opiskelu Skotlannissa

Sain jokin aika sitten sähköpostilla kyselyn Skotlannista ja nimenomaan Aberdeenissä opiskelusta. Julkaisen kysymykset vastauksineen blogissa siltä varalta, että niistä saattaisi olla hyötyä jollekin Britanniassa yliopisto-opiskeluja suunnittelevalle.

Miksi itse valitsit juuri Aberdeenin?

Päätymiseni Aberdeeniin oli aika monen summan lopputulos. Kirjoitin asiasta blogissa joskus lyhyesti tässä. Mietin aluksi, että hakisin "Britteihin" opiskelemaan, enkä ollut täysin tietoinen esimerkiksi Englannin ja Skotlannin erosta vielä reilut viisi vuotta sitten. Jostain luin, en muista mistä, että Skotlannissa ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja ja sinne päätin yliopistoon hakea.

Olin heti alusta alkaen päättänyt, että haluan opiskella kansainvälisiä suhteita ja mieluiten myös espanjaa/lattariamerikan kulttuuria. Tuota komboa ei voinut opiskella monessa skotlantilaisessa yliopistossa ja Aberdeenin yliopiston esittelykirjasessa nämä aineet oli esitelty kiinnostavan kuuloisesti. UCASin kauttahan voi hakea yhteensä viiteen brittiläiseen yliopistoon samalla kertaa, joten hain Aberdeeniin, St. Andrewsiin ja Edinburghiin. Pääaineiksi valitsin suurin piirtein samanlaiset aineet. Loppujen lopuksi pääsin sisään vain Aberdeeniin, joten päätös oli helppo tehdä. En hakenut Suomessa minnekään opiskelemaan, joten päätin lähteä kokeilemaan elämää Skotlantiin. Olin suunnitellut etukäteen, että ainakin jouluun asti olen Skotlannissa ja jos en siihen mennessä opi tykkäämään paikasta, tulen takaisin kotiin Suomeen ja keksin muuta.

Millaisen ensivaikutelman kaupunki antoi?

En saanut Aberdeenistä ensisilmäyksellä hyvää vaikutelmaa. Ensimmäisenä päivänä saavuin kaupunkiin vasta illalla yksin lentokoneella. Vettä tuli ja kaupunki oli todella harmaa. Yliopisto on kuitenkin todella hieno ja aluksi tuntui ihan kuin olisi elokuvassa, kun käveli yliopiston kampuksella. Aberdeen on yleensäkin todella harmaa, suurin osa taloista on tehty harmaasta graniitista, mutta kuulemma kaupunki on Brittein saarten aurinkoisin. Kyllä siellä silti sataa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että opiskelin Aberdeenissä, enkä todellakaan ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Miten kuvailisit Aberdeenia kaupunkina? Mitkä ovat mielestäsi sen hyvät/huonot puolet? 

Vähän tuossa yllä tuli paikkaa kuvailtua. Hyvänä puolena pidän loppujen lopuksi sitä, että Aberdeen on pieni paikka. Ekana vuonna välillä tuntui siltä, että tuli elettyä jonkinlaisessa "kuplassa". Suurin osa ajasta tuli vietettyä kampuksella ja joskus vkonloppuiltoja keskustassa, jolloin se oli täynnä niitä samoja opiskelijoita, joita näki joka päivä yliopistolla. Pienessä opiskelijakaupungissa kyllä riittää suht paljon tekemistä, mutta aluksi tuntui hullulta, että oma elämä pyöri vaan opiskelijaporukassa, koska ei kukaan ollut paikkakuntalainen, jolla olisi ollut perhettä lähellä. Omaan kaveripiiriini kuului suht paljon ulkomaalaisia, joten sitä tuntui, että elää jossain "toisessa todellisuudessa" kaukana kotoa. Hyvällä tavalla kuitenkin. 

Olen vähän sitä mieltä, että jos menee opiskelemaan jonnekin suureen kaupunkiin (kuten Edinburgh tai Glasgow) niin ihmiset ja opiskelijat "hukkuu" muuhun kaupunkiin ja yliopistolla saattaa olla vähemmän "yhteishenkeä" tai sellaista opiskelijameininkiä. Voi olla, että olen väärässä. Suurkaupungissa riittää kuitenkin niin paljon enemmän tekemistä, että opiskeluillekin on enemmän häiriötekijöitä. 

Aberdeenin todella hyvä puoli on se, että kaikki ovat lähellä. Pienessä kaupungissa voit tehdä suunnitelmia lyhyelläkin aikavälillä (tätä ikävöin Helsingissä) ja sopia kaverin kanssa lounastreffit 30 minuuttia ennen tapaamista, koska joka paikkaan pääsee nopeasti. Keskustasta voi hyvin kävellä kotiin, eikä ole riippuvainen esimerkiksi joukkoliikenteestä. Kaupungin yksi huono puoli on se, että se ei ole suorien lentoyhteksien päässä Suomesta. Sinne onneksi kuitenkin on suht hyviä lentoyhteyksiä, koska siellä on paljon liikemiehiä ja öljybisnestä. Aberdeeniin voi lentää mm. Kööpenhaminen, Pariisin, Amsterdamin tai Lontoon kautta. Nämä liikemiehet ja öljybisnes korottavat sitten kaupungin hintoja, mikä tekee asumisesta (vuokrat yms.) suht kallista. Yksi hyvä puoli taas on esimerkiksi ruuan ja vaatteiden alhaiset hinnat. Tämä varmasti pätee myös muihin skotti- ja brittikaupunkeihin, eikä vaan Aberdeeniin. Parilla punnalla voi saada hyvän lounaan ja kaupasta ruokaa. Myös alkoholi on todella halpaa baareissa Suomen hintoihin verrattuna. Useista paikoista saa opiskelija-alennuksia, jopa vaatekaupoista.

Millainen paikka Aberdeenin yliopisto on ollut opiskella? (Esim. millainen ilmapiiri, ympäristö, opetus, ihmiset yms.) Millaisia kokemuksia majoituksesta?

Aberdeenin yliopisto on kansainvälinen, mikä oli mulle tosi tärkeä asia. Heti alusta alkaen oli tosi helppo saada kavereita muista ulkomaalaisista, ei skotlantilaisista opiskelijoista ja heihin tutustui helposti mm. eri societyien kautta. Olin alusta asti mukana Politics & International Relations societyssä ja heti ekoissa bileissä tutustuin mun muutamaan yliopistoajan parhaaseen kaveriin. Lisäksi International students societyn kautta tapasi todella paljon muita ulkomaalaisia. Muiden societyien kautta tutustuu tietty myös paikallisiin, mutta mun oli vaikeampi tutustua heihin. Omilla kursseillani oli todella paljon muita ulkomaalaisia. Kv-suhteiden ja espanjankin opiskelijoista puolet oli ulkomaalaisia ympäri maailmaa tulleita. 

Etukäteen jännitin omaa englannin kielen taitoa ja miten pärjään "akateemisen englannin" kanssa, koska ei ole sama asia puhua niitä näitä kaverin kanssa englanniksi kuin kirjoittaa 2000 sanan essee englanniksi. Sen jälkeen kun olin kuullut parin muun ulkomaalaisen, mm. puolalaisen ja ranskalaisen puhuvan tunnilla, tajusin, että ei suomalaisilla ole mitään hätää. Pidin Aberdeenissä siitä, että esim. yhdellä kurssilla oli luennot 2 kertaa vkossa tunnin kerrallaan ja sen lisäksi tunnin tutoriaali, jossa pienellä porukalla keskusteltiin asioista. En ole ikinä opiskellut Suomessa, mutta suhtaudun negatiivisesti ajatukseen "kirjatenteistä" ja siihen, että pitäisi pelkästään itsenäisesti opiskella kursseja läpi. Aberdeenissä on suht vaikea olla pääsemättä tenteistä läpi (riippuu tietenkin mitä opiskelee) eikä siellä ole niin paljon "akateemista vapautta" kuin Suomessa. Suomalaisessa yliopistossa voi tenttiä kurssin ilmeisesti silloin kun mieli tekee ja ilmoittautua tenttiin minä vuodenaikana vain. Aberdeenissä tentit on tammikuussa ja touko-kesäkuussa ja ne voi kerran uusia, jos kurssista ei pääse läpi. Aberdeenissä on siis vaikeampi "venyttää opintoja" (ellei vaihda pääainetta ekan vuoden jälkeen) kuten Suomessa helposti yliopisto-opiskelijoille käy.

