Vihdoinkin kodillinen ja takaisin linjoilla

Löydettiinkin onneksi suht nopeasti helmikämppä ja päästiin jopa parissa päivässä muuttamaan uuteen kotiin. Kaveri kenen luona bunkattiin oli lähdössä useaksi viikoksi matkalle ja meidän muuttojärjestelyillä oli aikamoinen kiire. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei lopulta oltu kuin viikko kodittomia kodin etsijöitä. Sen sijaan, netin kanssa meni vähän sähläykseksi (osaksi oma syy, osaksi nettifirman syy ja osaksi kämpän omistajan syy), mutta nyt kaksi viikkoa muuton jälkeen olemme vihdoin takaisin linjoilla. Sitä ei aina muistakaan kuinka vaikeaksi elämä menee, jos kotona ei ole nettiyhteyttä. Onneksi kännykällä nykyään pärjää aika pitkälle, mutta kulutin myös aika nopeasti kuukauden nettivalmiudet liittymästä umpeen. Kotona netittömänä vietinkin sitten viimiset pari viikkoa lähinnä olympialaisten katsomiseen ja kirjojen lukemiseen. Olemme molemmat ensimmäistä kertaa elämmässämme television omistajia. Appelsiinin puolikkaani sai minut suostuteltua tälläiseen hankintaan ja oi miten hienoa onkaan ollut pystyä katsomaan leffoja suurelta ruudulta, sekä seuraamaan olympialaisia suorana. 

Ensimmäisen uudessa kodissa nukutun yön jälkeen maisema oli tällainen, mutta onneksi nyt rupeaa jo paikat olemaan paremmassa järjestyksessä. Huomatkaa muuten ihana ikkuna keittiöstä olkkariin!

Kuten viimeksi kirjoittelin, pitihän niitä kompromisseja sitten jonkin verran tehdä. Muttei onneksi liikaa. Tämä uusi kämppä on aika paljon pienempi kuin meidän edellinen ja tavaroiden säilytys- ja varastointitilaa on paljon vähemmän. Se onkin saanut meidän luovuuden kukkimaan. Kannattaa esimerkiksi omistaa eri kokoisia matkalaukkuja, niin ne saa kätevästi toistensa sisään ja vievät vähemmän varastotilaa. Haasteellisinta on ehkä se, että vaatekaappitila väheni noin puoleen. Imuri löytyy nykyään keittiön kaapista, sillä keittiöstä sentään onneksi löytyy rutkasti säilytystilaa.

Meiltä ei enää löydy varsinaista "eteistä", ylimääräistä vierashuonetta tai "varastohuonetta", mutta nyt meiltä löytyy oikein hyvän kokoinen parveke ja paaaljon luonnonvaloa. Ei sitä osannut aavistakaan kuinka paljon elämänlaatua korottaa valoisa kämppä. Siinä missä meidän edelliseen kotiin hädin tuskin auringonsäteitä ylsi, pääsee niitä tänne uuteen jopa hieman liikaa (jos nyt täytyy jotain kritisoida). Aurinkoisina päivinä ei tarvitse edes lämmitystä päälle laittaa, kun aurinko lämmittää koko kämpän paistamalla suoraan sisään koko aamupäivän. Ihan huippua! Ainakin näin talvella. Onneksi meiltä löytyy sekä lämmitys, että ilmastointi. Valoa riittää niin paljon, että ensimmäisinä päivinä kuvittelin koko ajan jättäneeni valot päälle. 

Ja mikä tärkeintä, tällä kertaa kämpän sijainti on paras mahdollinen. Metron sisäänkäynti löytyy meidän ulko-oven edestä, ei siis tarvitse enää kävellä kuutta korttelia alamäkeä tai vastaavasti kotiin palatessa ylämäkeä. Kahden-kolmen korttelin etäisyydeltä löytyy ainakin seitsemän eri ruokakauppaa, enkä tarkoita mitään pakistanilaisten kulmakauppoja, vaan ihan kunnon ruokakauppoja. Nurkan takaa löytyy kaksikerroksinen Mercadona, muutama Caprabo tuoreine kalatiskeineen, Sorli Discau, Condis, Lidl ja muutama muu. Vihannes- ja hedelmäkauppojakin näyttäisi löytyvän. Tällä kertaa valinnanvaraa siis riittää! Meidän alakerrasta löytyy myös ihana leipomo-kahvila, josta tulee aina aivan mahtava tuoreen pullan ja viinereiden tuoksu, jota on vaikea vastustaa. Toistaiseksi ollaan osattu pysyä sieltä pois, mutta on ihana tietää, että tuoreet kroisantit löytyy hissimatkan päästä. 

Ja näyttää vahvasti siltä, että meidän kuudennesta kerroksesta on mahdollisuudet nauttia upeista auringonlaskuista. Jippii!