ToRoNTo Nuit Blanche

Lauantaina lähdettiin viiden vaihtarin kesken ajamaan kohti Torontoa. Kesti hetken, ennen kuin löydettiin Kingstonista ulos -vaikka ei uskois, kun tää on niin pieni paikka- ja oikealle motarille. Meitä oli kaks norjalaista, kaks suomalaista ja yks skotti.
Matka vuokra-autossa taittui suht mutkattomasti, norjalaiset hoiti meijät siististi Torontoon ja saatiin jätettyä auto parkkihalliin. Ei maksettu kun 17 dollarin (siis ~12 erkkiä) parkkimaksu, 21h Toronton keskustassa, China Townissa. Tuntui halvalta verrattuna esim Helsingin hulluihin parkkimaksuihin!

Päädyttiin kahvittelemaan Kensington Market-kortteliin, jossa kulttuurit kohtaavat. Join strawberry-mocha kahvin. Jotain ennenkokematonta ja -näkemätöntä. Todella makeaa, mutta hyvää! Nam.
Sen jälkeen vähän hajotettiin porukkaa ja mentiin Laten kanssa käymään Eaton Center-kauppakeskuksessa muutamassa kaupassa. Löysin itselleni syksy-talvi-siirtymäaika takin suht halvalla. Jee!

Illalla mentiin kaikki yhdessä japanilaiseen ravintolaan syömään sushia. Täytyy myöntää, että vähän nyrpeänä otin vastaan norjalaisten ehdotuksen mennä sushittelemaan päivälliseksi, mutta ruoka oli uskomattoman hyvää! Ja halpaa. Ostettiin kaksi isoa annosta erilaisia susheja, joita oli yhteensä 40kpl ja jaettiin ne viiteen pekkaan. Paljon lohta ja avokadoa yms. Uskomattoman makusta. En tiennyt, että sushi voi olla niin taivaallisen hyvää. Nyt tiedän! :)

Sushi-ravintolasta jatkettiin Red Roomiin chillailemaan, joka oli meille tuttu paikka jo kahden viikon takaa.. Siellä käytiin läpi Toronto Nuit Blanche (Valkoinen Yö) vihkonen ja ruksattiin kartasta kaikki erikoisuudet, joka haluttii nähdä. Kyseessä oli siis auringonlaskusta auringonnousuun kestävä ns. taiteiden yö, joka oli merkitty alkavan lauantaina klo 6:52 pm. Ympäri Toronton keskustaa oli yli 100 juttua meneillään koko yön.
Oltiin vähän kunnianhimoisia, eikä kyllä nähty läheskään kaikkia kartalta ruksattuja juttuja. Oltiin päätetty kävellä välimatkat, eikä käyttää metroa, joten aikaa kului pitkiä välimatkoja kävellessä.

Ensimmäinen taideteos, joka sattui meijän matkalle oli "vesiputous", joka oli tehty tyhjistä muovipulloista ja siihen kohdistetut siniset spotit sai sen muistuttamaan oikeaa vesiputousta, tarpeeksi kaukaa katsottua.

Sen jälkeen suunnistettiin keskustaan Eaton Square:lle, jossa heilui mies puutornissa spottivalon kanssa ja osoitti randomisti väkijoukkoon. Taideteoksen nimi oli "15 seconds of fame" ja tottakai meijän porukka sai osansa kuuluisuudesta ja pistettiin sekopäätanssiksi.. äkkiä meijän ympärillä oli kameramiehiä ja salamat välkkyi. Puuttui enää punainen matto!

Keskusta oli täynnä ihmisiä. Asfalttiin oli myös maalattu taideteoksia. Kaupungin talon ikkunoissa oli hieno valoshow.


Välillä käytiin Tim Hortons'issa (kanadalaisten oma, halpa, Starbucks-versio) kahvilla ja lämmittelemässä.. ulkona oli aika kylmä! Olisi pitänyt olla lapaset kädessä.