Mielestäni yliopistolla oli aina hyvä ilmapiiri. Yliopisto on nätti paikka ja myös sokkeloinen. Kaikki proffat on olleet suht lähestyttäviä, eikä mulla ikinä ollut mitään suuria ongelmia yhdenkään kanssa. Itse pidin opetuksesta mm. tuossa yllä mainitsemassani tutoriaali-asiassa.. mutta tämä riippuu niin proffasta ja tiedekunnasta ja aineesta, että mun on todella vaikea antaa mielipidettä. Omalle kohdalleni sattui pari erikoista tyyppiä, mm. yksi korealainen kansainvälisten suhteiden proffa, jonka englannin kielen puheesta ei saanut mitään selvää. Vikana vuonna yksi espanjan kielen proffa oli vähän vaikea tapaus, koska hän peruutteli tunteja ja kärsi paniikkikohtauksista. Silti mulla oli myös lukuisia todella mahtavia tyyppejä opettajina.

Asuin ekana vuonna yliopiston ekan vuoden opiskelijoiden asuntolassa, joka "meni", mutta oli kuin vankila. Meillä oli kolmessa kerroksessa asuville 36 hengelle yhteensä 2 suihkua. Meidän kerroksessa oli mm. vain "amme" eikä siis ollenkaan suihkupäätä, vaan hana alhaalla. Suihkuun joutui välillä jonottamaan (onneksi yllättävän harvoin), mutta eniten riesaa aiheuttivat turhat palohälytykset, jolloin koko, n. 500 opiskelijan asuinrakennus tyhjennettiin esimerkiksi kello 3 keskellä yötä, keskellä vkoa. Asuin "catered residencessä", mikä tarkoittaa sitä, että meillä oli aamupala ja illallinen, jotka kuului hintaan. En välttämättä tekisi sitä toiste, vaan menisin eri asuntolaan, jossa voisin kokata itse. 

Myöhemmin asuin yksityisesti vuokratuissa kämpissä. Niitä ei ole maailman helpoin saada, eikä ne ole kovin halpoja, mutta yleensä ekan vuoden jälkeen ihmiset muuttavat yksityisiin vuokrakämppiin kavereiden/tuttujen kanssa asumaan.

Mitä ovat mielestäsi suurimmat "ongelmat" tai uudet asiat, joita suomalainen voi Skotlantiin muuttaessaan kohdata ja joihin olisi hyvä varautua etukäteen?

Skotlanti ja Brittien saaret on mun mielestä yllättävän alikehittyneitä länsimaita, Suomeen verrattuna! Olin todella yllättynyt alussa, että oikeasti kaikkialla on kuuma- ja kylmävesihanat erikseen. Se tuottaa arkeen ylimääräisiä ongelmia ;) Yleensäkin putket yms. on huomattavasti huonommin tehty kuin Suomessa. Nämä kuulostaa erikoisilta pikkujutuilta, mutta rupeaa ennemmin tai myöhemmin varmasti jokaista suomalaista pännimään. Esimerkiksi yliopiston naistenvessojen putket ovat ilmeisesti niin huonossa kunnossa, että puolet niistä on aina tukossa (tai sitten ihmiset ei vaan osaa vetää vessaa). Kämpissä on talvella todella kylmä. Britit eivät osaa lämmittää tai eristää talojaan ja yrittävät kaikin keinoin säästää lämmityskustannuksissa. Tämän takia taloissa saattaa sisällä olla todella kylmä ja ihmisillä on monta kerrosta vaatteita päällä. Sateista johtuen kämpät on todella kosteita ja useissa taloissa on homevaurioita. Homeongelmat yleensä kuitataan vain parilla maalikerroksella. Tällaisiin juttuihin täytyy esimerkiksi astmaatikon osata varautua. Brittien kanssa asuvan suomalaisen kaverini kämpässä oli esimerkiksi aina olohuoneen ikkunat huurussa ja nenä jäätyi telkkaria katsoessa, koska sisällä oli niin kylmää ja kosteata. Usein taloon sisään astuessa homeen haistoi jo ovella. Toisen kaverini vaatteet (etenkin ulkovaatteet) haisi aina tunkkaselle homeelle, koska hän asui vanhassa omakotitalossa, joka taisi myös olla aika homeessa.

Yleisesti useat asiat on aika byrokraattisia ja erikoisiin ja uusiin ehdotuksiin suhtaudutaan joskus kriittisesti. Kaikki asiat hoidetaan "perinteitä" noudattaen. Myös yliopistolla oman kokemukseni mukaan suhtauduttiin todella varovasti innovatiivisiin ideoihin ja tutkinnonmuokkaus-ehdotuksiin.

Lisää kysymyksiä Skotlannissa opiskelusta tai mistä vain saa laittaa kommenttiboksiin tai sivupalkissa näkyvään sähköpostiin.

kuinka päädyin Skotlantiin?

Minulta on taas viime aikoina kovasti kyselty, miksi oikein lähdin Skotlantiin opiskelemaan. Helppo ja nopea vastaus on, että "koska siellä voi opiskella ilmaiseksi". Moni ei tiedä, että EUn kansalaisten ei tarvitse maksaa alemmasta korkeakoulututkinnosta pennin hyrrää -tai punnan hyrrää- Skotlannissa (poikkeuksena englantilaiset). Itselleni tämä tieto oli merkittävä yliopistoja ja tutkintoja googlaillessa viisi vuotta sitten. Tottakai Skotlantiin lähtöön vaikutti moni muukin seikka ja rupesin tässä miettimään miten pitkälle taaksepäin ajassa oikein pitää mennä..

Oli vuosi 1996 kun muutimme perheeni kanssa vuodeksi ulkomaille. Kävin neljännen luokan kokonaan ulkomailla ja opiskelin englanninkielisessä koulussa, kahdessa eri maassa. Opin englantia "puhumalla" sitä ikätovereideni kanssa ja sain kavereita mm. Ruotsista, Irlannista, Norjasta, Chilestä ja Argentiinasta. Nautin jo silloin aivan suunnattomasti siitä kansainvälisestä ilmapiiristä. Matkustelu, kansainvälisyys ja eri kulttuurit iskostuivat mieleeni silloin pysyvästi.

ensimmäiset argentiinalaiset kaverit ja Macarena (1996)

Yläasteikäisenä haaveilin kovasti opiskeluista ulkomailla. En siinä vaiheessa tiennyt mistään vaihto-oppilasvuosista, mutta selailin kavereiden kanssa tarkkaan kielikurssien mainoksia -päädyin vuosia myöhemmin kielikurssille Etelä-Ranskaan. Katselin viikonloppusin telkkarista Sweet Valley Highta ja Dawson's Creekiä ja mietin, miten coolia high school -elämä olisi. Voisi kuvitella, että olisin halunnut lähteä Jenkkeihin vaihto-oppilaaksi..

Yhtenä kesälomana katselin mtv3 chattiä, taisi olla vuosi 2002 juuri ennen lukion aloittamista, kun "juontajina" ja "haastateltavina" oli kaksi nuorta tyttöä, jotka olivat juuri palanneet vaihtarivuodelta Brasiliasta. Silloin sain tietää vaihto-oppilasvuoden mahdollisuudesta ja rupesin tutkimaan asiaa lisää. Yksi kavereistani lähti vaihtoon heti seuraavana vuonna, mutta minä olin liian arka ja ujo hakemaan vaihtoon.

Vuotta myöhemmin heräsin ajatukseen uudestaan ja tajusin vaihto-oppilasvuoden olevan vielä mahdollista, vaikka olin jo lukion toisella luokalla. Meillä oli juuri ollut kotona vaihtari Australiasta ja kaverini oli vaihdossa Italiassa. Päätin hakea vaihtoon Espanjaan, Argentiinaan ja Chileen, koska halusin oppia espanjan kieltä. Lopulta Argentiina meni Espanjan edelle, koska se kuulosti paljon eksoottisemmalta ja sijaitsi monta tuhatta kilometriä kauempana. Muistan perustelleeni päätöstä myös niin, että "Argentiinaan on varmasti vaikeampi lähteä omin päin myöhemmin, kun taas Espanjaan on helpompi lähteä lomalle noin vaan". Argentiina meni Chilen edelle, koska Argentiina vaan tuntui jotenkin paljon "läheisemmältä" ja toisaalta Argentiinan nimi viittaa hopeaan, jonka kemiallinen merkki on sama kun mun nimikirjaimet (tätä linkkiä en miettinyt vuonna 2004, vaan keksin sen nyt). Päätökseen vaikutti myös se, että argentiinalaiset kaverini 10 vuotta aiemmin olivat vaikuttaneet sympaattisemmilta kuin chileläiset kaverini. Ihan oikeasti. En tosiasiassa tiennyt kummastakaan maasta yhtään mitään vaihtoon hakiessani.

