Viidakossa Guatemalassa, Yaxhá

Välillä tekee hyvää palata reissukuviin vasta useamman kuukauden jälkeen. Valokuvilla on ihan eri vaikutus niitä katsellessa kun itse reissusta on kulunut jo pidempi aika. Myös vuoden takaiselta Guatemalan kuukaudelta jäi useita tarinoita kertomatta, ne ovat odotelleet vuoroaan ja sopivaa julkaisuhetkeä. Useita satoja kuvia on vielä läpikäymättä ja julkaisematta. Kesällä palasin selaamaan näitä kuvia ihan muita juttuja etsiessä, mutta äkkiä mieleen palasi tarinoita ja hetkiä, jotka oli jo ehtineet unohtua seitsemän kuukauden aikana. Eittämättä tuli hymy huulille, ei vitsit mitä kokemuksia ja seikkailuja sitä tulikaan elettyä.

Kirjoitin kyllä silloin aikanaan tunnetusta Tikalin kansallispuistosta (täällä ja täällä), jossa kävimme tutustumassa yhtenä pakoviikonloppuna ottaaksemme lomaa Guatemalan pääkaupungin hälinästä. Sen sijaan Tikalin kansallispuiston lähellä sijaitsevasta tuntemattomammasta Yaxhán kansallispuistosta jäi raportoimatta. Me lennettiin pääkaupungista Pohjois-Guatemalaan, Peténin aluelle vain viikonlopuksi, eli kahdeksi kokonaiseksi päiväksi, joten aika oli kortilla. Ensimmäinen päivä meni koko porukalla Tikalissa ja toiseksi päiväksi päätettiin poikien kanssa lähteä tsekkaamaan vielä lisää pyramideja, sillä aikaa kun muut tytöt jäi nauttimaan hotellin uima-altaasta ja pehmeästä sängystä. 

Oltiin varattu toisen päivän Yaxhán retki todella viime tipassa vasta edellisenä iltana Tikalin reissun jälkeen, mikä kostautui aika nopeasti. Hotellin kautta varattu auto ja kuski oli jotain "jämäkamaa", eikä siis perinteisiä yhteistyökumppaneita. Ensin saatiin odottaa puolisen tuntia auton ilmestymistä ja sen jälkeen vielä itse kuskin ilmestymistä. Meillä oli aika tiukka aikataulu, koska haluttiin olla ajoissa takaisin rauhottumassa hotellilla ennen illan paluulentoa Guatemala Cityyn. Kun kuski vihdoin pääsi paikalle ja päästiin matkaan, olikin bensa loppu ja vihainen kuski huusi meille ongelmistaan pomonsa kanssa. Ilmeisesti rahaa bensaan ei ollut, eikä me suostuttu hänelle mitään ylimääräistä maksamaan, joten hänkään ei suostunut meitä perille asti viemään. Erinäisten ärripurrien ja puhelinsoittojen jälkeen paikalle saapui toinen "luottokuski" modernimman auton kanssa ja päästiin vihdoin reilu tunti aikataulusta myöhässä matkaan.

Guatemalalle tyypillisesti, myös luonnonpuiston porteilta löytyy tarvittavat aseiden kieltokyltit.

Tämä veijari esittää sateen jumalaa.

Otettiin ensin ryhmäkuva pyramidin juurella..

ja ylös kiivettyä kuva kaverista alhaalla.

Siinä missä Tikalin kansallispuistossa oltiin kuljettu oppaan kanssa, päätettiin Yaxhán reissulla kierrellä ihan keskenämme, omaan tahtiin. Oltiin varmoja, että selviydytään kierroksesta ripeämmin ja tarkoitus oli kuitenkin ehtiä illan koneeseen. Yaxhássa oppaaton kulku onnistui kyllä paremmin, koska siellä oli erittäin selkeästi merkitty reitti, jonka pystyi kulkemaan ympäri. Edellisenä päivänä Tikal oli täynnä väkeä ja onneksemme Yaxhá loisti tyhjyyttään. Koko puistossa tuli vastaan ehkä maksimissaan kymmenen muuta talliaista. Ja niiden lisäksi vain agressiivisen puoleiset apinat.

Ylhäältä oli muuten ihan mielettömät näkymät, tässä näkymä Yaxhá järvelle.

Osalle pyramideistä noustaan huikeita puisia porrasrakennelmia pitkin, kun taas toisille ihan vain pyramidin seinämää myöten.

Tällaisia polkuja tallusteltiin pyramidiltä toiselle, välillä tuli vastaan vielä maan alla lymyilevä pyramidi (kuten alla olevassa kuvassa) ja välillä jo esiin kaivettu kaveri.

Viidakon keskellä kun oltiin, löytyi luonnosta monimuotoista kasvillisuutta ja eläimiäkin. Mitä upeampia perhosia lenteli siellä täällä - ne oli suomalaisessa mittakaavassa isoja - samalla kun pinkkejä heinäsirkkoja hyppi jalkojen juurella sekä sudenkorennot pörisytti ympärillä. Varsinkin pyramidien laella korkeuksissa. Kosteusprosentti oli aikamoinen ja itikoita hyrräsi joka puolella samalla kun aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Suurimmaksi riesaksi osoittautui kuitenkin apinat! Voitteko kuvitella, että nämä fiksut elukat yrittivät tieten tahtoen kakata ja pissata meidän päälle. Jäätiin ihailemaan niitä ensin pienen etäisyyden päähän, ne piti aikamoista mekkalaa ja oltiin jopa hetki suoraan niiden alapuolella ottamassa kuvia. No eikös ylhäältä oksien lomasta ruvennut tippumaan yhtä sun toista pommia meidän niskaan. Ehdittiin onneksi ajoissa arkuun.

Tässä kaverin filmiä tilanteesta, kun ollaan juuri tajuttu millä mielellä apinat on.

Nousu pyramidin seinämää pitkin oli yllättävänkin haasteellista. Portaikon leveys vaihteli erittäin paljon, joten nousu oli pakko tehdä ns. siksak-kuvioista polkua pitkin etukenossa. Eikä missään nimessä katsoa alas, ettei rupea huippaamaan.

Mutta ylhäältä oli kyllä huimat näkymät!

Tässä noustiin näköalapaikalle, joka olikin aikamoisen kasvillisuuden peitossa.

Lopuksi laskeuduttiin alas järvelle, josta ei suureksi pettymykseksemme löytynytkään mitään jännittävää tai oikotietä lähtöpisteeseen. Pelkästään söpö huvimaja ja hieman pelottava varoituskyltti.

Yaxhán kansallispuisto oli kyllä ihan mieletön. Suosittelen sinne menemistä ehdottomasti jos Peténiin asti lähtee ja Tikalissakin vierailee. Jos näiden kahden välillä pitäisi valita, menisin ehdottomasti Yaxhán ennemmin. Jostain syystä vaan Tikal on paljon tunnetumpi. Nautin kuitenkin enemmän siitä, että saatiin kävellä omalla porukalla ihan rauhassa keskellä viidakkoa eläinten ääniä kuunnellen sekä ilman suuria ihmismassoja väistäen. Alueella olisi muutakin mielenkiintoista nähtävää, jonne valitettavasti me ei lyhyen viikonlopun aikana keretty - mutta ehkä sitten ens kerralla.

Huomenna muuten tulee kuluneeksi tasan vuosi Yaxhássa vietetystä päivästä. Niin se aika rientää!