Ensin olin pari päivää mökillä, keskivkosta perjantaihin. Perheen kanssa ajettiin sitten perjantaina Valamon luostariin visiitille. Vettä satoi tietenkin tajuttomasti, juuri kun piti nousta autosta. Luostarin uusi kirkko oli hieno ulkoa päin, mutta muuten koko luostari-alue oli pettymys. Tietenkin mielessä olin kuvitellut jotain harmaata, kivistä vanhaa rakennusta, jossa munkit häärää. Ei ihan todellisuutta.
Luostarilta ajettiin Bombaan, Nurmekseen, jossa käytiin syömässä. Siellä oli omituisen näköinen moderni kylpylä metsän keskellä ja vanhoja karjalalaiseen tyyliin koristeltuja hirsitaloja.
Illaksi ajettiin Paalasmaan leirintäalueelle, joka sijaitsee saarella Pielisellä. Paalasmaa on Suomen korkein saari ja sinne päästiin jännällä lossilla. :)
Lauantaina ajettiinkin Pielisen ympäri. Matka vei ensin Kolille ihailemaan maisemia. Noustiin koirien kanssa Ukko-Kolille ja Akka-Kolille. Hienot oli maisemat. Ei mikään uutinen sinänsä, mutta tulipa taas todistettua, että Suomessa metsää ja vettä riittää silmänkantamattomiin. Puhdas luonto tuoksui ihanan raikkaalle.

Iltapäivällä ajettiin vielä Ruunaan leirintäalueelle syömään ja ihailemaan lisää luontoa ja Neitikoskea.

Oli oikein ihana maaseutumatkailu-vkonloppu vastapainona pääkaupingin arkeen. On hyvä välillä muistaa, että Suomestakin löytyy uusia mielenkiintoisia paikkoja, eikä niitä tarvitse aina ulkomaille lähteä etsimään -vaikka se onkin tietty paljon houkuttelevampaa.
Tajusin miten erilaista elämää maaseudulla eletään ja miten erilaisia voi ihmiset olla saman maan sisällä. Löysin kuitenkin itsestäni sen kaupunkilaisen ja oli kiva päästä takaisin stadiin sunnuntai-iltana. Junamatka Lahdesta Helsinkiin sadan koiran kanssa samassa vaunussa oli oiva keino palauttaa mieli takasin maanpinnalle ja todellisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti