Milano, Genova ja Italian rannikkoa

On joitain matkoja, joista minulla on todella vähän mitään muistikuvia. Olen kavereiden keskuudessa yleensä aina se, joka parhaiten muistaa mikä viikonpäivä oli silloin neljä vuotta sitten kun tehtiin sitä tai tätä ja miten tapahtumien kulku eteni. Silti aina kun muistelen elokuussa 2008 tekemääni pientä Italian ja Pariisin kierrosta, muistini pätkii hurjasti. Koko matkalta on taltioitunut suhteellisen vähän kuvia enkä ole kirjoittanut mihinkään ylös mitään niistä päivistä tai koko matkasta, mikä ehkä selittää huonomuistisuuden. Toisaalta vain muutama viikko tämän matkan toteutuksen jälkeen lähdin yliopistovaihtoon Kanadaan, mikä ehkä on vallannut aivojen rajoitetun muistitilan. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen ensimmäisten Kanada-viikkojen aikana ja niiltä viikoilta on muutenkin rutkasti enemmän kuvia, mikä toisaalta varmaan selittää minkä takia ne tapahtumat ovat paljon paremmin muistissa.

Marin Genova-muisteloiden innoittamana rupesin tutkimaan vanhoja valokuvakansioita koneen kätköistä kyseiseltä kesältä ja reissulta. Tämän tuloksena seuraa nyt kunnon kilometripostaus kuvineen kaikkineen.

Palataan siis hetkeksi ajassa taaksepäin. Elokuuhun 2008. Australian "siskoni" Jamee oli lentänyt Suomeen 21-vuotissynttäreilleni. Jamee oli Suomessa vaihto-oppilaana vuonna 2003 ja asui silloin perheessämme, emmekä olleet nähneet pariin vuoteen (edellisen kerran Australiassa 2006-2007 vuodenvaihteessa). Jameen suunnitelmissa oli suurempikin Euroopan valloitus, mutta itse osallistuin kesätöiden takia vain Italian ja Pariisin osuudelle. Tänään muistellaan tuota Italian osuutta.

Lensimme Suomesta Milanoon, jossa vietimme vain yhden yön ja yhden kokonaisen päivän. Elokuisena maanantaina kaupunki vaikutti yllättävän kuolleelta, joten se ei tehnyt meihin erityistä vaikutusta. Käppäiltiin keskustan katuja hetken aikaa ristiin rastiin ja käytiin joen varressa yksillä spritzeillä paikallisen opiskelukaverini kanssa.

Jamee oli saanut läksiäislahjaksi isoäidiltään pienen koiranpennun maailman matkalle mukaan, joten tämä söpöliini piti kuvauttaa kaikissa käydyissä kohteissa. Jo ensimmäisen Milano-päivän päätteeksi otettiin kuitenkin iltajuna Genovassa vaihdossa olevan, Jameen entisen työkaverin, autralialaisen Amandan luo.

Genovasta mulla on vaan jotain pieniä muistikuvia. Muistan esimerkiksi, että olin erityisen yllättynyt kaupungin kivasta tunnelmasta ja kauneudesta. Aamuespressot leipomon "baaritiskillä" ja tuoreiden viikunoiden maistelu torilla ovat myös jääneet mieleen. Yhtenä päivänä päästiin käymään paikallisella yliopistollakin Amandan mukana. 

En kuitenkaan muista kovin hyvin esimerkiksi millainen Amandan kämppä oli, entä kämppikset? En muista yhtäkään ravintolaillallista, ehkä me kokattiinkin kotona?

Vaikka Genovassakin olisi varmasti riittänyt näkemistä ja tekemistä useaksi päiväksi, käytiin me kuitenkin tutustumassa muutamaan lähikylään. Yhtenä päivänä suunnattiin junalla ihan vaan rannalle johonkin lähelle, jossa törmättiinkin pariin Amandan paikalliseen kaveriin, joilta saatiin venekyyti takaisin kotiin. 

Mulla ei valitettavasti ole mitään hajua, minkä nimisessä kylässä mahdettiin käydä. Joten jos joku lukijoista tunnistaa paikan, niin kertokaa ihmeessä. Hiekkaranta ei ainakaan tainnut olla kovinkaan suuri. 

Tässä kuvia katsellessa ja googlen kartta- sekä kuvahaun avulla päättelin, että pojat veivät meidät ensimmäisestä rantapaikasta seuraavaksi Camogliaan. 

Yhtenä päivänä otettiin Jameen kanssa kahdestaan suunnaksi Portofino. Suomalainen työkaverini oli sattunut kyseisessä paikassa samaan ravintolaan muun muassa Catherine Zeta-Jonesin ja Michael Douglasin kanssa muutama kuukausi aiemmin, mutta me ei sillä kertaa ainakaan tietoisesti törmätty kehenkään julkkikseen. Taidettiin ottaa juna Genovasta Santa Margherita Ligureen ja sieltä eteenpäin lautta Portofinoon. Muistan erityisesti rakennusten hienot maalaukset, joita jäin ihailemaan aivan matkaseurani ärsytykseen saakka.

Tässä teille oikein urakalla Italia-fiilistelyä sunnuntaihin. En näköjään ole vielä vuonna 2008 ymmärtänyt ruokakuvien päälle. Eiköhän olisikin siis jo aika palata Italian kulinaristiseen maailmaan, ehkäpä jo tänä vuonna?