Lipsahduksia, jotka tulevat jäädäkseen?

Joku joka seuraa urheilu-uutisia on saattanut huomata, että viime viikolla päätettiin vuoden 2020 kesäolympialaisten järjestäjästä Buenos Airesissa. Madrid oli yksi ehdokkaista, joten Espanjan pääkaupungin pormestari Ana Botella matkasi joukkoineen Argentiinaan edustamaan kaupunkiaan. Madrid ei äänestystä voittanut, vaan Tokiosta tulee kisaisäntä, mutta Pullon (botella tarkoittaa espanjaksi pulloa) matka ja erityisesti hänen Buenos Airesissa pitämänsä puhe taitaa jäädä historiaan. 

Puheen voi kuunnella ja katsoa tästä:
sen on tarkoitus olla englanniksi ;)

Botella paasaa Madridin ja Espanjan kauneudesta, ruuasta, arkkitehtuurista ja siitä, kuinka kukaan maailmassa ei osaa pitää hauskaa ja nauttia elämästä kuten espanjalaiset osaavat. Raukkaparasta saa kyllä tuon puheen perusteella hieman vähä-älyisen kuvan. Botella yrittää vakuuttaa kuulijat, toteamalla "Madrid is fun!". Eniten huomiota herättää kuitenkin hänen kuvailunsa siitä, kuinka vierailija voi nauttia rentouttavan kupin kahvia Madridin Plaza Mayorilla - "a relaxing cup of café con leche in Plaza Mayor". (videolla kohdassa 1:40) Tämä lause ainakin jäänee historiaan. Botella on saanut puheensa jälkeen älyttömät määrät peetä niskaan typerän puheen, epäonnistuneen kampanjan kuin myös naurettavan englannin kielen taitonsa vuoksi. Tästä rentouttavasta kupillisesta maitokahvia tuli twitterin kärkiaineistoa koko viikonlopun ajaksi. 

Toissapäivänä kun menin gradun kirjoittelun välissä yliopiston läheiseen kahvilaan, kuulin minua edeltävän jenkkimiehen pyytävän myyjältä rentouttavaa maitokahvia. Nuori kahvilamyyjä ei ole ehkä seurannut uutisia tai kävi vähän hitaalla, nimittäin hän ei tainnut pysyä perässä. Minua huvitti sitäkin enemmän. 

Tänään sitten selvisi, että kyseessä olikin jonkun Jenkki-kommunikaatio-gurun keksimä älynväläys.  Ei siis mikään vahingossa sattunut lipsahdus! Terrence Burns on vastuussa tästä rentoutta maitokahvi-lausahduksesta, joka kuulemma voisi upota hyvin ulkomaalaisiin ja viedä heidät Madridin tunnelmaan. Täältä voi vielä lopuksi kuunnella mahtavan teknoversiobiisin tästä loistavasta lausahduksesta ja Pullon puheesta.

Sattuuhan näitä jossun toisellekin. Harva enää muistaa meidän presidentti Tarja Halosen puhetta, jossa hän kuvaili NATOa eunikki-järjestöksi. Uniikin sijaan. 

Kuvat twitteristä #botella.

Juoruja Argentiinasta

Tässä muutama ihan umpimähkäinen juttu, jotka päätin jakaa teille arvoisat blogini lukijat. 

Ensin mun "melkein sukua julkkikselle" -hetki barcelonalaisessa kahvilassa. Kesken gradun kirjoittelun mentiin kaverin kanssa lounaalle jo perinteeksi muodostuneeseen Buenas Migas -kahvilaan yliopiston kulmille. Yhtäkkiä viereiseen pöytään ilmestyy tuttu naama. Mähän tunnen ton tytön! Se on julkkis Argentiinassa, viime vuonna katseltiin sitä joka ilta telkkarissa surkeista surkeimman telenovelan  -nimi kertoo jo paljon Dulce Amor (makea rakkaus)- melkein pääosassa. Kuten monet saippuat, riitti että katsoi joka kolmannen jakson pysyäkseen perillä tarinassa. 

Tilanne oli kieltämättä aika huvittava ja kaverini toimi oivana paparazzina. Sillä sekunnilla en muistanut sarjan, saati sitten näyttelijän nimeä, mutta ei se mitään. Räpsitään joka tapauksessa. Kyseinen näyttelijä Calu Rivero tuskin saisi istuskella rauhassa kahvilassa Buenos Airesissa. Hänen itseasissa huhutaan seurustelevan Sean Pennin kanssa ja Sean Penn onkin ollut viime kuukausina Barcelonassa kuvaamassa uutta elokuvaansa (The Gunman) muun muassa Javier Bardemin kanssa. Leffaa on kuvattu jopa Nicon työpaikan toimistorakennuksessa ja ympäri Barcelonaa.