Miten tästä päästään yliopisto-opiskeluihin?

Argentiinasta palattuani koin kovan kulttuurishokin Suomessa. Silloin tajusin myös kokeneeni jonkin asteista kulttuurishokkia 10 vuotta aiemmin Suomeen palattua. Halusin ehdottomasti lähteä ulkomaille opiskelemaan ja mietinkin Argentiinaan lähtemistä yhtenä vaihtoehtona. Lopulta päädyin ajatukseen, että "kanditutkinto olisi hyvä tehdä Euroopassa" ja rupesin katsomaan yliopistoja Briteissä ja Espanjassa. Kun sitten kuulin, että Skotlanissa ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja kun taas Briteissä maksetaan tuhansia, rupesin tutkimaan skottiyliopistojen valikoimia. Aberdeenin yliopistoon päädyin ihan puhtaasti sen takia, että siellä pystyin jatkamaan espanjan kielen opiskelua, sekä opiskelemaan kansainvälisiä suhteita ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta yhdessä. Pisteen iin päälle antoi se, että tämä Aberdeenin "International Relations & Hispanic Studies"-tutkinto mahdollisti vaihtovuoden Argentiinassa. Innostuin tutkinnosta ja yliopistosta luettuani esittelytekstin, jonka mukaan tutkintoon kuului pakollinen vaihto espanjankielisessä maassa. Sitten näin kuvan Aberdeenin pääkadulta, jossa näkyi Virgin-musiikkikauppa ja päätin hakea sinne opiskelemaan.

Näin siis päädyin opiskelemaan Skotlantiin. Kuinka yksinkertaista.

viikonloppu Skotlannissa

Paluu säkkipillimaahan sujui yllättävän loistavasti. Aberdeenkin näytti niin kauniilta, että melkein tuli huono omatunto kun olen sitä monesti mollannut. Pienten lentomyöhästymisien (Go Helsinki-Vantaan lennonjohto.. hhmmm), juoksujen ja bussijännitysten jälkeen saavuin perille Aberdeeniin perjantai-iltana. Kovinkaan paljon en ole Skotlannissa vietettyjen kuukausien aikana vissiin oppinut kun lähdin matkaan Suomesta ilman sateenvarjoa ja takkia (!). Tiesin, että jälkimmäinen odottaa perillä Aberdeenissä. Edinburghiin saapuessa molemmat olisivat tulleet tarpeeseen! Kolmen tunnin lentomatkan ja reilun kolmen tunnin bussimatkan jälkeen väsymys painoi päälle.. onneksi perillä odotti herra N uusi, lämmin ja mukava kämppä, joka sijaitsee aivan mun entisillä huudeilla.

Koko viikonlopun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Pientä tuulta oli tietenkin luvassa, sillä Aberdeenin hietsussa harvoin tuuletonta päivää näkee. Ensimmäistä kertaa bongattiin hylkeitä paistattelemassa päivää hietikolla. Harmi, ettei kamera ollut mukana. Ja Seaton Parkissa oli tietenkin aivan älyttömän kauniit kukat!

Lauantai-iltana mentiin Lemon Tree nimiseen baariin kuuntelemaan Orkestra del Sol bändiä, joka lupaili balkanilaisia biittejä. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta show oli mahtava. Ei pelkästään ratki-riemukas-musiikki saanut hyvälle tuulelle, vaan myös bändin koominen esiintymistapa ja välivitsit. Jos heidän keikkansa joskus osuu kohdalle, niin suosittelen lämpimästi. Tässä vähän esimerkkiä..

Muuten viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä.. nauttien runsaista aamupala-brunsseista, Starbucksin frappuccinosta ja lukuisista lusikallisista phish foodia kuten meillä N kanssa tapana on. Sunnuntaihin mahtui myös yksi pitkä skypettely familia polítican (joita en vielä livenä tunne) kanssa. ;)

Vaikken kyllä enää muuttaisi Skotlantiin asumaan (never say never!), on se silti kiva paikka käydä turisteilemassa. Pieni kotiinpaluu-fiilis tuli kun kone laskeutui Ediin ja kyltit, mainokset, aksentti ja kaikki olivat tuttuja. Aberdeenissä oli ihan kiva käydä kääntymässä, varsinkin kun kaupunki oli vielä suht rauhallinen ennen kuin yliopistot aloittavat syyslukukautensa. Muutaman tutun naaman näin kaduilla, ja törmäsin entiseen työkaveriinkin vaikken kenellekään etukäteen ilmoittanut paluustani. 

Helsingissä onkin paljon syksyisempi keli.. saavuin kaupunkiin vasta eilisten rankkasateiden rauhoituttua, mutta nyt on kiva olla kotona. Vajaan 2 vkon päästä N lentääkin jo vuorostaan tänne.

valmistujaispäivä

Heinäkuun alussa, tarkemmin sanottuna kuun viides, koitti jo pitkään odotettu ja jännitetty valmistujaispäivä. Olin aamulla ihan hermona ja aika loppui kesken, enkä olisi yhtään jaksanut lähteä mihinkään valmistujaisiin, mutta ehdinpäs oikeaan aikaan yliopistolle hakemaan kaapua ja hattua. Kukaan ei oikein tiennyt miten se kaapu pitäisi päälle laittaa ja mikä ihme oli se sellainen mustavalkoinen kaulus, joka ei edes pysynyt paikallaan. Meidän piti kuitenkin kokoontua auditorioon, jossa meille pikaisesti näytettiin ja kerrottiin seremonian tapahtumat.

Osa meidän Hispanic studies jengistä!

Kello 11 asteltiin Elphinstone saliin arvokkaasti musiikin soidessa ja koko yleisö tietenkin odotti meitä seisaalleen ja salamavalot välähdellen. Olin ihan viimeisten kymmenen joukossa, koska just Hispanic Studies oli listan vikoja. Ehdittiin siis hyvin katsella mitä lavalla oikein piti tehdä. En onneksi kompastunut, eikä viittakaan tippunut päältä. Mun vanhemmat sai liput oikeaan juhlasaliin ja muut kolme vierasta joutuivat viereiseen auditorioon katsomaan tapahtumia jättimäiseltä screeniltä. Meidät kaikki kutsuttiin nimeltä lavalle, joku heppu mumisi jotain latinaksi, teki jonkun "siunauksen" tai vastaavan, jolloin meidän piti kumartaa hänelle ja samalla toinen heppu heitti meidän kauluksen kaulaan ja sitten piti jo astella portaita alas lavan keskeltä. Kaikki muistutti todellakin jotain liukuhihnameininkiä, sata valmistunutta "kaulustettiin" varmaan 15 minuutissa. Koko seremonia kesti noin tunnin. Paljon löpöteltiin latinaksi karkealla brittiaksentilla, perinteiden mukaan, mutta harva siitä mitään ymmärsi. Onneksi se oli nopeasti ohi. Happi ehti loppua ja nälkä tulla.

Kesäkuussa mietin, minkäköhän palkinnon saan menestyksestä espanjan kielen kokeessa. Turhaan mietin, palkinto oli vain nimellinen tunnustus, joka näkyy pelkästään mun tutkintotodistuksessa. Onneksi edes niin, sillä mun skotti-compañera, joka sai saman tunnustuksen oli unohdettu tutkintotodistuksia tehtäessä..

Koko päivä meni tosi kivasti ja mutkattomasti. Sää oli aika skottimainen -aurinko ei paistanut, mutta toisaalta vettäkään ei onneksi satanut. Mun valmistujaisseremonian jälkeen mentiin isolla porukalla lounaalle keskustaan mun perheen ja kaverin perheen kanssa. Iltapäivällä meillä oli vielä kahvit ja kakut järjestetty yliopistolla Social Sciences laitoksen piikkiin, jossa tapasin mun disse-ohjaajan monien kuukausien jälkeen ja sain vaihdettua pari sanaa hänen kanssaan. 

together we made it!

Onneksi sain erityisluvan pitää kaavun ja hatun seuraavaan aamuun, niin pääsin iltapäivällä vielä Laten kanssa ottamaan yhteisiä valmistuskuvia ympäri kampusta remppeeet päällä. Illalla oli oikein onnellinen ja väsynyt olo! Koko päivä oli ehdottomasti kaiken sen neljän vuoden odotuksen arvoinen ja kruunasi hyvin Aberdeenissä ja ylipäänsä Skotlannissa vietetyn ajan.

Onnistuin valmistumaan neljässä vuodessa skotlantilaisesta yliopistosta nimikkeellä MA in Hispanic Studies & International Relations, vaikka tosiasiassa vietin Skotlannissa fyysisesti yhteensä vain 18kk.

Useaan kertaan olen manannut, etten pitkään aikaan (tai jopa koskaan!) palaisi Skotlantiin, saati sitten Aberdeeniin. Viimeksi viime viikolla! Mutta never say never! Ironista kyllä, paluu säkkipillimaahan ja nimenomaan Aberdeeniin käy paljon nopeammin kuin kukaan ikinä olisi osannut kuvitella -minä vähiten. Huomenna, perjantaina lähden vkonloppuvisiitille Skotlantiin.. ensimmäistä kertaa suoralla lennolla Helsingistä Edinburghiin. Tarkoitus oli ensin jäädä Ediin, mutta festivaalin takia kaupungin jokaikinen yöpymispaikka on täynnä ja sen takia Edistä bussi vie vielä Aberdeeniin. Satuinpa ostamaan samat lennot, joilla yksi kaveri palaa kotiin, joten menolennolla on seuraa!

Isle of Skye

Heinäkuun alussa matkailtiin perheen kanssa pikkasen Skotlannin länsirannikolla ennen mun valmistujaisia. Vuokrattiin auto Aberdeenistä ja suunnattiin ensin kohti Invernessiä. Iloisesti köröteltiin Loch Nessin kohdalla vilkuillen, josko hirviötä näkyisi, kun yksi auton eturenkaista meni puhki ja rikki. Edessä oli renkaanvaihto autotiellä, hädin tuskin sivussa, juuri melkein mutkan kohdalla ja jostain ihme syystä keskellä kärpäsparvea. Kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Jouduin myös monille eri ihmisille selittämään puhelimessa mitä meille oli käynyt ja kysymään neuvoa jatkon suhteen. Onneksemme kyseessä oli perjantai-ilta ja olimme matkalla pienelle saarelle, Länsi-Skotlantiin. Autovuokraamon yhteistyöhuoltsikan tai vastaavan löytyminen oli siis aika epätodennäköistä. Mikä tuuri! Köröttelimmekin sitten koko loppu vkonlopun vararenkaalla, visusti alle 50 mailia tunnissa kuten ohjeet neuvoivat.

Skotlannin tiet ovat aivan jumalattoman huonossa kunnossa ja ne ovat lisäksi aivan jumalattoman kapeita. Siihen lisäksi vielä vasemmanpuoleinen liikenne ja satunnaisesti tielle sattuvat lampaat niin soppa on valmis. Loppumatka auton suhteen sujui kuitenkin mutkitta.

Tässä on käytännössä vain yksi kaista, mutta liikenne kulkee molempiin suuntiin.

Ensimmäisenä iltana ajomailien määrä ei näyttänyt vähenevän ja soittaessani varaamaani Bed & Breakfastiin sain kuulla varaukseni epäonnistuneen, sillä pariskunta oli tehnyt tuplabuukkaukset toisistaan tietämättä ja meille ei ollutkaan tilaa. Heinäkuisena viikonloppuna Isle of Skye on tietenkin täynnä turisteja, joten kaikkien B & B pihassa oli tympeä "no vacancies" kyltti roikkumassa. Onneksi alkuperäinen B & B pariskunta oli loppujen lopuksi avulias ja lupasi hoitaa meille yösijan naapurustosta.. jonne illalla n. 22 aikaan eksyimme, vaikka matka tuntuikin loputtomalta.

Eilean Glas B & Bn piha

Saimme kokea jännittävän vuorovesi-ilmiön aivan neniemme edessä kun saapuessamme täynnä vettä oleva lampi talon edessä oli tuntia myöhemmin aivan kuiva. Lampaat pääsivät kävelemään viheriölle, mutta jäivätkin loukkuun aamulla veden uudestaan noustua.

Seuraavana päivänä ajoimme pikkuteitä Isle of Skyen kaikkein läntiselle pisteelle, Nest Pointille. Auto piti jättää n. puolen tunnin kävelymatkan päähän ja kävely majakalle kulki vuoroin nousevaa ja laskevaa reittiä. Maisemat oli kyllä henkeäsalpaavia.

Nest Pointin majakka

Ajoimme myös saaren pääkaupunkiin, söpöön ja idylliseen Portreehin, itärannikolle. Kylässä on n. 2500 asukasta ja se muistattaa pikkasen Tobermoryä värikkään satamansa ansiosta. Siellä lounastimme oikein "skotlantilaisessa" ravintolassa, Café Arribassa, kuten nimestä voi päätellä.

Toisena iltana yövyimme Skyen sillan kupeessa Kyleakin nimisessä kylässä. B & B oli aivan luksuspaikka ja makkareiden ikkunoista oli mielettömät näkymät joelle ja sillalle. Rannasta löysimme äidin ja siskon kanssa söpöjä simpukoita ja bongasimme jopa puisen karvalehmänkin.

Cliffe House B & B

Skye Brigde

Sunnuntaina kotimatkalla poikkesimme heti aamusta Highland poni vaellukselle koko konkkarokan voimin. Alkujännityksen ohimentyä ratsastuksestahan rupesi pian nauttimaan ja maisemat oli taas upeat, tottakai. 

Skye oli paljon hienompi kuin osasin ennalta kuvitella. Ehdimme hyvin parissa päivässä ajaa saaren ympäri länsirannikkoa ylös ja itäpuolta takaisin alas. Ehdottomasti lähtisin sinne vielä joskus takaisin valloittamaan saarta lisää!

Greetings from Schiphol

Istun siis tällä hetkellä Damin lentokentällä tappamassa aikaa. Kerrankin mulla on aikaa rauhoittua ja tsekkailla kauppoja täällä Schipholilla. Vakkarilukijat tietää, että yleensä välilasku tällä lentokentällä menee maratonjuoksuksi. Onneksi välilasku on vain vajaa 5h, eikä sen pidempi. Ja internettiä saa käyttää ilmaiseksi 2 x 30 min, mikä on paremmin kuin monilla muilla lentokentillä. Pisteet siitä hollantilaisille!

Aamulla koin aika karsean lentokenttäkokemuksen. Muistin taas kerran miten vähän pidän lentokoneella matkustamisesta, varsinkin silloin kun nyssyköitä ja kasseja ois vaikka muille jakaa ja pitää enemmän tai vähemmän "muuttaa" maasta toiseen. En oikeastaan koskaan virallisesti ole kokenut muuttaneeni Skotlantiin, sillä olen aina ollut "pikkasen vaan käväsemässä" Aberdeenissä opiskelemassa matkalaukun kanssa ja koti on kuitenkin Helsingissä. Silti tavaraa riittää ja harvoin ne saa kivuttomasti kuljetettua takaisin kotiin. Päätin nyt pakata mukaani mahdollisimman paljon tavaraa Suomeen vietäviksi, jotta heinäkuulle jäisi vaan jotain pientä. Kova, luotto-matkalaukkuni, suuri-Samsonite on mahdoton saada täyteen ilman liikakiloja ja niinhän siinä taas kävi, että vaikka yritin laittaa kaikki painavat jutut -kuten kirjat -koneeseen otettavaan vetolaukkuun, niin lentokentällä vaaka näytti Samsonitelle 27,9 kg (rajoitus on 23kg). Ankea ja kurttuinen rouva sanoi, että ylimääräset kilot maksavat mulle yhteensä 49 puntaa (KLM ei vissiin laskuta kilomäärän mukaan?!?), joten parasta olisi ottaa mahdollisimman monta kiloa pois suuresta laukusta. Menin sitten tietenkin kiltisti sivuun ja rupesin ottamaan lenkkareita ja balleriinoja pienempään vetolaukkuun. 

Note to self: Älä heitä alusvaatteita viime tingassa laukkuun päällimmäiseksi levälleen, siltä varalta, että laukku täytyy myöhemmin avata keskellä lentokenttää.

Kun pääsin takaisin tiskille, mua palveli nuorempi intialainen mies. Hän oli paljon ystävällisempi, mutta huomautti silti liikakiloista, kun laukku painoi vielä lähes 25kg. Sääli, että olin kentällä yksin -se koitui kohtalokseni -sillä en voinut jättää pientä vetolaukkua minnekään piiloon, vaan tottakai mies halusi punnita myös mun (läppäri)repun ja vetolaukun. Ne painoivat yhteensä 20kg (rajoitus koneeseen on 12kg). Auts. Ainoa vaihtoehto oli maksaa yhdestä ylimääräisestä ruumaan menevästä laukusta 49 puntaa. Liikakiloinen samsonaitti oli vielä ongelma, eikä pienempään vetolaukkuun mahtunut lisää tavaraa. Yritin siinä näyttää surkealta ja selittää, että kun olen muuttamassa Suomeen opiskelujen päätyttyä, niin tartten kaiken tavaran mukaan. Kiltti mies soitti vielä jonnekin ja antoi sitten viimein luvan laittaa liikakiloisen laukun maksutta ruumaan. Jouduin siis maksamaan "vaan" 49 puntaa yhdestä ylimääräisestä laukusta. Ärsyttävää!

