Taistelu lentoyhtiön kanssa

Joku ehkä vielä muistaa meidän surullisen kuuluisan lomaltapaluun viime toukokuun Italian reissusta. Lyhyesti tiivistettynä: Vuelingin piti kyyditä meidät lentokoneella perjantai-iltana Firenzestä Barcelonaan, mutta päätyikin viemään meidät bussilla Pisaan, hylkäsi yöksi lentokentälle ja lennätti lauantaina aamulla Pisasta Barcelonaan. Meille luvatut hotellit, illalliset ja aamupalat yms. muut korvaukset jäi tietenkin saamatta, vaikka kotona oltiin yli 12 tuntia alkuperäistä saapumisaikaa myöhemmin.

Aikani siinä touko-kesäkuussa Vuelingin kanssa tapeltuani, sähköpostia läheteltiin puolin ja toisin, lopettivat he lopulta kokonaan sähköposteihini vastaamisen. Ajattelin, että peli on menetetty ihan kokonaan, kunnes sitten yksi blogin lukija ehdotti, että kääntyisin Air Help -nimisen puljun puoleen. He auttavat vääryyttä kokeneita lentomatkustajia ja lupaavat viedä asian eteenpäin oikeusteitse mikäli tilanne niin vaatii. Heidän tietonsa mukaan jopa monta vuotta vanhoja vääryyksiä voi yrittää reklamoida heidän kauttaan. Tästä kaikesta he tietenkin ottavat itselleen pienen provikan (25 %), mikäli lentoyhtiö korvauksia päätyy maksamaan.

kuvakaappaus Air Helpin sivuilta

Tein viime kesäkuussa reklamaation meidän Vueling-kokemuksesta Air Helpille. Sen tekeminen oli muistaakseni heidän nettisivujensa kautta erittäin helppoa. Sain heinäkuun aikana heiltä useita sähköposteja, joissa he ilmoittivat tilanteen edistymisestä. Vueling oli yllättäen hylännyt Air Helpin reklamaation, josta meille ilmoitettiin elokuussa. Elokuussa sain heiltä sähköpostia, jonka mukaan heidän oikeudellinen yksikkönsä selvitteli meidän tapausta ja päättäisi sitten kannattaisiko lähteä tappelemaan oikeusteitse. Syys-joulukuussa sain vielä sähköposteja, että oikeudellinen yksikkö tutkii edelleen tapaustanne, olkaa kärsivällisiä.

Kuukauden tai parin välein sain heiltä sähköpostia asian edistymisestä, yhteensä noin 10 mailia. Kunnes sitten kahdeksan (!) kuukautta myöhemmin (helmikuussa) he ilmoittivat, että asia on loppuunkäsitelty. Air Helpin asianajajat olivat perehtyneet tapaukseen ja todenneet, ettei sitä kannata viedä eteenpäin ja yrittää setviä oikeusteitse, koska yksinkertaisesti kaikkia tapauksia ei voida viedä oikeuteen ja tällä meidän tapauksella ei ole ennakkotapausta. He kuulemma taistelevat oikeusteitse vain ne tapaukset, joilla on enemmän ennakkotapauksia ja siten avaavat tien, jotta mahdollisimman moni matkustaja saisi korvauksen.

kuvakaappaus Air Helpin sivuilta

Olin pikkasen kyrsiintynyt tästä vastauksesta. Siis että lentokoneen myöhästymisellä ei muka olisi ennakkotapausta. En koskaan saanut mitään tarkempaa viestiä Air Helpiltä, vaan kehotuksen suositella kaverille ja käyttää jatkossakin heidän palveluitaan. Joo, ei kyllä tulisi mieleenkään. Vastasin tuohon viestiin ja ilmoitin pettymykseni heidän toimintaan, mutten tietenkään ikinä saanut viestiini minkäänlaista vastausta.

Bloggajakollega Inka kehotti minua olemaan yhteydessä kuluttajavirastoon, jonka sivuilta nyt vihdoinkin sain tarkistettua miten tässä vaiheessa pitäisi menetellä. En siis todellakaan enää usko, että koskaan nähtäisiin meille kuuluvia 500 euron (2 x 250e) hyvitysmaksuja, mutta voisihan sitä ihan mielenkiinnosta kokeilla eteneekö asia mihinkään, jos vielä näkisi vähän lisää vaivaa valituksen kanssa. Suomen kuluttajaneuvonta auttaa ymmärtääkseni vain silloin kun lento on lähtenyt Suomesta tai tullut Suomeen EU:n ulkopuolelta (ja mikäli yhtiöllä on Suomessa toimipiste).

Jenni kuitenkin kehotti olemaan yhteydessä Euroopan kuluttajakeskukseen, jonka nettisivuilta sain tiedot Espanjassa sijaitsevasta toimipisteestä. Ongelma on nyt se, että nettisivujen mukaan valitus pitäisi tehdä siinä jäsenvaltiossa, jossa viivästys tapahtui - tässä tapauksessa Italia.

"Huomaa kuitenkin, että useimpien valvontaviranomaisten toimivaltaan sisältyy vain mahdollisuus vaatia lentoyhtiötä muuttamaan korvauskäytäntöään jos asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu ja tarvittaessa määrätä lentoyhtiölle sakkoa rikkomuksista. Osa valvontaviranomaisista ottaa myös kantaa yksittäisen kuluttajan korvausvaatimukseen. Näin on asia paitsi Suomessa myös Latviassa, Espanjassa ja Ruotsissa."

Euroopan kuluttajakeskus Suomessa

Näiden tietojen perusteella -sekä italialaiset tuntien- pidän erittäin epätodennäköisenä, että Italiaan postitse toimitettu valituslomake joku päivä johtaisi jonkinlaisiin hyvitysmaksuihin.

Euroopan kuluttajakeskuksen Suomen piste palvelee arkisin puhelimitse aamupäivisin, joten ehkä vielä joku aamu otan puhelimen kauniiseen käteeni ja katson mitä henkilökohtaisia neuvoja he antavat. 