Jos kyseessä olisi suomalainen julkkis olisin varmaan tienannut jostain roskalehdestä muutaman kympin, mutta Argentiinasta tuskin mitään. Hehe. 

Toinen hauskajuttu liittyy Argentiinan presidenttiin. Hän päätti kirjoittaa paaville kirjeen kesäkuussa onnitellaakseen tätä Paavin päivänä. Joku voisi kuvitella presidentin lähettävän rutikuivan protokollaa noudattavan kirjeen, jossa aitoa presidenttiä kuvaa vain allekirjoitus. Mutta ei Argentiinassa. Ohessa Cristinan kirje. Se on ihan oikeasti presidentin kirje, vaikka sitä on vaikea uskoa. Ja se kuvaa hänen persoonaansa ehkä vähän liiankin hyvin.

Tässä "The Bubble" -sivuston käännös englanniksi:

To tell you the truth this is the first time I write a letter to a Pope.- Let alone congratulate him on “Pope’s Day”.- No idea.

I was told this is always done by the Foreign Ministry or the Secretariat of Worship.- But since the Pope is now Argentine, this is something the President should do.-

I was sent a sample letter that seemed written following the protocol guidelines of the 13th century.-

I told them “I’m not signing that”.- If  this is what we’re sending him, then just keep doing what you’ve been doing until now.- So I took the liberty of writing you a letter (I agreed to address you as Your Holiness bla, bla ,bla, because you shouldn’t just say no to everything.)

So Happy Pope’s Day. – I hope you got my framed Pontiff commemorative stamps and the envelope with the now famous mate.-

My idea was to begin this letter by addressing you on a first name basis as You prefer, but they said “President, no”.-

Whatever, it’s done.- Are they right? Honestly, I don’t know.- But I wasn’t about to start a fight with them either.-

Godspeed and take care of yourself.- Drink mate.- You know what I mean.-

With respect and admiration.-

President Cristina Fernández de Kirchner

(täältä voi lukea alkuperäisen espanjaksi)

Toimittajien mukaan kirjeestä paistaa presintin omahyväisyys, hän viittaa itseensä jopa 12 kertaa. Niinpä. Kuka tahansa kuvittelisi kyseessä olevan joku vitsi. Mutta ei. Presidentti julkaisi sen itse omalla twitter-sivullaan. Hän on muuten yksi eniten twiittaavista valtion päämiehistä, seuraajia on yli kaksi miljoonaa. Cristina vaan ei taida olla ihan täysin ymmärtänyt twitterin ideaa, kiteyttää sanoma 126 merkkiin. Hän nimittäin syöltää suustaan kuuluisia twitter-maratonejaan, lause kerrallaan ja muutama kymmen viestiä putkeen.

Olipa taas maanantai!

Viime perjantaina (joo, mun piti puhua maanantaista) multa viimein leikattiin pois viisaudenhammas -tai ehkä kaksi. Mene ja tiedä. Podin sitten koko viikonlopun tätä leikkausta kotona, suurimmaksi osaksi sängyn pohjalla poski turvoksissa. Kuvitelkaa suuhunne neljä perunaa. Ja kaikki neljä perunaa vasempaan poskeen. Sellainen fiilis mulla oli. Hah! Purra et pysty. Söin sitten perjantaina mehukeittoa, jugurttia ja vispipuuroa. Piti syödä vain kylmää ja pehmeää ruokaa. Rupesi nopeasti kaikki makea ällöttämään ja teki mieli jotain suolasta. Olin koko päivän ihan nälässä ja illallakin menin heti nukkumaan kun rupesi vähän nälkä vatsanpohjassa kurnimaan.

Eilen illalla rupesin sitten tutkimaan vastaanotolta mukaan saamaani laskua. Siinä luki "vaativa hampaan poisto" ja "vaativa hampaan poistoleikkaus". Ajattelin, että onpas ne ovelasti laskuttaneet multa samasta hampaan poistosta kahteen kertaan. Sillä eihän poisto ja poistoleikkaus voi olla kaksi eri toimenpidettä samalle hampaalle.

