Pitkäperjantain auringonpaiste Englannissa vei meidät retkelle Peak Districtin kansallispuistoon. Hyvä keli ja kansallinen vapaapäivä oli tuoneet muutaman muunkin tallaajan (ja autoilijan) samoille kulmille, päivä oli nimittäin mitä mainioin kansallispuistossa ulkoilulle. Ruuhkassakin tuli istuttua jokunen tovi, mutta se taisi hermostuttaa lähinnä pelkästään tyttöjen auton kuskia, sillä ei me muut oltu asiasta moksiskaan. Mikäs siinä vihreitä niittyjä ihaillessa auringon säteiden loisteessa ja lampaita ihmetellessä. Parempi toki ihmetellä niitä auton ikkunat kiinni, nimittäin ikkunan avattua autoon rupesi leviämään sellainen lemu, että takapenkillä voitiin huonosti.
Perillä annettiin polun ja houstien johdattaa. Jännitystä kävelyyn toi ajoittain kohdalle sattuvat kiviaidat ja esteet. Onneksi kuitenkin tällainen kokematonkin estejuoksija selvisi näistä haasteista kunnialla. Meitä ei oltu etukäteen varoiteltu mistään Operaatio Kukkulallenoususta, vaan käppäiltiin rauhassa lampaita ja paikallista populaa seuraten. Kuten kuvista näkyy, luonnon keskellä ei oltu pelkästään omalla porukalla. Yksi tämän alueen kohokodista näytti olevan joen ylitys kiviä pitkin hyppien ja paikalle meinasikin muodostua pieni ruuhkanpoikanen. Innostuttiin lopulta koko porukka pienestä nousuvaelluksesta ja meidän onneksi popula väheni sitä mukaa mitä ylemmäs noustiin.
Kesken nousua pysähdeltiin välillä maisemia ihailemaan ja kuvia ottamaan, sekä tietenkin myös hengitystä tasaamaan. Yritin olla katsomatta ylös, jotta en tiedostaisi kuinka paljon nousua oli vielä jäljellä. Kukkula tuntui ajoittain niin loputtoman korkealta. Kovan nousun jälkeen odotti kuitenkin huikea palkkio. Nimittäin maisemat huipulta oli kyllä kaiken sen nousun vaatiman vaivan arvoiset! Ja sanomattakin selvää, että perillä oli aikamoinen voittaja-fiilis, kun sai iskeä pepun pehmeään viheriöön tuulen tuivertaessa poskilla ja auringon iskiessä päin pläsiä.
Sanomattakin selvää, että alastulo oli paljon helpompaa. Ehkä sen takia, että se tapahtui kukkulan etupuolelta ja siellä oli vähemmän kivikkoa. Tuntui siltä, että alhaalla oltiin alta aikayksikön. Aamupalasta oli ehtinyt kulua jo muutama tunti, joten vatsa taisi kurnia jokaisella. Näin hienon saavutuksen kunniaksi oli pienet hotdogit ja jäätelöt ehdottomasti ansaittu.
Näitä vihreitä nummia ja aurinkoisia päiviä kelpaa muistella. Varsinkin nyt, kun Helsinkiin on luvattu huomiseksi lumista takatalvea. Missä kevät?
Perillä annettiin polun ja houstien johdattaa. Jännitystä kävelyyn toi ajoittain kohdalle sattuvat kiviaidat ja esteet. Onneksi kuitenkin tällainen kokematonkin estejuoksija selvisi näistä haasteista kunnialla. Meitä ei oltu etukäteen varoiteltu mistään Operaatio Kukkulallenoususta, vaan käppäiltiin rauhassa lampaita ja paikallista populaa seuraten. Kuten kuvista näkyy, luonnon keskellä ei oltu pelkästään omalla porukalla. Yksi tämän alueen kohokodista näytti olevan joen ylitys kiviä pitkin hyppien ja paikalle meinasikin muodostua pieni ruuhkanpoikanen. Innostuttiin lopulta koko porukka pienestä nousuvaelluksesta ja meidän onneksi popula väheni sitä mukaa mitä ylemmäs noustiin.
Kesken nousua pysähdeltiin välillä maisemia ihailemaan ja kuvia ottamaan, sekä tietenkin myös hengitystä tasaamaan. Yritin olla katsomatta ylös, jotta en tiedostaisi kuinka paljon nousua oli vielä jäljellä. Kukkula tuntui ajoittain niin loputtoman korkealta. Kovan nousun jälkeen odotti kuitenkin huikea palkkio. Nimittäin maisemat huipulta oli kyllä kaiken sen nousun vaatiman vaivan arvoiset! Ja sanomattakin selvää, että perillä oli aikamoinen voittaja-fiilis, kun sai iskeä pepun pehmeään viheriöön tuulen tuivertaessa poskilla ja auringon iskiessä päin pläsiä.