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin

Ehkä vähän dramaattinen otsikointi tässä tapauksessa, mutta mulla nyt vaan keittää niin älyttömästi, että haluan avautua. Katsotaan helpottaako tää! Aloitetaan siis koko Italian matkan ikävimmästä tapauksesta, eli kotimatkasta.

Meidän oli tarkoitus lentää Firenzestä takaisin Barcelonaan perjantaina illalla kello 21:00. Firenzen kenttä on yksi kaikkien aikojen kämäsimmistä ja mentiin vielä ihan turhaan oikein ajoissa kentälle, koska mehut oli jo ihan loppu ja hotellilla odottelukaan ei houkutellut. Vähän ennen lennon lähtöä salissa kuulutettiin normaalisti, että boarding alkaa. Sen jälkeen kun kaikki oli tunkenut itsensä epämääräiseen rykelmään portin eteen, kuulutettiinkin lennon olevan yhtäkkiä myöhässä. Ja hetken päästä ilmoitettiin, että koneessa on tekninen vika. Tunti sen jälkeen kun lennon oli tarkoitus lähteä odotettiin vielä teknikkojen arvioita, oliko koneella mahdollista lentää. Ilmeisesti lentokoneen bensatankki vuoti, ja ongelma oli niin paha, että lento lopulta peruttiin kokonaan.

Kello oli yli 11 perjantai-iltana kun meille vihdoin ilmoitettiin, että kone ei sinä iltana lennä, vaan meidät kuljetettaisiin bussilla Pisaan (n. 80 km päähän) hotelliin ja sieltä vasta seuraavana aamuna lennettäisiin Barcelonaan. Tätä informaatiota nämä italialaiset Vuelingin lentokenttätypsykät eivät osanneet edes kuuluttaa (millään kielellä), vaan yli 100 matkustajaa kävi yksitellen kysymässä mistä oli kyse tai tieto kulki puskaradion kautta. Englantia he eivät tietenkään osanneet lähes ollenkaan, mutta onneksi italiaa sentään ymmärtää. Kävi sääliksi niitä jenkkimatkustajia, jotka elivät vielä pahemmassa epätietoisuudessa.

Meille luvattiin Pisassa hotelli, illallinen ja aamupala, sekä lento seuraavana aamuna kello 9. Italialainen lentokenttätypy kertoi sen mulle henkilökohtaisesti. Kaikki kesti tietenkin ihan järkyttävän kauan, odotettiin ja odotettiin, että päästäisiin ensin hakemaan matkalaukut takaisin (ne oli jo koneessa). Sen jälkeen odotettiin meitä Pisaan vieviä busseja, joita oli yhteensä kolme. Voitte kuvitella mitä seuraa kun bussit saapuu yksitellen ja kaikki 130 matkustajaa yrittää änkeä bussiin samaan aikaan. Noin tunnin ajomatkan jälkeen bussikuskit lemppas meidät Pisan kentälle ja kello oli yksi aamuyöllä. Tähän aikaan me oltaisiin alkuperäisen suunnitelman mukaan oltu jo Barcelonassa omassa sängyssä nukkumassa. Mutta ei. 

Me matkustettiin lopulta tokassa bussissa ja seurattiin vaan edellisiä matkustajia Pisan lentokentälle sisään. Samalla kaiuttimista kuulutettiin, että lentokenttä suljetaan nyt, viimeisen lennon lähdettyä. Turvamiehet pinkoivat äkkiä paikalle ihmettelemään mistä keskellä yötä yhtäkkiä ilmestyi 100 vihaista ja väsynyttä matkustajaa. Eivät he voineet meitä pihalle enää siinä vaiheessa heittää, joten italiaksi selviteltiin mistä oli kyse. Selvisi, ettei kukaan tiennytkään mistään hotellista eikä meitä ollut kukaan Pisassa vastassa. Bussikuskit vaan dumppasivat kentälle. Aika nopeasti tajuttiin, ettei mitään hotellia tai illallista missään ollut odottamassa. Vuelingin asiakaspalvelupuhelin oli suljettu tuntia aiemmin, joten sinnekään ei ollut soittamista. Turvamiehet sentään saivat vahvistettua lentokentän johdon kanssa, että meille tosiaan oli järjestetty seuraavana päivänä aamusta ylimääräinen lento. Yritä siinä sitten kello kaksi aamuyöstä (viikonloppuna) lähteä etsimään hotellia Pisan lentokentältä. Hip hei. Onneksi sentään saatiin jäädä kentälle yöksi. Yhtäkään minuuttia ei tullut nukuttua, mutta tehtiin tuttavuutta yhden meksikolaisen häämatkalla olevan pariskunnan kanssa. Ja lauantaina aamulla saatiin kämäset "snack voucherit", joilla pystyi lunastamaan yhden voileivän ja kahvin lentokentän baarista. Päästiin kuin päästiinkin kotiin puolen päivän aikaan, reilut 12 tuntia myöhemmin. Ja arvaatte varmaan, että Vuelingin tiskillä Barcelonan kentällä kävi kuhina.

Mulla ei ole ikinä käynyt lentojen kanssa näin huono säkä ja itse asiassa koko touhu tuntui vain pahalta unelta. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, että odottelin piilokameroiden saapuvan jostain nurkan takaa minä hetkenä hyvänsä. Aivan järkyttävän epätodellista ja alkeellista toimintaa lentoyhtiöltä. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on halpalentoyhtiö, mutta me oltiin vielä ostettu Iberian lennot, jotka Vueling  sitten operoi.