Kaikkein typerintä tässä on tietysti se, että kukaan ei voi olla tietämättä kilorajoituksista, minä vähiten. Se, että check-in tiskillä vaaka näyttää liikakiloja ei ikinä ole yllätys. Yllätys ja jännitys piilee siinä, huomauttaako virkailija asiasta vai katsooko hän kiloja läpi sormien. Olen niin moneen kertaan matkustanut "ilmaiseksi" 30kg tai 28kg painoisella laukulla ja harvemmin joudun ylikiloista maksamaan. Kymmenistä lentokerroista huolimatta, minulta on laskutettu kiloista ehkä 4-5 kertaa. En oikeastaan voi valittaa, mutta köyhänä ex-opiskelijana ylimääräiset 50 puntaa tuntuu kukkarossa.. visa vinkuu. 

Tästä vähän iloisempaan aiheeseen, nimittäin pääsimme kuin pääsimmekin eilen illalla brasilialaiseen Tropeiro-ravintolaan syömään. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen ketju ja näitä Tropeiroja löytyy Brittien saarilta enemmänkin. Ravintolan konsepti on loistava. Ainoa vaihtoehto on maksaa "buffet-maksu", joka on arki-iltoina 22,50 puntaa per nenä. Hintaan kuuluu buffet salaattipöytä, josta löytyy vaikka mitä paistetuista herkkusienistä, couscous-salaatista, perunasalaatteihin ja kasvispaistokseen ja jopa kalaan. Sen lisäksi gauchot vipeltelevät pyötien välissä tarjoilemassa erilaisia liha- ja kanavaihtoehtoja, leikaten niitä suoraan paistotikusta lautasille. Jokaisella asiakkaalla on pieni lappu lautasen vieressä, jonka voi halutessa laittaa punainen "ñao obrigado" tai vihreä "sim por favor" puoli ylöspäin, riippuen siitä, haluaako gauchojen tarjoilevan lisää lihaa. Juomalistalta löytyi tietysti myös ihanan raikasta guaraná limua, joka muistuttaa vähän Perun Inca Colaa, mutta sisältää vähemmän sokeria. Nam. Suuri osa tarjoilijoista oli brasilialaisia ja minuakin epäiltiin sellaiseksi, lausuttuani guaranán espanjalaisittain [guaranaa], eikä brittiläisittäin. Varmasti palaan vielä Tropeiroon, ehkä perheen kanssa heinäkuussa?!?

Vitsit kun on jännää kuunnella kuulutuksia eri lennoille. Yhtä herraa kehotetaan kiirehtimään lennollensa Tehraniin, toista Lissaboniin ja kolmatta Tokioon. Onneksi olen tällä kertaa menossa kotiin, Helsinkiin. Nyt lähden etsimään ruokaa ja ehkä nappaan myös viimeiset Starbucksit taas vähäksi aikaa.. 

seuraavan kerran kuulumisia Suomesta.

edit: Tää on kirjoitettu eilen lentokentällä, mutta netti rupesikin temppuilemaan.

good bye for now

Kävin tänään pakkausten välissä viimeisellä kierroksella kaupungilla hoitamassa asioita. Sain muutettua Suomi-osoitteen pankin tietoihin ja lähetettyä "verovapaus" lomakkeen vaalipalkanmaksua varten. Pyöriskelin parissa kaupassakin, mutta lähdin nopeasti ulos ennen kuin mukaan ehti tarttua mitään. Löysin viimein kivan, rennon, läppärimenevän laukun vetoketjulla, sellaisen, jota olen etsinyt koko viimeisen vuoden ajan. En kuitenkaan ostanut sitä, sillä totesin, että nyt kun koulu on loppu, en oikeastaan enää tarvitsekaan sellaista. Säästiin ne 20 puntaa, jotta saan otettua taksin lentokentälle huomenna kaikkien laukkujeni kanssa. Aurinko paistoi ja lämmitti kivasti, joten paikalliset hyppivät ulkona tietysti puolialastomina. Kaikki näytti paremmalta auringonpaisteessa ja tuli vähän hailea olo, sillä päiväni Aberdeenissä ovat pian luetut. Kävin myös moikkaamassa ihmisiä töissä ja palauttamassa työpaidan ja essun. He olivat hankkineet ihanan, persoonallisen jäähyväiskortin, johon kaikki oli kirjoittanut mulle omat terveisensä. Se oli aika liikuttavaa, enkä osannut odottaa sellaista. Lupasin käydä moikkaamassa heitä vielä heinäkuussa. Ennen kotiinpaluuta kävin vielä yhdessä mun lempparikahviloista -Tinderboxissa nauttimassa latten ja porkkanakakku palan. (Laura, you were missed -oli vähän haikeeta istua siellä yksin tällä kertaa!)

Nyt meinaan yrittää saada pakkaukset loppuun ja ladata ipodin täyteen, sillä illalla olisi tarkoitus mennä N:n kanssa Tropeiroon syömään. Olen kävellyt tämän brassiravintolan ohi pari kertaa ja kadulle kantautuu aina aivan mahtavan houkutteleva pihvin tuoksu. Käyntiä on suunniteltu jo joulukuusta lähtien ja viime viikolla se mm. kaatui varaamattomaan pöytään. Tänään toivottavasti brassi-illallinen viimein toteutuu. 

P.S. Kaikkein parasta on, että meidän KV-suhteiden ihmisoikeuskurssin tulokset oli jo laitettu nettiin ja sain 18 (asteikolla 0-20). Mun yliopistouran viimeinen KV-suhteiden kurssi meni siis paremmin kuin yksikään aikaisempi. Jotain kehitystä on neljän vuoden aikana tapahtunut. Hyvä niin!

Oban & Tobermory

Jotta junamatkailu Skotlannissa ei olisi liian yksinkertaista, on päätä sekoittamaan keksitty tälläinen lippujärjestelmä. Tässä siis 2 hengen junaliput Aberdeen-Oban-Aberdeen, Glasgown kautta. Tyypillisesti oikeat kortit ovat aina hukassa ja viimeisinä. Mikä korttipakka!

Torstaina iltapäivällä meidän juna lähti Aberdeenistä kohti Glasgowta. Lähes kolmen tunnin lueskelun ja nummimaisema-fiilistelyjen jälkeen saavuttiin lämpöiseen ja aurinkoiseen Glasgowhon. Istuttiin juna-aseman vieressä aukion penkillä n. tunnin verran kunnes junamatka jatkui Obaniin. 

Karttaan merkitty Aberdeen, Oban ja Mull-in saari.

Oltiin buukattu Obanista kahdeksi yöksi majapaikka, joka ei kuulemma ollut B&B, vaan family home. Yövyttiin kuitenkin 5min kävelymatkan päässä keskustasta, joka koostui parista poikkikadusta rannassa. 

Oban.

Perjantaina vietettiin monta tuntia täällä McCaig's Towerin nurtsilla chillaten, jonka johdosta mun pärstä ja käsivarretkin vähän kärähtivät.

Lauantaina matkustettiin n. 45min lauttamatka Isle of Mull-saarelle Craignureen ja otettiin sieltä samantien bussi ylös Tobermoryyn.  

Tobermory.

Chillailtiin ja käppäiltiin ympäri keskustaa, joka oli pieni. Rentouduttiin nummilla ihaillen merimaisemaa  ja syötiin paljon jäätelöä.Tobermoryssa oli paljon pieniä putiikkeja, joissa myytiin käsitöitä. Yhdestä kaupasta löysin tälläisen Muumi-himmelin. Miten lie Muumipeikko ja kumppanit päätyneet pieneen Tobermoryn kylään! Herkkukaupasta löysin myös Pandan lakuja ja Finncrispejä, eli Vaasan hapankorppuja. 

Seuraavana päivänä lähdettiin etsimään highland lehmiä ja suunnattiin kohti Glengormin linnaa, sillä meille kerrottiin, että matkalla niitä piti näkyä. Kävely osoittautuikin aavistettua pidemmäksi, sillä Tobermorysta linnalle oli lähes 7km matka ja harmiksemme koko kävelyn aikana tuli vastaan vaan lampaita. 

Idyllinen ja söpö Tobermory.

