Ja taaskaan ei mennyt ihan putkeen..

Tässä vaiheessa mun pitäisi olla jo Guatemalassa, mutta istunkin hotellihuoneessa Miamissa. Olisihan se nyt ollutkin liian hienoa päästä kertaheitolla suoraan Guatemalaan ja vielä melkein saman päivän aikana. Aamulla pääsin Helsinki-Vantaalla pitkästä aikaa Schengen alueen ulkopuolelle lentävien lähtöterminaaliin. Siinä vaiheessa tajusin, minkä takia joku saattaisi pitää Helsinki-Vantaan lentokenttää lempparikenttänään. Schengen alueelta lähtevillehän on paljon paremmat puitteet, on tilavaa ja väljää sekä paikkoja, johon istua. Tällä kertaa päätin istua aamupalalle Starbucksiin juomaan lattea ja syömään kotoa tuotua voileipää. Tajusin, että olen vihdoin tajunnut kasvaa aikuiseksi ja oikean kahvin rakastajaksi. Tai sitten jossain muussa oli vikaa, mutta päättelin tämän siitä, että Starbucksin latte maistui nyt ensimmäistä kertaa ihan kuralta. Yök. Ei enää ikinä! Olen vieläkin katkera siitä, että lentokentältä lähti ainoa kunnon kahvila, Roberts jo muutama vuosi sitten.

Lontooseen laskeuduttiin huippusäässä. Lenan vinkin ansiosta olin aamulla valinnut F-paikan koneesta ja siltä olikin hienot näkymät halki Lontoon. Iso Benkku, Lontoon Silmä sun muut erottuivat upeasti yläilmoista. Heathrowlla mulla olikin vajaat pari tuntia vaihtoaikaa, enkä ollut ollenkaan osannut tajuta kuinka tiukille sekin menee. Terminaali kolmosesta piti lähteä suikkeloimaan terminaali vitoseen. Piti ottaa bussia ja junaa. Terminaali vitoseen saavuttua oviaukossa odottikin lentokenttävirkailija Miami-kyltti kädessä, saatiin häneltä fast express -kortit mukaan ja sillä hoitui kivasti passintarkastus ohituskaistaa pitkin. Ehdin juuri kipaista naistenhuoneessa sekä hakea WHSmithiltä pullon vettä ja levyn Galaxyn cookie cramble -suklaata -oi niitä aikoja!

Olin jo paikallani Miamin koneessa puoliunessa, kun kapteeni kuulutti lentokoneessa olevasta viasta. Ilmeisesti joku takaovista ei ollut kohdillaan. Lähtö tulisi myöhästymään pari tuntia, koska meidän piti vaihtaa konetta. Jaahas. Pointsit kuitenkin British Airwaysille siitä, että putken ulostautuessa meitä odotti asiakaspalvelutiskillä viiden punnan ruokalipukkeet. Sillä sai yllättävän paljon tavaraa Bootsista. Kylmän lohipastasalaatin, tuoremehun, suklaapatukan, minttupastilleja ja vielä purkkaa. Ihana myyjä ei antanut minun käyttää vajaata seteliä vaan kehotti nappailemaan pastilleja ja purkkaa, jotta kassa näytti 4,99 ja sain ruokaa koko lipukkeen edestä.

Onneksi uusi kone saatiin alle "aikataulussa" ja lentoon päästiin vain kolmisen tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Tässä vaiheessa oli jo aika selvää, etten tule illan Guatemalan koneeseen ehtimään. BA:n työntekijät kehottivat kaikkia rentoutumaan ja olemaan murehtimatta jatkolentoja. Tein työtä käskettyä. Olin tosi positiivisesti yllättynyt, kuinka siististä lentohenkilökunta hoiti hommat. Kapteeni pyyteli useaan kertaan anteeksi ja tuli matkustamoon selittämään asiaa ja otti ihmiset ovella vastaan. Koko väki oli jotenkin yli-ystävällisiä ja kiitteli vaan matkustajien kärsivällisyyttä.

Ja kuinkas sitten kävi Miamissa? Perillä oltiin klo 18 ja mun Guatemalan koneen piti lähteä 18:50. Olin etukäteen lukenut kauhukertomuksia Miamin lentokentästä, jolla tarvitsee tuntikausia aikaa lennon vaihtoon. Helsingissä olin tyytyväinen, että pystyin checkaamaan matkalaukun Guatemalaan asti. Pääsin kyllä Miamin koneesta ulos todella nopeasti, käytävällä odotti ystävällinen virkailija, joka ojensi kirjekuoren käteen. "Tässä on tiedot hotellista, saat siellä ruokaa ja huomenna lennät Guatemalaan". Tyytyväisenä kävelin passintarkastukseen ja yllättäen sielläkin oli hiljaista. "1st time ESTA travellers" -jonossa ei ollut kuin muutama ihminen, joten maahantulo sujui nopeasti. Virkailija oli kuubalainen heppu, jonka kanssa heitettiin läppää. Eipä ole ennen Jenkkeihin tulo sujunut noin mukavasti. Puoli tuntia sen jälkeen kun pääsin koneesta ulos olin jo lentokeltältä ulkona odottamassa shuttlea hotellille. Siinä kestikin sitten melkein toiset puoli tuntia. Onneksi vastassa oli jälleen symppis kuubalainen kuljettaja. 

Hotellilla asiat ei sitten sujuneetkaan niin mutkattomasti. Olin saanut British Airwaysilta kirjekuoren, josta löytyi matkalippu huomiseksi sekä kirje, jossa luki hotellin tiedot ja pahoittelut myöhästyneestä lennosta. Varsinaiset hotelliyöhön ja ruokailuun oikeuttavat voucherit olivat kuitenkin jääneet kirjekuoresta pois, minkä vuoksi hotellin respa ei pystynyt ottamaan mua vastaan vaan lähettivät takaisin lentokentälle hakemaan puuttuvia vouchereita. Vähänkö otti päähän! Yritin järkeillä ja taistella vastaan, mutta eivät neljä ukkoa selitti, etteivät kuulemma voi puhelimitse soitella eikä heillä ollut matkustajien nimiä. He olivat hotellilla saaneet vain tiedon, että varatkaa näin ja näin monta huonetta.. väsymys painoi päälle ja multa pääsi itku. Kuubalainen shuttlekuski yritti tarjota lohdukkeeksi omaa lounastaan ja lähti heittämään mua takaisin lentokentälle (onneksi hotelli oli vain 10 min ajon päässä kentältä). British Airwaysin check-in tiskillä tulostivat mulle uudet voucherit kädenkäänteessä. Tässä vaiheessa shuttle-vuorot olivat kuitenkin jo vähentyneet ja odotin taas kuljetusta reilu puolisen tuntia.

Hotellille päästyä sain vihdoin huoneen ja kävin illallistamassa yläkerran "näköalaravintolassa". Respassa vastaan tuli muutama muu BA:n matkustaja, jolta puuttui se kullan arvoinen voucher kirjekuoresta. En siis ollut ainoa huono-onninen. Matkalaukkua en saanut mukaan, joten se odottaa kentällä huomista lentoa. Olisi ollut järkevää pakata edes vaihtopaita tai alkkarit käsimatkatavaroihin. Piti tämäkin oppia kantapään kautta. Nyt toivottavasti saan nukuttua ja herään herätyskelloon, jotta huomenna ehdin viimeinkin Guatemalan koneeseen.