Ymmärrän myös, ettei ole helppo nakki järkätä yli sadalle matkustajalle hotellimajoitusta myöhään perjantai-iltana pienestä turistikaupungista. Varmaan aikamoinen mission impossible. Mutta olisivat edes voineet tiedottaa asiasta etukäteen (eikä valehdella), niin olisi jokainen osannut asennoitua tilanteeseen omalla tavallaan, jäädä tietoisesti lentokentälle nukkumaan tai järkätä hotelli jostain läheltä. Nyt ihmeteltiin tovi Pisan kentällä ja odoteltiin vastauksia. Pahinta tässä on se, että jos meidän bussit olisi saapuneet kymmenen minuuttia myöhemmin, oltaisiin lentokenttä ehditty sulkea ja koko konkkaronkka jääty yöksi ulkosalle.

Olen tietoinen EU:ssa säädetyistä lentomatkustajien oikeuksista ja niihin vedoten väännettiin heti Barcelonan kentälle saavuttua reklamaatiot Vuelingin tiskillä. Samalla täytettiin vielä joku Barcelonan kaupungin (Generalitatin) oma kuluttajansuoja-lomake. Varmuuden vuoksi tein samaisen Vuelingin reklamaation vielä netissä kotiin päästyäni (näin yhtä kanssamatkustajaa oli kentällä neuvottu). EU:n lentomatkustajien oikeuksien mukaan meille olisi kuulunut oikeus virvokkeisiin, ateriaan, yhteydenpitoon, yöpymiseen sekä lisäksi rahallinen korvaus (250 €). Näiden sijaan saatiin yksi "snack" aamulla.

Tänään sitten sain Vuelingilta lyhyen sähköpostin, jossa he ensin pahoittelevat tapahtunutta. Sen jälkeen siinä höpistään säädöksistä mikäli matkustaja on päättänyt olla odottamatta vaihtoehtoista lentoa ja todetaan ruokaseteleiden mahdollisuus. Lopuksi viesti toteaa, että tässä tapauksessa lentoyhtiö on toiminut EU:n säädösten mukaan, eivätkä voi yllä todetuista syistä johtuen tarjota lisäkorvausta. Whaaat? En meinannut uskoa silmiäni. Tämä sähköpostilla tullut vastaus ei nyt ollenkaan vastaa tätä meidän tapausta millään tavalla, eikä siinä viitata perjantain tapahtumiin. En ymmärrä. Laitoin heti viestiä takaisin ja vielä linkin EU:n sivuille, jos asiakaspalvelussa osataan sellaista lukea. Katsotaan miten käy. Olen valmis tappelemaan oikeuksistani.

On täysin hävytöntä, että nykymaailmassa voi joku lentoyhtiö toimia näin. Eikö vaan? Onko kellään kokemusta vastaavasta muiden (halpis)lentoyhtiöiden kanssa? En tiedä kuinka hyvin Espanjassa kuluttajansuojalaki tunnetaan tai millainen se on. Olis meinaan pari muutakin keissiä tässä taisteltavana.

perkuleen maanantai

Arkeen paluun huono puoli on tietenkin se, että maanantaista tulee taas vihamiehiä. En kestä! 

Ensin töissä vähän kaikki jumittaa ja sitten välillä vaan ottaa päähän kävellä hikisenä ruuhkassa kotiin. Kaikki ääliöt taksikuskit ja muut autolla ajamista osaamattomat tietenkin sattuu just sun tielle. Matkalla on kiva soittaa poikaystävälle ja löpötellä niitä näitä, varsinkin kun puhelut siihen numeroon pitäisi olla ilmasia. Sitten on hyvä tarkistaa kännykän saldotilanne heti puhelun jälkeen, jotta voi tsekata kuinka paljon ne kusettaa ja laskuttaa sulta ilmasista puheluista. Kredittiä on 10 pesoa vähemmän. Mitä helvettiä? Kauan mä oikein puhuin? Neljä minuuttia! Neljän minuutin ilmaisesta puhelusta multa laskutettiin melkein kaksi euroa! Neljän minuutin ILMAISESTA puhelusta laskutettiin viisi kertaa enemmän kuin Suomessa, vaikka olen melkein kehitysmaassa. Juuri näin.

Sitten tarina jatkuu. Se tunne kun astuu asuintalon rapusta sisään ja näkee, että kaksi maailman kaikkeuden hitainta hissiä on juuri lähteneet matkaamaan yläilmoihin ja päätyvät vielä ylimpään kerrokseen juuri kun toivot pystyväsi astumaan hissiin päästäksesi vihdoin kotiin -ei ole kauheen kiva. Kenen idea oli vuokrata kämppä 18. kerroksesta? PRKL. Ja talosta, jossa menee hermot aina hissejä odottaessa. Koska ne on maailman hitaimpia ja koska laiskat ihmiset ottaa hissin myös ekoihin kerroksiin. Viikonloppuna kysyin sitten naapureilta hissijonossa (!), että ovatko nuo kaksi muuta hissiä kauankin olleet rikki? Toivoin vastauksen olevan jotain "pari päivää" tai maksimissaan "pari viikkoa". Vastaus oli "pari vuotta". Ei PRKL. Ei siis mitään toivoa siitä, että nämä hissit joskus mun aikana (seuraavat neljä kuukautta) korjattaisiin. 

On varmaan tosi ihana odottaa tyttöystävää töistä kotiin ja sitten se tervehtii sua sanomalla "noi kaks hissiä on hyvä esimerkki siitä, minkä takia tällä maalla menee niin huonosti". Ups. Onneksi ihanin poikaystävä vastaa, että "sä olet esimerkki siitä, mikä on kaunista". Heti on parempi fiilis.

Ja sitten tuli ikävä niitä aberdeeniläisiä surkeita maanantaipäiviä, jotka aina iltapäivällä päättyi Tinderbox-kahvilaan kaverin kanssa kakkukahveille. Se oli meidän toissasyksyn bravuuri suunnitelma maanantaille. Kaveri vaan on nyt vähän kaukana Lontoossa ja kahvilakin Skotlannissa. Onneksi mulla on Starbucks 18 kerrosta alempana ja kadun ylityksen päässä.

P.S. On se ehkä sittenkin parempi vaan kasvattaa kärsivällisyyskykyjä ja nauttia yläilmojen maisemista ja valoisasta kämpästä betoniviidakon katselemisen ja bussien hälinän kuuntelemisen sijaan.

kiireinen pääkaupunkilainenko?