Tänään päätin soittaa hammaslääkäriin kysyäkseni laskuun selvennystä. Tyttö rupesi etsimään tietokoneelta tietoa mun perjantain operaatiosta ja kertoi lääkärin merkinneen tiedostoihin kaksi hampaan poistoa. Ai kappas! Minulta olikin poistettu kaksi viisaudenhammasta yhdellä kertaa. Tuli pikkasen tyhmä fiilis, enkä voinut muuta kuin nauraa. Taisi olla tyttö langan toisessakin päässä vähän huvittunut. Yritin sitten töissä piilossa muilta tunnustella sormella, onko vasemmasta poskesta myös ylärivistöstä poistettu hammas. Kai sieltä on. On vielä sen verran ahtaat paikat tuolla suussa, että on paha mennä sanomaan mistä perjantaina on sörkitty. Mutta ei ihme, että poski turposi enemmän kuin viime vuonna.

Jotta ette pitäisi mua ihan aivottomana blondina, mainittakoon, että olin siis kirurgilla leikkauttamassa viisaudenhampaan ja kyseessä oli sedaatio-toimenpide. Google sanoo, että sedaatio on toiselta nimeltään "kevytnukutus". Olin siis muutaman hammaslääkärin tuolissa vietetyn sekunnin jälkeen ihan kanttuvei enkä muista koko operaatiosta yhtään mitään. Olihan meillä lääkärin kanssa puhetta useammankin hampaan leikkauksesta, mutta lääkäri antoi ymmärtää, että ylähampaita voi olla liian aikaista leikata. No ei sitten tainnutkaan olla. Eikä lääkäri maininnut asiasta minulle mitään muutama tunti myöhemmin kun vihdoin heräsin mukavasta sängystä heräämöstä ja olin saanut mansikkaeskimon napaan. Enkä tajunnut asiasta kysellä. Ilmeisesti kuitenkin minulla on nyt kaksi viisaudenhammasta vähemmän. Se tarkoittaa, että 1/4 on enää jäljellä.

Voisin vielä lopuksi kertoa eilisestä leipurikokemuksestani kun ensimmäistä kertaa elämässäni tein juustokakkua. Kyseessä oli vadelmainen valkosuklaajuustokakku. Se vaikutti täydelliseltä kunnes se oli tänään ollut muutaman minuutin tarjoilupöydällä vieraita varten. Jokin meni mönkään ja kakku rupesi sulamaan silmissä.. joten sen pituinen se. Enpäs kerrokaan siitä leipomiskerrasta.

Motivaatio hukassa

On vaikea löytää motivaatiota viimeiselle viikolle kun mieli on jo lomassa, joulussa ja kotona Suomessa. Maanantaina espanjan suullisen kokeen valmistelu jäi viime tinkaan kun en keksinyt mistä puhua 10min. Päädyin kommentoimaan YK:n ilmastokokousta Cancúnissa, valmisteluksi luin BBC Mundon muutaman artikkelin aiheesta. Pelkäsin, että opettajan "jälki-kysymykset" olisivat vaikeita, mutta onneksi ei. Koe meni ihan hyvin, sain kiitosta laajasta sanavarastosta, verbien taivutuksesta ja erinomaisesta aksentista ja satikutia muka "concordancia de género"sta.

Hispanics department ihmettelee, jos opiskelijat eivät ilmaannu tunneille ja käyttäytyvät "epäkunnioittavasti", kyseenalaistaen koko laitoksen. Kuulemma neljännen vuoden opiskelijat (mun vuosikurssi) ovat erityisen vaikeita tänä vuonna. Kuka nyt pystyy enää ottamaan laitoksen tosissaan kun espanjan kieliopin maikka on peruuttanut puolet syksyn tunneista. Onneksi en itse maksa lukukausimaksuja, mutta moni englantilainen opiskelutoveri maksaa. Maanantaina mm. menin yliopistolle 12:05 ja luokkahuone oli tyhjä. Kirosin taas proffan alimpaan maanrakoon, koska ei ollut eka kerta. Soitin kaverille ja ilmeisesti puoli tuntia ennen tunnin alkua oli tullut maili, jota proffa ei edes ollut viitsinyt lähettää kurssin viralliselle opiskelijalistalle vaan randomisti vaan osalle oppilaista. En ollut ainoa, joka tuli turhaan tunnille, enkä ainoa, jolta jäi maili saamatta. Eikä ollut eka kerta. Toissamaanantaina proffa oli päättänyt aikaistaa meidän espanjan tunnin tunnilla ja saavuin siis tunnin myöhässä kun kaikki olivat lähdössä pois. Hän oli hupsista vaan unohtanut laittaa sähköpostia, koska oli kertonut asiasta edellisellä tunnilla (jolloin oltiin Edinburghissa, niin en päässyt paikalle). Enkä ollut ainoa, joka saapui tunnin myöhässä.
Päädyin maanantaina sitten kirjottamaan pikkasen äreän mailin proffalle, johon en tietenkään ole saanut vastausta, hänellä kun on tapana jättää vastaamatta sähköposteihin. Kohta lähden espanjan tunnille ja saa nähdä a) onko meille tuntia ja b) kommentoiko proffa jotenkin sähköpostia.