Olimme jo vaipuneet epätoivoon lehmien suhteen levätessämme linnan kahviossa lounastauolla. Päätimme kuitenkin lähteä tsekkaamaan linnan ja jotkut ihme kivet, jotta kävely sinne asti ei olisi ollut aivan turha. Yhtäkkiä puskan takaa mäen takana laaksossa näkyikin jotain karvaista ja vaalean ruskeaa. Olimme sittenkin löytäneet karvalehmät. Jei! Kiipesimme aidan yli ja ylitimme puron, jotta pääsisimme lähelle näitä mielettömän suloisia elukoita. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ole mikään lehmä-ekspertti, joten yritimme lähestyä heitä herättämättä liikaa huomiota. 

Kuinka suloisia lehmiä?

Erityisesti yksi karvakasa piti meidät varuillamme ja sai meidät tarkastamaan ja suunnittelemaan nopeimman pakoreitin varmuuden varalta. Lähestyessämme karvapalloja ensimmäistä kertaa, oli tämä mustiainen maassa rennossa asennossa, mutta jossain vaiheessa päätti nousta jaloilleen. Katse ei kertaakaan herpaantunut vaan tämä yksilö seurasi meidän liikkeitä pusikossa naama tiukkana. En tiedä miten paljon tuo otsatukka peittää näkyvyyttä? ja miten terävät nuo sarvet voivat olla?

Lähes 7km paluumatka Tobermoryyn lehmien ihastelujen jälkeen koitui haasteelliseksi kun vettä tuli oikein olan takaa. Lähes 2h kävelymatkan lopputulos oli läpimärät kengät, housut ja vaatteet. Tobermoryssa yövyimme suloisessa B&Bssä, jota piti vanha eläkeläispariskunta. Rouva taisi olla pöllö-fani, sillä koko talo oli koristeltu lukuisilla pöllöaiheisilla tauluilla, pöllöpatsailla ja pöllö tyynynpäällisillä. Joka paikka oli täynnä kukkakuvioita ja pöllöjä. Paikka oli silti erittäin suloinen ja meille tarjottiin maukkaat ja täyttävät aamupalat pitkän kaavan mukaan heidän olohuoneessaan.

Pidennetty viikonloppu länteen oli oikein tervetullut ja odotettu rentoutusloma. Söin paljon jäätelöä ja lohta, jotka on molemmat mun lemppareita. Oli hyvä päästä tutustumaan Aberdeenin ulkopuoliseen Skotlantiin vielä ennen tältä saarelta lähtöä. Saarelta lähtö koittaakin jo huomenna..

takaisin Aberdeenissä

Nyt olen takaisin Aberdeenissä, kotiutuneena pieneltä länsirannikon reissulta. Tultiin eilen illalla takaisin sateiseen kotikaupunkiin ja kotimatkalla juna-asemalta vastaan tuli näitä kuuluisia brittejä, jotka olemme nimenneet horror ambulanteksi (liikkuvat kauhistukset). Vähäpukeiset ja kännisen arvaamattomat henkilöt siis toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi kotiin. Tänään olen saanut pestyä koneellisen pyykkiä, mutta pakkaus on vielä vähän vaiheessa. Kohta lähden hyvästelemään kavereita ja kahvittelemaan keskustaan. Vettä tulee taas, yllätys, yllätys (asteita +12). Kahden päivän päästä olen Suomessa, enkä malta odottaa helteeseen pääsyä. Länsirannikon reissulla kyllä onneksi sää suosi, vaikka siellä päin Skotlantia pitäisi olla kaikkein sateisimmat kelit. Onnistuin jopa polttamaan otsani hiusrajan kohdalta, aurinkorasvasta huolimatta. Reissusta palaan kertomaan myöhemmin lisää..

tyhjä olo

On ihan erikoinen fiilis nyt kun kaikki koulutyöt Aberdeenin yliopistossa on viimein ohi. Olin viimeisen kokeen jälkeen ihan puhki ja väsynyt. Olisin voinut varustautua espanjan suulliseen kokeeseen ehkä vähän paremmin. Noin tunti ennen koetta iski paniikki kun yritin pitää itselleni kotona esitelmää, eikä siitä tullut mitään. Mua otti päähän, että arvioimassa ja kuuntelemassa oli kaksi proffaa, joista kumpikaan ei oikeasti ole kielten opettaja (koko koe kuitenkin äänitettiin ja sen arvio varmasti myös joku pätevämpi heppu, toivottavasti).Toinen on höppänä espanjalainen nainen, se samainen, joka on koko kevään kärsinyt masennuksesta ja peruuttanut tuntinsa. Toinen on ääliö brittimies, jota ei vois vähempää kiinnostaa yhtään mikään. Yritä siinä sitten vakuuttavasti pitää esitelmää kuin toinen haahuilee muilla mailla kattellen kattoon ja toisella on naamalla säikähtänyt ilme. Jännitin paljon enemmän kuin osasin etukäteen kuvitella.

arpillerat on tälläsiä käsitöitä, joita chileläiset naiset tekivät Pinochetiltä salassa

Koe toteutettiin niin, että etukäteen piti valmistella kaksi 15 min esitelmää valitsemistaan aiheista (molempien piti liittyä jotenkin hispanic worldiin). Helpottaakseni työtaakkaa päätin tietenkin puhua Guatemalan ihmisoikeustilanteesta (koska olin kirjoittanut ja esitelmöinyt siitä englanniksi kvsuhteiden kurssille) ja toiseksi vaihtoehdoksi valitsin Pinochetin aikaisen Chilen ja arpilleras taideteokset (josta olin esitelmöinyt Chile kurssilla). Kokeen alussa opettajat sitten valitsivat kummasta haluavat kuulla ja päätyivät Guatemalaan. Mun esitelmän jälkeen tarkoitus oli, että opettajat kyselevät vielä 5min aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja sitten toiset 5min rupatellaan niitä näitä. Proffan mailissa, jossa oli ohjeita kokeeseen sanottiin näin: "all examiners involved in the process have always made sure that you can shine during the session, that is part and parcel of our tasks as examiners".Bullshittiä! Ääliö britti, joka on kuulunut inhokkiproffiini jo ensimmäisestä vuodesta lähtien rupesi tietenkiin kyselemään typeriä ja vaikeita teoreettisia kysymyksiä, johon en osannut ollenkaan vastata. Tiedän, että kokeen sisältöä ei arvioida, joten voit puhua vaikka mitä "shaittia", mutta silti mua otti aivoon. Rentorupattelu-aika juteltiin mun tulevaisuuden suunnitelmista ja toissa vuoden vaihtoajasta Argentiinassa.

näitä käsitöitä salakuljetettiin ulkomaille ja ne toimivat naisten avunhuutona diktatuurin aikana 

Loppujen lopuksi yritän uskotella itselleni, että koe meni suht hyvin. Opettajien kasvoista oli todella vaikea päätellä yhtään mitään, varsinkin kun tuntui siltä, että toinen ei edes kuunnellut. Kokeen jälkeen menin kuitenkin kahvittelemaan kaverin luo ja antamaan vinkkejä suulliseen kokeeseen, joka hänellä oli vasta seuraavana päivänä edessä.

Nyt yritän pakkailla vähän kamoja kasaan ja parin tunnin päästä lähden hipsimään juna-asemalle päin.. tietenkin Aberdeenissä on tänään +19 ja aurinko paistaa, kun meinaan istua koko iltapäivän junassa. Mutta, it's still sunshine, eipä tartte raahautua juna-asemalle vesisateessa! ;)

and it's over

Nyt on tämä yliopistoura ohi! Uskomatonta, että tämäkin päivä vihdoin koitti.

Aurinko paistaa ja mulla alkoi tänään kesäloma. 

Happy, happy, joy, joy!

P.S. Nyt olen minäkin ilmoittautunut Helsinki Midnight Runiin. Siellä nähdään! :)

haa-huu-haaveilua

Sateen ja entistäkin kylmemmän tuulen ansioista kesä tuntuu vielä kaukaiselta, mutta takaraivossa kutkuttaa siitä huolimatta kesäiset suunnitelmat seuraavien parin kuukauden varalle. Nyt kun yliopistoura rupee olemaan loppusuoralla, ajatus kesästä tuntuu yhä paremmalta ja vihdoin pikkasen todelliselta. Johan se kesä onkin kohta täyttynyt suunnitelmista. Loistavista sellaisista.

Keskiviikkona minulla on yliopiston viimeinen koe, se samperin espanjan suullinen, jota on täytynyt odottaa. Torstaina juna starttaa iltapäivällä Skotlannin länsirannikolle, sillä suuntana on Oban ja Isle of Mull.

jotain tälläistä toivon sieltä löytäväni

kuva

En malta odottaa, että pääsen istumaan junaan ja sukeltamaan hyvän kirjan ja ipodin kanssa omaan maailmaan. Matka kulkee Glasgown kautta ja takapuoli saa puutua useiden tuntien ajan, sillä koko matka taitaa kestää yli 6 tuntia.

