalla oli varsinainen työharjoittelu-ilta. Meillä oli kaksi tuntia preppausta kahvilassa ja kierrettiin takahuoneet ja varastot, jotka ei ole hirveän isot. Mut hyväksyttiin Barista-ryhmään, mikä tarkoittaa sitä että tulen oppimaan mm. lattten, mochan ja smoothien valmistuksen, enkä joudu tekemisiin rahan kanssa. Hirveä tietotulva yhdellä kertaa, mutta ehkä siitäkin selvitään. Ensimmäinen työvuoro on ensi tiistaina.

Tänään mulla oli viimeinen mid-term -nimellä kulkeva välikoe. Neljä koetta jo takana. Yksi ollaan saatu takaisin ja se meni paljon paremmin kuin odotin, joten toivottavasti niin käy muidenkin kokeiden kanssa. Onneksi huomenna alkaa jo viikonloppu..
Ensi maanantaina on kuitenki taas jo arabian koe.

Huomenna (perjantaina) illalla lähdetään tuonne samaan Scotiaback Placeen, Ottawaan, mutta tällä kertaa mennään katsomaan NHL-lätkää. Siellä pelaa Ottawa Senators vastaan Anaheim Mighty Ducks. Suomalaisista toivottavasi näkyy Teemu Selänne ja Jarkko Ruutu! :)

Jee, jee! :)

Nyt sain vihdoin tiedon, että mut on hyväksytty Common Ground kahvilan uuteen tiimiin.. mulla on töitä! CoGro (frendien kesken) on siis yks kampuksen kahviloista. Mun mielestä ehdottomasti paras niistä. Nyt pääsen sinne töihin! Sunnuntaina on illalla klo 21 ensimmäinen n. tunnin mittainen infotilaisuus ja ensi tiistaina kahden tunnin valmennus. En malta odottaa. Pitänee mennä avaamaan kanadalainen pankkitili pian.

Oon tosi hyvällä päällä nyt ton työpaikan takia. Myös sen takia, että tänään tajusin, miten hieno ilma täällä Kanadassa on tähän asti ollut. Joku sanoi, että tämä ei ole ihan normaalia tähän vuodenaikaan nähden, mutta tant pis.. mä nautin. Viime vuoden Skotlannin aamujen vastakohta on herätä täällä kirkkaan sinisen taivaan ja auringon hehkuun. Ei siis harmaista harmainta joka päivä. Loistavaa!

Helpotuksen tunnetta luo myös se, että kahden vähemmän ikävän aineen välikokeet oli ja meni. Ei tarvitse vähään aikaan panikoida niistä aineista. Viikonlopuksi kyllä riittää tekemistä siitä huolimatta. Maanantaina pitää taas palauttaa kirjallisena arabian läksyjä, torstaille tehdä yksi iso käännös englannista espanjaksi ja Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden koe on kans torstaina.

Onneksi huomenna on taas lauantai ja voi nukkua pitkään! ;)
Hyvää viikonloppua tout le monde!