Muutama viikko sitten saatiin lyötyä jo kuukausia mielessä kypsyneet suunnitelmat lukkoon. Kumpikin oltiin haaveiltu ideaalitilanteesta, että päästäisiin viettämään ensin yhdessä joulua Suomeen ja sitten uutta vuotta Argentiinaan. Kun nyt tänä vuonna kummankin töiden puolesta on siihen mahdollisuus, niin onhan se pakko käyttää hyödyksi.
Otan pienen varaslähdön Suomeen tänä vuonna, sillä lennän jo joulukuun puolivälissä Helsinkiin. Nico tulee sitten viikkoa myöhemmin perässä, joten pääsemme viettämään joulua yhdessä. Toivottavasti valkoisessa (ja leudossa) pakkasmaisemassa. Välipäivinä on tarkoitus käydä Barcelonassa kääntymässä, vaihtamassa talvivaatteet helletamineisiin ja suunnata Argentiinaan juuri sopivasti päivää ennen vuoden vaihtumista.
Argentiinassa joulu ei ole niin erityinen ja perinteiden täyteinen juhla kun meillä Suomessa. Oikeastaan joulun ja uuden vuoden vietto ei ymmärtääkseni eroa kovasti toisistaan. Ohjelmassa on yleensä illallinen perheen ja sukulaisten kanssa sekä maljan kohottamista kellon lyödessä 12, ehkä muutaman raketin kera. Nuorten keskuudessa tätä seuraa vielä biletysyö kavereiden kanssa. Näin siis sekä 24. että 31. joulukuuta. Tämä perustuu tietenkin vain omiin kokemuksiini, empiirinen tutkimukseni ei kovin montaa argentiinalaisperhettä ole saavuttanut.
Kotona Suomessa taas joulupäivät kuluvat yleensä tutun kaavan mukaan. Jouluaatonaamun pikareissu Stockalle äidin ja tädin kanssa, Lumiukkoa telkkarista puolenpäivän aikaan, joulupuurolounas, joulusauna ja illaksi tädin luo sukulaisten kanssa syömään joulukinkkua ja muita herkkuja. Joulupäivä menee yleensä kotona yöpukumeiningeillä perheen kanssa syöden ja sään salliessa iltapäiväkävely keskuspuistossa kuuluu tietenkin suunnitelmiin. Tapanina sukuloidaan toisen tädin luona yhä jouluherkuista nauttien. Niin kauan kuin muistan jälkiruokana on toiminut taivaallinen vadelmajäädyke, jota saa vain kerran vuodessa ja josta unelmoidaan jo viikkoja ennen. Lapsuuden ja nuoruuden joulut ovat menneet aina samalla kaavalla ja perinteitä on vaalittu. Samoin Suomikoti muuttuu joulun alla punasävyiseksi, tyynyjä, peittoja ja kahvikuppeja myöten. Tonttuja löytyy joka paikasta, aitoa joulukuusta unohtamatta. Sanomattakin selvää, ettei joulu ole tuntunut joululta Australian, Argentiinan, Israelin tai Kuuban helteissä.
Nico koki ensimmäisen Suomijoulunsa viime vuonna ja oli ymmärtääkseni ihan tyytyväinen. Näistä syistä joulu Suomessa ja vuodenvaihde Argentiinassa on meille molemmille oikein loistavasti sopiva järjestely. Tunnustan, että joulu tuntuu vielä tällä hetkellä erittäin kaukaiselta Barcelonassa, jossa lämpötila keikkuu 20 asteen molemmin puolin ja aurinko paistaa. Onneksi joulukoristeita ja muuta hömpötystä ei vielä katu- tai kauppakuvassa näy. Odotan silti innolla Suomilomaa ja Argentiinalomaa, aikaa oman perheen ja Nicon perheen kanssa. Vaikkakin joudun varmasti etätöitä tekemään molemmilla "lomilla".
Tätä kaikkea ennen on kuitenkin vielä selvittävä Guatemalan kuukaudesta, jonka haasteellisuus olosuhteiden ja töiden muodossa ehkä pikkasen hermostuttaa - as in nervous (vaiko jännittää?). Lähtöön on enää yhdeksän yötä.
Kuvituksena tunnelmia Suomikodista viime joululta. Pahoittelut näinkin aikaisesta tonttufiilistelystä.