Mun ensimmäinen ihan täysin "vapaa" lauantai sitten kesäkuun on ollut täysi pettymys. Suurin syy tähän aika pieleen menneeseen päivään on ollut ihan out of the blue puhjennut flunssa. Se tosin saattaa jotenkin liittyä mun ehkä jopa tulehtuneeseen viisauden hampaaseen, joka on nyt ilveillyt reilun viikon. Pääsen siitä eroon vasta ensi perjantaina.

No, mulla piti olla tälle päivälle paljon kaikkia suunnitelmia, kivoja sellaisia. Aamulla sai herätä ihanaan auringonpaisteeseen ja suunnittelin jonkun aikaa lenkille lähtemistä. Enpäs kuitenkaan lähtenyt koska sisko ei innostunutkaan lähtemään seuraksi ja lopuksi totesin, että flunssan poikasen kanssa ei kannattaisikaan lenkille lähteä.

Sitten mun piti nähdä muutamaa kaveria piiitkästä aikaa, mutta molemmat niistäkin suunnitelmista meni pieleen. Loppujen lopuksi kaikesta flunssasta ja muusta kyrsiintyneenä päätin jäädä finrexinin voimalla sohvaperunaksi illan ajaksi, vaikka oikeastaan keskustassa olisi ollut kahdet eri synttäritkin vielä. En kuitenkaan olisi tuntenut paikalta synttärisankareiden lisäksi ketään, joten senkin takia kotiin jääminen oli parempi vaihtoehto.

Mutta nyt kun mun "arki" Suomessa on pitkästä aikaa lähtenyt käyntiin.. olen tajunnut kuinka paljon mua ärsyttää, että kaikki on muka aina niiiin kiireisiä. En tiedä onko se koko maassa näin vai vaan täällä pääkaupungissa? Viimeisten neljän vuoden aikana olen ollut Suomessa aina "väliaikaisesti lomalla" ja on kauheessa kiireessä pitänyt varata kalenterista aikaa kahvitteluille kaikkien kavereiden kanssa. Nyt kun kerrankin olen tullut jäädäkseni, mikään ei ainakaan ole yhtään sen helpompaa. Koska nyt olen ainakin syksyn ajan kuvioissa mukana Helsingissä, niin ei ole "mitään kiirettä" sopia kahvitreffejä koska myöhemminkin muka ehtii. Tämä on nyt johtanut siihen, että kaikki odottavat jotain "parempaa huomista" ja kiireettömämpää aikaa.

Miksi Helsingissä on niin vaikea tehdä jotain ihmisten kanssa extemporeesti ja sopimatta treffejä neljä viikkoa etukäteen? Onko kaikki oikeesti niiiin kiireisiä vai luuleeko ne vaan? Vai onko mun kaverit tottuneet, että mut löytää Suomesta vaan erityislomilla? Jos jonkun kanssa on nyt ollut kohta puolitoista kuukautta puhetta, että "olis kiva nähdä", mutta mistään ei tule mitään, niin onko se muka vielä kaveri?

Yksi Suomessa asuva ulkomaalainen viime viikolla tokaisi mulle, että suomalaiset näkevät parhaita kavereitensakin kerran kuussa. Tämä oli hänelle tosi kummallista, mutta on se minunkin mielestä kummallista.

Olisi niin kiva vaan extemporeesti soittaa kaverille ja juoda vaikka iltateetä pimenevänä syysiltana. Tällä hetkellä ensimmäistä kertaa valmistumisen jälkeen kaipaan Aberdeeniin takaisin. Siellä kukaan ei ollut liian kiireinen lähtemään extemporeesti lounaalle, leffaan tai vaikka kävelylle ja iltateelle.

Greetings from Schiphol

Istun siis tällä hetkellä Damin lentokentällä tappamassa aikaa. Kerrankin mulla on aikaa rauhoittua ja tsekkailla kauppoja täällä Schipholilla. Vakkarilukijat tietää, että yleensä välilasku tällä lentokentällä menee maratonjuoksuksi. Onneksi välilasku on vain vajaa 5h, eikä sen pidempi. Ja internettiä saa käyttää ilmaiseksi 2 x 30 min, mikä on paremmin kuin monilla muilla lentokentillä. Pisteet siitä hollantilaisille!

Aamulla koin aika karsean lentokenttäkokemuksen. Muistin taas kerran miten vähän pidän lentokoneella matkustamisesta, varsinkin silloin kun nyssyköitä ja kasseja ois vaikka muille jakaa ja pitää enemmän tai vähemmän "muuttaa" maasta toiseen. En oikeastaan koskaan virallisesti ole kokenut muuttaneeni Skotlantiin, sillä olen aina ollut "pikkasen vaan käväsemässä" Aberdeenissä opiskelemassa matkalaukun kanssa ja koti on kuitenkin Helsingissä. Silti tavaraa riittää ja harvoin ne saa kivuttomasti kuljetettua takaisin kotiin. Päätin nyt pakata mukaani mahdollisimman paljon tavaraa Suomeen vietäviksi, jotta heinäkuulle jäisi vaan jotain pientä. Kova, luotto-matkalaukkuni, suuri-Samsonite on mahdoton saada täyteen ilman liikakiloja ja niinhän siinä taas kävi, että vaikka yritin laittaa kaikki painavat jutut -kuten kirjat -koneeseen otettavaan vetolaukkuun, niin lentokentällä vaaka näytti Samsonitelle 27,9 kg (rajoitus on 23kg). Ankea ja kurttuinen rouva sanoi, että ylimääräset kilot maksavat mulle yhteensä 49 puntaa (KLM ei vissiin laskuta kilomäärän mukaan?!?), joten parasta olisi ottaa mahdollisimman monta kiloa pois suuresta laukusta. Menin sitten tietenkin kiltisti sivuun ja rupesin ottamaan lenkkareita ja balleriinoja pienempään vetolaukkuun. 