Viime viikolla sain ostettua lentoliput kotiin ja kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle 9. kesäkuuta. Toivottavasti siellä Suomessa jatkuu lämpöiset ja hellettä-lähenevät kelit vielä silloinkin. Kolme kokonaista viikkoa meinaan nauttia Helsingistä kunnes lento lähtee takaisin Aberdeeniin valmistujaisiin. Tällä hetkellä mitään pakkauspaniikkia ja asioiden hoitelua ei tarvitse siis stressata. Onneksi.

Heinäkuulle on suunnitelmissa valmistujaisten lisäksi kaikkea muuta mukavaa. Vihdoin pääsen pitkästä aikaa matkailemaan ja ehkä jopa eksoottisiin häihinkin. Niistä lisää myöhemmin. Jos hyvin käy, elokuussa saan pari "siskoa" Argentiinasta visiitille. Pidetään siis peukut pystyssä ja toivotaan parasta.

Nyt nautin suht hiljasesta kampuksesta ja otan kaiken ilon irti viimeisten koulutöiden tekemisestä. Yeah, right!

2 down, 2 to go

Maanantaiaamun espanjan kirjallinen koe meni ihan hyvin. Koe oli klo 9-12, mutta puolentoista tunnin jälkeen lähdin pois ja maikka kysyi vähän epäuskoisena, että "joko olet valmis?". Kokeessa oli ensin luetun ymmärtämis-osio ja sitten kielioppiasiaa.

Luetun ymmärtämisen kanssa on aina vähän niin ja näin koska täällä tehtäväksi laitetaan aina
a - lue teksti
b - selitä tummennetut osat espanjaksi omin sanoin
c - tiivistä pääsanoma.

Jos tekstin "tummennettu osa/sanonta" on siis osa tuntemattomia sanoja, niin chau chau. Tällä kertaa esimerkiksi yksi näistä kymmenestä selitettävästä sanasta/sanonnasta oli "absurdas edificaciones". Päättelin, että jos "edificio" tarkoittaa rakennusta, niin "edificación" voisi olla vaikka rykelmä rakennuksia. Pieleen meni, se ilmeisesti tarkoittaa myös rakennusta. Tekstissä kyseessä oli siis Ranskan kansalliskirjasto Pariisissa. Sama kävi yhdessä lauseessa olevan sanan "espejismo" kanssa. Päättelin, että kun "espejo" on peili, niin se voisi tarkoittaa jotain heijastusta. Oikea vastaus olisi kuitenkin ollut "kangastus". Saa nähdä miten paljon noista rokotetaan pisteitä. Vaikka olisin istunut kokeessa tunnin pidempään en olisi tietänyt sanoja yhtään sen paremmin.

Jatkoin kokeen jälkeen suoraan kirjastoon, jossa kaverit jo iloisina opiskelivat ja varasit mullekin paikkaa. :) Taas istuimme iltakymmeneen asti kirjastossa satojen muiden opiskelijoiden kanssa lukemassa tentteihin. Maanantaina oli muutenkin ihme päivä sillä vaikka tuhkapilvi ei ollut vielä ehtinyt Skotlantiin asti, oli lentokenttä jo valmiiksi kiinni kovan tuulen takia. Parhaimmillaan tuuli oli puhaltanut 160km tuntivauhtia ja Aberdeenissäkin jopa 80 km tuntivauhtia. Tukka pöllysi ja kampus oli täynnä jättikokoisia, puista irronneita oksia.

human rights muistiinpanoja

Tiistaina mulla oli kaikista pahin, viimeinen kansainvälisten suhteiden koe, joka käsitteli ihmisoikeuksia. Yhdeksästä kysymyksestä piti vastata kolmeen. Olisi voinut olla parempia vaihtoehtoja, meinaan oltiin just opeteltu, esim. että miten kansainväliset järjestöt (NGO) vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja ylikansallisten yhtiöiden vastuu ihmisoikeuksien suojelussa -mikä oli aika mielenkiintoista luettavaa. Kummastakaan ei kysytty mitään. Vastasin lopulta kysymykseen, "What type of political regime would you expect to be most protective of human rights? Why?", "Why is international intervention in defence of human rights so rare?" ja "Why do governments violate human rights?". Vasta kokeen jälkeen kaverin kanssa konsultoitua tajusin, että olin ymmärtänyt pikkasen huti tuon kakkoskysymyksen. Käsittelin sitä lähinnä siitä näkökulmasta, että miksi "kansainvälinen väliintulo" yleensä on harvinaista enkä tajunnut selittää, miksi "kv väliintulo ihmisoikeuksien puolesta" on harvinaista. Kökkö. Ensimmäistä kertaa olin varta vasten painanut mieleen eri akateemikkojen nimiä, jotta pystyin viljelemään niitä joka vastaukseen. Niistä saa nääs hyvin lisäpisteitä.

Nyt jäljellä on enää toinen espanjan kirjallinen koe perjantaina ja espanjan suullinen koe ensi viikon keskiviikkona. Kuulin viime viikolla, että jos suullisesta kokeesta saa ensimmäisen luokan arvosanan "first" (eli 20,19 tai 18) niin kielitaidosta tulee lopputodistukseen merkintä -muussa tapauksessa koko kielen opiskelu ja kielitaito jää pimentoon. Toivottavasti koe menee nappiin!

johan aikaa on taas vierähtänyt..

Viime päivät on kuluneet kirjastossa. Sain kuin sainkin ne kaksi esseetä turbona kirjoitettua. Toinen essee käsitteli chileläistä Machuca leffaa vuodelta 2004 (suosittelen!) ja analysoi sitä political art konseptin kautta. Elokuva kertoo vuodesta 1973, ajasta ennen syyskuun 11. vallankaappausta, jonka myötä Pinochetin diktatuuri alkoi. Pääosassa on kaksi 11 -vuotiasta nuorta poikaa, toinen rikkaasta perheestä ja toinen köyhälistön slummista. Köyhiä poikia otetaan rikkaaseen elitisti-kouluun osana "sekoitus" ja "integraatio"-ohjelmaa ja siitä omalaatuinen kaveruus alkaa.

Toinen essee käsitteli jo mainitsemaani Te doy mis ojos leffaa, jolla on suomennoskin, wikipedian mukaan Rakkauden Sirpaleet. Esseen aihe oli analysoida miten leffa kritisoi nykyajan Espanjaa. Oikein mielenkiintoinen aihe. Leffa käsittelee siis perheväkivaltaa, joka on Espanjassa järjetön ongelma. Sattuipa, että kun rupesin viime vkolla esseetä kirjottamaan ja menin välillä lukemaan uutisia El Paísin sivuilta, niin pääotsikoina oli kaksi tapausta, jossa mies oli vkonlopun aikana brutaalisti tappanut vaimonsa. Yhdessä artikkelissa -josta otin myös tietoa esseeseen -todettiin kyllä, että ongelma ei mitenkään ole omalaatuinen Iberian niemimaalla, sillä muissakin eurooppalaisissa maissa esiintyy runsaasti perheväkivaltaa, esimerkiksi Suomessa ja Iso-Britanniassa. Artikkelin mukaan vielä Espanjan ilkeitä lukuja enemmän.

Valmistumista ennen on siis tehtävä 4 koetta ja ne 3 espanjan kirjallista tehtävää, jotka on vielä toistaiseksi jäänyt tekemättä. Onneksi sain vkonlopun töistä vapaaksi, sillä olen viimeiset 6 päivää viettänyt kirjastossa aamusta iltaan. Lauantainakin istuttiin 21:30 asti kirjastossa opiskelemassa ja oltiin kuitenkin menty aamulla klo 10 paikalle. Ihmisoikeuskurssin koe on siis "vasta" tiistaina. Ensimmäistä kertaa olen lukenut näin paljon yhteenkään IR kokeeseen, aloitin kunnolla lukemisen vasta torstaina. Kaiken lisäksi lukupäivät ovat olleet aivan äärettömän tuotteliaita ja feisbuuk-aika on ollut minimissään. Olen totisesti yllättänyt itseni. Toivottavasti se näkyy koearvosanassa positiivisena lopputuloksena.