Toronton taidekoululla oli rakennuksen seinään heijastettu hevosen varjo. Ihmiset sai mennä kuntopyörää ajamaan ja sitä polkiessa hevosen varjo lähti seinällä laukkaamaan, mitä kovempaa polki, sitä kovempaa hevonen laukkasi ja oma varjo näkyi ratsastajana.

Kolmen aikaan lähdettiin vähän eri suuntiin, koska Laten kanssa haluttiin mennä zone C-alueelle, joka oli paljon kauempana. En edes tajunnut, miten kaukana. Jouduttiin kävelemään lähemmäs tunti länteen downtownista. Meillä ei tietenkään ollut edes kunnon karttaa ja kello lähestyi jo aamuneljää, kunnes vihdoin löydettiin Lamport Stadium ja Yoko Onon Imagine Peace -installaatio.

Yhden kadun puihin oli tuhannet ihmiset kiinnittäneet pieniä valkoisia paperinpalasia, joihin he olivat kirjottaneet omia toiveitaan. I wish... saimme sieltä omat Imagine Peace-rintaneulat muistoksi. Läheiseltä parkkipaikalta kuului erikoisia ääniä, joten menimme lähemmäs katsomaan, mitä ihmettä siellä tapahtui ja kyseessä oli joku erikoinen stressin-/vihanpurku menetelmä. Aidatun alueen sisällä oli muutama ihminen turvakenkien ja -hattujen ja isojen moukareiden kanssa tuhoamassa erinäköistä toimisto- ja taloustavaraa.. mm. tietokoneen ruutu, lehtikori, toimistotuoli yms mitä kuvitella saattaa. Ihmiset aidan takana hurrasivat ja yllyttivät näitä sitten rikkomaan tavaraa.. sekoa?!? -jonkun näkemys modernista taiteesta.

Kun kello läheni viittä, päätimme suunnistaa takaisin parkkihalliin auton luo. Matkalla ei tietenkään näkynyt yhtään tieautoa (street car), joksi Toronton ratikoita kutsutaan, vaan jouduimme kävelemään koko matkan takaisin. Välissä poikkesimme kyllä Mäkkäriin teelle, koska oli niin kylmä. Aamukuudelta vihdoin löysimme takaisin parkkihalliin ja auton luo. Takapenkillä sitten pantiin koisuvei ja nukuttiin reilu 3 tuntia.

Sunnuntai-aamuna kello 10 aikaan lähdettiin Kensington Marketille aamupalalle ja käppäiltiin vielä vähän ympäriinsä, kunnes lähdettiin ajamaan takas Kingstoniin päin.
Oli meidän suomalaisten vuoro olla ratin takana ja Late veti ekan puolet matkasta Omena-farmille asti. Tienvieressä oli aivan jättimäinen omena, joka oli merkki levähdyspaikasta. Sieltä löysimme kyltin jopa ihkaoikeaan kotiimme. Helsinki 6458km.
Maistoimme "kuuluisaa" omenapiirakkaa, joka ei kyllä ollut oikein mistään kotoisin, mutta silti syötävää.
En ymmärrä miksi suurinosa tienvarsi-kuppiloista aina tarjoaa ihan kökköruokaa. Jos kerran laittaa keskelle ei mitään ruokapaikan matkaajille, niin eikä sitten voisi edes tarjota kunnon syötävää ja juotavaa. Kaakao oli aivan järkyttävää.



Farmilla oli myös muutama hanhi ja laamoja, joita jäimme ihastelemaan.
Matka jatkui siitä vielä reilun tunnin verran, kunnes pääsimme Kingstoniin..
Ajoin onneksi ihan hyvin ja päästiin turvallisesti perille illalla kuuden jälkeen. Väsymys painoi päälle ja pikkanen vilustuminen taisi tulla tuliaisena Torontosta.
Menin nukkumaan jo yhdeksältä, eikä siis opiskelusta tullut enää mitään.


Autonvuokraus ja bensat kustansi meille 46 dollaria (30 euroa) per nenä, mikä ei ole mitään verrattuna 80 dollariin, jonka saa pulittaa edestakaisesta bussimatkasta.