Note to self: Älä heitä alusvaatteita viime tingassa laukkuun päällimmäiseksi levälleen, siltä varalta, että laukku täytyy myöhemmin avata keskellä lentokenttää.

Kun pääsin takaisin tiskille, mua palveli nuorempi intialainen mies. Hän oli paljon ystävällisempi, mutta huomautti silti liikakiloista, kun laukku painoi vielä lähes 25kg. Sääli, että olin kentällä yksin -se koitui kohtalokseni -sillä en voinut jättää pientä vetolaukkua minnekään piiloon, vaan tottakai mies halusi punnita myös mun (läppäri)repun ja vetolaukun. Ne painoivat yhteensä 20kg (rajoitus koneeseen on 12kg). Auts. Ainoa vaihtoehto oli maksaa yhdestä ylimääräisestä ruumaan menevästä laukusta 49 puntaa. Liikakiloinen samsonaitti oli vielä ongelma, eikä pienempään vetolaukkuun mahtunut lisää tavaraa. Yritin siinä näyttää surkealta ja selittää, että kun olen muuttamassa Suomeen opiskelujen päätyttyä, niin tartten kaiken tavaran mukaan. Kiltti mies soitti vielä jonnekin ja antoi sitten viimein luvan laittaa liikakiloisen laukun maksutta ruumaan. Jouduin siis maksamaan "vaan" 49 puntaa yhdestä ylimääräisestä laukusta. Ärsyttävää!

Kaikkein typerintä tässä on tietysti se, että kukaan ei voi olla tietämättä kilorajoituksista, minä vähiten. Se, että check-in tiskillä vaaka näyttää liikakiloja ei ikinä ole yllätys. Yllätys ja jännitys piilee siinä, huomauttaako virkailija asiasta vai katsooko hän kiloja läpi sormien. Olen niin moneen kertaan matkustanut "ilmaiseksi" 30kg tai 28kg painoisella laukulla ja harvemmin joudun ylikiloista maksamaan. Kymmenistä lentokerroista huolimatta, minulta on laskutettu kiloista ehkä 4-5 kertaa. En oikeastaan voi valittaa, mutta köyhänä ex-opiskelijana ylimääräiset 50 puntaa tuntuu kukkarossa.. visa vinkuu. 

Tästä vähän iloisempaan aiheeseen, nimittäin pääsimme kuin pääsimmekin eilen illalla brasilialaiseen Tropeiro-ravintolaan syömään. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen ketju ja näitä Tropeiroja löytyy Brittien saarilta enemmänkin. Ravintolan konsepti on loistava. Ainoa vaihtoehto on maksaa "buffet-maksu", joka on arki-iltoina 22,50 puntaa per nenä. Hintaan kuuluu buffet salaattipöytä, josta löytyy vaikka mitä paistetuista herkkusienistä, couscous-salaatista, perunasalaatteihin ja kasvispaistokseen ja jopa kalaan. Sen lisäksi gauchot vipeltelevät pyötien välissä tarjoilemassa erilaisia liha- ja kanavaihtoehtoja, leikaten niitä suoraan paistotikusta lautasille. Jokaisella asiakkaalla on pieni lappu lautasen vieressä, jonka voi halutessa laittaa punainen "ñao obrigado" tai vihreä "sim por favor" puoli ylöspäin, riippuen siitä, haluaako gauchojen tarjoilevan lisää lihaa. Juomalistalta löytyi tietysti myös ihanan raikasta guaraná limua, joka muistuttaa vähän Perun Inca Colaa, mutta sisältää vähemmän sokeria. Nam. Suuri osa tarjoilijoista oli brasilialaisia ja minuakin epäiltiin sellaiseksi, lausuttuani guaranán espanjalaisittain [guaranaa], eikä brittiläisittäin. Varmasti palaan vielä Tropeiroon, ehkä perheen kanssa heinäkuussa?!?

Vitsit kun on jännää kuunnella kuulutuksia eri lennoille. Yhtä herraa kehotetaan kiirehtimään lennollensa Tehraniin, toista Lissaboniin ja kolmatta Tokioon. Onneksi olen tällä kertaa menossa kotiin, Helsinkiin. Nyt lähden etsimään ruokaa ja ehkä nappaan myös viimeiset Starbucksit taas vähäksi aikaa.. 

seuraavan kerran kuulumisia Suomesta.

edit: Tää on kirjoitettu eilen lentokentällä, mutta netti rupesikin temppuilemaan.

erilainen maanantai

Tämä päivä alkoi taas mixed feelingseillä ja päivä onkin ollut aikalaista vuoristorataa, kaikkea kiukun, turhautuneisuuden ja ilon välillä. Varautukaa valitukseen! Lopussa ilouutinen.

Ensinnäkin, aurinko paistoi koko päivän kirkkaalta taivaalta ja asteita oli lähemmäs +15. Auringonpaisteeseen on aina mahtavaa herätä. Lähdin vanhasta tottumuksesta toppatakki päällä kouluun, kipitin myöhässä luennolle kello kymmeneksi. Lopputulos oli hiestä märkä.

Olin luennolla vasta kymmenen jälkeen vain löytääkseni ovea varovasti avatessa luokkakaverini odottavat ilmeet heidän pällistellessään, josko proffa olisi vaivautunut paikalle. Minä se vain olin. Ei kuulunut proffaa. Vähän ajan päästä tajusimme, että luokan ulkopuolella olevassa lapussa luki, että "SP4003 at 12 cancelled today". Meidän espanjan tunti olisi siis peruttu ja sama proffa oli kyseessä, joten mitä tästä päättelimme -ei luentoja. PRKL. Tämän jälkeen menimme toimistolle kyselemään, minkä takia meidän klo 12 tunnin peruutuskyltti oli väärässä rakennuksessa, jossa osalla oli klo 10 luento. Noh, sihteerinaikkoset olivat vahingossa vieneet kyltit vääriin rakennuksiin ja sähköpostia ei ollut lähetetty, koska "kaikki tapahtui niin nopeasti". On siis ilmeisesti paljon nopeampaa tehdä kyltit ja juosta ympäri kampusta viemässä ne vääriin rakennuksiin kun kirjoittaa yksi sähköposti ja lähettää se valmiille sähköpostilistalle. Go figure tätä ah-niin-ihanaa brittilogiikkaa.