Tiistaina olin töissä ja kauppakeskuksessa vilisi kun paikalle odotettiin viime vuoden X-factorin (vertaa Idols) poikabändiä, JLS:ssää. Tytöt kirkuivat ja olivat sankoin joukoin saapuneet paikalle ottamaan kuvia ja jonottamaan nimmareita. Töiden jälkeen kävin nopeesti moikkaamassa paria kaveria, jotka asuu ihan keskustassa ja lähtivät jo eilen koteihinsa loman viettoon. Illaksi menin vielä yhden kaverin luo CS tuttujen kanssa syömään saltalaisia empanadoja ja phish foodia. Nam.
Päädyttiin tuijottelemaan youtubesta videoita. Mm. tälläinen koomikko George Carlin. Ei heikkohermoisille.

Tää on aivan loistava lyhytelokuva.

Nyt ovat kämppiksetkin lähteneet ja olen kotona yksin kunnes lennän kotiin. Yön aikana oli tullut lumipeite ja pitkästä aikaa maa on taas valkoinen. Tätä pelkäsinkin. Lumisadetta on luvattu vielä ainakin seuraaviksi pariksi päiväksi. Nämä kun eivät osaa varautua, niin täytää vain toivoa, että lentokenttä pysyy auki ja maanantaina KLM lentää mut Damin kautta Helsinkiin.

Jouluradio.fi laittaa kivasti joulutunnelmaan.
Nyt pitää vielä kirjoittaa loppuun yksi essee (Give examples of how rule of law does help the poor and marginal in Latin America and/or the reverse) ja espanjan kirjallinen tehtävä huomiselle.

päivän naurut osa 2

Sain tämän linkin kaverilta viestillä "para los amantes del cafe como ti" (=kahvinrakastajalle, kuten sulle) viitaten kohtaan 3:30.

Olen katsonut videon jo muutamaan kertaan, mutta silti se jaksaa naurattaa.

"I've spent a week's wage already and it's only 10 o'clock"

Aberdeenissä jatkuu ihanat, aurinkoiset, lumiset pakkaspäivät (-2).

Vielä ennen kotiinpaluuta pitäisi valmistella espanjan suullinen koe/esitelmä, yksi espanjan kirjallinen tehtävä ja yksi essee Rule of Law in Latin America kurssille.
Näiden lisäksi pitäisi myös turbona vääntää disseä (lopputyötä).
Joulu voisi vielä odottaa pari extra viikkoa mun mielestä.

päivän naurut

Vai itkut siitä, että joku oikeasti tekee tälläisiä lehtijuttuja 

ja joku oikeasti lukea tälläisiä lehtiä?

Tämä ehkä syynä siihen, että lehti löytyi kahvi-breakilla hylättynä HUBin pöydältä. 

"how to shower like a celeb?" -Give me a break! :S

Mun "esseen-kirjoitus-vapaapäivä" meinasi painua suoraan kankkulankaivoon, kun klo 8:53 heräsin puheluun töistä -"olisitko halunnut tulla tänään pariksi tunniksi, ollaan alimiehitettyjä". Jossain vaiheessa olen oppinut sanomaan "ei" ja hyvä niin. 

Koko päivä meni laki-kirjastossa (law library) ja illalla kävin pitkästä aikaa MUNissa. Edustettiin Keniaa ja aiheena oli tällä kertaa "merirosvous". General Assemblyn kokouksesta tuli vähän 3 miehen (Indonesia, Saudi Arabia ja USA) näytelmä, mutta oli pakko mennä tapaamaan meidän LIMUN porukkaa. Sitten joskus ensi vuonna, helmikuussa, kun disse on toivottavasti kirjotettu ja palautettu lähdetään siis Lontooseen, London International Model United Nations -konferenssiin. Jei.

"Finland is the little plastic village you set up under the Christmas tree once a year"

Kyllähän meiltä huumorintajua löytyy. :)
Jenkit on vaan kateellisia, eihän meillä ole edes vuonoja Suomessa.

