Tunnelmia Guatemalasta

Pääsin kuin pääsinkin perille Guatemalaan onnistuneesti Lontoon ja Miamin sattumusten jälkeen. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja toinen vielä edessä. Aika on itse asiassa kulunut jotenkin yllättävän hitaasti. Rehellisesti sanottuna mietin jo pari päivää sitten, että kuinka vieläkään ei olla reissun puolivälissä. 

Ensimmäisenä päivänä pääsin tutustumaan presidentin vastaiseen mielenosoitukseen Guatemala cityn pääaukiolla presidentin palatsin edessä. Varapresidentti tajusi jo erota virastaan korruptioskandaalin myötä, mutta kansa vaatii nyt presidentin eroamista. Mielenosoitus oli todella rauhallinen ja hyvänmielinen, oli mielenkiintoista lukea erinäköisiä julisteita ja iskulauseita. Mielenosoituksia on pidetty viimeisen kuukauden aika useita, jokunen niistä on päätynyt ihan YLEn uutisiin saakka.

Ensimmäisen viikon aikana tulikin sitten reissattua aikalailla ympäri maata. Olen matkannut autolla paikallisen kollegan kanssa useita tunteja pitkin maanteitä. Selittänyt Suomesta ja kysellyt Guatemalasta. On käyty läpi aiheita politiikasta uskontoon ja talouteen. Paikalliskollega nauroi kun kerroin Suomen poliisin ampuneen viime vuoden aikana yhteensä kuusi laukausta. Ajattelin, että ehkä se selittää minkä takia katseeni kiinnittyy täällä katukuvassa näkyviin aseisiin. Tässä maassa kuusi tuskin riittää edes pääkaupungissa yhden yön aikana tapahtuvien laukauksien laskemiseen.

Alkuviikosta oltiin ihan maan itärannikolla Izabalin maakunnassa, joka sijaitsee todella lähellä Hondurasin ja Belizen rajaa. Maisemat oli ihan kuin Karibian saarelta. Välissä kävimme nukkumassa yhden yön (tai pikemminkin muutaman tunnin) pääkaupungissa ja jatkoimme matkaa maan länsiosaan.

Olen tavannut paljon paikallisia nuoria ja kuullut heidän huolistaan ja unelmistaan. Osa asioista, jotka kuuluvat heidän arkipäiväänsä kuulostaa omaan korvaan niin utopistisilta. Ihmiskauppa, kidnappaukset, rikollisjengit ja huumereitit ovat täällä läsnä niin eri tavalla kuin siellä meidän lintukodossa Suomessa. Olen jutellut paikallisten päättäjien kanssa ja ihmetellyt miten yksikään maa voi kehittyä parempaan, jos vallassa on sellaisia ihmisiä, joita olen tavannut. Olen kuunnellut yhden pienen kylän paikallisradion omistajaa ja miettinyt kuinka eri planeelta me saman maapallon ihmiset oikein tulemmekaan.

Olen ihastellut maisemia kollegan kiinnittäessä huomiota lähinnä asfalttiin ja muuhun liikenteeseen. Olen harmitellut, etten ole pystynyt ikuistamaan näitä upeita maisemia kameran muistikortille, vaan pelkästään omaan muistiini. Auringonnousu aamulla tienpäällä ja vuoristojonot. Täysikuun loiste ja tulivuoret. Tropiikin sademetsän vihreys, palmut, kookokset, banaanipuut ja kauniit kukat. Ne maantien reunassa siistissä rivissä olevat tuoreet ananakset, mangot ja muut hedelmät.

Sadekausi on näkynyt katukuvassa ympäri maan. Tänäänkin täällä Guatemala cityssa on satanut koko iltapäivän, varmaan jo kohta 4-5 tuntia putkeen enemmän tai vähemmän rankasti. Sekä idässä, että lännessäkin satoi runsaasti ja ukkonen jyrisi. Onneksi sentään lämpötila on vähän laskenut ja on helpompi hengittää. Huomenna suuntaan jälleen länteen, tällä kertaa lähemmäs Meksikon rajaa!