Toinen maanantai peräkkäin kun klo 10-13 on luennot peruttu ja jo kolmas maanantai tämän kevään aikana. Meillä ei ole nyt kahteen viikkoon ollut espanjan kielioppitunteja, joita olisi tarkoitus olla 2h viikossa, 1h maanantaisin ja toinen torstaisin. Tämän lisäksi meillä on 1 puhetunti (oral class) viikossa. Laskin, että viime syksyn aikana ainakin 5 espanjan kielioppituntia oli peruttu ja tämän kevään aikana jo 8 (!!!) tuntia on ollut peruttu. Uskomatonta. 

Täällä säästetään nyt niin paljon, että meiltä loppuu proffat ja oppilaita otetaan vaan lisää, jotta saataisiin enemmän rahaa. Ne pari hassua proffaa, jotka täällä vielä sinnittelee, on burnout pisteessä ja hukkuu työmäärän alle. Ollaan siis ihan raivona, että meille sanotaan "tämä on yksi huonoimpitasoisista (en osaa suomea) espanjan kielen nelosvuosikursseista vuosikausiin". Juu, kiitos. Kun ei meillä ole tuntejakaan, niin mitä voitte odottaa. Tunnit on kuulemma tarkoitus "korvata" ja rescheduleta, mutta niitä vaan kasaantuu lisää ja aika loppuu.

Sitten kun tämä tuntien "peruuttelu" tapahtuu aina viime tingassa, joskus aivan ilmoittamatta, niin jokaisella menee hermot saapua kampuksella vain löytääkseen tyhjän luokkahuoneen. Silkkaa ajanhaaskausta, joka johtaa oppilaiden turhautumiseen. Minkä takia enää tehdä töitä ja palauttaa kirjallisia tehtäviä, minkä takia edes yrittää saapua luennoille? Olen niin iloinen, että en maksa yliopistolle omasta pussistani penniäkään, mutta käy sääliksi englantilaisia luokkatovereitani, jotka joutuvat tästä "ilosta" puntia pulittamaan.

Tästä kaikesta kiukkuisena menimme sitten etsimään Hispanic Departmentilta jonkun, joka olisi vaivautunut paikalle. Yksi raukkaparka, tosi mukava proffa oli työhuoneessaan ja me viisi raivostunutta nelosvuosilaista purkauduttiin hänelle. Lähinnä kysyäksemme, mitä voimme asialle tehdä. Laitos ei tietenkään ole tietoinen näistä tuntien peruutuksista ja hän lupasi heti pitää pari kielioppituntia meille ja ottaa yhteyttä Head of Schooliin. Onneksi tehtiin jotain, sillä ensi viikolla alkaa kolmen viikon pääsiäisloma ja sitten onkin enää vain muutama kouluviikko jäljellä ennen kokeita ja valmistumista..

tästä päästäänkin ilouutiseen. Kuten näillä täällä Aberdeenissä on tapana jättää kaikki viime tinkaan, niin ei meille ole kerrottu tarkkoja valmistumispäiviä kun vasta tänään. Nyt kaikki tuntuu niin paljon konkreettisemmalta. Satuin vahingossä näkemään yhden vanhan tutun FB statuksesta, että hän jo tiesi tarkan päivämäärän ja että vaikka graduation verkkosivu on "kaatunut", niin Edward Wrightin tokassa kerroksessa, Business schoolin toimistoa vastapäätä olevalla muistitaululla on lista kaikkien aineiden valmistumisaikojen kera. Pinkasimme heti paikalla sinne ja selvitimme, että 5. heinäkuuta on Hispanic Studies ja International Relations opiskelijoiden valmistujaiset. Ensimmäiset valmistuu klo 11 ja jälkimmäiset klo 18:30. Itse olen kuulemma aamun seremoniassa, mikä on vähän harmi, sillä suurin osa kavereista (on Politics ja IR opiskelijoita) valmistuu illalla. One way or another, valmistumispäivä on nyt vihdoin selvillä ja kotiväen kyselyiltä saa rauhan sillä he voivat rauhassa ruveta varaamaan lentoja ja muita mukavuuksia.

Olen kuullut urbaanilegendaa, jonka mukaan turvallisuussyistä meidän yliopistossa hattujen heittäminen on kielletty. Olen silti päättänyt uhmata sääntöjä ja toteuttaa tämän kliseisen, leffoista tutun ja pitkäaikaisen haaveen ja lennättää tuollaisen mustan lakin taivaisiin heinäkuun viides. 

Can't wait!

"kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku"

Tänään olin taas koko päivän töissä, kuten joka lauantai. En vieläkään ole saanut sitä samperin brittiläistä sosiaaliturvatunnusta, joten en vieläkään ole saanut palkkaa. PRKL. En ymmärrä, mistä kiikastaa. Kuulemma paperit on jo toissa perjantaina postitetttu, minne lie päätyneet. 

Sain sovittua pomon kanssa, että teen jatkossa pikkasen vähemmän työtunteja viikossa. 20h/vko on liikaa mulle tällä hetkellä. En millään ehdi tehdä koulujuttuja. Pitkän työpäivän jälkeen on aivan mahdotonta saada jotain fiksua aikaseksi. Koskahan mut heitetään pihalle? Varmaan joka viikko pyydän jotain; joululomaa, vähemmän töitä yms. Pomo vaikutti kyllä ihan tyytyväiseltä, koska ilmeisesti hän joutuu muutenkin vähentämään ihmisten työtunteja. Jossain vaiheessa kuulin huhua, että tätä menoa koko lafka on helmikuussa konkurssissa. Muutama viikko sitten seinälle oli ilmestynyt lappu, jonka mukaan työtunteja ja ehkä jopa väkeä jouduttaisiin vähentämään. Tänään näin meidän seinällä ilmoituksen, jonka mukaan haetaan osa-aikasta. Ainakin yksi 40-tuntilainen on jo laitettu 20-tuntilaiseksi. Mikä logiikka? Mene ja tiedä.