Sanomattakin selvää, että alastulo oli paljon helpompaa. Ehkä sen takia, että se tapahtui kukkulan etupuolelta ja siellä oli vähemmän kivikkoa. Tuntui siltä, että alhaalla oltiin alta aikayksikön. Aamupalasta oli ehtinyt kulua jo muutama tunti, joten vatsa taisi kurnia jokaisella. Näin hienon saavutuksen kunniaksi oli pienet hotdogit ja jäätelöt ehdottomasti ansaittu.
Kiivettiin takana näkyvälle kukkulalle!
Näitä vihreitä nummia ja aurinkoisia päiviä kelpaa muistella. Varsinkin nyt, kun Helsinkiin on luvattu huomiseksi lumista takatalvea. Missä kevät?
Ihania kuvia! Mun piti käydä Peak Districtillä Manchesterin reissulla, mutta säät ei oikein suosineet enkä uskaltanut riskeerata tuolla hortoilemista kaatosateessa ja mudassa :D Luonto on kyllä ihan älyttömän kaunista Englannissa!
VastaaPoistaKiitos Jasmin! Meidän Manchester houstit oli myös suunnitelleet retkeä tuonne, mutta meille sattui supersateinen päivä ja onneks oltiin just pari päivää aiemmin ehditty käydä alueella. Ehdit sitten ens kerralla, Aberdeenistä ei ole niin pitkä matka :)
PoistaOlittepa reippaita! :) Loytyy siis Englannistakin kunnon kukkuloita kiivettavaksi. Englannin maaseutu on mun bucket listilla ollut jo kauan.
VastaaPoistaVoi löytyy kyllä :) On se Englannin maaseutu tosi suloista!
PoistaKaunista. Vihreää jo kaipaisi. Eilen haravoin innolla nurmikkoa ja kannettiin kesäkalusteita paikalleen. Sen vuoksi olin suorastaan tyrmistynyt noista lumiuutisista. Uskottelen itselleni, että se on vain väärää tietoa tai myöhäinen aprillipila.
VastaaPoistaJäin vain miettimään miten vihreää tuolla on, kun puut ja kasvit ovat ehtineet vehreytyä. Varmasti satumaista. Täällä antaa vielä odottaa. Toistaiseksi Helsingin keskustassa ei ole vielä lunta tullut, mutta kylmä on kuin joulukuussa :(
PoistaTuonne kun pääsisi nyt! Tämä Suomen kevät on kieltämättä ollut aika masentava tähän mennessä... :) Onneksi mun lomaan on enää reilu pari viikkoa!
VastaaPoistaNiinpä. Tää on ollut yllättävän masentava. Onkohan tää normaalia masentavampi? Ainakin musta tuntuu silti, mutta voi olla, että aika on kullannut muistot!
PoistaUu kuinka ihanan näköistä... ja mahtavia kuvia! ;) Tuonne pitää vielä miunkin päästä käymään...
VastaaPoistaKiitsa, sinne vaan Lauraa moikkaamaan :)
PoistaVau mikä vaellusreitti! Aivan mahtavat maisemat. Kyllä tekisi mieli taas vuorille vaikkei niin kauaa olekaan kulunut aikaa kun viimeksi olin.
VastaaPoistaTuolla riittää temmellettävää ja maisemat oli huiput. Meillä jäi Katalonian vaellukset tekemättä siellä asuessa, mutta sielläkin taitaa riittää maisemia ja puitteita :)
PoistaKuski ei kyllä muutenkaan ole tunnettu kärsivällisyydestään mutta liikenneruuhkassa se vähäinenkin kärsivällisyys hupenee aika nopeasti :D Mä en kestä kuinka ihania nää kuvat on!
VastaaPoistaHeheh, se on totta :D Saatiin kyllä huiput kuvat muistoja verestämään. Laitan teille niitä jakoon!
PoistaEn ole koskaan Englantiin sen suuremmin halajannut, mutta nämä kuvat saivat kyllä ajattelemaan hieman toisin. :-)
VastaaPoistaMukava kuulla Satu :) Löytyyhän sieltäkin kaikenlaista!
Poista