En kuitenkaan jaksa ottaa näistä kokeista mitään stressiä, menee niinkuin on mennäkseen. Huomenna alkaa koitos klo 9:00 espanjan kielioppikokeella, jonka eteen en ole tehnyt mitään. Siitä on vähän huono-omatunto, olen kokonaan laiminlyönyt espanjan kieliopin, mutta toisaalta en ole koko yliopistoaikana lukenut yhteenkään espanjan kokeeseen niin miksi aloittaa nyt? Luotan omaan kielikorvaan ja se mikä menee kokeessa väärin on argentiinalaisten syy!

juhlallinen viikonloppu

Meillä oli kyllä todellinen juhlavkonloppu viime viikolla. Perjantai-iltana jännitin melkein koko illan yksin Venäjä-ottelua, joka oli aivan uskomatonta lätkää.. loppuillasta perinteiset sukupuoliroolit olivat heittäneet kuperkeikkaa sillä minä istuin sohvalla jännittämässä lätkää samalla kun  N kokkasi meille illallista. Hyvä niin!

Lauantaina pitkän työpäivän jälkeen suuntasin kaverin luokse, jossa odotti viisukisastudio. Vasta edellisenä päivänä olin ensimmäistä kertaa kuunnellut Suomen biisin, enkä kyllä uskonut meidän voittavan vaikka laulusta tykkäsinkin. Mielestäni se ei ollut ihan euroviisumateriaalia kuitenkaan. Yllättävää oli, että Bosnia oli lähettänyt kuuluisuutensa edustamaan.. olen diggaillut Dino Merliniä jo ainakin kolme vuotta. 

Mainos Sarajevon katukuvassa kesällä 2008.

Kuunnelkaa vaikka tää biisi. Meillä oli viisustudiossa Suomi, Ruotsi, Bosnia, Venäjä ja Iso-Britannia edustettuina. Venäjän edustaja totesi Alexejn esiintyessä olevansa oikeasti ukrainalainen.. tiedä sitten! :) Onneksi Irlanti ei voittanut, onneksi Britannia ei voittanut ja onneksi Ruotsi ei voittanut. Bosnia olisi mun mielestä voinut pärjätä paremmin ja Moldova myös! Tänä vuonna oli yllättävän monta "laatu"-biisiä. Tykkäsin kovasti mm. Itävallan ja varsinkin Italian biiseistä. 

Sunnuntaina meillä oli illalla "End of Year" Ceilidh Ball, josta jo aiemmin mainitsinkin. Kiirehdin siis töistä pikapikaa kotiin valmistautumaan. Onneksi vettä tuli taas taivaan täydeltä -kuten täällä on tapana. Pakko oli ottaa taksi kun juhlapaikalle, keskustaan hotellille olisi ollut n. 30min kävelymatka. Ilta meni tosi hienosti. Syötiin perus-skottilaista kotiruokaa. Onneksi ei maksettu kalliista 3 ruokalajin illallisesta kuten viime vuonna, sillä ruoka täällä on kuitenkin aina "roskaa". Tällä kertaa siis stovieta ja linssikeittoa. Oli hyvää. Olen koko vuoden lähes viikottain syönyt linssikeittoa vaikken ikinä olisi uskonut siitä tykkääväni. Oli huippujuttu, että päätettiin heinäkuun valmistujais Ballin sijaan mennä eilen End of year Balliin, varsinkin kun moni kaveri meidän porukasta valmistuu vasta ensi vuonna. Näin saatiin "keilitellä" kavereiden kesken. Tästä pääsee katsomaan meininkejä videolla. 

Vauhti oli aikamoinen!

Hauskaa oli!

me tytöt!

Tänään maanantaina alkoi virallisesti kertausviikko, joten nyt on pakko aloittaa kokeisiin opiskelu. Ensin pitää vielä saada nämä viimeiset esseet pois alta. Onneksi Aberdeen on pilvessä ja vettä tulee. Ai niin.. ja onhan ne kultajuhlat pakko katsoa netistä kun ei paikalle pääse. 

5 miljoonaa suomalaista ja kaikki Aberdeenissä? osa 2

Mielenkiintoista kyllä, yhä useampi on viime aikoina päätynyt blogiini hakusanalla "5 miljoonaa suomalaista ja kaikki Aberdeenissä". Johtunee tästä. Tänään tuli samanlainen fiilis. Vaikka tiedän/tunnen suht monta suomalaista opiskelijaa meidän yliopistossa, en siltikään tiedä varmaan puoliakaan heistä. Kaveriipiiriini kuuluu yhteensä ehkä viisi suomalaista, joita näen myös koulun ulkopuolella. Voin sanoa, että meitä on varmasti kymmeniä. Sen takia viikoittain kampuksella tulee vastaan uusia naamoja, jotka kantavat esim. Marimekkolaukkuja tai joiden englannin kielestä kuulee suomalaisen korostuksen.

Tänään tulin pitkästä aikaa kampukselle (vapaapäivänä) ajoissa työstämään esseitä. Aurinko lämmitti niin mukavasti, että päätin jäädä viheraukiolle muurin päälle lukemaan artikkeleita. Vähän ajan päästä parin metrin päähän tulee kaksi suomalaista tyttöä kahvittelemaan. Ipodin luurit korvilla yritin keskittyä musiikkiin ja artikkeliini "violent democracy", joka käsittelee "kotiväkivaltaa" (!?!? siis domestic violence) Espanjassa. Esseeni analysoi espanjalaista elokuvaa Te doy mis ojos vuodelta 2003. Suosittelen katsomaan! Löytyy mm. netistä osoitteesta cuevana.tv. Sieltä katsoin pari iltaa sitten vastikään tänä vuonna ulostulleen meksikolaisen (Amores Perros ja Babelin tekijältä) Biutifulin. Siinä elokuvassa ei ole kyllä mitään biutifulia.

Takaisin suomalaisiin Aberdeenissä. Tyttöjen puheesta päätellen he olivat mm. hispanic studies -opiskelijoita, kuten minäkin. Varmaan noin tunnin rupattelun jälkeen puhe kääntyi Buenos Airesiin ja Argentiinaan ja kolmannen vuoden pakolliseen vaihtoon. Siinä vaiheessa en voinut enää olla hiljaa vaan päätin yrittää olla epäsuomalainen -joka istuisi hiljaa vieressä sanomatta sanaakaan, mikä olin ollut jo lähes tunnin verran -ja avata suuni. Koin "viisaana" ja "kokeneena" nelosvuotelaisena (apua tätä mun suomen kieltä!) pystyväni olemaan avuksi. Niinpä pääsin irrottautumaan opiskeluista ja jakamaan neuvoja lattareista ja Argentiinasta. Oikein objektiivisia sellaisia, tottakai. Tyyliin, "ei kannata mennä Chileen, Argentiina on parempi"! ;)
Lopuksi kävi ilmi, että toinen tytöistä oli suuntaamassa kesäksi Disneylandiin töihin. Sain muistella viiden (apua!) vuoden takaisia juttuja Disneystä, vaikka varmasti asiat ovat sielläkin vuosien mittaan muuttuneet.. mikä olikaan se työntekijöiden asuntola. Bougoir, Boisier, ai niin, La Boiserie!

Tyttöjen lähdettyä ehdin hetkeksi taas uppoutua naisten kohtalokkaaseen asemaan espanjalaisessa yhteiskunnassa, kunnes kuulin suomalaisella korostuksella maustettua englantia aukion laidalta. Samalla ohi käveli yksi tuttu suomalainen naama, johon olen joskus lokakuussa törmännyt jossain yhteydessä. Yritin keskittyä lukemisiin uudestaan. Sitten ipodista loppui puhti ja puheensorina häiritsi opiskeluihin keskittymistä. Yhtäkkiä kuulin jostain lisää tuttua kieltä, joka luikerteli korvakäytäviini. Lisää suomea. Kaksi ennennäkemätöntä suomalaista tyttöä aukion toisella laidalla. Ei taas.

Kyllä meitä täällä riittää. Koskaan ei voi tietää missä suomalaisiin törmää ja kuka tahansa vieressä istuva ei-suomalaisen-näköinen (ei sillä ettenkö itse olisi super suomalaisen näköinen) saattaakin yhtäkkiä ruveta mongertamaan suomea.

Kun vihdoin pääsin takaisin opiskelujen pariin, hyökkäsivät tummat pilvet taivaalle ja tuuli rupesi viilentämään liikaa. Juuri kun aloin suunnitella lähtöä, rupesi vettä roimimaan kissojen ja koirien voimin. Oli pakko siirtyä sisätiloihin. Sade oli ohi ennen kuin se ehti alkaakaan, mutta lopputuloksena oli märkä maa. Näin täällä Skotlannissa sää muuttuu sekunnin sadasosassa.

Nyt, oikeasti esseen tekoon!

P.S. Jostain syystä moni on päätynyt blogiini hakusanalla "how to write i love you in japanese". I have no idea!