TGFS ja epätoivo

TGFS on mun uuden työpaikan nimi. Siellä olen viettänyt lähes koko viikonlopun. Lauantaina mut pyydettiin klo 10 töihin, "pariksi tunniksi, ennen ruuhka-aikaa", mutta parin tunnin päästä pomo kysyi "haluatko jäädä klo 17 asti?". Ja niinhän mä sitten jäin. Tuli pitkä päivä ja olin ihan poikki 7 tunnin työpäivän jälkeen. Mulle selvisi, että yksi supervisori on "puoliksi chileläinen" -täällä se voi tarkoittaa mitä tahansa, joten sunnuntain tavoite oli selvittää lisää.
Kotimatkalla rupesin laskemaan mun siihenastisia tienistejä ja meinas tulla masennus. Täällä on niin surkeat palkat. Suomessa olisin varmasti jo tienannut tuplasti enemmän, ellen jopa triplasti, ottaen huomioon siellä matksettavat viikonloppulisät.

Sunnuntaina mun piti myös mennä "pariksi tunniksi" töihin, mutta supervisori ehdotti, että jäisin klo 15 asti. Neljän tunnin työpäivä oli ihan okei, mutta vain kolmen tunnin yöunien jälkeen ei niin bueno. Selvisi, että tämä T on oikeasti jopa asunut Chilessä jokusen 7 vuotta; Santiagossa, Viñassa ja Iquiquessä. Ilmeisesti hän puhuu sitten kunnon espanjaa myös. Ehkä ensi viikonloppuna selviää lisää..
Luulen, että mun vakkari-päiviksi luonnistuu nyt tiistait, lauantait ja sunnuntait, mutta toivottavasti saan venkslattua jotain Halloween viikolla kun H tulee Suomesta käymään.

En siis vieläkään ole löytänyt kämppää. Mulla piti nyt olla pari tosi hyvää ja varmaa vaihtoehtoa, mutta kumpikin kusi. Ja pahasti. Toista ruvetaankin remppaamaan ja voisin muuttaa marraskuun lopussa, no thanks ja toinen on mennyt jo, vaikka sitä ei edes pitänyt päästä katsomaan kun aikaisintaan huomenna. Olen kyllästynyt kuulemaan "I'm sorry about that"-lauseen.
Jäin siis vkonlopuksi tänne L:n luo, vaikka L on itse poissa.. en tiedä mitä kämppikset tykkää, mutta se on nyt ihan sama.

Olin eilen illalla kaverini N: luona ja tehtiin milanesas de pollo argentiinalaiseen tyyliin. Nam. Tein salaattia, johon laitoin perus vihannesten lisäksi omenaa; se herätti kummastusta ja sai nimekseen "suomalainen salaatti". Ruuan, jälkkärin, keskusteluiden ja leffojen tiimellyksessä kello juoksi kovaa vauhtia ja kun lopulta lähdin "kotiin" en onnistunutkaan pääsemään sisään, enkä viitsinyt herättää koko taloa keskellä yötä. Tuli pienoinen tenkkapoo ja epätoivoinen "en-voi-enää-kun-nauraa"-olo. Onneksi N oli vielä hereillä ja pääsin heidän olkkariin nukkumaan, "so, now you're officially homeless". Jees..

Tän päivän kämppä-vastoinkäymisten jälkeen oli taas pakko juosta Tescoon ostamaan Ben & Jerry'siä. Phish Food sen olla pitää. N ei ollut ikinä maistanut B&Jtä joten hän sai luvan tuhota puolet purnukasta. Onneksi Tesco pakastimineen ei pettänyt tällä kertaa..

Sunnuntai-illan viihdykettä.

keltainen toukokuu, miks et sä jo tuu?

Viikko on kulunut sutjakkaasti. Mitään erikoista ei ole tapahtunut. Oon käynyt rannalla juoksemassa ja ravannut koulun ja kodin väliä. Syönyt paljon salaattia, kasviksista ja hedelmistä tehtyä. Uusi villitys on vadelma-päärynä-banaani-omena salaatti. Kolmannen vuoden loppu lähenee, mutta työmäärä ei näytä vähenevän. Vieläkin on ne kolme esseetä tekemättä.. ups.

Kävin viime viikolla katsomassa yli-romanttisen leffan "Dear John". Aivan ihana! Muutaman yllättävänkin käänteen leffa pitää sisällään, joten kaikki ei ole niin ennalta-arvattavissa. Suosittelen.

Tässä vielä lopuksi yksi sarjis mun ihanasta Madalfa-päivyristä (espanjaksi). Sopii hyvin mun tämän hetkisen Lähi-idän politiikan kurssin teemaan. Tällä viikolla kun käsiteltiin Palestiinaa (kuvaa klikkaamalla se suurenee ja tekstin näkee paremmin!).