Katsoin toissailtana FinTVn kautta suomalaisen Sooloilua-leffan. Multa on mennyt ihan ohi koko leffa, mutta ilmeisesti se on tullut ulos vuonna 2007 (lähde: Wikipedia). Otsikko on lainaus elokuvan mummelilta, kyseessä on hänen ainoa elämänohjeensa naisille. Logiikka piilee siinä, että pannukakun tekemällä saa jotain aikaseksi ja samalla hyvää syötävää. Kuulostaa täydelliseltä. Tällä hetkellä ei ole tarvetta pannukakun paistamiseen, mutta on hyvää pitää tuo mielessä pahan päivän varalle. Sooloilua oli hyvä ja "helppo" leffa, ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta sopiva. Jostain syystä en voi sietää Minttu Mustakalliota, mutta hänestä huolimatta tykkäsin elokuvasta. Tuntuu niin jännältä ja loistavan hyvältä katsoa jotain suomalaista ja samalla on nostalgista fiilistellä lumi-maisemia. Toivottavasti tulee valkoinen joulu! Vaikka ei sillä niin väliä, mulle riittää nyt että pääsen jouluksi kotiin.

hiljaisuuteen on syy..

Mulla on vihdoin ihana kämppä!
Ihanassa kämpässä ei vain ole vielä internettiä.
Takapajula ja alikehittynyt maa tämä Britannia kun on, niin langattoman saamiseksi pitää ensin asentaa lankapuhelin (kyllä!) ja ehkä jossain vaiheessa nettikin saadaan asennettua. Siinä menee vaan sellaset 4 vkoa. Neljä viikkoa! PRKL.
Menin viime viikolla juttelemaan yhden internet ja puhelin operaattorin kanssa ja ystävällinen tyttö yritti olla auttavainen. Raukka, ei tiennyt kenen tielle osui. Olin juuri ollut töissä 7h ja puhki poikki. Meni hermot byrokratiaan ja sanoin hänelle suoraan, että "onpas tämä kyllä alikehittynyt maa!" Hän sitten varovasti kysyi, että mistä olen kotoisin. Oli pakko mainostaa, että Suomessa ei tarvita lankapuhelinta langattoman netin asentamiseen. Eikä Argentiinassakaan! Tyttö oli ihmeissään ja sieti ollakin.

Tällä viikolla olen tehnyt monta (7 joka päivä) tuntia töitä, tiistaina, perjantaina ja tänään lauantaina. Huomenna myös. Olen vihdoin uskaltautunut mennä tapaamaan mun disse advisoria (gradu ohjaajaa?) ja yrittänyt miettiä aihetta lisää.

Onneksi jouluun on vielä kaksi kuukautta aikaa! Ennen sitä pitäisi kirjoittaa disseä, neljä esseetä, pitää pari esitelmää ja miettiä jatko-opiskeluita. Apua.

Yritän kertoa uudesta kämpästä pian lisää, ehkä saan jotain kuviakin ladattua.

kun kaikki menee pieleen..

niin kaikki oikeesti menee pieleen.
Tänään oli ihan varmasti maanantai tai perjantai 13. tai jotain vastaavaa.

Sain ainakin jotain tehtyä kun vietin suurimman osan päivästä kirjastossa. Luin uutisia ja artikkeleita, yrittäen saada ideoita lopputyötä varten.
Olen ollut aika masiksessa kämpän suhteen jo monta päivää. Toivoa ei näy!

Missä olet Toivo?

Sen lisäksi koin vastoinkäymisiä paikallisen sosiaaliturvatunnuksen haussa, tänään kun sain vihdoin soitettua Job Centre -toimistoon. Tarvitsen numeron töitä varten ja idiootteja riitti puhelimen toisessa päässä. Sain haastatteluajan marraskuulle. Marraskuulle!

Aloitin puhelun esittelemällä itseni mm. "olen Suomesta ja olen juuri aloittanut työt täällä Briteissä, joten tarvitsen tämän sosiaaliturvatunnuksen". Nainen puhelimen toisessa päässä fiksuna kysyy, että "mistä olet kotoisin?". SUOMESTA. "Oletko aiemmin hakenut tätä?" EN. "Minkä takia haet nyt?" No, sen takia, että olen juuri aloittanut työt viime viikolla, kuten jo mainitsin. "Oletko oikeutettu tekemään töitä Briteissä?". No PRKL kyllä olen, kun olen suomalainen. En muistanut aivan täsmälleen kaverin postinumeroa (missä asun tällä hetkellä) ja se ei sitten täsmännyt katuosoitteeseen. Tästä hyvästä naikkonen käski tarkistaa osoitteen uudestaan ja soittaa myöhemmin uudelleen. Tässä vaiheessa olin tietenkin jo tavannut etunimen ja sukunimen ja antanut syntymäajan yms. Kuitenkin postinumeron muistivirheen seurauksena jouduin soittamaan kokonaan uudestaan ja selittämään alusta asti koko litanian uudelleen, toiselle naiselle. "olen Suomesta ja olen juuri viime viikolla aloittanut työt täällä Aberdeenissä". "Oletko siis aiemmin hakenut tätä sosiaaliturvatunnusta? Minkä takia haet sitä? Oletko oikeutettu työskentelemään Briteissä?" PRKL. Juuri kerroin kaiken. Taisivat olla älyttömän aivottomia ihmisiä puhelimen päässä, jotka vain toistivat paperista lukien kysymyksiä kysymysten perään.

