11

Tunnustuksia.

* En ikinä koulussa pitänyt historiasta tai yhteiskuntaopista. Sen sijaan luin pitkän matikan, pitkän fyssan, kävin vähän ylimääräisiä kursseja psykaa, mantsaa, kieliä, musiikkia ja liikuntaa. Yliopistossa olenkin sitten päässyt kertaamaan 1900-luvun historiaa useaan kertaan.

* Olen yleensä tehnyt asiat aikalailla oman kaavan mukaan. Aloitin ala-asteen vuotta aiemmin, kun olin juuri täyttänyt kuusi vuotta. Lähdin lukiovaihtoon kuudeksi kuukaudeksi juuri ennen abivuoden kevään kirjoituksia. Tein Skotlannissa yliopistossa periaatteessa kaksi vaihtoa ja valmistuin silti normaalisti neljässä vuodessa. Poikkeuksia. Mitähän sitä vielä keksisi?

* Olin yläasteella musiikkiluokalla ja lauloin koko yläasteen ja lukion ajan koulun kuorossa -muuta vaihtoehtoa ei oikein musaluokkalaisella ollut- vaikken oikeesti osaa edes laulaa. Lisäksi meidän musamaikka antoi aina kymppejä, koska osasin kaikkien laulujen sanat ulkoa. Hän luuli, että harjottelin niitä kotona, mutta mulle ne vaan jäi päähän heti ensimmäisillä laulukerroilla.

* Voisin elää kahvilla, suklaalla, vuohenjuustolla ja avokaadolla. Ainakin ne on kaikki ihan ehdottomasti mun lemppareita, enkä varmaan ikinä kyllästy syömään niitä.

* Oon aika laiska käymään suihkussa, enkä tosiaankaan nauti siitä puuhasta, että hiuksia pitäis pestä. En ole oikeen ikinä ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka jää seisomaan kymmeniksi minuuteiksi kuumaan suihkuun. Mulla tulee sellanen tunne, että rupee hikoiluttamaan (joo, suihkussa!) ja ahdistamaan se kuumuus ja etenkin kuuman höyryn täyttämä kylpyhuone.

* Elän siinä toivossa, että joku päivä tilaisuuden tullen mun ei tekisi mieli jätskiä tai suklaata. Niin, että vois joskus kieltäytyä tai todeta vaan itselleen, että eipä teekään mieli, vaikka tuossa sitä olis. Mun mahaan nimittäin mahtuu aina jätskiä ja suklaata.

* Mun viimeinen viisaudenhammas on alkanut ilmoittelemaan olemassaolostaan ja parina viime viikkona ajoittain koko vasen poski on ollut kipeä. Vähän ahdistaa, että pitäis mennä espanjalaiseen hammaslääkäriin. Eikä espanjalaisissa hammaslääkäreissä välttämättä mitään vikaa ole, mutta kun ne ei ole suomalaisia. Mulla ei vaan tällä hetkellä ole varaa (tai aikaa) lentää Suomeen viisurileikkaukseen. Eikä siinä varmaan olisi mitään järkeäkään. Hjälp!

* Nauroin eilen Ramblalla metrolle kävellessä kun turisteilla oli sandaalit ja hameet päällä. Asteita piti  kai säätiedotuksen mukaan parhaimmillaan olla sellaset 18 ja aurinkoa, mutta täällä tuuli ihan turkasesti. Mulla oli lyhyt villankangastakki, paksu kaulahuivi ja farkut ja olin jäässä. Muistelin sitten elokuuta 2007 kun palelin minäkin hameessa ja topissa Pariisin "kesässä" sillä olin lähtenyt kesälomalle, enkä hyväksynyt muuta kun kesävaatteita matkalaukkuun mukaan.

* Innostun ja hämmennyn kadulla argentiinalaista espanjaa kuullessa lähes yhtä paljon kun sillon harvoin kun satun kuulemaan suomea. Saatan vielä yllättyä ja innostua argentiinalaisista tarjoilijoistakin vaikka niitä tulee täällä aika usein vastaan. Tekisi mieli alkaa löperrellä heille turhia juttuja. Koska kyllähän suomalaisen tarjoilijan kanssa oltais heti kavereita. Täällä argentiinalaiset ei vaan ole yhtä innossaan maanmiehistään, saati sitten wannabe-maanmiehistään. Vaikka viime viikolla Buenas Migas -kahvilan porteña* tyttö vihdoin viikkojen palvelun jälkeen hymyili mulle ja kysyi oonko asunut Argentiinassa.

* Tässä aika lähellä meitä on sellanen wok-pikaruokaravintola (Carrer de Verdi), josta saa kaksi wok-ateriaa ja 16 pientä sushipalasta kätevästi 14 egellä mukaan. Tästä kombosta muodostuu ehkä vähän turhan usein meidän illallismenu, mutta se on vaan niiiin hyvää. Ja kun väsyneenä tulee yliopistolta kotiin ja toinen laittaa viestiä, että "tuonko wokit?" niin eihän siitä voi kieltäytyä! Ne muuten laittaa rullaan myös mangoa. Se vasta onkin makoisaa.. ja tottakai avokadoa.

* Ja vielä yksi. Jatketaan paavihuumorilla. Argentiinassa kuunnellaan paljon erikoista cumbia -musiikkia, joka ei ole ihan sama asia kolumbialaisten cumbiarytmien kanssa. Argentiinassa cumbia on joidenkin mielestä köyhien musiikkia ja toisten mielestä negrojen musiikkia, tai molempien. Vuonna 2005 sitä kuunneltiin paaaljon, koska reggaetonia ei vielä oikein ollut keksitty tai se ei ollut kulkenut Karibialta etelään asti, Gasolinaa enempää. Niin, ja se tunnustus on se, että nautin aikoinaan suunnattomasti tämän vulgaarin musiikin kuuntelusta, koska siitä ei Suomessa kukaan ymmärtänyt mitään ja sitä kuuli jokaisissa kissan ristiäisissä ja baareissa. Voi tsiisus kun itse rupesin ymmärtämään biisien sanoja ja nimiä. Yhdenkin biisin nimi on oikein loistokkaasti "Laura, sun stringit näkyy". Cumbiaa tanssittiin iloisesti joka viikonloppu aamuyöhön asti. Ja nyt näin juuri paavicumbian, enkä voi lakata nauramasta.. pahoittelut, että siinä ei ole englannin kielistä tekstitystä. Viesti ytimekkäästi tiivistettynä on kertosäkeessä, jossa lauletaan "brassi, brassi näytätpä katkeroituneelta, meilläpä on pancho ykkönen [Francisco-paavi] ja se on suurempi kun Pelé [brassi futaaja]". Luonnollisesti Messi ja Maradonakin on sanoituksissa otettu huomioon.

Tämä video kuvaa aika hyvin argentiinalaista televisiokulttuuria. Sori, nyt lopetan paavijutut vähäksi aikaa.

Tässä ensimmäinen osa haasteeseen, joka mulle lähetettiin ensin Liza in London -blogista ja sitten vielä My Secret Shore -blogista. Kiitos muistamisesta tytöt ja aurinkoiset terveiset Lontooseen ja Lissaboniin!

*buenosairesilainen