Matkamessuista ja blogipöhinästä

Viime päivinä on joka puolelta tullut sellaista Matkamessu-hypetystä, että oksat pois. En oikein ole messutyyppiä sitten ollenkaan. Se karsea ihmismäärä vaan ahdistaa ja esitteiden kerääminen on turhauttavaa. Mulle ainakin käy aina niin, että sitten ne lippuset ja lappuset päätyy johonkin olohuoneen nurkkaan, unohtuu ja lopulta joskus siivouspäivänä lentää suoraan roskiin. 

Päädyin monen sattuman kautta kuitenkin kokeilemaan, josko saisin näille Pohjoismaiden suurimmille matkamessuille bloggaajapassin. Ja sainhan minä. En oikein edes tiedä miksi sitä hain - uteliaisuuttani kai ja ehkä siksi, että pääsisin ilmaiseksi tsekkaamaan messut monen vuoden jälkeen. Ei ne kuitenkaan olleet siitä miksikään muuttuneet. Enkä muuten varmasti olisi maksanut niistä sitä 18 euron sisäänpääsymaksua. Joka tapauksessa, ensimmäistä kertaa tämän blogin kuusi- ja puolivuotisessa historiassa sain jotain ilmaiseksi blogin ansiosta. Saavutus kai sekin.

Ensimmäisen messupäivän iltana osallistuin ihkaensimmäiseen ns. viralliseen bloggaajatapahtumaan (epävirallisia blogin kautta järjestettyjä tapaamisia on kyllä pidetty). Tilaisuus oli sanan kaikessa merkityksessä aika random ja mietin kyllä moneen kertaan menenkö ollenkaan paikalle. Tuntui erikoiselta mennä tilaisuuteen, jossa tiesi olevan kymmeniä muita bloggaajia, lähinnä tuntemattomia tai vain blogien kautta tuttuja. Onneksi paikalla oli kuitenkin mukavia tyyppejä, enkä sitä nyt ollenkaan etukäteen epäillytkään. Muutama etukäteen oikeasti tuttu naama paikalla kuitenkin oli, nimittäin sekä Kea että Satu kävivät vuorollaan edellisessä kotikaupungissani ja treffattiin siis jo viime vuonna Barcelonassa. Oli lopulta tosi hauska tavata monia muitakin ns. "nettituttuja" livenä. Tapasinpa vihdoin myös ne kaikki kolme kaimaani, joiden blogeja ja seikkailuja olen seurannut jo useamman vuoden ajan.

minullekin (eikä vain ulkkareille) eksoottinen jääporoveistos sekä vihdoin Eva & Manu livenä

Bloggaajapassilla olisin päässyt messuilemaan jo ammattilaispäiville, mutta en sitten työkiireiltäni sinne asti ehtinyt. Niinpä päädyin menemään paikalle vain lauantaina ystävän kanssa. Mikäs siinä käytäviä seilatessa ja kuulumisia vaihtaessa. Yhden luennonkin päädyin kuuntelemaan, "10 vinkkiä täydellisen matkakuvan ottamiseen". Ei sekään kovin jännittävä ollut. Teillekin tiedoksi, että kameran linssi tosiaan kannattaa pitää puhtaana (ja puhdistaa), jos haluaa ottaa hyviä kuvia. Hurja salaisuus!

Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen tuli niin karmea nälkä ja ahdistus, että päätettiin suunnata kotiin. Sitä ennen oltiin jo pienellä porukalla paettu ihmisvilinää yhden bussin takaosaan ajatuksia vaihtamaan ja silmiä lepuuttamaan. Silti tuntui, että kotiin oli päästävä ja messupäivä oli tullut loppuunsa. Onneksi kuitenkin keksin vielä käydä pikaisesti Argentiinan osastolla. Lähinnä ajattelin, että voisin käydä katsomassa minkä näköistä  heppua siellä on maata edustamassa. Yllätys oli suuri, kun löysinkin tiskiltä muutaman purkin dulce de lecheä, paikallisten karamellilevitettä, jota on kaikessa makeassa keksissä, viinerissä ja kakussa. Muovilusikalla sai maistiaisen Argentiinasta kuka vaan messuvierailija. Tiskin takaa ei löytynytkään kaukaa tulleita, vaan suomalaisen matkatoimiston väkeä. Hellyyttävä tyyppi, koska ymmärsi että tiesin mistä puhuin kyseltyäni argentiinalaisten herkkujen perään ja niiden kyseisten purkkien alkuperää. Ymmärsi myös ilostuttaa meidän messupäivää omilla purnukoilla, jotka saatiin kotiin tuotavaksi. Oli siinä kotiväkikin mielissään. Melkein koko purnukka päätyi seuraavana päivänä isän synttärikakkuun.

Finnair ja Aurinkomatkat olivat keksineet aika hauskan valokuvausboothin omalle ständilleen. Sieltä mekin löydettiin itsemme kuvauttamassa oikein porukalla. Valinnaksi osoittautui NYC, tottakai. Ymmärtääkö joku meidän viestin?

Ei ole ainakaan vielä kukaan ilmottanut, että olisin voittanut lennot.

Kaikkea tätä matkablogi-pöhinää sivusta seuranneena en voi kun vain todeta, että se ei ole minua varten. Blogini on alusta lähtien ollut lähinnä minulle ja perheelleni suunnattu päiväkirja, johon on vuosien varrella eksynyt monia muitakin ihmisiä tuomaan iloa kommenteillaan. On ollut huippua tavata ihmisiä eri puolilla maailmaa (Buenos Airesissa ja Barcelonassa) blogin kautta ja voida antaa vertaistukea tai vinkkejä ja apua blogin lukijoille. Se on se syy, minkä takia tätä blogia kirjoitan. En missään nimessä havittele suurempia lukijamääriä tai erinäisiä yhteistyökuvijoita, vaan toivon pystyväni jatkossakin kirjoittamaan itseäni ja lukijoitani kiinnostavista aiheista, oli se sitten arjesta Suomessa tai muualla. Ettekä varmaankaan pääse pälkähästä ainaisten Argentiina-juttujen suhteenkaan. Tämä on varmasti osa syy, minkä takia en koe, että saisin Pohjoismaiden suurimmista Matkamessuista jotain irti - jotain muuta kuin ilmaisen purkin dulce de lecheä.