Pari minuuttia puhelun jälkeen tajuan, että marraskuun 2. päivä tuskin sopiikaan mun aikatauluun, koska silloin minulla tulee olemaan koulua tiistaisin ja ehkä jopa töitäkin. PRKL.

Onneksi kaveri tuli lohduttamaan ja löytäessään mut HUBista allapäin. Pari minuuttia myöhemmin toinen kaveri ilmestyy paikalle ja perkuleen (yliopiston) automaatti, ATM, on juuri syönyt hänen luottokorttinsa. PRKL.
Muutama minuutti myöhemmin ollaan lähdössä ensimmäiseen Model United Nations kokoukseen...
ja kolmas meistä, joka oli vielä suht hyvällä tuulella ja kiroilematta, siihen asti, tajuaa, että on hävittänyt 3 vkoa vanhan upouuden Nokian kännykän, Suomen sim-kortin kanssa. PRKL.
Siitä alkoi hurja puhelimen metsästys. Käytiin läpi kampuksella eri luentosaleja, vessoja ja kahviloita kyselemässä puhelimen perään. Ei jälkeäkään.

Ei auttanut muu kuin käydä ostamassa pakastepizzaa, viiniä ja suklaata Tescosta.

Ei näin voi asiat mennä.

Ollaan varmaan niin hyviä kavereita, että kun yksi on allapäin, niin kaikki on syystä allapäin. Ainoa vaihtoehto on siis mennä nukkumaan ja toivoa, että huomenna kaikki olisi paremmin. Pakko olla!

luottoa luotettaville asiakkaille..

Eilen sitten menin vielä tiedustelemaan luottoasioita Nordeasta, jonka asiakas olen vuosikausia ollut. Sieltä tuli sama vastaus kuin Sampo-pankista. Ei luottokortteja ulkomailla opiskeleville.
Meni hermot!
Kirosin Nordean myös alimpaan manalaan..

Tulin kotiin ja laitoin saman tien kunnon selvityspyynnöt molempien pankkien asiakaspalveluun vastausvaatimuksen kera.
Äsken Nordean lähikonttorin päällikkö soitti henkilökohtaisesti ja lupasi hoitaa asian, kunhan laitan korttihakemuksen menemään. Ei siis nähnyt mitään estettä, koska opintoja on tarpeeksi suoritettu. Kyseinen henkilö oli sen verran fiksu, että vielä itse totesi, kuinka ulkomailla opiskeleva luottokorttia enemmän tarvitsee.. sitä minäkin!

Nordea on myös vetänyt tililtäni 5 erkkiä kuussa vuosien ajan jotain palvelumaksua. Turns out kyseessä on joku Solo-palvelu, jota en ikinä ole tilannut saati sitten käyttänyt.
Kuulemma selvitys tästä tehdään myös ja tarvittaessa pankki korvaa rahat tililleni. :D

Johan se aurinko taas paistaa..
ulkonakin!

Ärripurreja... %/~*$#[€{$£ ARGGHH!!!

Ei voi olla totta!
Ulkomailla opiskelevia suomalaisia kohdellaan kuin jotain alimman arvon kansalaisia.
Eilen kävin Sampo pankissa kyselemässä mahdollisuutta saada luottokorttia. Heillä kun kuulemani mukaan alle 26v asiakkaat saavat kaikki kortit ilman lisämaksua. Jei, ajattelin! Pitää vaan toimittaa opintorekisteri, josta ilmenee, että on tarpeeksi korkeakouluopintoja suoritettu. No problem.

Tänään menin takasin samaan konttoriin, opintorekisteri tulostettuna ja vielä kelan paperit mukana. Kahdesta naikkosesta satuin juuri väärälle palveltavaksi. Ei me anneta luottokortteja ulkomailla opiskeleville. Vai niin, eilen mulle sanoi tuo sermin takana oleva henkilö, että ei ongelmaa kun on paperit mukana.
Sitten soitettiin Sampon keskukseen ja jonotettiin puhelimessa 10min sanomatta sanakaan asiakkaalle. Siinä välissä muutama muu raukka eksyi samaan konttoriin, mutta nopeasti heidät saatiin lähtemään erilaisilla tekosyillä.

Mies asiakas eksyy kyseiseen konttoriin:
Ei me tässä osata neuvoa lainakoroista, ei tiedetä niistä mitään. Ainoo, mitä voidaan tehdä on varata sulle aika yläkertaan lainaneuvojalle. Ai asioit Espoon keskuksessa, no sun kannattaa sitten mennä sinne. Hei, hei.

Nuori nainen eksyy sisään:
Ei sun kannata meillä tiliotteita tulostaa, se maksaa sitten 3,80e per tiliote. Se on kallista. Hei, hei.

Puhelu jatkuu.. Mutta jos luottokorttia hakee, niin opintotuki pitää varmaan sitten siirtää tulemaan meijän pankkiin. -Tässä vaiheessa kuulostaa jo lupaavalta. Ai siellä ohjeistuksessa lukeekin niin, en huomannutkaan siitä visakortti-kohdasta katsoa. (DAA! Mistä sitten tutkit?)
Puhelu loppuu.

Joo, sori olet saanut väärää tietoa. Tuolla ohjeissa lukee, että pitää olla suomalaisen korkeakoulun opiskelija, jotta voi saada luottokortin. Jaahas. Hei hei.

MIKSI IHMEESSÄ? Ulkomailla opiskeleva on siis varmasti niin epäluotettava ja maksukelvoton, että ei sille uskalla luottokorttia antaakaan. Jaahas. Sama kelan opintotuki tulee kerran kuussa kun Suomessa opiskelevalle.

Sitten vielä HKL vetää meiltä täyden aikuisen hinnan joukkoliikenteessä. Ei ne ulkomailla opiskelevat ole oikeita opiskelijoita.. tai sitten luullaan, että meillä on liikaa rahaa, jos on varaa ulkomailla opiskella.

Perkule!

Tämän jälkeen voi taas vaan todeta, että onneksi alle kuukausi Suomesta lähtöön.